Valokuva-albumit eron jälkeen

Toivon hartaasti, että jätätte kaiken entistä liittoanne koskevan jonnekin kaappiin, älkää missään tapauksessa hävittäkö niitä.
Varsinkin jos perheessäne on lapsia, jättäkää heille mahdollisuus saada tietoja juuristaan.
Älkää anto uusien suhteidenne hävittää asioita, ei heiltä ole mitään poissa, vaikka nuo arvokkaat muistot ovatkin tallessa. Jos uusi suhde vaatii näitäkin pois, silloin tiedät jo, että tämä suhde ei kestä, koska tulee aina vaatimaan enemmän ja enemmän pois asioita elämästäsi. Eikä se ole oikein ketään kohtaan.

No itseasiassa ne kuvat ovat juurikin samassa paikassa kuin ennen eroa: albumissa kirjahyllyssä...
En ole katsellut, mutten tuhonnutkaan. Ne ovat elettyä elämää - eivät mitään kaihoilun tai raivon aiheita.
Ehkä sitten, jos kuvioon tulee uusi kumppani albumeja selailemaan, teen niille jotain... Ehkä jaetaan exän kanssa kuvat tai jotain. Tai sitten siirrän kohteliaasti syrjään ja annan myöhemmin tyttärelleni.

Mulle kävi niin etten kyselyistä huolimatta saa exältäni lastemme elämästä otettuja kuvia, jotka ovat hänen tietokoneellaan töissä. Lisäksi hän otti vhs-kasetit itselleen äänittääkseen lasten elämän dvd:lle mutta ei nyt anna minulle niitä, että saisin itse tallentaa ne itselleni.

Mitähän tämä kertoo ihmisestä? Hohhoijaa...

Olimme olleet avioliitossa yli 30 vuotta kun erosimme. Sinä aikana kertyi tuhansia valokuvia ja negatiiveja ja tuplakuvia. Laitoin omasta suvustani itselleni ja hänen suvustaan hänelle. Lasten kuvat puoliksi.

Mieheni asui kodissame vielä muutaman vuoden eromme jälkeen ,( itse muutin pois omaan asuntoon heti kun teimme päätöksen erosta), Sitten kun saimme talon myytyä hän toi varastooni myös omat valokuvansa plus paljon muuta kun ei tiennyt minne asettuisi asumaan.
Hän ei ole vieläkään, 7 vuotta eromme jälkeen hankkinut itselleen asuntoa vaan kiertää maailmaa milloin missäkin. Asuu iosaksi sukulaistensa nurkissa ja väliaikaisten naisystäviensä luona. Hän ei ole antanut osoitettaan edes lapsilleen.

Kun muutin pois toiselle paikkakunnalle hän haki pois tavaroitaan varastostani, en tiedä minne vei valokuvansa. Harmittaa nyt kun en sittenkään pitänyt niitä kaikkia nyt alkavat lapsenlapset kyselemään juuriansa ja kiinnostumaan myös isoisästään ja hänen suvusta. Ja kun isoisää ei kiinnosta lastenlapset niin olisi ollut hyvä pitää ne hänenkin suvustaan olleet valokuvat.

Turhaan niitä valokuvia ja muistoja hävitätte ja se on myös väärin lapsianne kohtaan.
Ei se hävittäminen mitään auta, muistoista niitä asioita ei voi hävittää. Jos uusi tulokas on niin mustankipeä, että kuvatkin pitäisi hävitää, saattaa olla paras teko samntien lopettaa se suhde. Hän on osoittanut olevansa jokaisesta muustakin asiasta ihan samanlainen, uskokaa pois, ne kuvat eivät ole ainoa, jota pitää hävittää, sinun pitää hävittää koko elämäsi jatkossakin, vain hän sitten määrää, mikä on luvallista ja se ei voi olla oikein.

Jotn talleta kaikki kuvat ja musitot, saatat tarvita niitä joskus kipeästi.

Kuvat ovat, kuten muistotkin, elettyä elämää. Tulee elää niin että voi olla ylpeä jokaisesta elämän vaiheesta. Kuvien hävittäjällä on töitä itsensä kanssa.

Kuvat ovat, kuten muistotkin, elettyä elämää. Tulee elää niin että voi olla ylpeä jokaisesta elämän vaiheesta. Kuvien hävittäjällä on töitä itsensä kanssa.

Mä poltin n 2000 kuvaa eron jälkeen. Nyt kyllä kaaduttaa.

minä jaoin kuvat, eli puolet jätin yhteisestä elämästämme kuvia miehelle, mutta niissä kuvissa oli vähän omia kuvia..hyvä kun on muistoja, vaikka meni aikaa kun pystyin niitä katsomaan, ihan koski rintaan..

nyt olen hyväksynyt eron ja kuvista näen, että meillä oli paljon enempi hyviä aikoja kuin huonoja..

Mun exä kiristää ja manipuloi mua kun en saa omista lapsistani kuvia itselleni. Itse vein valokuva-albumit mutta sanoin että ne voidaan skannata/jakaa. Omalta koneeltani olen antanut myös eron jälkeisen yhteisen matkamme kuvia hänelle missä ei tietenkään ole minusta vaan lapsista ja hänestä kuvia. Ym. poikamme pelireissuista otettuja kuvia myös eron jälkeen.

Skannatkaa kuvat ja sitten molemmille osapuolille kopiot, älkääkä riidelkö niistä! Eikö erossa ole jo muutenkin tarpeeksi riidanaiheita!

No en minä niistä riitelekään vaan EXÄNI! Hän ei anna kuvia minulle!

Te voitte vaikka ottaa kameralla kuvat niistä yhteisistä kuvista, niin silloin edes jotakin on, jos eksä ei anna niitä teille.
Säätäkää kamera lähikuvaustilaan ja ottakaa vaan kuva kuvasta, käy tosi nopeasti ja jälkikään ei ole ihan huonoa!

Kun saatte albumin käsiinne niin alle puolessa tunnissa ootte jo sen kuvanneet kameran muistiin. Niitä on tietsikalta sitten hyvä katsella.

Mietin samaa tuoreen eron jäljiltä.Tulin siihen tulokseen että vien ne talteen ystävälleni josta haen ehkä aikanaan kun ei enää satu.Muuten saattaisin tuhota ne vihassani.Varsinkin ne hääkuvat.

Poltimme kaikki vanhat valokuvamme ex-istämme, periaatteella kuin juutalaisissa häissä viinilasin polkeminen tai upseerihäissä miekan polttaminen ja ....ai ...ai.. kun hyvältä tuntui. Avioliittomme on kestänyt, ei mitään haikailuja menneeseen. Nyt ollaan jo kohta isovanhempia ja elämä hymyilee.

Tallessa on entisen elämän valokuvakansiot nuoruudesta lähtien. Uuden kumppanini kanssa viime viikonloppua katseltiin toistemme vanhoja valokuvia. Ja meistä se oli ihan mukavaa tutustua toisen elämään sitäkin kautta. Juuri niinkuin moni täällä on sanonut, että lapset ja lapsenlapset aikanaan niitä varmaankin mielellään katselevat. Ei tietenkään niitä hävittää pidä. Ne ovat osa elämäämme elämää ja kertovat meistä omaa tarinaansa.