Rakkaus vai perhe?

Et sitten ole lukenut näiden palstojen viestejä kovin paljon? Nämähän ovat pullollaan ihan samanlaisia tarinoita.

Oma neuvoni kuuluu aina että välit poikki molempiin siksi aikaa että tiedät oikeasti mitä tahdot, ettet päädy siihen tilanteeseen että lähdet uuden mukaan, se ei alkuhuuman jälkeen toimikaan ja ikävöit liikaa lapsiasi, haluatkin takaisin kotiin mutta perhe-elämä on sen jälkeen yhtä helvettiä koska vaimosi luottamus sinuun on mennyt. Eikä tule enää takaisin. Ei se välttämättä kyllä enää palaa senkään jälkeen vaikka et eroaisikaan, kunhan vaimosi ensijärkytys on mennyt ohi hän saattaa oma-aloitteisesti kantaa kamasi pihalle...

Neuvon näin koska en ole nähnyt vielä yhtään todella onnistunutta toisen matkaan lähtemistä ja mies alkaa surullisen usein surffaamaan kahden naisen välillä kun ei osaa päättää, rikkoen kaikkia osapuolia.

Kirjoituksesi on kuin elämästäni, sillä erotuksella että olen itse tuo petetty vaimo.
Mies jäi kiinni seksillä alkaneesta ja rakastumiseen päätyneestä suhteesta. Meilläkin on lapsia.

Aluksi yritin antaa hänelle anteeksi, ehkä juuri lasten takia. Hän ei kuitenkaan kyennyt jättämään toista naista kokonaan ja salli tämän esimerkiksi pitää koko ajan yhteyttä itseensä.

Minä kävin todella syvällä. Tämä väliaika oli yhtä helvettiä varmaan kaikille osapuolille.
Lopulta en jaksanut enää katsoa tilannetta, vaikka hän kuinka tsemppasi kotona, vaan heitin hänet niin sanotusti pellolle.

Nyt kun olemme tehneet eropäätöksen, alan ainakin minä pystyä taas jo hengittämäänkin ja elämään ilman rauhoittavia lääkkeitä. Valitettavaa vain on että mieheni on nyt sitten muuttanut yhteen tuon kolmannen pyörän kanssa. Hän ei kyennyt antamaan tilaa itselleen, vieläkään. Samalla hän on polttanut epäeettisellä teollaan sillat moniin ystäviinsä ja sukulaisiinsa, jotka eivät voi hyväksyä hänen tekojaan ja valintojaan. Nykyisin lähinnä säälin häntä.

Suhde joka ei ole koskaan perustunut totuudelle, eikä nähnyt arkipäivää, on tuskin kovin rakentavalla pohjalla. Mies itsekin totesi, että samaan aikaan kun hän on kovin rakastanut tähän naiseen tuntee hän myös vihaa naista tilanteen tähän pisteeseen saattamisesta.

Kehoittaisin sinua miettimään vielä kerran mikä elämässä on tärkeintä hetken huuma, voimakkaat tunteet vai jatkuvuus, lupaukset, luottamus, perhe. Lopeta suhde täydellisesti, ja hankkiutukaa nopeasti parisuhdeterapiaan. Siitä on varmasti apua jatkatte sitten yhdessä tai eroatte.

Sait jo hyviä vastauksia. Haluan vielä muutamasta asiasta muistuttaa.

Jokaisen uuden ihmissuhteen alkaessa kaikki tuntuu niin ihanalta; elämä on perhosia vatsanpohjassa, intohimoista rakastelua.. Tuttua kaikille parisuhteissa olleille.

Ja niin on sekin, että jossain vaiheessa tuttu ja turvallinen arki rutiineineen astuu kuvioihin. Se, miten tämän arjen elämisen ja rutiineiden sietämisen kestää, johtuu taas hyvin pitkälti siitä, missä kunnossa kahden (toivottavasti tasavertaisen) aikuisen suhde on. Arki on sitä, missä voi ärhennellä työpäivän jälkeen väsymyksen takia - ja sinua ymmärretään! Tai voit paplarit päässä istua toisen viereen sohvalle miettimättä sen kummemmin, oletko flanellipyjamassasi järin sexy..

Mitään edellä mainittua et koe suhteessa, joka elää "sunnuntaita". Suhteen alussa panostetaan hyvin paljon siihen, että toinen osapuoli saa vain myönteisen kuvan itsestä; kaikki negatiiviset piirteet ja ominaisuudet itsestä pyritään salaamaan. Ehkä rinnakkaissuhteen viehätys osittain liittyy siihen, että omasta ei niin ihanasta itsestä voi ajoittain tehdä (vaikkakin valheellisesti) hurmaavan tyypin. Mutta se illuusio ei kestä kauaa - kuka sitä vuosi tolkulla jaksaa näytellä!

On varmasti hyvä pysähtyä miettimään asiaa monelta kantilta. Myös siltä, ettei vaimosi koskaan tule rinnakkaissuhdetta unohtamaan; parhaimmassa tapauksessa hän oppii elämään tiedon kanssa, mutta millä seurauksilla? Ja onko niin, ettei tämä toinen nainen, jos yhteen menette, epäile sinun tekevän hänelle samoin kuin vaimollekkin aikanaan? Ja tiedätkö itse, että nyt oli se viimeinen rakastuminen..? Ehkä vaimosikin kohdalla ajattelit näin..

Sanovat, että välimatka näyttää oikat tunteet. On kuultu myös, että ihminen vasta luopumisen jälkeen osaa oikeaa ihmistä kaivata. Ja jossain laulussa sanotaan: "Toisensa saaneilta muiston kultaa, aika himmentää"..

Helpossa tilanteessa et ole, mutta kysyppä itseltäsi, miksi ajauduit aikanaan seksi suhteeseen? Ehkä apu ratkaisuun löytyy vastauksesta; jos et syytä tiedä, anna vaimollesi mahdollisuus omaan elämään ilman sinua; jos taas tiedät ja se liittyy mielestäsi parisuhteesen, mieti, onko se riittävä syy luopua perheestä.

Voit olla varma, että vaimollasi on myös toinen jos sinua vielä sietää. Et anna täyttä panostasi mihinkään eikä puloikkaan kanssa kukan thdo elää. Voihan sitä sustella yhdessä ja olla olevinan, mutta ajatukset on molemilla muualla. tulet katumaan j rankasti.

Olen tässä todennut oman liittoni natisevan ja terapioiden jälkeen eron tulevan. Puoliso vaan riippuu minussa koko ajan ja nalkuttaa "yritetään, yritetään".

Tavoitteenani oli hoitaa siisti ero jo lastenkin kannalta, mutta sitten kolahti ihastus ja rakastus sattumalta. Ja mua vietiin.

Nyt vien sitten eroa eteenpäin, ei kolmannen osapuolen takia, vaan aiemman päätökseni mukaan ja ajattelen, etten sotke muita syylliseksi tähän eroon.
Siis lähde sinäkin vaan, sillä hyvät miehet ovat aivan väärillä naisilla.
Lapset pysyvät lapsinasi, jos olet heille ollut isänä läsnä ja tavattavissa.

olisi ollut parempi otsikko todella lapselliselle kirjoituksellesi. Oletko jäänyt teinin tasolle?

Kai nyt sen verran tajuat, ettei rakastuminen uuteen ihmiseen kestä, vaan siihenkin astuu arki. Mites sitten suu pannaan?

Kyllä on ihmisen evoluutio jäänyt noissa tunneasioissa jälkeen. Ikävä kyllä olet nyt ajatellut kikkelilläsi etkä aivoillasi.

Ei sitä voi mitenkään rakastaa kahta. Sanotatapa pitää paikkansa "Ei sydämeen mahdy kuin yksi ämmä".
Hautaudu jonnekin miettimään tätä ilman kummankaan läsnäoloa.

Olen samassa tilanteessa kun vaimosi on nyt ja voin sanoa ,että tilanne on täyttä helvettiä jos haluat tämän jatkuvan hänellä niin pidät molemmat naiset ettekä ole loppujen lopuksi kukaan onnellisia. eli mitä nopeammin teet ratkaisun sitä parempi kaikille. Mieti tarkkaan mitä teet meillä kaikilla on vain tämä yksi elämä myös lapsillasi ja vaimollasi. Tämän kaiken jälkeen vaimosi ei luota sinuun ehkä koskaan!