Minulle sattui tuossa erikoinen tapaus juhannuksen aikaan..Yleensähän yhdenyön jutut ajatellaan seksisuhteeksi joka kestää sen yhden yön ja sitten ei nähdä enää välttämättä koskaan.
No, minulla kävin hieman toisin...
Minulla oli nimittäin täydellinen yhdenillan juttu, ilman seksiä. Ja mikä "kummallisinta", se oli paras yhdenillan juttuni koskaan.
Olemme eri paikkakunnilta ja molemmat tietävät että mahdollisuuksia ei juuri muuhun ole, mutta vietimme vain yön maaten vierekkäin ja jutellen aivan kaikesta, nauraen, ollen lähekkäin, vaihtaen suudelmia, nauttien toistemme seurasta. Katselin häntä vielä tovin hänen nukahdettuaankin...
Aamulla herättyämme vaihdoimme vielä suudelmia ja kun lähdin, se tapahtui hyvin lämpimissä merkeissä. Sovimme että soitamme toiselle jos saavumme paikkakunnalle jossa toinen asustaa.
Tietenkin tuo epäilyttää, mutta...
Jälkeenpäin mietittyäni olisin varmasti pyytänyt häntä ulos, mutta minkäs teet, kilometrit ovat välissä...=(
Harmittaa vain sen ihanan ihmisen menetys, he kun ovat niin harvassa. Tuskin unohdan häntä koskaan.
Typerää itsensä kiusaamistahan tämä tietysti on mutta minkä sille tunteilleen mahtaa.
Onko kenellekään muulle tapahtunut koskaan mitään vastaavaa?
Hyvää ja toivottavasti lämpimämpää kesänjatkoa kaikille!
No, minulla kävin hieman toisin...
Minulla oli nimittäin täydellinen yhdenillan juttu, ilman seksiä. Ja mikä "kummallisinta", se oli paras yhdenillan juttuni koskaan.
Olemme eri paikkakunnilta ja molemmat tietävät että mahdollisuuksia ei juuri muuhun ole, mutta vietimme vain yön maaten vierekkäin ja jutellen aivan kaikesta, nauraen, ollen lähekkäin, vaihtaen suudelmia, nauttien toistemme seurasta. Katselin häntä vielä tovin hänen nukahdettuaankin...
Aamulla herättyämme vaihdoimme vielä suudelmia ja kun lähdin, se tapahtui hyvin lämpimissä merkeissä. Sovimme että soitamme toiselle jos saavumme paikkakunnalle jossa toinen asustaa.
Tietenkin tuo epäilyttää, mutta...
Jälkeenpäin mietittyäni olisin varmasti pyytänyt häntä ulos, mutta minkäs teet, kilometrit ovat välissä...=(
Harmittaa vain sen ihanan ihmisen menetys, he kun ovat niin harvassa. Tuskin unohdan häntä koskaan.
Typerää itsensä kiusaamistahan tämä tietysti on mutta minkä sille tunteilleen mahtaa.
Onko kenellekään muulle tapahtunut koskaan mitään vastaavaa?
Hyvää ja toivottavasti lämpimämpää kesänjatkoa kaikille!
Vastaukset 4
Vanhimmat
niin, et maininnut kuinka paljon teillä sitä välimatkaa on??
harmittaa ihan teidän puolesta jos heitätte hyvän jutun hukkaan välimatkan takia ;) jos todella välittää toisesta ja kiinnostusta ja halua riittää, niin kyllä sen välimatkankin kestää. itse elän parisuhteessa ja poikakaverini asustelee 300km:n päässä. homma ei toimisi ellei molemmat olisi tosissaan välimatkasta huolimatta. tosin hieman eri juttu teillä kun ette vielä oikeastaan kunnolla edes tunne ja kaikki tapailu on hankalampaa tuon välimatkan takia.. me sentään asuttiin seurustelun alkuaikoina samalla paikkakunnalla.
juups, nämä oli vaan miun höpinöitä...tarkoitus oli siis yrittää saattaa teidät yhteen välimatkasta huolimatta ;)
Juu, kiitos "höpinöistäsi", kyllä ne auttoivat..=)
Mutta juuri tuo kun emme siis ole ennen tavanneet emmekä seurustele, se on siksi vaikeampi juttu. Vaikka todellakin tuntui että olisimme aina tunteneet...
Välimatkaa on myös meillä n. 300km. Käyn sillä suunnalla aina välillä ystävieni luona, kuten siis myös nyt juhannuksen aikoihin.
Olen nyt pyöritellyt häntä mielessäni jo pari päivää eikä hän sieltä katoa...Miettinyt asiaa aina siltä ankealta realistiselta puolelta ja sitten taas niinkuin haluaisin asioiden menevän.
En tiedä sitten täysin varmasti mitä hän mielessään ajattelee, mitä hän ajattelisi siitä jos viestittelisin hänelle välillä, vaivaantuisiko siitä ja ahdistuisi..? Sitä en haluaisi missään nimessä.
Joten en kai voi muuta kuin vain olla ja odottaa seuraavaa kertaa kun sinne suunnalle laukkuni taas pakkaan..=(
Vaikeita asioita nämä aina ovat, niin vaikeita...
..kuule, ei tässä maailmassa niin usein moista ihanaa tapahdu, että sun kannattaisi tyttö jättää mielestäsi"seuraavaan kertaan,sattumalta"!
Hei,hänhän voi odottaa sulta yhteyksiä, kun nrot kerran on vaihdettu, ja luulee, ettet sinä välitä!!
Tekstaa ihmeessä!! Tai SOITA! Ja onnea matkaan!! =)
..ja sydämeni särkyy.
Tapasin ihanan ihmisen, tosin loppu on kylmempi minun osaltani.
Itselläni on ollut monia yhden yön juttuja, vaikka en nääkkään niissä mitään järkeä.
Seurustelusuhteen puuttuessa on vain jotenkin täytettävä läheisyyden kaipuu, ettei se kasva kohtuuttoman suureksi ja imaise mukanaan.
Useimmat jutut ovat häipyneet mielestä ilman sen suurempia tunteen paloja, vaikka olisinkin ihmisestä pitänyt.Tai sitten olen pitänyt tunteeni kurissa vaikka pakolla.
Nyt juhannuksena kuitenkin tapasin ihmisen, johon ensisilmäyksellä ihastuin. Vietimme illan ja yön yhdessä, vaikka jopa emmin tiedänkö, mitä olen tekemässä, tajusin että jos tämä juttu on toiselle osapuolelle kevyempi, en kestä sitä.
Näin olikin, miestä en sen jälkeen nähnyt, ei numeroitakaan vaihdettu.
Tämä sai minut todella miettimään, pidättäytyisinkö täysin yhden yön suhteista.
Kenties koen nyt saman kärsimyksen tunteen, mitä olen aiheuttanut toisille ihmisille.
Kova on hinta.