Lyhyesti: Olen perheellinen mies, joka on rakastunut toiseen naiseen. Olen ollut naimisissa yli kahdeksan vuotta, meillä on lapsia. Toisen naisen kanssa olin ensin seksisuhteessa pari vuotta, minkä jalkeen rakastuin häneen noin vuosi sitten. Ajattelen nyt häntä lakkaamatta.
Vaimoni tietää rakkaudestani ja on järkyttynyt. Hän pyytää minua valitsemaan. Rakastan vielä vaimoanikin ja haluaisin pitää perheen ehjänä ja isän lapsilla. Toisaalta uusi suhde ja toinen nainen ovat niin paljon kiinnostavampia...
Minusta tuntuu, että en osaa tehdä päätöstä. Kaikki kärsivät tilanteesta.
Mikä auttaisi?
Tauko avioliitossa ja uusi suhde koetukselle? Vai välit poikki lopullisesti toisen naisen kanssa ja paluu kotiin? Karkuun en lähde.
Onko kokemusta ratkaisuista kellään?
Vaimoni tietää rakkaudestani ja on järkyttynyt. Hän pyytää minua valitsemaan. Rakastan vielä vaimoanikin ja haluaisin pitää perheen ehjänä ja isän lapsilla. Toisaalta uusi suhde ja toinen nainen ovat niin paljon kiinnostavampia...
Minusta tuntuu, että en osaa tehdä päätöstä. Kaikki kärsivät tilanteesta.
Mikä auttaisi?
Tauko avioliitossa ja uusi suhde koetukselle? Vai välit poikki lopullisesti toisen naisen kanssa ja paluu kotiin? Karkuun en lähde.
Onko kokemusta ratkaisuista kellään?
Vastaukset 34
Vanhimmat
miten sinä voit rakastaa kahta naista yhtäaikaa?
Mari,
Vaimoani rakastan sillä tavalla vakiintuneesti ehkä intohimottomammin ja tähän toiseen olen rakastunut, himoitsen häntä ja haluan olla hänen kanssaan koko ajan...
Rakkauden määrittely ei tässä nyt helpota.
Onko sinulla tunne että tuo kyseinen nainen on sielunihminen kanssasi...siis tarkoitan sitä että tunnet jotain niin voimakasta mitä et ole ennen tuntenut. Sielunihmisen tapaa vain kerran elämäsään tai sitten ei ollenkaan! Tavattuaan sellaisen ei kannata päästää irti. Jos kyse on ihan tavallisesta rakastumisesta ja haluista ei kanata otaa riskiä koska hetken päästä suhde on samassa jamassa kuin nykyinen suhteesi!Sielunihmisen tunnistat siitä että sanoja ei välttämättä tarvita osaat lukea toista kuin avointa kirjaa ja kaikki muutkin asiat ovat mutkattomia! Rakastelukin on niin voimakas tunne että kaikki muu katoaa ja tunnet olevasi toisen ihmisen sisällä siis kokonaan!!!
Olen itse tällä hetkellä toinen nainen, eli suhde varattuun mieheen. Hän on tosin jo vanhempi ja lapset muuttaneet pois kotoa.
Jos on minulla välillä vaikeata näiden tunteiden kanssa (aloitimme ystävyydestä) voin vain kuvitella hänen oloansa.
Totta kai hän rakastaa vaimoaan, onhan heillä ihan hyvä elämä takana, yhteinen koti ja lapset. Mutta tämä mies kokee nyt jotakin ainutlaatuista minun kanssa, jota ei järjen ääni pysty sammuttamaan. Ja olomme yhdessä ei todellakaan ole pelkkää seksiä.
Tiedämme molemmat mitä tästä voi seurata mutta tunne on niin voimakas että tiedän hänen ajattelevan katuvansa jos ei tätä nyt koe.
Elämä on pitkä juoksu, eikä helppo sellainen.
Vaikka ei määrittely auttaisikaan, kerron sen, että kyseessä on se sama rakkaus, mutta eri vaiheessa!
toivottavasti mies jää kiini ja vaimo heittää heti pihalle
saanut päähäsi, että sielunihmisen tapaa vain kerran elämässään? Ei kyllä pidä paikkaansa. Itse olen tavannut mieheni lisäksi kolme...
Me mietimme, mitä me haemme, mutta itseämme me haemme. Luulemme sitä rakkaudeksi. Emme uhraa vaikka olisi uhrin paikka - kotiin tullakseen.
ja anna hänelle mahdollisuus onneen. Eli kerää kamasi ja anna vaimollesi tilaisuus etsiä itselleen elämänkumppani, joka osaa arvostaa häntä, rakastaa häntä, huolehtia hänestä ilman, että hän tuntee puristuksen tunteen sydämessään jatkuvasti. Lapsilla on silti isä ja äiti. Toivottavsti olet uuden naisesi kanssa keskustellut siitä, mitä lapset tuovat tullessaan. Oletko ajatellut, että vaimosi vieressä tulee nukkumaan toinen mies jota vaimosi rakastaa. Älä piinaa enempää, vaan toimi! Raastat tuolla tavoin kaikkia osapuolia.
Hyvä ja oikeudenmukainen neuvo, kiitos siitä Nainen!
Tuollaisen palveluksen tekeminen vaimolle tuntuisi helpotukselta. Eikä se, että hänellä olisi joskus vieressään joku muu, tunnu vaikealta sekään.
En mene enää naimisiin, enkä tahdo enää lapsia. Uudella naisella on itselläkin lapsi, joten en usko että lapset pilaavat suhdettamme.
Olen päässyt eteenpäin ratkaisussani!
Ihan ensimmäiseksi tekisi mieli sanoa, että mitäs jos itsekäs, munallasi ajatteleva kusipää ottaisit ja ampuisit itsesi - siinä paras palvelus vaimollesi! Ei sitten ikinä käynyt mielessä erota jo siinä vaiheessa, kun mieli alkoi tehdä vierasta pillua? Tyhmä mies, mitäpä muuta sulle voisi sanoa..
Lapset todennäköisesti tulevat aina muistamaan (ja vihaamaan) sinua siitä hyvästä, mitä heidän äidilleen olet tehnyt (mitä vanhemmaksi tulevat, sen paremmin asian ymmärtävät) ja kannattaa todellakin ottaa huomioon, että lapset tulevat jollain tapaa uuden naikkosesi ja sinun väliin - saatikka mitä uusi naikkosesi ajattelee jatkuvasta yhteydenpidosta ex-vaimoon (lasten merkeissä mahdotonta olla täysin erossa). Eli toisaalta, ihan hyvä tuollaiselle herneaivolle lähteä kävelemään sieltä kotoa pillun perässä - katsotaan vieläkö parin vuoden päästä onni kukoistaa!
Ja kuten tuolla aiemmin itse mainitsit, rakkautesi näihin naisiin on tällä hetkellä eri tasoilla - montako vuotta eteen päin ja olet uuden kanssa samalla tasolla kuin entisen? Tuleeko taas siinä vaiheessa uusi nainen kuvioihin??
Ihmisillä meneekin siksi juuri päin persettä, kun aina puhutaan siitä "oikeudesta onneen"!!!!!!!!!Tässäkin tapauksessa sitä "onnea" olisi tajuta, ettei ihmisen tarvitse olla palavasti rakastunut koko elämänsä, ja siksi vaihtaa kumppania kuin paitaa. Siinä oravanpyörässä onni on kaukana!!!!!!!!!!
asiat ole noin yksinkertaisia. Ihminen vain saattaa rakastua ja löytää sen ns sielunkumppaninsa. Valinnat ovat vaikeita.
Eikä silti olla vastuuntunnottomia, vaikka
virheitä tehdäänkin.
Juuri näin se tuntuu nykypäivänä menevän: ei muulla väliä, kunhan MINÄ olen onnellinen.
Omalla kohdallakin on aina välillä tuntunut, että tätäkö yhtä ja samaa arkea se loppuelämä tulee olemaan (yhdessä yli 10 vuotta), mutta aina on tullut järki käteen, ennen kuin olen mennyt perhettä rikkomaan tai hölmöilemään - kyllä minulle on tärkeämpää omien lasteni onni kuin se, että uuden suhteen kipinöitä en enää itse koekaan.
Koetapas välillä irrottaa silmäsi sieltä oman navan seuduilta ja keskittyä siihen mitä muutakin ympärilläsi on.
katsoisi miestä, joka pettää minua. Menkööt minne pippuri kasvaa. En antaisi hänen pilata elämääni. Lasten ja muun suhteen saa kyllä ratkaistua muutenkin, mutta pettävä mies ei jalallaankaan kotiini astuisi. Niin paljon arvostan itseäni. Enkä koskaan haluasi lapsilleni sitä painostavaa ja riitaisaa kotia, jollainen minulla on lapsena ollut. On helpompaa, kun vanhemmat asuvat erillään ja asiat sovitaan aikuisten kesken paperille lasten ollessa kuuloetäisyyden ulkopuollella. Yhä lapsilla on isä ja äiti.
Valitse perhe. Nimittäin se rakkaus aina loppuu. Ei sen takia pidä koskaan erota, että on rakastunut toiseen!!!!. Eroon voi päätyä vain siksi, jos toinen on tarpeiltaan niin erilainen, luonteet täysin yhteensovittamattomat jne. Toki palavin rakkaus omaan vaimoosi on haihtunut, mutta niin se tulisi haihtumaan tästä uudestakin suhteesta. JA TAKUULLA ELÄMÄSI JOKAISEN UUDEN SUHTEEN MYÖTÄ OLISI VAIN HANKALAMPAA JA IHMISET ENTISTÄ RIKKINÄISEMPIÄ. Kyllä kertakirpaisulla (välit poikki) selviät helpoiten. Kärsit kamalia tuskia jonkin aikaa, mutta se helpottaa kyllä.
Onpas tutun kuuloista, sillä erotuksella, että olimme molemmat naimisissa, olemme edelleen samojen puolisojen kanssa. Olimme ensin ystäviä, hyviä, sitten rakastuimme. Sitä jatkui aikansa, kunnes minua rupesi hirvittämään ja lopetin suhteen, tein lapsenkin mieheni kanssa. Nyt sitten, kun aikaa on kulunyt yli kymmenen vuotta, aletaan taas haikailla. Koskaan emme saaneet elää sitä suhdetta loppuun. Jos se on vakavaa, siitä ei pääse yli kovin helposti. Voi käydä juuri näin.
Jos tämä toinen nainen on sinulle nyt todella rakas, ota ero. Katso ja kadu sitten, jos niin käy. Toisaalta ei ole oikein nykyistä puolisoasikaan kohtaan, että jatkat liittoa puolinaisesti.. ajatukset jossain muualla kuitenkin. Ihmisen täytyy valita ja ottaa vastuu.
Sen olen nyt oppinut, minäkin tein valintani, mutta väärän. Toisaalta eihän sitä koskaan tiedä.
Haikailu on mielikuvitusta! Jos oikeasti olisitte menneet yhteen, olisi rakkaus jo haihtunut, eikä tarvitsisi kuvitella, ei haikailla. Mielikuvitus tekee ihmiselle tepposet: aina voi luoda mielikuvissaan onnellisemman elämän jonkun toisen kanssa ("sen muka oikean"), Katsokaas..joka suhteesta kuin suhteesta rakkauden tunne sellaisenaan loppuu ja muuttuu, muotoutuu. On keskenkasvuista jäädä rakkauden kuvitelman vangiksi. Se on kuin katselisi päässään saippuaoopperaa päivästä toiseen.
muttei kaikilla.. tosi paikka se on ollut ja
ns minun elämäni mies..
tarkoitin sillä sitä, että ihmisen on joskus uskallettava tehdä vaikeita ratkaisuja ..
Haikailu on mielikuvitusta ja rakkaus on vain tunne! Tosielämä on niitä realiteetteja, joita saa jonkun kanssa aikaiseksi. Eihän tämä tietysti kovin romanttiselta kuullosta...
Joskus kun näitä juttuja lukee, tulee selkeä kuva siitä, että useimmat ihmiset kuvittelevat, että avioliiton tulee olla elinikäinen ihastus. Ja sitten kun se ei toteudu, aletaan uskoa, että SE OIKEA onkin vielä löytymättä. Intohimon tie on kuitenkin kuljettu nopeasti loppuun, ja jos sille perustaa suhteen toisensa jälkeen, jää taatusti perheenraatoja jälkeen! Mutta kukaan ei mitään opi!
Tuo perheenraato -nimitys on oikein hyvä. Niitä syntyy nykyään niin usein jos kumpikin perheen aikuinen uskoo elinikäiseen ihastukseen tai siihen, että seksielämä voi jonkun toisen kanssa sujua sittenkin paremmin..
..asumuseroa, muuta asumaan yksinäsi, älä heti sen toisen kanssa, saatte kaikki kolme osapuolta miettiä asioita rauhassa, jos kerran vaimosikin tahto on, että valinta on tehtävä.
Valitse rakkaus, sillä vaikka rakastatkin vaimoasi ja hän ehkä sinua vielä, niin uskottomuus tulee jatkossa aina olemaan särö parisuhteessanne ja rakkaudessanne ....
Minun mieheni valitsi aikoinaan meidät, siis minut ja lapset, mutta minä en voinut koskaan unohtaa hänen uskottomuuttaan ja se väkisinkin vei pohjaa meidän rakkaudelta joka lopuksi kuihtui.
Olen sitä mieltä että jos pettää rakastettuaan, ei suhde koskaan sen jälkeen muutu ennalleen. Kokemusta on, jopa ammattiauttajia käytimme apuna, mutta rakkaus kuoli uskottomuuden säröön.
Joten anna vaimollesikin mahdollisuus uuteen rakkauteen, ehkä hän löytää sinuakin paremman miehen myös itselleen. Hyvä isä voit olla lapsillesi siitä huolimatta.
Usko tai älä, neuvollani ajattelen enemmänkin vaimoasi...
Et voinut unohtaa... geez. Olisi pitänyt unohtaa. Miehesihän teki valtavan uhrauksen perheesi puolesta. ET VOINUT ANTAA ANTEEKSI!! Mikä teitä ihmisiä vaivaa? Saatanako?????????????
Et koskaan oo onnellinen perhes kans jos et käy kokeilemas mitä se arki on toisen kans. Toi äskeine puhu asiaa. Arki astuu kuvioo jokaikisen kans jopa sen toise naisen kans. Mut et sä sitä usko ennen ku kokeilet. Siitä vaa, jää vaimos jollekki kunnolliselle miehelle.
Parisuhteessa ei ole "meidän rakkautta" vaan minun rakkaus sinuun ja sinun minuun. Ne ovat aina erilaisia. Jos miehesi rakastaa sinua, valitsee sinut ja lapset etkä halua ottaa hänen rakkauttaan enää vastaan, on se sinun häpeäsi! Kykenemättömyydelläsi antaa anteeksi ja rakastaa miestäsi sellaisena kuin hän on (ei siis unelmiesi mielikuvitushenkilönä) rankaiset myös lapsiasi.
Turhia eroja tulee myös siksi, että kuvitellaan suhteen pysyvän muuttumattomana. Yksikin hieman isompi "haava" suhteessa saa ihmiset ylireagoimaan ylenpalttisesti. Säälittävää. Koettakaa kasvaa.
Hei,
teen gradua uskottomuudesta, petetyn näkökulmasta. Kiinnostaisiko sinua osallistua tutkimukseeni? Haastattelut toteutan ensi syksynä. Graduni työotsikko on:
Petetyn tarina: Uskottomuuskriisin vaikutus parisuhteeseen.
Jos kiinnostuit, laita sähköpostia osoitteeseen:
[email protected]
...alkaa hyppimään, jää varmasti yksin. valitset toisen naisen, aloitat hänen kanssa elämän, perustat perhen ja kappas! arki astuu kuvioihin. sitten näetkin baarissa unelmiesi naisen ja uusi suhde kutkuttaisi. niin... niitä "oikeita" tulee vastaan niin paljon, mutta todellisuudessa elämä koostuu valinnoista. valitsit vaimosi kun nait hänet, miksi sitten menit hyppimään toisen kanssa sänkyyn? samanlaista se arki on jokaisen kanssa, ennemmin tai myöhemmin.
Vaimollesi soisin paremman puolison, miehen, ei tuollaista nynneröä joka ei osaa tehdä miehisiä valintoja.
teille kaikille osapuolille. Ulkopuolisten on niin helppo neuvoa kun näemme vain faktat (tässä tapauksessa vain ne jotka kerroit). Meillä ei ole käsitystäkään kenenkään teidän tunnemaailmoista eikä asioista jotka tähän tilanteeseen ovat johtaneet. Mielestäni tämä ei ole oikea paikka kysellä neuvoa noin vakavasta asiasta, sillä jokainen mielipiteemme loukkaa jotain tai kaikkia osapuolia.
Tarvittaessa voithan käydä juttelemassa ulkopuolisen ammattiauttajan kanssa, monesti jo yksikin kerta keskustelua saattaa antaa uusia näkökulmia.
Toivon hartaasti että päädyt, tai oikeastaan päädytte ratkaisuun joka juuri tällä hetkellä tuntuu oikealta ja jokainen osapuoli kunnioittaa sitä ja elää sen mukaisesti. Tulevaisuuttahan ei kukaan voi ennustaa ja antaa sen näyttää oma maailmansa päivien vieriessä eteenpäin....
oli hyvä kommentti, aikuisen ihmisen ajatuksia.
Asioilla on aina puolensa ja puolensa. Ihminen tekee päätöksiään loppujen lopuksi tunteiden pohjalta, ne ovat tärkeitä asioita. Ei ole oikeaa eikä väärää silloin, kun on ihmisistä kyse. Tällaisessa tilanteessa ei kenelläkään ole helppoa, se on varmaa. Turha tuomita tai esittää viisasta toisen puolesta, jokainen tekee päätöksensä itse.
Arki tulee vastaan siinäkin suhteessa.Jos rakastat vielä vaimoasi ja on halua pitää suhde koossa ja yrittää niin tee se.Uusia mielenkiintosia tapauksia tulee vastaan kuitenkin,
eikä kaikkea voi yrittää.Yrittäisin vielä vaimoni kanssa jos rakkaus ei ole loppunut ja halua yrittää paikata avoliittoa on.
Mieheni tai kohta ex-mieheni löysi viime syksytalvella uuden rakkaan 20 yhteisen vuotemme jälkeen. Olemme odottaneet lapsemme kanssa asuntoa, jonka nyt saimme ja pääsemme muuttamaan siihen pian.Luulen, että en voisi koskaan enää aloittaa uudestaan. Anteeksi ehkä pystyn antamaan, mutta unohtamaan en koskaan. On nimittäin tämä eroprosessi ollut sellaista itsensä tutkiskelun aikaa, välillä viha ja katkeruus valtaavat mielen. Mutta nyt katson tulevaisuuteen luottavaisin mielin, onneksi on omien rakkaitten ihmisten (lasten ja ystävien) tuki.olemassa ....