huh huh,mitä tässä pitäisi tehdä?? Olen avoliitossa oleva nainen,ja meillä on avomieheni kanssa reilu vuoden ikäinen tytär. Tapasin jokunen päivä sitten minua vanhemman miehen,ja välillemme tuli heti jotain.. ajattelen vain tätä miestä koko ajan,ja hän haluaisi tavata minut. Mitä pitäis tehdä? Tuntuu niin pahalta avomiestäni kohtaan se että edes ajattelen toista miestä. Meillä on pidemmän aikaa mennyt aika huonosti kylläkin,ja ollaan oltu eroamispisteessäkin moneen otteeseen. Asiasta ei ikinä olla puhuttu mutta tiedän että välillä hänkin haluaisi erota mutta kumpikaan ei varmaan uskalla lapsen takia lähteä... tunteeni ovat ihan sekaisin,auttakaa kiitos!!
tunteet sekaisin
minä
72048
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Naurettavinta on laittaa suhde poikki sen vuoksi, että on tavannut ihanan miehen ja että kotona menee huonosti nykyisen kanssa. Voi jestas saat huoranleiman otsaasi, mutta omapahan on asiasi. Ajattele nyt pientä lastannekin
mä lasta ajattelen,enhän muuta oo tehnytkään. Mutta onko lapsen hyvä olla perheessä missä riidellään vähän välii,ei varmastikaan. Mun ja avomiehen välillä ei oo ollut minkäänlaista kemiaa enää pitkään aikaan,ei mitään rakkauden osoituksia tms. Ollaan niinkuin parhaat kaverit,ja lapsen takia väkisin ollaan yhdessä. En mä tämän miehen takia olis jättämässä ketään,pidemmän aikaa olen halunnut erota,mutta se tuntuu vaan niin vaikeelta. Vaikea jutella avomiehen kanssa tällaisista asioista koska hän ei ns.osaa ikinä jutella "syvällisistä asioista". Haluaisin vaan tietää hänenkin ajatuksia..tuntuu vaan siltä että me molemmat tuhlataan elämäämme suhteeseen missä ei minkäänlaista rakkautta ole..
meillä on sama tilanne, kun luin juttusi aivan kuin itse olisin kirjoittanut sen.
olen kanssa miettinyt eroa ja on mietitty yhdessäkin eroa.Poika on 1v 6kk joten vielä aika pieni.En kan stiedä mitä pitäs tehä, ei meilläkään rakkautta ole osoitettu pitkään aikaan ja syvällisiä ei miehen kanssa pysty puhumaan , vaihtaa aina aihetta.
Jos haluat kirjoita minulle.
ja parisen päivää sitten otin avomieheni kanssa puheeks semmotti varovasti,että olisko syytä erota kun ei mitään yhteistä enää löydy. Hän oli sitä mieltä että kaikkihan on hyvin,ja että hän ei halua menettää perhettä,rakastaa mua jne. Tuli siinä sitten mieleen että miks ei hän aikaisemmin ole sanonut näitä asioita,että rakastaa ynm. vaan vasta sitten eron partaalla. Nyt hän etsii omaa asuntoa,kihlaus on purettu. Hyvin hän tämän kuitenkin ottaa ja sovussa erotaan. Lapsen tapaamiset ollaan sovittu tasapuolisesti,eli lapsi on molempien luona. Tuntuu kuin olisi iso taakka pudonnut harteilta,näin on parempi. Kun ei tunteita ole niin on parempi jatkaa molempien omia polkujaan. Eihän se ero kuitenkaan maailmanloppu ole.
juokse äkkiä nuolemaan toista kullia kai se on hyvää. naisen näkökulma en ole vanha mutta viisas ja kypsä
en raivoltani huomannut sun nimimerkkiä mut olen usein nimimerkillä minä kulkeva. en enään kun tuollainen sika ämmä käyttää samaa nimimerkkiä
Nämä ovat asioita, jotka jokainen joutuu omalla kohdallaan punnitsemaan ja ratkaisemaan. Olen itse keski-ikäinen ja minulla on pitkä avioliitto takana. Mietin vain... avioliittomme aikana on ollut useampiakin kertoja tuollaisia tilanteita, on tuntunut, että kaikki on kuollut, ei ole enää rakkautta. Kuitenkin olemme kai molemmat aika sitkeitä, aina on keksitty jotain uutta, pakon edessä on alettu puhua ja löydetty toisistamme uusia juttuja. Helppoa ei ole ollut, molemmilla on ollut tuollaisia ihastuksia, jolloin tuntunut, että haluaisi lopettaa. Olemme jatkaneet silti aina.. Olen tyytyväinen siitä, että emme lopettaneet, taaksepäin kun katsoo ajassa yhteistä taivalta ja omaa kehitystään tajuaa asioita paremmin. Luulen, että olisimme aina uudestaan törmänneet uusien kumppaneiden kanssa samoihin ongelmiin, nimittäin suuri osa ongelmista lähtee itsestä, ainakin puolet. Niin se vain on. Tietysti on parisuhteita, joita ei missään nimessä kannata jatkaa. Kieltämättä on vaikeaa aina päätellä, onko kriisi pientä kyllästymistä vai onko kyseessä todellakin painava syy lopettaa suhde. Yritin vain sanoa, että kaikenkaikkiaan liitto onkin ollut aika onnistunut, olemme yhdessä pystyneet voittamaan vaikeuksia, se on hyvä tunne. Ja rakkauttakin löytyy ja yhteisiä mukavia hetkiä, vaikka ajoittain ero on tuntunut todella houkuttelevalta vaihtoehdolta. Näin keski-ikäisen silmin joskus tuntuu, että nykyajan ihmiset eroavat aivan liian helposti, ensimmäisten kyllästymisten ja ongelmien ilmettyä. Lasten syntymät ovat mm näitä kriisivaiheita.
Tämä oli vain minun näkemykseni..