Voiko ilkeä ihminen

Jos elämässä on kaikki HRVEÄN hyvin ja kaikki menee HRVEÄN hyvin, niin on hyvä olla niin HRVEÄN mukava ja kiltti, mutta jos kaikki menee HRVEÄN perseelleen, niin sitä tulee HRVEEN vittumaiseksi kaikelle ja kaikkia kohtaan.

http://www.youtube.com/watch?v=uKpwcb6AS_Y

Ilkeä ihminen on kateellinen muille. Keskustelu ei onnistu ollenkaan.
Koska ei pysytä asiassa, asianhan pitäisi olla tärkein, jos keskustellaan vaikka villalankojen ominaisuuksista ja saatavuudesta.
Kyllä ilkeällä ihmisellä voi olla ihan ymmärrettäviä unelmia.
Ilkeä ihminen ajattelee ehkä myös hyvää, senkin ilkeyden kautta, tämän on oltava joltain toiselta pois.
Jos joku vain soittaa suutaan tietämättä asiasta mitään, voin vastata miksi kommentoida jollei ole mitään sanottavaa.
Kyllä kai monet fiksut ihmiset karttelevat keskusteluareenaa ilkeyksien tähden.

Ei se aina kateudestakaan johdu vaan yleensä tyytymättömyydestä omaan itseen. Ihminen, joka on työstänsä tai sairauden tähden väsynyt on kärsimätön, äreä, kireä, ärsyyntynyt, ja ilkeä vähän kaikelle ja kaikkeen. Hän muuttuu pessimistiseksi ja käpertyy omaan surkeuteensa ja häntä harmittaa lähinnä oma itsensä, minkä hän tahtoo purkaa johonkin. Joku saa toimia paineenpurkuna.

Kilttikin ihminen muuttuu ilkeäksi, jos hänen jatkuva pahaolonsa jatkuu. Hän itsekin kärsii ilkeydestään, katuu ja tuntee syyllisyyttä. Ilkeyden takana on usein hyvin paljon voittamatonta katkeruutta asioiden muuttumattomuudesta ja ongelmien pitkäkestoisuudesta.

Voiko ilkeä ihminen olla myös hyvä ihminen? - Voi miksei vois?


Onko keskustelu palstoilla poikkeuksellisen paljon ilkeitä kirjoituksia ja miten suhtaudut niihin? - Aika paljon, noh miten milloinkin

Syyllistytkö itse ilkeyksiin? - Saatan sanoa ilkeästi joskus, se on kuitenkin pienempi paha omasta mielestä, kun tehdä ilkeitä asioita ja aiheuttaa ilkeydellään oikeita ongelmia toisille.. ilkeästi sanomisesta asianomaiselle harvoin tulee sellaisia onlgemia kuin ilkeistä teoista

Minkälainen profiili tai elämänlaatu on mielestäsi ilkeällä ihmisellä ja miksi ihminen on yleensä ilkeä, sekä huomaako ilkeä ihminen edes olevansa ilkeä? - Jotain ongelmia jollain saralla, jotka tekee olon kärttyiseksi..kyllä ilkeä yleensä tietää olevansa ilkeä..

Voi tietenkin siinä mielessä, että jokaisessa meissä asuu pieni ilkimys. Kaikki on joskus ilkeitä ja sille nyt varmaan ei mahdeta mitään seuraavaan biljardiin vuoteen, koska ihminen nyt vaan on joskus semmoinen. Ei se että joskus sanoo jotain vähän ilkeästi tai on ilkeä, tee ihmisestä pahaa. Tai sitten tietenkin voidaan ajatella, että kaikki ihmiset ovat pahoja.

"Onko keskustelu palstoilla poikkeuksellisen paljon ilkeitä kirjoituksia ja miten suhtaudut niihin?"

On, mä uskon, että se johtuu siitä, että kun kirjoittaa nimettömänä, ihmiset eivät ajattele että heidän kuitenkin kannattaisi hieman miettiä mitä sanovat. Toivoisivatko itse kuulevansa sellaista. Samoin kun ihmiset ovat netissä kasvottomia tai sarjakuvamaisia kuvankin kanssa, on helpompi suhtautua raa'emmin. Monet siis sanoo kyllä varmaan oikeassa elämässä paljon eri tavalla ja toisaalta, ymmärtävät myös helpommin kun se toinen on oikeasti siinä.
No, sitten on näitä selkeesti ihan mieleltään järkkyneitä, jotka nyt siis voi jättää omaan luokkaansa. Tännehän on vapaa pääsy.

"Syyllistytkö itse ilkeyksiin?"

Varmasti jonkun mielestä. En tarkoita mitään ilkeästi, mutta ihan oikeassakin elämässä kuitenkin sanon joskus asioita hieman turhan kovasti. Ilmaisuni ei aina ole pehmein mahdollinen.

"Minkälainen profiili tai elämänlaatu on mielestäsi ilkeällä ihmisellä ja miksi ihminen on yleensä ilkeä, sekä huomaako ilkeä ihminen edes olevansa ilkeä?

En tiedä profiloida nyt mitään. Osa varmaan on kateellisia, osa uskoo olevansa rehellisiä, osa haluaa vaan huudella ja purkaa pahaa oloaan, osa kuvittelee olevansa ehkä jopa hauskoja. Ei varmaankaan aina huomaa, en itsekään. En voi sanoa nettikirjoituksista kenenkään elämän laadusta mitään, ei täällä ketään tunne. Kirjoitettua tekstiä ylipäätään lukee aina omista lähtökohdistaan, eli siis en oikeastaan yritä ihan hirveästi tulkita mitään tunteita niistä, vaan pyrin lukemaan ne miten ne on kirjoitettu. Jos en ole varma, niin useimmiten kysyn.

Jos taas oikeasti puhutaan jostain ilkeistä, vaikka kiusaajista, niin harvoinpa he kovin onnellisia ovat. Eiköhän he yleensä ole aika ahdistuneita, ja jollain tai monella tapaa onnettomia. Eivätkä surukseen aina edes käsitä sitä omaa onnettomuuttaan, ovat ikäänkuin turtuneita tai omaan maailmaansa hukkuneita. He vahingoittavat (tai pyrkivät vahingoittamaan) muita, mutta samalla itseään, koko ajan.
Tarvitaan joku aika täräys, että he heräävät, joskus. Sellaisia ihmisiä lähinnä säälin. He hukuttavat itse itsensä negatiivisuuteen. Jos eivät parane.