olen jo aika kauan lukenut näitä juttuja täällä uskottomuus-palstalla
ite olen sitä mieltä ko. asiasta että ennen jätän ku petän, tämän olen oppinut kantapään kautta, joskus ollessani 18 seurustelin ja menin sitten pettämään, oli sellaiset tunnontuskat että kunpa olisin jättänyt sen tekemättä, koskaan en saanut sitä sanottua hänelle mutta suhteemme katkesikin jo parin kuukauden kuluttua (mikä on ihan oikein minulle) eikä ollu juteltu sen jälkeen siitä on nyt 6 vuotta...
nyt juhannuksena kun olimme nykyisen tyttöystäväni kanssa eripaikoissa (ei ollut mahdollista olla samassa paikassa johtuen töistä) tarjoitu minulle parikin mahdollisuutta olla epäuskollinen mutta kieltäydyin kohteliaasti, tietenkin juttelin mutta en koskenut, ihmisille koska olisi ollut tyhmää olla puun alla yksin hiljaa... kokemuksestani aiemmin jophtuu varmaan se etten ole koskaan ollut mäin peloissani että kun näemme parin päivän kuluttua niin uutiset ovat huonoja, luotan häneen mutta kuitenkin kalvaa epäilys että kun nyt on niin hieno homma menossa niin kaikki kaatuu...
kaikki jutut ovat opettaneet sen ainakin minulle että jos oikeasti tuntee jotain ni ei petä, joskus ne asiat meinaan tulevat päähän että jos en olisikaan ni mitäs sit... pää siinä hajoaa kun ne rupevat kummittelemaan
ite olen sitä mieltä ko. asiasta että ennen jätän ku petän, tämän olen oppinut kantapään kautta, joskus ollessani 18 seurustelin ja menin sitten pettämään, oli sellaiset tunnontuskat että kunpa olisin jättänyt sen tekemättä, koskaan en saanut sitä sanottua hänelle mutta suhteemme katkesikin jo parin kuukauden kuluttua (mikä on ihan oikein minulle) eikä ollu juteltu sen jälkeen siitä on nyt 6 vuotta...
nyt juhannuksena kun olimme nykyisen tyttöystäväni kanssa eripaikoissa (ei ollut mahdollista olla samassa paikassa johtuen töistä) tarjoitu minulle parikin mahdollisuutta olla epäuskollinen mutta kieltäydyin kohteliaasti, tietenkin juttelin mutta en koskenut, ihmisille koska olisi ollut tyhmää olla puun alla yksin hiljaa... kokemuksestani aiemmin jophtuu varmaan se etten ole koskaan ollut mäin peloissani että kun näemme parin päivän kuluttua niin uutiset ovat huonoja, luotan häneen mutta kuitenkin kalvaa epäilys että kun nyt on niin hieno homma menossa niin kaikki kaatuu...
kaikki jutut ovat opettaneet sen ainakin minulle että jos oikeasti tuntee jotain ni ei petä, joskus ne asiat meinaan tulevat päähän että jos en olisikaan ni mitäs sit... pää siinä hajoaa kun ne rupevat kummittelemaan
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen sitä mieltä, että jos todella rakastaa toista, ei petä häntä, vaikka tulisi millainen houkutus, itse asiassa noihin houkutuksiin ei edes mene, niitä vältteleen toisen takia, todellinen rakkaus ei petä.
Ennemmin eroaa, mutta toista ei petä.