Menetin sinut – ainoan unelmani. Kyyneleet valuvat pitkin poskiani viillellen haavoja iholleni. Milloin tämä tuska jättää minut? Milloin saan olla taas onnellinen?
Olet ainoa, joka ymmärtää minua niin hyvin. Olet ainoa, joka saa minut tuntemaan näin voimakkaita tuneteita. Olet ainoa, jonka sanat, hymy ja halaus tekevät oloni niin paljon paremmaksi, sillon kun olen surullinen. Olet ainoa, jonka haluan päästä lähelleni. Vain sinun kosketuksesi tuntuu hyvältä.
Sydämeni kuuluu sinulle. Miksi päästit minut menemään – miksi päästin sinut menemään…
Olen niin väsynyt tuntemaan tätä ikävää. Haluaisin vain nukahtaa uneen, jossa sinä olet läsnä.
Rakastan sinua.
Olet ainoa, joka ymmärtää minua niin hyvin. Olet ainoa, joka saa minut tuntemaan näin voimakkaita tuneteita. Olet ainoa, jonka sanat, hymy ja halaus tekevät oloni niin paljon paremmaksi, sillon kun olen surullinen. Olet ainoa, jonka haluan päästä lähelleni. Vain sinun kosketuksesi tuntuu hyvältä.
Sydämeni kuuluu sinulle. Miksi päästit minut menemään – miksi päästin sinut menemään…
Olen niin väsynyt tuntemaan tätä ikävää. Haluaisin vain nukahtaa uneen, jossa sinä olet läsnä.
Rakastan sinua.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ihminen surumielinen? ehkä kaikki järjestyy kuitenkin ja kääntyy parhain päin, toivotaan niin.
Niih...
tiedän tunteen liiankin hyvin. toivottavasti kaikki menee paremmin jo huomenna...
kyllä se siitä ajan mittaan. täytyy vain olla vahva.
Lohdullista kuulla, että muillakin on samoja tunteita kuin itselläni. Voih. Se sattuu niin paljon, ja itsekin mietin, koska tämä tuska loppuu?! Mutta eihän loppuelämäänsä voi surkea olla, pakko auringon on vielä joskus paistaa entistä kirkkaammin. Kai sitä täytyy antaa itselleen lupa lopettaa voivottelu ja nostaa häntä pystyyn. Ja ennen kaikkea; antaa toisille lupa olla enemmän kuin hän... Kyllä se on mahdollista, haluan uskoa niin vaikka vähän vielä itkettääkin. Mutta oman onnellisuutensa kannalta on tärkeä katsoa totuutta silmiin ja jatkaa elämäänsä pää pystyssä totuudesta huolimatta -ja juuri siksi. Joku tuolla jossain on juuri minua varten, odottaa että saapuisin viimein... =) Tsemppiä!
jos yhtään helpottaa niin olin samassa tuskassa pari viikkoa sitten.. vieläkään ei ikävä oo kadonnut minnekkään ja rakkauskin kestää. mut voin lohduttaa ett mua ainakin on helpottanu se että oon alkanu väkisin liikkua elämässä eteenpäin..uus asunto, paljon tekemistä, kavereiden seuraa, suunnitelmia. eikä kyseessä ollut mikään pikku suhde vaan 6 vuotta kestänyt avoliitto mun unelmien miehen kanssa.
vaikka sattuu niin paljon ettei koskaan niin kyllä se pahin tuska helpottaa aika pian. jäljelle jää vain kaipuu, joka täytyy hyväksyä kulkemaan rinnalle..
voimia ja halauksia sulle:)