200m uimatesti

Vähän vahvistamalla käsiä, mutta ennekaikkea opettelemalla oikea tekniikka.
Monet luulevat että krooli on voimakasta riuhtomista vedessä ja valitettavan moni uikin niin. Kyllähän sillä sen 50m kovaa menee mutta sitten onkin ihan loppu.
Netistä loytyy tekniikka videoita joten niitä tutkimalla saat varmasti jotain jeesiä ongelmaan.

Oliko kyseessä 200 m krooliuintitesti vai pohjoismainen uimataitotesti (hyppy syvään veteen ja 200 m uintia, josta vähintään 50 m selkää)?

Joka tapauksessa, krooliin kannattaa kokeilla Total Immersion -oppeja. Videoita löytyy Youtubesta tuolla hakusanalla. Vaparista on melko kattava selitys vaikkapa http://www.enqvist.com/vu.htm

Lisäksi kannattaa opetella hengitystä. Sitä voisi miettiä, että kyllähän sitä hengittää osaa, mutta en usko, että kellään on niin rautaista tahtoa, että harjoittelematta saa refleksit kumottua: Vedessä olet "kaatuvassa" asennossa, sinulla ei ole kiinteää tukea ja suun edessä on jotain, mikä estää hengityksen. Näihin vastauksena pyrit vaistomaisesti pystyasentoon, vetämään selkää notkolle ja raajoja koukkuun sekä etsimään jotain tukea, josta voisit ponnistaa itsesi ylös vedestä. Kaikki nämä liikkeet lisäävät veden vastusta ja tekevät uinnista hankalampaa. Ratkaisu: Harjoittele hengittämään veden pinnasta (aluksi esim. altaan pohjassa seistessäsi). Puhalla kuplia veteen. Silloin, kun olet etukenossa paikallaan, voit jopa pitää suuta auki alahuuli veden alla ja hengittää suun kautta, ilman että suuhun menee vettä. Eteenpäin liikkuessasi voit pitää suuta auki, jos suu on alaspäin. Suussa oleva ilmatasku estää veden menemisen suuhun.

Mainittu tekniikka lähestulkoon edellyttää uimalaseja. Eivät ole kalliita, mallista riippuen. Yksinkertainen testi hankintaan on, pysyvätkö silmillä alipaineen vaikutuksesta ilman kuminauhaa (tosin kaikki mallit eivät pysy). Oletettavasti lasit, jotka ovat ilmatiiviit, ovat myös vesitiiviit.

Jos uit pää pystyssä eli ns. Tarzanina... no, samat asiat pätevät pääosin, uintiasento on vaan sekä syvällä että syvältä. Pyri pitämään pää lähellä veden pintaa, ei ylhäällä. Selkä mahdollisimman pinnassa. Pää koko ajan paikallaan. Kämmen vedossa taaksepäin, ei pohjaan päin. Mistään nykyään ei tuohon taida löytyä kyllä mallitekniikoita, ehkä voi malliksi katsoa vaikka Weissmüllerin Tarzan-leffoja. (Kaveri, joka ui tuolla tekniikalla satasen alle minuuttiin on varmasti hyvä - varsinkin, kun ennen uimalasien keksimistä silloisissa voimakkaasti klooratuissa halleissa pystyi treenaamaan vain rajoitetun ajan eli niin kauan, kuin uimari vielä näki eteensä kloorihöyryissä.)