Mistä tietää, erotako vai ei?

erovaiei

Mistä tietää, erotako vai ei? Tuleeko eroa ajatteleville hyvin voimakas tunne tai "tieto" siitä, että NYT ainoa vaihtoehto on erota? Olen pohtinut eroa pari vuotta enkä vain pääse mihinkään ratkaisuun. Kuitenkin alan itkeä ja minusta tuntuu ihan kauhealta, jos joutuisin eroamaan. Minut on kasvatettu siihen, että (avio)ero on suuri häpeä ja olen ilmeisesti omaksunut tuon ajattelutavan. Tuntisin epäonnistuneeni täysin vaimona ja naisena, jos eroaisin, että en ole onnistunut pitämään edes yhtä ihmissuhdetta kasassa. Todellakin, kasassapitämiseksi suhdettamme voisi kutsuakin.

Välitän miehestäni, en rakasta kuin ennen, mutta olen ajatellut, että on varmasti kurjempiakin avioliittoja kuin meidän. Joskus tuntuu, että meitä pitää yhdessä vain menneisyys ja niin kliseiseltä kuin se kuulostakin, minusta tuntuu, että olemme kasvaneet erillemme. Minusta etenkin tuntuu, että en oikeastaan enää edes tarvitse miestäni mihinkään, ihan hirveä tunne! Olen aika onneton, oikeastaan en edes tiedä, mitä on olla oikeasti onnellinen, joten olen vain paatunut tähän olotilaan. Olemme yrittäneet korjata suhdetta, mutta se ei vain onnistu ja mies on aina se, joka alkaa huutaa tai menee täysin lukkoon, jos alamme puhua. En ole niitä naisia, jotka alituiseen vatvovat asioita, joten siitä mieheni käytös ei johdu. Olen lakaissut asiaa maton alle, mutta nyt koko kriisi nousi pintaan, kun mies sanoi haluavansa lapsen. Minä en haluaisi ja ajatus lapsesta saa minut ahdistumaan.

Aloimme seurustella teineinä ja nyt olemme yli kolmekymppisiä. Olemme siis kasvaneet yhdessä, kokeneet monet ilot, surut ja kolhut ja ajattelimme aina, että olemme yhdessä elämämme loppuun saakka. Minulla ei ole ketään ystävää, joka olisi samassa tilanteessa ja jonka kanssa voisin puhua ja saada näkökulmia ja toivon, että joku täällä osaisi kertoa niistä tunteista, joita on ollut ennen eroa (tai liiton korjautumista).

10

1114

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • menetetty onni

      olen ollut samassa veneessä ja voin kertoa ettei se siita paremmaksi muutu. Jos jäät suhteeseen kyynistyt ja kuolet sielusta. Näin kävi minulle. Kun asiat pitkistyy ne mutkistuu. Ero käy mielessä joka pvL, mutta lähteminen vaikeutuu.

    • Jonain päivänä

      Itse mietin eroa peräti 3,5 vuotta. Lopulta olin asiasta täysin varma. En olisi enää mitenkään voinut jäädä. Nyt on hyvä, enkä ole lähtöäni surrut tai katunut. :)

    • auts

      Minäkin pohdin eroa pari vuotta. Meillä kuvioissa kaksi lastakin. Lopulta tilanne meni siihen että vain itkin, en pystynyt nukkumaan yms joten alkoi tulla fyysisiä oireita toimimattomasta parisuhteesta. Muutimme erilleen pohtimaan asiaa. Nyt erillään asuessa näen jälleen miehen hyviäkin puolia. Jos nyt voisin hypätä kaksi vuotta taaksepäin, raahaisin meidät parisuhdeterapiaan. Mutta ikävä kyllä tilanne on nyt mikä on ja niin paljon riitoja, puhumattomia asioita ja ristiriitoja on tullut väliimme, että en osaa nähdä meitä enää yhdessä.

      Muista että muuttuminen lähtee sinusta itsestäsi. Suosittelen kahlaamaan läpi parisuhdekirjoja. Näin jälkiviisaana huomaan mitä virheitä olen tehnyt. Mutta haluaisinko palata takaisin suhteeseemme, en osaa sanoa. On myös ihanaa olla erossa niistä jatkuvista ristiriidoista. Ja oikeasti, on myös olemassa ihmisiä, joiden kanssa ei ole jatkuvalla törmäyskurssilla, ja elämä voi näin olla paljon helpompaakin.

    • retgaewr43wq

      No itselle tuli melkeinpä "yhdessä yössä" lopullinen varmuus, että se tie oli kuljettu loppuun. Toki olin asiaa pähkäilly kaikkiaan lähes pari vuotta, mutta yhteinen lapsi ja puoliuusi okt painoivat vaa'assa samoin kuin se, että olin juuri jäänyt työttömäksi ja taloudellinen pärjääminen arvellutti.
      Eräänä joulukuisena aamuna 3 vuotta sitten asia oli "valmis" korvieni välissä ja kun Joulusta oli selvitty, kerroin ajatuksen miehelle. Toki olimme eron mahdollisuudesta puhunut - ei mitään suurta draamaa, mutta pitkälti sovittamattomia erimielisyyksiä siitä, minne suuntaan ollaan menossa. Rankkoja itsetutkiskeluja harjoitin, että olisin saanut itseni psyykattua samaan suuntaan kuin miehen, mutta kun toinen ei anna pätkääkään periksi omissa mielipiteissään, tilanne kävi mahdottomaksi.

      Eli sanoisin, että kyllä sen vain tietää, jos on aika erota. Oma päätös oli sikäli oikea-aikainen, että nyt olemme exän kanssa oikein hyvissä väleissä, kun ei ole pakko olla toisen kanssa 24/7. Lapsen kannalta se on hyvä juttu ja edelleen olen sitä mieltä, etten olisi lasta kenenkään muun kanssa halunnutkaan, vaikka tiemme erosivatkin.

      Teillä on paljon setvittävää keskenänne... Joskus puhuminen voi auttaa - se että yrität parhaasi mukaan kertoa miehelle ahdistuksen aiheesi. Lapsi ei tuossa tilanteessa ole mikään ratkaisu - lapsen syntymä asettaa hyvänkin parisuhteen uusien haasteiden eteen, joten pysy kannassasi ja ole "lisääntymättä" niin kauan kuin siltä tuntuu, ettei aika ole oikea. Tai ehkei mieskään ole oikea..? Tuttavapiirissä on kaksikin tapauksta, joissa on korjailtu rempallaan ollutta avioliittoa hankkimalla lapsi - ja ero on tullut kummassakin tapauksessa.

      Auttaisiko teitä jonkinlainen irtiotto arjesta, yhteinen reissu tms, jonka aikana olisitte "oikeasti" toistenne seurassa, tekisitte asioita yhdessä ja saisitte keskusteluyhteyden auki...? Tietenkin on olemassa parisuhdeterapiakin, mutta joillekin ihmisille se ei ole vain se "oikea juttu", vaan saattaa tuntua keinotekoiselta avulta... Näin sanoi esim kummilapseni isä taannoin todeten, että haluaa itse yrittää ratkoa ongelmia puhumalla ilman "välittäjiä". Mikä toimii yhdellä, ei toimi toisella - eikä toista pidä tuomita sen vuoksi.

    • Anna-Irmeli

      Erosin 38 vuotisesta avioliitosta.

      5 vuotta meni huonosti, kun mieheni ei enää sitotunut liittoomme lainkaan.
      Tein listan siitä, mitä hyvää yhdessä olemisessa on ja mitä ei. Laskin plussat ja miinukset ja huomasin, että oman itseni takia, ero oli parempi. Listan tekeminen voi auttaa sinuakin.

      Se kertoo paljon, haluaako miehesi pariterapiaan, jossa ulkopuolinen saattaa auttaa teitä karikkojen yli. Mieheni ei halunnut, oli sitä mieltä, että siellä vain häntä sitten haukuttaisiin.

      Yhteistä tekemistä pitää olla (jos ei ole, pitää luoda), mutta pitää myös antaa tilaa toiselle ja molemmilla olla oma elämänsä. Minä tein omassa liitossani sen virheen, että seurustelimme mieheni ystävien kanssa, eikä minun.

      Loppujen lopuksi sinä olet se, joka sen päätöksen tekee ja sen päätöksen seuraukset kannat, joten kannattaa miettiä pitkään ja hartaasti.

      Unohtaa ei pidä, että elämässä on aina suvantovaiheita, jolloin elämä tuntuu tylsältä..sitä kutsutaan arjeksi ;-)...sen kanssa pitää vain oppia elämään ja luoda itse niitä kohokohtia.

    • NainenVaillaPäätöstä

      Tämä on jo vanha viesti, mutta osui ja upposi. Päädyin tänne googlettamalla... Mietin samoja asioita... Olemme olleet nuoresta asti yhdessä, monta vuotta jo naimisissakin. Alkuhuuman jälkeen ollut yhtä ylös -alas menoa koko parisuhde. Lapsiakin useampi (kaikki toivottuja, harkittuja).

      Nyt vain alkanut tuntua, että mun mitta on täysi... Vaikka tuskin parempaakaan on ruoho aidan toisella puolella. Tuntuu vain, että me asutaan yhdessä lasten takia, mun fiilikset miestä kohtaan on useimmiten kaverilliset. Haaveilen paremmasta elämästä ja ilman lapsia oltais varmaan jo erottu aikoja sitten. Ja jos ajattelisin tilannetta, että nyt kohtaisin mieheni, ei meistä paria varmaan tulisi.

      Minutkin on kasvatettu siihen, että ero on väärin...

      Olemme yrittäneet paljon keskustella, ottaa kahdenkeskistä aikaa... Hetken aikaa parempaa, sitten taas palataan normaaliin. Mietin vaan, toivonko liikoja? Olisiko se jonkun muun kanssa sitten sen parempaa?

      Plussia ja miinuksia jos miettii, niin tuntuis, että miinusten puolelle kallistuu... En ole kyllä listannut vielä, ehkä pitäis?

      En tiedä kertooko se jotain, kun olen useasti ihastunut muihin tämän yhdessäoloaikana... Ihastuuko sitä onnellisessa parisuhteessa muihin? Nytkin olen useamman kuukauden ollut ihastunut toiseen...

      Auttakaa :)

    • Eitodellistaole

      Niinpä! Itse pohdin samaa! Voiko onnellisessa avioliitossa ihastua toiseen/ päätyä pettämään ?? 2vuotta vasta avioliittoa takana (10vuotta seurustelua) ja viimeisen vuoden olen ollut melko alkapäin ja yksinäinen ja nyt kävi se pahin eli ihastuin toiseen mieheen ja vaikka hänen kanssaan suhdetta halua aloittaa niin silti! Helvetti miten sekaisin voin nyt olla! Minusta tuntuu etten enää rakasta aviomiestäni vaikka hyvä mies on ollutkin... Kovasti olen yrittänyt taistella ero ajatuksia vastaan mut mitä enemmän aikaa kuluu sitä enemmän se pyörii mielessä. Jos eroan niin tiedän että tulee kivinen tie. Mieheni on hyvin pidetty mies ja sukuni varmasti järkyttyy että miten jätän niin hyvän miehen. Mut helvetti. Teenhän mä nytkin väärin kun teeskentelen rakastavani ja oikeesti sydän huutelee muualle!

    • anne.

      Yksin ei kukaan pysty pitämään liittoa kasassa. Parempi on olla yksin yksin kuin kaksin yksin.

    • NainenVaillaPäätöstä

      Mulla on pettävä olo, vaikka en olekaan pettänyt. Jotenkin vaan tukahduttavaa olla täällä, kun en tunne miestäni kohtaan enää oikeanlaista rakkautta. Hyvä mies ja isä on, varmasti todella monet ihmettelisivät jos ero tulisi. Itsekään en voi ymmärtää miksi näin ajattelen... Ja se ahdistaa. Mulla olis kaikki, mut miks se ei riitä. On käsketty miettiä mitä sitten hakisin muualta / joltain muulta... En tiedä. Jotenkin en vaan pidä miehestäni seksuaalisessa mielessä. Olen huomionhakuinen, joten huomiota? Haluaisin kokea, että minua ihannoidaan / hyväksytään... Ja haluaisin myös vapautta, oman asunnon, jota mulla ei ikinä ole ollut... Tutustua uusiin ihmisiin ja elää elämää siten, niinkuin haluan. Ei mieheni ole kahlitseva, mutta... VAIKEAA ON. ehkä tässä nyt taas sinnittelen ja jospa olisi vain joku kriisi menossa... En tiedä. Ihastuskaan ei tunnu ohi menevä...

      Mulla ei ole rohkeutta hypätä tyhjän päälle / tuntemattomaan. Kun takaraivossa ajatus lapsista, jos se onkin väärin... Entä jos haluaisinkin sitten takaisin, miten siitä kukaan järjissään sit selviäisi? Talo pitäisi myydä, jakaa omaisuus...Plääh.

    • nainen myös

      Sun kannattaisi nainenvaillapäätöstä keskustella asiasta läheistesi tai ammattiauttajan kanssa. Saattaa selvittää ajatuksia. Mutta ei sun ehkä huomionhaun takia kannata suhdetta jättää. Mutta onko rakkaus kuollut?

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Sofia miksi soitit torstaina Stefanil ja pyysit käymään kun muka olet ahdistunut.?

      Oliko asia suunniteltu, kun pyysi käymään ja varmasti tiesi et miten Stefan asiaan suhtautuu.Oliko myös Seiskan toimittaja pyydetty tarkoituksella pai
      Kotimaiset julkkisjuorut
      117
      1897
    2. Stepuli itkee facessa

      Haluaisin pyytää julkisesti karseaa käytöstäni anteeksi lähimmiltä, naapureilta ja etenkin Sofialta! Ei ole missään olosuhteissa hyväksyttävää käyttä
      Kotimaiset julkkisjuorut
      118
      1786
    3. Martina oli sarjassaan tänään 32.

      Mutta eikö pyöräily ja uinti ole vahvempia hänellä kuin juoksu? Aikaa on vielä harjoitella ennen Frankfurtin kisoja.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      210
      1771
    4. Sofia oli ainoastaan rahan takia suhteessa Stefanin ja Nikon kanssa.

      Järkyttävää miten Sofia on käyttänyt hyväksi näitä molempia miehiä ja rahat loppu niin vain haukkumiset tullut kiitokseksi heille.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      256
      1446
    5. Voi kun menisi nyt Stefan katsoo tyttären uutta ponia, viettäisi aikaa hänen kanssa.

      Aika parantaa kaiken ja meillä kaikilla on elämässä vastoinkäymisiä ja yli kyllä pääsee ainakin ajan kanssa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      134
      1385
    6. Suomi teki typeryyttään Venäjästä nyt konkreettisesti vihollisen, jota se ei aiemmin ollut.

      Venäjä ei ole uhannut Suomen turvallisuutta, eikä Venäjän ja Ukrainan välinen konflikti ole signaloinut minkäänlaista uhkaa Suomelle. Se "uhka" luotii
      Maailman menoa
      488
      1026
    7. Minä menetän sinut kokonaan

      Siksi olen paniikissa, sekaisin ja surullinen. Taitaa olla jonkinasteinen stressitila päällä. Toivottavasti sinulla on kaikki hyvin.
      Ikävä
      50
      966
    8. Veikkauksia milloin Venäjä hyökkää Suomeen?

      Veikkaan että se tapahtuu nopeasti, ehkäpä jo kesäkuussa. Suomi 5,5 miljoonan harvaan asuttu maa. Venäjä ei tarvitse suurta joukkoa Suomeen, joten kai
      Maailman menoa
      237
      913
    9. Onpas Martina valinnut sopivan laulun

      Storyssa kun Isben poni tulee, " älä vie lapsuuttani pois." Äiti se lähtee mieluummin panopuuksi hotelliin, kuin viettäisi senkin ajan lastensa kanssa
      Kotimaiset julkkisjuorut
      115
      911
    10. Uskomatonta miten "kassatyttö Sannasta" tuli hetkessä kuoleman kauppias.

      Demarit on kautta historian olleet "takinkääntäjien"mestariluokkaa kokoomuksen hihassa kiinni. Sannan arviointikyky petti täysin Naton suhteen, Brysse
      Maailman menoa
      347
      869
    Aihe