Mies "kostaa" ettei saanut ensin vastakaikua...

Tutustuin siis erääseen mieheen yhteisten tuttujemme kautta muutama kuukausi sitten. Meillä oli yhdenillan juttu jonka halusin myös sellaiseksi ensin jättää, mutta mies taisi ihastua minuun. Hän piiritti ja viestitteli ja minä taas olin kohteliaan torjuva, koska mies on minua hieman nuorempi enkä osannut ajatella häntä sen takia potentiaalisena kumppaniehdokkaana. Sanoin miehelle että ollaan vain kavereita, etten ole valmis suhteeseen. Mies tuntui tästä vähän loukkaantuneen mutta tuntui ettei hän silti malttanut olla pitämättä jatkuvasti yhteyttä minuun. Minä taas koin että kun olin tehnyt selväksi että haluan olla vain kaveri, niin voin olla vapautuneemmin miehen seurassa kun ei tarvitse pelätä että annan vääriä signaaleja miehelle.

Vietimme siis aikaa yhteisten tuttaviemme kanssa pyöriessämme, ja lopulta sitten minun täytyi myöntää itselleni että minä oikeasti viihdyin sen ihmisen seurassa. Aloin pitää hänestä ja lämmetä hiljalleen. Kuitenkin järki päässä sanoi että ikäeromme takia on hyvä kuitenkin yrittää pitää tunteet piilossa ja yrittää vain olla sillä kaverilinjalla, en muutenkaan halunnut pilata kaveruutta suhteella joka ei mahdollisesti kestäisi ikäeron takia. Ei sitä ikäeroa nyt hirveästi ole mutta kuitenkin sen verran että se vaivaa minua, naista joka yleensä on seurustellut itseään vanhempien miesten kanssa.

No miehen käytös sitten jossakin vaiheessa muuttui hyvin tylyksi ja kylmäksi minua kohtaan. Hän ilmeisesti luuli ettei tosiaan saakaan minulta mitään vastakaikua ja alkoi purkaa pettymystään olemalla ilkeä minulle. Jatkuvasti saan vihjailuja siitä kuinka "me naiset" vain käytämme hyväksi hänenlaisiaan kilttejä miehiä, ja ainoat yhteydenotot hänen puoleltaan nykyisin tuntuvat olevan vain sellaisia että "moi mitäs kuuluu, mä tässä oon yhen muijan kanssa baarissa", kerran tekstasi että "mitäs kuuluu, heräsin ite täs krapulassa viiden muijan välistä", siis tuollaista tahallista ilmoittelua aina kun on saanut naisia ympärilleen, ymmärtäisin toki jos hän olisi hyväksynyt että olemme vain kavereita ja pitäisi minua miespuolisten kavereittensa vertaisena ystävänä jolle voi kerskailla saavutuksistaan, mutta kun hän tosiaan on muuten hyvin tyly ja ei muuten minulle tunnu puhuvan paitsi juuri kertoakseen noista "saavutuksistaan". Ja koska omat tunteeni tosiaan alkoivat jo herätä miestä kohtaan, niin toki tuollainen loukkaa minua vaikken sitä miehelle ole kehdannut enää näyttääkään.

Olen myös törmännyt häneen esimerkiksi baarissa niin, ettei hän ole minua ensin nähnyt, minä taas olen nähnyt kuinka hän seisoskelee yksinään kavereittensa kanssa kunnes huomaa minut ja kaappaa jonkun naisen, vaikkapa jonkun kaverinaisen vain äkkiä kainaloonsa ja tulee sitten vasta moikkaamaan minua. Tästä ovat omat ystävänikin kuittailleet minulle että mikäs näyttämisen tarve tuolle nyt on yhtäkkiä tullut.

Vaikea olisi enää tässä vaiheessa toiselle myöntää että minullakin on tunteita häntä kohtaan, kun hän nykyisin on noin kylmä ja tahallisen loukkaava minua kohtaan. Mitähän tässä pitäisi tehdä? Ymmärrän että mies on pettynyt naisiin kun edellinen tyttöystäväkin oli hylännyt hänet ja lähtenyt tuosta noin vaan toisen matkaan, mutta tuntuu kurjalta että hän on minua kohtaan noin vihamielinen vaikka olen kuitenkin alun torjuvaisuudestanikin huolimatta ollut häntä kohtaan hyvin ystävällinen ja hienotunteinen. Tässä vaiheessa olisi vaikea tunnustaa omia tunteitani, kun tuntuu siltä että hän innostuisi entisestään loukkaamaan minua kun huomaa että minullakin on tunteet pelissä... Voiko mies todella olla niin katkeroitunut siksi että hänet alussa torjuin, että hän on minulle nyt lopullisesti menetetty tapaus?