Miksi tahdot lapsia?

Haluan ja olen tehnytkin.

Miksikö? Tapasin aikoinaan miehen, rakastuimme ja avioiduimme. Elimme nuorten aikuisten avioliittoa kaksistaan n. viisi vuotta ja pikku hiljaa huomasimme, että jotain olennaista puuttui elämästämme; ura, raha, vapaa-aika sun muu ei oikein tuntunut enää miltään.

Olimme onnekkaista ja saimme kolme upeaa ja ihanaa lasta vuosien saatossa. Olin monta vuotta kotiäitinä ja oikeasti nautin elämästäni; mikään ei voita kiireetöntä aamua pienten lasten kanssa! Oma identiteettini vahvistui ja olemassaololleni tuli aivan uusi merkitys.

Nyt olemme mieheni kanssa taas kahdestaan kun lapset ovat jo maailmalle. Olemme yhä isä ja äiti mutta toisaalta myös uusrakastavaiset kun nyt on aikaa toiselle uudella tavalla, sen huomaa pitkän perhe-elämän jälkeen. Nautimme suunnattomasti yhä edelleen aikuisten lastemme seurasta ja tuemme heitä heidän omassa elämänpolussaan.

- haluan jonkun, joka rakastaa minua ehdoitta
- haluan viettää ihania vuosia loikoilemalla kotona yhteiskunnan kustannuksella
- on tosi kiinnostavaa nähdä, miten lapsi muistuttaa minua
- identiteettini ja itsetuntoni on niin surkea, että sen paikkailuun tarvitaan joku muu
- puolisoni identiteetti ja itsetunto on normaali vain, jos hän pääsee lisääntymään
- on sitten joku huolehtimassa minusta, kun olen vanha
- vauvat ovat ihania ja minä tarvitsen uuden lelun
- kaikilla muillakin on lapsia

Siis vain epäitsekkäistä syistä!

- ai niin, veronmaksajiahan minä vain tässä pukkaan...

..huumassa, mutta onpahan kasvatettu. Toista lasta tuli harkittua vähän enemmän, eikä sitä sitten koskaan tullut. Nyt nautimme taas kahden kesken.

Elämän perimmäinen tarkoitus on tuottaa uutta elämää.

Siksi.

Onhan lapsissa monet hyvät ja hankalat puolensa. Yhtään en niistä kuitenkaan kadu enkä pois antaisi.

Niiiin,jostain syystä tuntisin elämäni tarkoituksen ja olemassa olemisen jotenkin tyhjäksi ja merkitsemättömäksi jos täyttäisin 60v eikä lapsia,puhumattakaan lapsenlapsia olisi missään.Sitä tuntisi että jotain jäi tekemättä ja toisaalta, myös voisi olla todella yksinäistä tulevaisuutta ajattelen kun muut ihmiset kaatuilisivat monttuihin ympärillä.Mutta,ennen kaikkea,lapset ovat mitä mahtavampia juttuineen päivineen.Lisäksi onhan sitä kiva nähdä kun omat lapset kasvavat.Lapset tuovat väriä elämään niin lapsena,teininä,nuorena ja aikuisena.

Vauvat/lapset on ihania. Halusin elämääni lapsen,näitä perusjuttuja. Olin siihen henkisesti valmis ja asiat kunnossa muutenkin.

Itsekästähän se lapsen hankkiminen alkujaan on,halutaan jotakin "kivaa itselle". Tosin ajanmyötä huomaa että lapsi menee(pitäisi ainakin mennä) kaiken edelle joten epäitsekäskin pitää osata olla.

Yksi lapsi on enkä koskaan ole enempää halunnut.

Onhan se kiva nähdä miten "oma tuotos" kasvaa ja kehittyy aivan omaksi persoonaksi jne.

Vastuuni olen lapsesta kantanut ja kannan tulevaisuudessakin,unohtamatta silti myöskin sitä asiaa että olen muutakin kuin äiti :)