kauhea olo vieläkin

olen ollut poikaystäväni kanssa nyt kaksi vuotta yhdessä. Muutimme pari kuukautta sitten yhteen. Viime kesän alussä olin tyttö kavereittani kanssa ulkona pitämässä hauskaa. Törmäsimme poikaystäväni ja minun yhteiseen kaveriin jonka kanssa minulla on ollut jo säpinää ennen kuin tapasin poikaystäväni. Olemme kaikki olleet kavereita vaikka poikaystäväni tietääkin minun ja kaverin historiasta.

No kuitenkin päätimme tyttö kavereitten kanssa että liittyisimme tämän kyseisen pojan seuraan mikä olikin isoin virhe ikinä. Otin sitten hieman liikaa juotavaa (ei ole mikään tekosyy tekemisilleni) ja olin niin huonossa kunnossa että poika ehdotti minun menevän hänelle yöksi koska poikaystäväni ei ollut tällöin samassa kaupungissa eikä voinut hakea minua. No pääsimme pojan luokse ja en tiedä miksi mutta aloimme suudella. Suutelua jatkui jonkun aikaa ja poika ehdotti että veisimme asian hieman pitemmälle. Avasin sitten silmäni ja älysin vasta silloin mitä olin tekemässä joten irrottauduin nopeasti pois. Poika ymmärsi mutta jouduin nukkua hänen vieressää koska kämppä oli yksiö eikä sohvia ollut.

Aamulla sitten heräsin 2tunnin yö unien jälkeen ja olin tekemässä lähtöä kun poika sitten heräsi ja tuli luokseni. Tilanne oli kiusallinen mutta selvästikkin poika luuli että tämä yksi virhe ei jäisi vain yhteen kertaan sillä yrittti suudella minua. Sanoin että tämä ei tule ikinä toistumaan. Emme kertoneet poikaystävälleni mitään asiasta.

Seuraavan kerran kun oltiin sitten porukalla yhdessä niin poika päätti kertoa minulle viestillä kaipaavansa minua ja on kuulemma halunnut aina olla kanssani mutta ei ole uskaltanut kertoa tunteistaan. Olin aivan järkyttynyt sillä poikaystäväni istui ihan vieressä ja meidän yhteinen kaveri lähettää minulle tuollaisia viestejä.

Sitten muutama kuukausi sen jälkee en pystynyt enää pitää asiaa sisälläni joten kerroin poikaystävälleni suudelmista. Hän ei asiaa ottanut hyvin mikä on ymmärrettävää ja mursi kätensä suutuspäissään. No myöhemmin samana päivänä poikaystäväni kertoi kuitenkin rakastavani minua niin paljon ettei voi erota minusta sen takia ja oli erittäin ymmärtäväinen. Nyt asiasta on kulunut yli puolivuotta mutta aina välillä asia tulee mieleeni ja aina kyyneleet rupeavat virtaamaan. Poikaystävä on monesti sanonut ettei minun tarvitsisi itkeä asiasta koska häntä ei enää haittaa mutta minua asia kalvaa koko ajan. Emme sen jälkeen ole olleet yhteydessä poikaan ja minua harmittaa se sen takia koska olimme hyviä ystäviä keskenämme ja me kolme pystyimme kaikki puhumaan toisillemme. On myös hankalaa koska jotkut kavereistani tuntevat saman pojan ja viettävät hänen kanssaan aikaa mutta en voi silloin olla heidän kanssaan koska poikaystäväni ei halua nähdä poikaa enää ikinä ja minulle se olisi sitten hieman kiusallista enkä halua että poikaystäväni suutuu ja luulee että taas on jotain tapahtanut.

En haluaisi että asia tulee enää mieleeni koska silloin masennun ja koko päiväni menee pieleen. Tiedän että olin itsekkin syyllinen pettämiseen mutta en voi olla ajattelematta että poika käytti minun oloa hyväksi koska en ollut hyvässä kunnossa hyvä jos pysyin pystyssä. Sen takia en enää juokkaan niin paljoa koska en halua olla enää sellaisessa tilassa etten ymmärrä mitään. Onko väärin syyttää poikaa enemmän tapahtuneesta? Olenko väärässä kun ajattelen että hän käytti minua periaatteessa hyväksi?