Sukulaisen avioero

Sukulaisnaisen jätti hänen miehensä toisen naisen takia. Nyt jätetty ja petetty nainen itkee ja vouhkaa joka suuntaa, kunka paha hänen miehensä on ollut. Jossain määrin on ihan pakko ollut naista ymmärtää ja mielistellä, mutta ymmärrän täysin hänen aviomiehensä ratkaisua. Vaikka kyse onkin omasta sukulaisesta, niin näiden 25 vuoden aikana en ole naisen ystävällistä sanaa ukolleen sanovan. Nainen on toivonut miehen vanhempien kuolemaa muiden läsnäollessa, sekä heittänyt ukkokultaansa pihella omien mielialanvaihtelujensa mukaan säännöllisin väliajoin. Tällöin ukko lähti nukkumaan milloin kenenkin luokse, ja sai palata sitten kun vaimo niin määräsi. Miehen vaatteet akka lennätti ikkunoista ja ovista pihalle ihan miten mieli, ja saman tyylin opetti lapsilleenkin. Isän kitarat etc. pistettiin mäsäksi aina kun riitaa syntyi.
Niin..minä ymmärrän sitä sukulaisnaisen miestä, ja haluaisin hänelle toivottaa onnea uudessa elämässään ja että hän teki aivan oikein jättäessään naisen. Viimeksi keskustellessani tämän katkeroituneen naisen kanssa, hän luultavasti jo arvasikin mitä ajattelin.
Joidenkin ihmisten kanssa vaan on mahdotonta elää, ja silloin on syytä ottaa etäisyyttä ja uskaltaa erota. Usein avioerotilanteessa tulee esille se kaikki katkeruus ja kauna, ja sillä sitten jätetty osapuoli haluaa myrkyttää muiden elämän. Minäkin olen nyt jo tähän väsynyt, joten olen ottanut etäisyyttä.
Jätetyn naisen mielestä olen henkisesti sairas, koska:
>toivon hänen ex:nsä pärjäävän elämässään ja tulevan onnelliseksi
>toivon että hänen ex.nsä ja lapsien välit pysyvät kunnossa, eikä jätetty myrkytä niitä
>toivon, että jätetty nainen kykenisi itse näkemään oman osansa eroon. Olen koko ikäni naisen tuntenut, ja hän on aina kohdellut muita ihmisiä julmasti, kuvitellut itsestään suuria, levitettyt muista ikäviä ja heidän mainettaan tahraavia juttuja jne.
Minusta on jopa oikein, että tämä jätetty nainen lopulta itse saisi juoda oman katkeran kalkkinsa, vaikka hän ei koskaan mitään vikaa itsessään näe.