Vaivaantunut tunnelma

Tiedän, toivon niin että anoppi jättäisi meidät rauhaa, vaan ei jätä, ei tajua jättää ! Vihjeitä on saanut, mutta kun ei mene perille.

Höpö höpö.....

anoppia käytetään taas tekosyynä ja keppihevosena kun halutaan erota miehestä...

nää jutut on niin nähty ja kuultu!

Ethän sinä anoppisi kanssa ole kimppaan mennyt ja aika heikolta itsetuntosi vaikuttaa, jos otat niin itseesi pakolliset sukulaissuhteet (tai siis tulevat sukulaissuhteet). Kannattaisi jo nyt tehdä päätös, mistä oikeasti kannattaa välittää ja mille voit kohauttaa olkapäitäsi. Yleensä anoppi-miniä-suhteet ovat vaativia, etkä saa tilannetta hallintaasi ikinä vaihdatpa miestä kuinka useasti tahansa. Sinun kannattaisi sen vuoksi viisastua ja vahvistua ja elää elämääsi.

Oletko ajatellut, että projisoit anoppiin sen mistä et pysty mieskaverisi kanssa puhumaan? Näet miehessäsi kypsymättömyytta, joka kärjistyy anopin seurassa. Se on ilman muuta rasittavaa katsella vieressä, etkä välttämättä saa miestäsi näkemään asiaa niin selvästi kuin sinä nyt näet. Mielestäni sinun on kuitenkin kerrottava miehelle tuntemuksistasi, mutta älä syyttele. Siitä et saa mitään irti.

Ikävän tutulta kuulostaa..
Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä kohta 15 vuotta. Tosi nuorena on menty yhteen ja perustettu perhe. Ikää meillä molemmilla on päälle kolmenkymmenen. Anoppini ei ole koskaan hyväksynyt minua. Syytä en osaa sanoa. Ehkäpä en ole tarpeeksi hyvä hänen pojalleen. Tosiasia on, että kyllä nämä sukulaissuhteet myös parisuhteeseen jollain tasolla vaikuttaa. Monet itkut olen itkenyt. Myös ero on ollut toisinaan mielessä. Oikeastaan en tiedä, miten olen näinkin kauan tätä töuhua katsellut. Toisaalta, en enää jaksa välittää..
Voi kun harmittaa tuo tilanteesi. Älä luovuta, vaan luota itseesi ja anna mokoman anopin olla!!! Tsemppiä, minkä päätöksen ikinä teetkin.

Miehen ex kumppanin kuvia löytyy edelleen perhealbumista.. Okei..ei siinä. Mutta se on myös anopilta hiljaisilla sanoilla..tiedät mitä tarkoitan.
Tilanne on kiristynyt jo niin pahaksi että olen jo haalimassa laatikoita.
Vannon käsi sydämellä että koskaan en ole näin epämukavassa tilanteessa ollut ja kokenut surua kun miehen koko perhe katsoo kieroon jos edes avaan suuni..
Toivon syvästi että seuraava tytöntyllerö valloittaa anopin herttaisuudellaan ja viattomuudellaan..
Minä en ole täydellinen, myönnän monet virheet.. Siksi en sovi miehelleni.

Nimenomaan, näitä nämä ovat! Kiitos kovasti!

Kunnon hajurako vanhempiin on aina hyvä asia. Ei ole pakkovierailuja, eikä jouduta selostamaan kaikkia elämän käänteitä vanhemmille. Ihan hyvänhyvyyttään saattavat kysellä ja sekaantua lapsiensa elämisiin, tai sitten uteliaisuuttaan.
Sama päinvastoin.

Sama koskee muitakin sukulaisia. Sisarustenkin välit kiristyvät, kun perheissä on kasvavia lapsia. Kasvatustavat ja kodin asiat ovat joka huushollissa erilaiset, ja liian läheisissä tekemisissä olevat perheet joutuvat usein hankauksiin kasvatuskysymyksissä.

Suvun jäsenten keskinäiset erimielisyydet ovat yleisiä, joten älä ajattele, että sinun tapauksessasi olisi jotain outoa. Mutta kannattaa ajatella asunnon hankkimkista matkan päästä.

Saanko kysyä, mikä siinä oikein on että se on aina miehen äiti joka aiheuttaa sen epämiellyttävän tilanteen. Ja usein miniät sanovat että "LUULEN ETTÄ ANOPPI jne" paljon luullaan ja tulkataan vanhempaa ihmistä muttta hyvin harvoin luulot avat oikeaa tietämistä. Ihmiset ovat erinlaisia ja tulevat erinlaisista olosuhteista. Ja tuo on aina myöskin mukana miniöiden kirjoituksissa että poika on "äidin kulta" kuinkahan näillä miniöillä sitten pyyhkii kun heistä tulee anoppeja, laittavatko viisaina poikaansa välit poikki kun kerran ovat sitä vaatimassa oman mihensä äidiltä, ettei saisi olla edes missään tekemisissä toistensa kanssa. Miksi minä olen sattunut saamaan anopin jota ei tarvitse mitenkään haukkua, sitä en käsitä, anoppi rakastaa poikaansa, ja sehän on luonnollista vai mitä, minäkin rakastan omaa poikaani, ja en käsitä miten sen anopin oikein pitäisi olla että olisi kelpaava miniälleen. Tottakai ihmiset ajattelevat asioista eritavalla mutta se kai ei pitäisi olla niin vakavaa että oikein muka eroa pitää hankkia, vaikka sanon kuten joku aikaisemmin, kun halutaan erota niin syytetään anoppia toivossa että miehen siteet äitiisä katkeaisivat. Antakaa nyt hyvät ihmiset anopinkin olla jossain nurkassa poikansakkin elämässä, ei kai se teiltä ole pois mitenkään. Minä vaan ihmettelen tuota että se pitää olla niin vaikeaa aina.

Hmm , sinuna tekisin niin , että et enää syytä ketään , et ketään , et edes itseäsi , vaan nollaat tilanteen ja muutat itseksesi ja sanot , että haluat elää hetken aivan itseksesi , hetki pitää olla ainakin puoli vuotta , mutta et sano näille mitään aikarajaa .. itse mielessäsi sen päätät. Tuona aikana , elät itseksesi , et ole seksisuhteessa kehenkään , vähiten vanhaan mieheesi , et syyttele anoppiasia .

½ vuotta elämässä on lyhyt aika , mutta sinä aikana selkiytyy moni asia pään sisällä , keskityt ystäviisi , työhön , luontoon , omiin sukulaisiisi , sanot , että on elämän miettimisaika , ei muuta .
Äläkä rupee masentumaan ,olet vapaa kaikesta .

Miltä kuulostaisi ?

NINKÖ