Samoilla säännöillä molemmat

Mua sitten raivostuttaa kun taas on mies jäänyt kiinni vieraissa käymisestä. Edellisen kerran kun saman syyn takia erottiin (ja tyhmä minä sitten palattiin yhteen) sovittiin selvällä suomen kielellä, että ollaan rehellisiä.

Ei minun elämää se pettäminen välttämättä kaada, mutta se hetkauttaa, että valehdellaan.

On minulla itsellänikin ollut lukuisia mahdollisuuksia harrastaa vaakamamboa muiden kanssa, mutta kun ei olla avointa suhdetta sovittu, ei sitä minusta yksipuolisesti saa harrastaa.

Elettyä elämää on jo sen verran takana, että olen havainnut yksiavioisuuden saavuttamattomaksi fantasiaksi. Itse olen pitkissä parisuhteissani ensimmäisessä pettänyt pari kertaa, viimeiset 10 vuotta uusissa parisuhteissanni en ole pettänyt. Enkä tunne yhtään yli kolmekymppistä ihmistä, joka ei olisi kertaakaan pettänyt.

Mikä siinä on niin vaikeata, että ei voida edes keskinäisiä sopimuksia noudattaa. Varmaan ryöppynä kaikki nyt sanovat, että pakkoko tuossa suhteessa on sitten olla. Niin. Miehessä on vaan paljon hyviä puolia. Yksinkin pärjäisin, sen tiedän kyllä ja hetkeäkään en kuvittele, että se mies vaihtamalla paranisi.

Yksi asia, jota kuitenkin edellytän on rehellisyys. Epärehellisyyttä en voi tai halua antaa montaa kertaa anteeksi.