Naiset vastatkaa...sosiaalisuudesta ym.

On tietenkin. Olen täysin tavallisen näköinen nainen mutta vaatimuslistani miehiltä on pitkä. Kullin pitäisi olla vähintään paksu, mieluiten myös pitkä. Rahaa pitää löytyä jolla ostaa minulle lahjoja. Vapaa-aikaa myös oltava todella paljon. Miehen täytyy myös olla hyvässä fyysisessä kunnossa. Mies osaa tietenkin kokata ja siivota.

Omat tissini riippuvat ja perse on löysä. Mutta miesten vaatimukset ovat sovinismia.

Toiset tykkää, toiset ei.

Varmaan nainen, joka on vaikkapa isosta, räväkästä perheestä ja viettää itse aikaa isojen, äänekkäiden porukoiden kanssa, viehättyy enemmän miehestä, joka myös viihtyy tällaisissa seuroissa ja pystyy nopeasti iskemään hyvää juttua sinne, tänne.
Tai sitten nainen viehättyy tavattuaan kerrankin hieman hiljaisemman, salaperäisemmän miehen.

Varmasti on myös naisia, joille puheliaat spedet ovat kauhistus ja he tuntevat vetoa rauhallisempiin ja hillitympiin miehiin.

Että ihan kuten sulla itselläkin: joskus voi viehättää joku räväkämpi muidu, joskus kiinnostaa hieman hitaammin avautuva.

Turn off on mielestäni mies,joka kehonkielellään pyytää anteeksi olemassaoloaan. Itse henk.koht. en kiinnostu miehistä jotka pitävät kovaa älämölöä,ovat porukan ns. puheenmies ja muuten vaan turisee vaikka ei olis mitään järkevää sanottavaakaan.

Jos seuraan poikaporukkaa ja joukossa on joku rauhallisen oloinen,niin itse kiinnittäisin häneen huomion. -jos vaan muuten käy ilmi ,että sillä on sosiaalisia taitoja...sellainen hiljaisempi ja tarkkaileva on kiinnostava,ehkä hieman jopa salaperäinen. Eikä aina ollenkaan ujo,voi olla että hänellä on parempi itsetunto kuin porukan älämölöllä!
Itse en ole ehkä mikään hissukka,joskus ehkä hieman ylienerginen..Mutta sekin on iänmyötä ruvennut muuttumaan..En siis voisi kuvitella seurustelevani jonkun hissukan kanssa,tai sellaisen jolla ei ole ns. "kaveriporukkaa" miltei ollenkaan. Ja mitä perheeseen tulee,mun suku on hyvällätavalla seko ja sosiaalinen,että en edes kehtaisi viedä hissukkaa sukuni tapaamisiin tai kotiin,(sitäkin naiset saattaa miettiä,riippuu arvoista)..Toisin sanoen siis,en voisi olla niin ilkeä kyseiselle miehelle,että veisin hänet samaan ujouspaniikkikohtausta..:P
Mutta kaikki on niin ihmisestä kiinni. On varmasti niitäkin naisia jotka ei välitä siitä puolesta,tai siitä onko kauheesti kavereita. Jotkut haluu miehen joka on kaveriporukassa se pää ja jotkut naiset ihastuu niihin naisten naurattajiin,jotkut taas ujoihin tapauksiin..Sanon vielä sen,että mulla tässä pätee se kultainen keskitie. Eihän siitä tuu mitään,jossei osaa mistään puhua,mutta toisaalta on niitä hetkiä kun joskus on hyvä olla hiljaa vaan ..Ja sillonkun ollaan kahestaan ja kemiat pelaa,ei edes tarvita sanoja :)
Ole oma itsesi !

Siis se on totta, että porukassa ensimmäisenä kiinnittää huomion näihin äänekkäisiin, puheliaisiin miehiin, koska heidän olemus ja käyttäytyminen vaatii sitä. Kohta puolin kiinnostus kuitenkin lopahtaa, kun jutut kuulostavat samalta kuin edellisetkin, eikä siitä tietystä roolista pääse tutustumaan tyyppiin sen enempää. Yleensä ainainen äänekkyys ja ylisosiaalisuus saattaa jopa alkaa ärsyttää minua.

Sosiaalisuutta itsessään on niin monenlaista. Ja tuollainen näennäinen sosiaalisuus jossa suorastaa vaaditaan huomiota toisilta, ei minua valitettavasti houkuta. Sosiaalisuus siinä merkityksessä, että jaksaa olla kiinnostunut toisista, keskustella ja ottaa toisia huomioon yksinkertaisilla kohteliaisuuksilla on parasta sosiaalisuutta, joka herättää minussa todellisen kiinnostuksen persoonaa kohtaan. Ujous ei yleensä ole este tällaiselle sosiaalisuudelle, mutta vaattii muilta hieman vaivannäköä...

Hei, oon justiin (muunmuassa) tätä kysymystä selvittämässä. Ilmeisesti on se niinkun positiivinen ominaisuus tuo sosiaalinen aktiivisuus mutta ei niitä tärkeimpiä.

Mutta siis hauskuus on sitten ihan eri juttu. Lähes jokainen ihminen toivoo kumppaninsa olevan huumorintajuinen (no kukapa nyt ei pitäisi positiivisena sitä että toinen tajuaa vitsit) ja toisaalta lähes jokainen ihminen on mielestään huumorintajuinen. Huumoria on kuitenkin niin monta sorttia että tätä pitäisi ehkä vähän tarkistaa.

PUA piireissä Cocky & Funny on yksi aika vakiintunut 'metodi'. Vitsikästä ylimielisyyttä (vähän huono suomennos kyllä. Ja täytyy sanoa että tällä minä olen about kaikki seuralaiseni saanut että ei se ihan metsään voi mennä.

Minusta ujous on vain todella suloista ja vetävää (:

Sen verran ainakin sosiaalinen että keskinäinen kommunikaatio pelaa, ei mun mielestä tarvii tuntea satoja ihmisiä, joita voi laskea kavereikseen. Itse ainakin elän sen mukaan, että pieni mutta tiivis ystäväpiiri, vaikken väitä sen olevan parempi vaihtoehto. Muhun ainakin vetoaa enemmän vähän ujo mies kuin ylisosiaalinen, koska itsekin olen melko rauhallinen ja pohdiskeleva luonne.

Ei todellakaan tarvitse olla mikään ylisosiaalinen huomionhakija. Itseasiassa mua ärsyttää miehet, jotka haluaa koko ajan olla kaiken keskipisteenä ja jatkuvasti äänessä. Eikä myöskään tarvitse kuulua mihinkään ns. suosittujen porukkaan, jopa mieluiten ei koska en itse yleensä viihdy sellaisten "eliittityyppien" seurassa. Laatu korvaa määrän - pääasia että niitä kavereita on sen verran, että on muitakin kuin mä joiden kanssa viettää aikaa.

Ujompi on parempi.

Ennemmin valitsen ujon miehen kuin älämölömiehen. Jälkimmäisistä on huonoja kokemuksia eli yleistäen sanon että ovat miehiä, jotka pettävät ja kusettavat helpommin eikä heillä ole juuri mitään järkevää tai syvällistä sanottavaa...:)

Mitä enemmän itselle tulee ikää, sitä vähemmän kiinnostaa miesten ujous. Jos mies vetäytyy naisen taakse joka tilanteessa, niin tuntuu se vähän oudolta.