Minusta tuntuu että en osaa olla hyvä ystävä ystävilleni. Yritän parhaani mukaan olla, auttaa, kuunnella, pitää hauskaa, tms. mutta minusta tuntuu usein, että ns ''ystäväni'', tai no oikeastaan kyse on koulukavereista, eivät pidä minusta. Minulla on kyllä koulun ulkopuolella oikeasti hyviä ystäviä joidenka kanssa minulla on hauskaa, mutta koulussa tunnen itseni yksinäiseksi. Tuntuu että jään kavereideni jutuista aina ulkopuolelle ja seison tyhmänä vieressä ja yritän päästä juttuun mukaan. Lisäksi nämä kaverit puhuvat ilkeästi yhdestä hyvästä kaveristani. Olen vieläpä niin huono ystävä että annan sen mennä ohi korvien, koska en halua ylimääräisiä riitoja, menettää koulukavereitani, tai mitään muutakaan sählinkiä. Olemmeko tosiaan kavereideni kanssa niin erilaisia? Minua ei naurata niiden mielestä hauskat jutut eikä niitä minun. Pidän itseäni hyvänä tyyppinä ja siksi en voi ymmärtää miksi he eivät ilmeisesti pidä minusta... Itse tulen kaikkien kanssa toimeen ja elän ystävyyssuhteiden voimalla. En voi elää suurta osaa elämästäni sillai että olen ihmisten kanssa joiden kanssa minulla ei ole hauskaa ja kivaa. Aina kun menen kouluun minua ahdistaa ja en tiedä mistä heille puhuisin minäkin päivänä. Olen muutenkin huono sosiaalisissa tilanteissa juuri siksi että en keksi mitään puhuttavaa. Löytyisikö tähän jokin apukeino? Muistuttaisin silti että olen oikein puhelias kun on jokin aihe mistä puhua.Jos saisin jotakin järkeviä ehdotuksia ja apua olisin todella kiitollinen.
Olenko huono ystävä?
piantäysiikäinentytt
5376
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ehkä tärkeintä onkin juurii miettiä viihdytkö sinä heidän seurassaan? Jos sinusta tuntuu siltä että heidään kanssaan ei ole hauskaa eivätkä hekään näytä ystävyyssuhteesta nauttivan, niin silloin voisi olla hyvä hankkia uusia ystäviä. Ystävistä eroaminen on hankalaa. Itse jätin 10 vuoden ystävyyssuhteen taakseni. Alussa olin surullinen, mutta nyt minusta tuntuu että päätös oli oikea. Jos ystävät vetävät mielialasi huonoksi, eivät he kenties ole sellaisia ystäviä, jota elämääsi kaipaat.
Totta tuo, mutta he lisäksi valittavat kun en ole tarpeeksi heidän kanssaan vapaa-ajalla... ja jos olen jonkun muun kanssa he suuttuvat/pahottavat mielensä siitä... lisäksi ogelma on myös siinä että minulla on kyllä joskus heidän kanssaan hauskaa... minulla ei myöskään ole muita kavereita kuin he koulussa ja olen erittäin huono (niinkuin aiemmin viittasin) saamaan uusia kavereita koska olen aluksi ujo ja en tiedä mistä puhua/mitä sanoa.... Mulla on tosi usein semmonen fiilis että haluaisin vaihtaa vaan koulua ja alottaa alusta, tehdä jotain ihan muuta... mutta en uskaltais kyllä tehdä sitäkään. Olen kerran tehnyt niin että menin leirille ilman ketään tuttua ja en saanut siellä yhtään kavereita ja olin koko leirin yksin... sen jälkeen on vain vahvistunut tämä tunne että parempi kun ei kerro mielipidettään on hiljaa ja sopeutuu tilanteeseen... vaikka se ottais itteensä päähän niin pirusti. Ja voin sanoo että se ei tee ihmiselle hyvää... Oon oikeesti tosi neuvoton, en tiä mitä tehdä....
Saisko viä joltain apuja?
Kuulostat ihan minulta! Olen opiskellut nyt 3,5 vuotta ja viimein valmistun nyt keväällä. Koko opiskeluajan on tuntunut siltä että minua ei ymmärretä koulututtujeni parissa. En pidä koulukavereiden juttuja kovinkaan hauskoina, enkä käytä kaikkea vapaa-aikaa baareissa hyppimiseen, kuten koulukaverini. Minä olen luonteeltani kiltti ja empaattinen ja puheliaskin. Mutta koulukavereiden kanssa ei synkkaa sitten ollenkaan. He puhuvat päälle kun puhun ja saattavat sitten ihmetellä miksi olen niin ''ujo''. Onneksi minullakin on omia, oikeita ystäviä, joiden kanssa minulla on hauskaa ja joiden kanssa viihdyn. Piantäysiikäinentytt, suosittelen sinullekin vain sulkea muitten mielipiteet ulkopuolelle... on ihan normaalia ettei kaikkien kanssa voi olla ystävä. Mukava ihminen tulee toimeen kaikkien ihmisten kanssa, vaikkei sydänystävyyttä ei synnykään. Töissä minä olen tavannut aivan mahtavia tyyppejä joiden kanssa on hauskaa. Onneksi koulunkin jälkeen voi saada kavereita.
Mun mielestä teidän kannattas olla ilosia siitä, että on nimenomaan niitä hyviä kavereita ja ystäviä koulun ulkopuolella.. Ne on etenkin opintojen päättymisen jälkeen tärkeitä. Loppupeleissä koulu on kuitenkin vähänniinku opiskelijan työpaikka ja vapaa-ajalla kyllä kerkee pitämään hauskaa kavereiden kanssa, joiden kanssa oikeasti viihtyy.
Itelleen kävi niin, että koulukavereita oli kyllä vaikka muille jakaa, mutta opintojen päätyttyä ei sit oikein yhteyksiä pideltykkään ja nyt elämä on aika tylsää, joten mielumin kyl olisin teidän asemassa.. :)