Huono omatunto!!

Kysymykseesi vastaus: Opettelemalla kunnioittamaan läheisiäsi ja elää vast`edes sen mukaan.

Ennusteeni on, että salaat tämän syrjähypyn mieheltäsi. Kun tästä syrjähypystä on kulunut pari vuotta, se ei enää vaivaa sinua. Alat miettä että voisit harkita pettäväsi uudelleen, kun se huono omatunto ei kumminkaan koko elämäksi jää vaivaamaan. Sitten petät uudestaan kun huomaat kuinka helppoa on pitää asia mieheltäsi salassa. Kohta petät uudelleen ja uudelleen. Pian pettäminen ei enää tuota sinulle mitään muuta kuin nautintoa ja alat ajatella että sinulla on jopa täysi oikeus siihen.

Tää syrjähyppy tulee vaivamaan sua monta vuotta. Jos pettää kerran niin pettää toisenkin kerran. Teidän suhde on kohta ohi.

Minä salaisin sillä mitä hän ei tiedä ei hän kärsi myöskään, mutta opettele olemaan niin ettei omatunto kolkuttele

Jotenkin uskon, että en tule enää koskaan pettämään puolisoani. En ole koskaan ollut miesten perään ja jännityksen hakeminen suhteen ulkopuolelta ei minua kiinnosta. Korostan, että pettämistä en voi mitenkään vierittää mieheni syyksi (eli hän on kaikinpuolin hyvä mies minua kohtaan). Uskon, että tein sen oman itseni takia, minun oli saatava tietää millaista seksi olisi toisen kanssa. (En ole koskaan ennen harrastanut sitä muiden kuin mieheni kanssa) ja teko ei ollut tietoisesti mitenkään harkittu. Nyt tiedän ja kadun. En pidä miestäni idioottina, jota voi käydä pettämässä milloin tahtoo. Tein ison virheen, mutta uskon oppineeni siitä paljon. En pidä itseäni muutenkaan mitenkään moraalittomana ihmisenä.

Rehellisyys kannattaa. Tuollaisen salaisuuden pitäminen rikkoo ihmisen sisintä. Ja jos suhde on täydellinen, ei vieraaseen petiin ajaudu - syyllisyydentunnoissasi nyt vain ylistät omaa miestäsi. Jolla muuten on oikeus päättää, millaisen ihmisen kanssa haluaa ehkä loppuelämänsä viettää.

Hold your horses...Etköhän hieman liioittele rakastavasi miestäsi enemmän kuin elämää? Mies on sanomasi mukaan myös maailman paras ja huomaavaisin ja suhteenne kaikinpuolin täydellinen. Hei kamoon! Täydellinen!? Eikö yhtään kuullosta kummalliselta korvissasi?

Kukaan ei ole täydellinen. Etenkään mies, joka rakastaa sinua vähemmän kuin sinä häntä. Olen vakuuttunut, että petit juuri sen takia, että jokin teidän suhteessanne prakaa - et vain tiedä vielä mitä se on.

Naista korventaa, ellei tunne itseään yhtä rakastetuksi suhteessaan kuin mitä itse rakastaa. Tämä nakertaa sisintäsi. Vaikka sinua sattuu ajatus, että miehesi jättisi sinut, niinkin voi käydä. Vaikket kertoisi pettämisestäsi. Voi myös olla niin, että miehesi pettää sinua työmatkoillaan ym. Antaisitko hänelle anteeksi?

Ehkä ennen epäilin, että haluanko olla koko loppun ikääni vain yhden ja ainoan miehen kanssa. nyt olen varma, että haluan. Tiedostan kyllä, että suhde voi loppua loppua joskus, myös muiden syden takia. Ja on totta, että mieheni on minulle tärkein ihminen. Voi olla, että olen vuosien varrella jopa hieman ripustautunut mieheeni ja petin jossain itsenäisyydenkaipuussa yms.. Jos mieheni pettäisi minua se sattuisi ja tuskin suhteemme olisi enää samanlainen kuin ennen. Jotenkin tuntuu vaikealta ajatella heittävänsä koko 10 vuotta hukkaan yhden hairahduksen takia. Olemme joskus puhuneet, että jos mieheni pettäisi minua matkoillaan, en haluaisi tietää siitä. Suhdetta en hyväksyisi, koska siinä ollaan mukana tunnetasolla. En kylläkään tietentahtoen halua kannustaa miestäni pettämään. Eikä hänkään ole sellaista ehdotellut/vihjaillut. Luotan häneen täysin. Minäkin olen uskollisuuden kannalla, enkä halua puolustella tekojani. Tein ehdottomasti väärin ja kadun. On vaikea nähdä itsensä petollisena, kun aina olen antanut kaikkeni niin parisuhteessa kuin ystävyyssuhteissanikin. Suhteemme ainut komapstuskivi on, että aloitimme seurustelun niin nuorena, emmekä ole eläneet aikuiselämää tosistamme erossa. Tosin todistin itselleni, että minulla ei ole tarvettakaan elää muunlaista elämää, kuin nyt elän. Harmi, että se piti kokea kantapään kautta.

Hohhoijaa:
"Joka kerran hänen hyvää tarkoittavat eleensä pistävät omaatuntoasi (jos sinulla sellaista on). Vuosien saatossa vaivut niin syvään masennukseen ja kriisiin, että lopulta joko eroatte tai saat kerrotuksi hänelle.
Siinä sinulle tulevaisuutesi."
Tämä palsta on melkoinen inkvisiittorien kokoontumisajo...

Kyllä kyse oli aivan omasta itsekkyydestäni ja tuntuu pahalta mieheni sekä itseni puolesta. Minulla ei ole mitään halua erota miehestäni, eikä "koeajaa" muita.. Lähteminen suhteesta ei ole helppoa kummallekaan osapuolelle, sillä olemme naimisissa ja yhteistä lainaa on paljon ja rahat kiinni omakotitalossa. (Ei sillä, että olisimme suhteessa rahan takia). Olen kuitenkin nyt varma, että haluan olla mieheni kanssa ja jonain päivänä perustaa hänen kanssaan perheen.

Olen aina tuntenut painetta siitä, ettei minulla ole ollut muita kokemuksia, mutta en kuitenkaan koskaan suunnitellut pettäväni miestäni. Näin vain kävi. Ja voin vain todeta, että en saanut mitään parempaa mitä kotoa ei olisi saanut Ja osaan kyllä jatkossa pitää mahdolliset haluni kurissa ja nauttia vain miehestäni. Olen vilpitön sanoessani, että tämä jäi tähän yhteen kertaan. uskokoot ken haluaa, tehtäväni ei ole vakuuttaa siitä teitä.

Yhtä asiaa ihmettelen, miten te jotka jyrkästi tuomitsette minut moraalittomaksi ja huonoksi ihmiseksi, vierailette uskottomuuskeskustelussa?

Vielä vastauksena kysymykseesi: "miten te jotka jyrkästi tuomitsette minut moraalittomaksi ja huonoksi ihmiseksi, vierailette uskottomuuskeskustelussa?"

He ovat todennäköisesti moraaliltaan niin korkeatasoisia, äärettömän hyviä ja virheettömiä ihmisiä että heillä on varaa tuomita muita. Meidän virheellisten on siis syytä ottaa tuomio vastaan, pukeutua säkkiin ja ripotella tuhkaa päälle...Ehkä vähän itseruoskintaa vielä päivittäin.

A, et ole moraaliton tai huono ihminen. Olet vain ihminen. Mahdollisuutesi kaikenkattavaan täydellisyyteen oli siis jo kumottu sillä hetkellä kuin synnyit ;) Ei ole perusteltua heittää hukkaan yhteistä menneisyyttänne ja vielä perustelemattomampaa olisi heittää pois yhteinen tulevaisuutenne jonkun miehen takia joka ei merkinnyt, eikä tule merkitsemään mitään.

En lähtisi kertomaan miehellesi jos kaikki on kunnossa suhteessanne. Se muuttaisi parisuhteenne valon turhaan huonompaan. Kerroit myös itse sanoneesi miehellesi että et tahdo tietää mikäli hän pettäisi sinua matkoillaan. Minäkään en haluaisi tietää, sillä tiedän että mieheni rakastaa minua. Mikäli saisin tietää, en jättäisi häntä mikäli hän vielä tahtoisi jatkaa suhdetta kanssani. Sukeltaisin silloin pintaa syvemmälle ja selvittäisin miksi piti mennä hakemaan vieraalta jotain mitä olisin voinut itsekin mahdollisesti tarjota.

Pettämisessäkin vain on kyse kuitenkin jonkun sortin yksinäisyydestä ja tietysti kärvistyneissä tapauksissa seksin puutteesta. Läheisyys on jokaiselle tärkeää. Ja moraalisaarnaajat, ei, koiran ostaminen ei vaan auta.

Mikäli suhde olisi huonossa jamassa, niin kertoisin hairahduksesta. Se ainakin herättäisi teidät korjaamaan tilanteen suuntaan tai toiseen. Kuulostaa hullulta ja varmasti saa tämän palstan mielellisesti yksiuloitteisten moraalinvartijoiden niskavillat pystyyn, mutta joskus syrjähyppy voi olla huonon parisuhteen pelastus. Se on vahvoja tunteita herättävä teko, joka herättää molemmat. Tässä tapauksessa kuitenkin heräsit vain sinä, ja voit käyttää sitä hyväksesi kun tajusit paremmin mitä sinulla on ja mitä haluat.

Henkilökohtaisesti en usko että petettäessä rikotaan jotain "pyhää". Puhun nyt nimenomaan kertaluontoisista hairahduksista jne. En mistään harrastusmuotoisesta toiminnasta jossa käydään aktiivisesti muualla paikkaamassa jotain mitä omasta elämästä sillä hetkellä puuttuu, jättäen oma kumppani märehtimään tulehtunutta suhdetta yksin. Tilanne on korjattavissa jos halua löytyy.

Kun luen tämän palstan keskustelijoiden kommentteja, voisin olettaa että keskustelun aloittaja on myöntänyt juuri murhanneensa jonkun. Tuntuu siltä, kuin ihmisillä ei olisi mitään perspektiiviä asioissa. Toivon todella, että heillekin käy niin kuin sinulle kävi, A, kun myönsit että pilkka osui omaan nilkkaan ja sen jälkeen osasit nähdä asiat juuri sellaisina kuin ne ovat epätäydellisten ihmisten maailmassa (joita olemme me kaikki). Mutta eihän heille koskaan niin käy, koska he tietävät tasan tarkkaan miten toimia siinä omassa oravanpyörässä, jossa kaikki on niin puhtoista, koskematonta ja hyvää. Ymmärtäväisyys, empatiakyky ja suhteellisuudentaju puuttuvat täysin.

Muista vain antaa itsellesi anteeksi niin kaikki tulee olemaan hyvin :)

Ap. olet aika erikoinen tyyppi. Kirjoitat julkiselle keskustelupalstalle tarinasi. Eikö se tarkoita sitä, että 100%:n varmuudella saat kommenttia puoleen ja toiseen?
Kuitenkin vedät herneen nenään, kun väki kommentoi ratkaisuasi ja tekemisiäsi.
Kyllä palstalle on oikeus kenen tahansa kirjoittaa, oli pettäjä tai ei. Sinulle kelpaa vain kommentit, jotka silittävät päätäsi ja hyväksyvät tekemisesi. Sillä sinä pönkität vain itseäsi ja yrität saada oikeutusta omille ajatuksillesi.

Edellinen laittoi jo olennaisen. Tarvitsitko kenties synninpäästön ja lauman ihmisiä sanomaan, että olet pohjimmiltasi hyvä ja ihana ihminen? Pikku, pikku erheestäsi huolimatta.

Sinä petit puolisoasi. Siinä se. Mitä sitä enää puolustelemaan?

Joskus niin käy, ja sen kanssa on elettävä. Mutta jos yrität elää sen kanssa tuolla tavoin, että olet mitä luotettavin ja parhain ihminen , joka hairahtui kerran elämässään, et opi mitään!

Sinä petit. Joten olet ihminen joka (vastoin omaa käsitystäsi itsestäsi) asettaa tarvittaessa omat tunteensa, halunsa ja itsensä kaiken edelle. Sen olet nyt itsellesi (ja tälle palstalle) todistanut. Ei se ole maailman kamalin rikos. Tai rikos lainkaan. Mutta jos haluat itsestäsi jotain aidosti oppia, ja varmistaa, että teko jäi viimeiseksi, lopeta nuo pas...kapuheet ja ihmelässytykset rakkaudesta ja muusta. Katso sensijaan itseäsi ja hyväksy ja opettele olemaan itsesi kanssa. Kenties sait nyt arvokkaan opetuksen siitä, mitä aikuisuus on. Kaikkea mitä haluaa, ei voi aina ottaa. Se on hyvä oppia ennen lasten hankkimista.

Ota tämä oppina, katso itseäsi ja lopeta tuo lässytys ja vänkäys. Et sinä ole sen huonompi kuin ennenkään. Sinä vain näit itsessäsi jotain, jota et halunnut nähdä. Kasva, kehity ja sinulla voi olla edessä ihan hyvä elämä ja parisuhde nykyisen miehesi kanssa.

Parempaa "sovitusta" et voi tästä "synnistä" tehdä. Kasva aikuiseksi.

Etkö voisi kertoa nyt? Onko miehesi ikinä epäillyt sinun pettäneen?

Pidä ihmeessä omana tietonasi. Olen käynyt vastaavan läpi, petin myös miestäni baarillan aikana ja kotiin tullessa alkoi jo tulla syyllinen olo. Kun podin huonoa omaa tuntoa niin menin kertomaan ja se oli suuri virhe, yhtä suuri virhe oli pettää.. Suhde ei ole sen jälkeen kuntoon tullut ja molemmin puolin aiheuttanut kitkaa ja riitoja. En tiedä rakastaako mies enää minua, yhdessä ollaan enimmäkseen kai lapsen takia ja yhteisen asunnon. Muu on epäolennaista. SIIS ÄLÄ KERRO JA PILAA SUHDETTASI.

Vaikka et kertoisikaan pettämisestäsi koskaan kenellekään, niin siitä totuutta et pääse pakoon ja irti, että pettäminen ja salailu muutti sinut pysyvästi. Et ole enää se sama uskollinen ihminen, mitä tähän asti. Tämän kanssa sinun on elettävä ja ihmisen sisäinen muutos heijastuu tavalla tai toisella myös läheisiin, joten sinun muuttumiseen reagointi voi herättää keskustelua. Sinä sitä siinä sitten ihmettelet yhdessä miehesi kanssa, tietäen totuuden, mutta salaat sen. Tämä on sitä valheen päälle rakentamista, jossa salailu johtaa salailuun ja valhe toiseen. Aika sitten antaa vastauksia, eihän kukaan ennustaja ole.

Jos haluat säilyttää naamasi miehesi edessä niin pysy ihmeessä hiljaa, ei yhden hairahduksen takia kannata hyvää ja toimivaa suhdetta pilata.

Älä huoli. Miehesi pettää varmasti myös. Kokemuksesta voi sanoa että kun pettämisen makuun pääsee se vie mennessään ja vauhti kiihtyy vain. Sivusta seuranneena tiedän liian monta tapausta missä kunnollinen perheenäiti alkaa pettämään. Sama koskee miehiä. Sorry. En usko enää yhteenkään pitkään liuttoon, jossa ei petettäisi. Kärsi huonoa omaatuntoa miehesi käy selkäsi takana pettämässä 100% varmasti. Siinä syy pitkään liittoonne.

Tuo alkuperäinen on kirjoittanut juttunsa tammikuussa 2012. Olisi kiva tietää miten kävi. Kertoiko vai ei?

Ehkä mies on ehtinyt tässä vuosien saatossa käydä vieraissa ja kertonut tästä vaimollensa. Nyt vaimokin voi kertoa omasta hairahduksestaan, jolloin molemmat voivat todeta, että ovat nyt sujut. Voivat yhdessä naurahtaa helpotuksesta; kiperä tilanne on ohi, ja omatunto on nyt puhdistettu. Tästä on hyvä jatkaa..

Itse kertoisin, haluan olla toiselle luottamuksen arvoinen, itse teit virheen niin kanna vastuu ja kerro. Vituttaa suomeksi sanottuna AP kaltaiset itse itseään oikeuttavat valehtelevat pettäjät, ei taida paljon sielussa painaa kun pystyy sisällään tuommosta pitämään, siinä taas näkee naisten tekopyhyyden.