Mies riehui humalassa

No ihan sun ja sun lapses takia sun pitää jättää se sekopää idiootti. et tarvitse sellasta miestä elämääsi lainkaan. Tollasesta miehestä ei ikinä koidu mitään hyvää ja tiedät sen itsekkin. Kyllä sä apua saa. Jos se mies uhkailee tai jotain niin kirjoita tai nauhoita kaikki uhkaukset ylös. Ja varmasti löydät paremman jostain muualta.

Itse olen lähes samassa tilanteessa, mutta meillä ei ole lasta. VKloppuna hajos puhelin ja huorittelua kuulu ja sellasta. Nyt olenkin muuttamassa pois, kun en enää jaksa. Suosittelen sitä myös sinulle.!

Joo päätettiin myös erota ja mies on muuttamassa tänään pois . Onneksi sai nopeasti uuden asunnon!

No hyvä et pääset siitä sekopäästä eroon.

Kuule, kyllä se eroaminen on helpompi ja terveempi vaihtoehto, kuin jäädä katselemaan humalaisen hullun riehumista!

Itsekin elin nelisen vuotta alkoholiongelmaisen miehen kanssa, joka myös kännipäissään tapasi hajottaa minun tavaroitani, eritoten nautti silmälasien ja kännyköiden rikkomisesta. Myös hän uhkaili että jos lähden, niin lähden arkussa jne. Sain myös turpaani monenmonituisia kertoja, ja olin ihan alistettu reppana vuosia siinä suhteessa. Mies oli itse pitkiä aikoja työttömänä, eli rahattomana, ja kiusasi minua rahankerjuusoitoillaan duuniin (anna ees femma, no ees pari euroa että saan pari bissee) jne, eikä se pari koskaan riittänyt, vaan humalaanhan oli päästävä. Vieläkin v-tuttaa kun kauan aikaa rahoitin sen idiootin ryyppäämistä, ihan sen takia että selvinpäin miestä vasta vituttikin ja terrorisoi perhe-elämäämme vihaisena ja suu kuivana. Ja se saatanan mankuminen ja vinkuminen jos ei ollut sitä helvetin bisseä!! Hulluksi meinasi tulla.

Aloin hiljakseen kypsyä miehen touhuihin enemmän ja enemmän, ja jossain vaiheessa tajusin ettei ole enää mitään tunteita sitä sikaa kohtaan. Ei edes silloin kun pysytteli selvänä ja suht kilttinä. Ilmoitin että en rakasta sua enää ja alan etsiä asuntoa (mies itse ei olisi suostunut lähtemään, eikä niillä luottotiedoilla olisi uutta kämppää mistään saanutkaan) ja aika nopskaan sain asunnon itselleni ja tyttärelleni (ei miehen lapsi). Meidän piti kuitenkin vielä kolmisen viikkoa asua saman katon alla ennen kuin pääsimme muuttamaan, ja se oli maanpäällinen helvetti!! Mies alkoi ryypätä tosi hurjaan tahtiin, ei ollut päivääkään selvinpäin, yöt huudatti musiikkia, uhkaili, kiristi, pelotteli, soitteli linnakundikavereilleen että käykää joka yö rikkomassa ton ämmän uuden kämpän ikkunat ja potkimassa ovet sisään, ja kaikkea mahdollista. Minä nukuin lapsen huoneessa patjalla ja vakuuttelin lapselle ettei meillä ole mitään hätää, mies uhoaa vaan, ja kohta päästään pois.

Muuttopäivä tuli ja mies oli suht rauhallinen ja selvä silloin. Muuton jälkeen soitteli monta kertaa päivässä. Joskus uhkaili, joskus säälitteli itseään ja puhui itsarista, ja minä tyhmä en uskaltanut olla vastaamatta puhelimeen. HUOM: olin ihan eri ihminen kuin tänään, pelkäsin että tulee oven taakse, rikkoo ikkunoita tms mitä oli uhkaillut. Kun oli mennyt n 3kk lakkasin vastailemasta, ja noin puolen vuoden päästä mies lakkasi soittelemasta. Oli löytänyt jonkun toisen naisen, jonka nurkkiin oli päässyt asumaan ja jonka rahat ryyppäämään.

Itse asun nykyisen avomieheni ja lapseni kanssa jo toisessa kaupungissa, ja olen vain kuullut että tuo exä menee lujaa alamäkeä. On jo ryypännyt jalat altaan, sydän kuulemma reistailee ja näyttää ikäistään 15 vuotta vanhemmalta katujuopolta. Lähdin siis ihan oikeaan aikaan! Jos en olisi lähtenyt, niin joutuisin hyysämään 39-vuotiasta miestä, joka on ihan rollaattori-kunnossa, haisee, on naama turvoksissa ja kuset housussa päivittäin. Vaikea uskoa miten nopeasti pelkkää kaljaa kittaamalla käy noin. Tavatessamme mies oli vielä suht ok, vaikka se kalja maistuikin viikonloppuisin ja usein arkenakin. Oli kuitenkin ajoittain töissä ja piti huolta itsestään ja ulkonäöstään. Silloin. No, siitä ensitapaamisesta on jo seitsemän vuotta, eli paljon on ehtinyt kaljaakin valua kurkusta alas tuossa ajassa...

Sanon vielä, että kenenkään ei tarvitse alistua elämään suhteessa jossa ei voi hyvin! Kiusaa ne jätetyt miehet osaavat kyllä tehdä, mutta sitten voi ottaa poliisiin yhteyttä. Jos kyse on vain puhelinterrorismista, niin vaihda numeroa. Parasta olisi vaihtaa kokonaan kaupunkia, koska harvoin ne perässä seuraavat. Tsemppiä sulle!

No niin hermoheikot miehet eivät ole kovin hyvää isämateriaalia.

Tuttua tarinaa luin, näita tavaroiden paiskimista ja rikkomista humalapäissä, uhkailua jms. Itse ollut samassa tilanteessa, ja vain pelko on saanut minut pysymään yhdessä, sitä kun ei tiedä mitä seuraavaksi tekee kun ollaan juotu niin ettei tiedetä mitä sanotaan ja tehdään.

Otin yhteyttä kriisikeskukseen josta ei ollut mitäään apua. Lähestymiskielto taas ei takaa turvallisuutta, niitä kun ei kukaan valvo.

Todella naisen turvallisuus ja asema ei ole hyvä Suomessa tällä hetkellä.