Kotikatsomo: Punainen nauha
Romanttinen komedia vanhanpojan viimeisestä mahdollisuudesta. Poikuudesta eroon ennen eläkettä. O: Tapio Piirainen
Muista katsoa!!
Romanttinen komedia vanhanpojan viimeisestä mahdollisuudesta. Poikuudesta eroon ennen eläkettä. O: Tapio Piirainen
Muista katsoa!!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kiitos vinkistä Naisasia ....
Ilman muuta tämä pitä katsoa. Minua ei oikeastaan kiinnostakkaan tähän p/s-kulttuuriteemaan liittyen sellaiset jutut joissa ei nämä ATM tai perinteisemmin peräkamarinpoika- ja vanhapoika- jutut ole mukana. Näin siksi koska juuri meidän kulttuurissamme tämä ilmiö esiintyy erityisen korostuneena, ja vielä varsin omaleimaisessa muodossa, eli niin että meillä on vielä huomattavan paljon sellaisiakin miehiä joilla ei ole minkäänlaista kokemusta naisista henkilökohtaisella tasolla.
Tämähän on katsottava, vaikka epäilen myöskin, että elokuva on todellisuudesta irrallaan. Etukäteen voisin myöskin sen verran analysoida, että voi toki olla jossain mielessä voimauttavaa nähdä televisioruudulla vanhapoikuuden karistamista niskoilta, mutta yhtä lailla olisi kyllä kiinnostavaa, miten 50-vuotias mies on viettänyt aikuisikänsä. Samaan aikaan tuntuisi mahdottomalta saada aikaan mitään mielenkiintoista, kun lähtökohtana ei ole mitään, vain harmaana toistuva arki. Kaikki ATM-kuvaukset, jotka minä olen käsiini saanut, tuntuvat aina osuvan jonkinlaiseen taitekohtaan, jossa ATM yhtäkkiä tulee ulos kuorestaan tai joidenkin aivan älyttömien sattumusten seurauksena niin sanotusti saa, ja tulee sitten hankkineeksi elämän. (Houellebecqin Halujen Taistelukenttä onnistuu ehkä parhaiten, mutta samalla sekin tuntuu kertovan päähenkilöidensä elämän murroksesta, tosin toisen osalta ennenaikaisesta päättymisestä, mutta hänen arkeaankaan ei siinä kuvata).
Tympein esimerkki on Lars Ramslien Fatso, josta kohkattiin vähän silloin 2000-luvun puolessavälissä, ja minäkin sen innoissani lainasin kirjastosta kun se sinne ilmestyi. Siinä pääosissa on lihava kaveri, en muista enää nimeä. Sellainen 25-30 -vuotias toivoton poikamies, joka ei pukille ole päässyt (vai oliko siinäkin joku saakuran juttu, että hän olisi päässyt poikuudestaan, ellei olisi jotain töpännyt naispartnerinsa makuuhuoneessa alastomana). Sitten yhtäkkiä isä päättää vuokrata osan pojan asunnosta jollekin nuorelle naiselle, jonka kanssa tämä alkaakin käydä jossain bileissä, ja paljastuukin että Fatso onkin, öh, hyvinvarusteltu sonni. Ärsyttävää, eikä tilannetta ollenkaan auta loppuratkaisu, jolla päähenkilö viimein pääsee sukupuolielämään kiinni. Ei tarvi kuin raiskata joku sammunut teininainen joissain kotibileissä. Hyi helvetti. Tosin joku palstan tyyppi voisi siitäkin innostua.
Ei sitä arkea paljon missään elokuvissa kuvata, ja sehän olisi aivan liian tylsää.
Tässä nimenomaisessa ATM-jutussa ei nyt ollut varsinaisesti mikään niin happy end, mutta ei se myöskään turhan synkkäkään ollut. Parodiaahan siinä oli erityisesti lopussa siitä miten miehet ovat tunteettomia.
Minkä minä haluaisin toisin tällaisissa vanhapoika-teeman jutuissa on se, että ei tästä vnhapoika-persoonasta suinkaan tarvitsisi tehdä käytökseltään aivan parodista hahmoa, vaan paljon, paljon vähemoikin riittäisi.
Vitsi onkin siinä, että se tylsä arki pitäisi kuvata jotenkin viiltävästi. Mutta se on hyvin vaikeaa, kuvittelen.
Olin ilahtunut siitä, ettei loppu ollut onnellinen, mutta minua hiersi sama seikka, eli että vanhapoika Turunen oli vähän liian parodinen hahmo. Punanauhainen nainen ei lämmennyt hänen stalkkaukselleen (miten minulle tuli mieleen Naisasialooseri?), mutta toimiston nainen yritti vampata häntä, tansseissa hyvinkin viehättävä nainen halusi hänen kanssa lempimään vaikka tyyppi vollotti kuolleesta koirastaan eikä osannut oikein smalltalkia. Missä tuollaista muka tapahtuu?
Vähän kylmäksi jätti, vaikka taidan jättää tuon digiboksille vielä, ellei riittävän halvalla löydy DVD-julkaisua. Se on kyllä sanottava, että Ilkka Heiskanen on viime aikoina nostellut urakalla osakkeitaan suomalaisena näyttelijänä minun silmissäni.
Minusta se punainen nauha naisen tukassa oli ihan hyvä idea. Miehellähän oli ollut joku teiniaikojen ihastus jota hän oli vähän tapaillutkin jossain tanssipaikoilla, ja jonka hän sitten oli menettänyt. Tällä tytöllä oli ollut punainen nauha tukassaan. Kyllä tällaiset asiat(jonkinlainen n.s. fetishi tämäkin) ihan oikesti voivat jäädä vahavasti mieleen, vaikka ei siis missään varsinaisessa seksisuhteessa olisi ollutkaan. Minä muistan vieläkin aika hyvin sen mitä elämäni ensimmäisellä ihastuksella oli päällään kun teini-iässä hänet tanssipaiukalla tapasin, ja jotain niistä jutuista erityisemminkin on jäänyt mieleeni. Näin siis vaikka en missään seksisuhteessa tämän tytön kanssa koskaan ollut, joitakin öitä sentään tuli hänen sängyssään oltua.
Alkoi :)
Onpas mulkunhimoinen nainen tämä punanauhainen.
Eikö kukaan katsonut?