Pieni tarina tosielämästä

Tämä tapahtui kylläkin jo 60-70 lukujen vaihteessa, olin silloin alle 10-vuotias mutta tämä on jäänyt elävästi mieleeni. Ilmeisesti silloin jo tämän perheen kohtalo kosketti minuun syvästi.

Asuimme omakotialueella, meillä oli oma talo, isä,äiti, ja yhteensä 7 lasta.
Naapurilla oli omassa talossaan yläkerrassa vuokralaiset, nuori pari ja kolme lasta. Vaimo oli 27-vuotias, mutta näytti ainakin 40-vuotiaalta, luultavasti mieskään ei ollut paljon 30 vuotta vanhempi.
Perheessä oli 9-vuotias poika, 7-vuotias tyttö ja toinen tyttö, alle 2-vuotias.
Mies oli armoton juoppo, joi kaikki rahat mitä kykeni hankkimaan, vaimo elätti perhettä tekemällä kolmea työtä; päivisin kävi siivoamassa ihmisten kotona, iltaisin tiskasi ravintolassa ja aamuyöstä jakoi Aamulehteä. Milloin nukkui? en tiedä.
Siitä huolimatta heillä naapurin talon omistajan mukaan oli usean kuukauden vuokrat maksamatta, puutetta ihan kaikesta. Muistan miten tämä tyttö vielä pikälle kohti Joulua kulki vanhoissa kumisaappaissa, ei ollut varaa hankkia kenkiä. Minun kävi häntä sääli, ja sain äidiltä luvan antaa talvikenkäni hänelle. Muistan vielä ne kengat, ne oli mielestäni niin kauniit! Valkoiset ja karvareunus varressa..
Mies oli väkivaltainen, ja yhden kerran muistan erityisesti kun tuo 7-vuotias tyttö oli pitkään poissa, emme tienneet missä mutta hän palasi viimein ja kertoi että isä oli heittänyt puukolla päähän. En tiedä oliko silloin lastensuojelu vai kuka puuttunut asiaan. Ainakin heillä oli valtavasti perheväkivaltaa, ja vuokraisäntä heitti äijän muutaman kerran ulos sen takia. Kuitenkin perhe sai jäädä koska vuokaraisäntä sääli lapsia ja vaimoa. Poliisin vierailu oli osa arkipäivää.
Kerran sitten tämä vaimo kävi meillä kysymässä, jos äitini joka oli kotirouva, voisi ottaa pienen tytön päivähoitoon, lupasi maksaakin, mutta äitini ei raaskinnut ottaa palkkaa. Vaimo halusi kuitenkin maksaa, ja maksoi 4 markkaa viiikossa, ne rahat minä ja sisareni saimme karkkirahoiksi!
Muistan miten tämä tyttö oli niin nälkäinen, että hän söi kunnes oksensi. Myös roskat lattialta hän poimi ja söi, kaiken minkä löysi. Lapsilla ei ollut vaatteita, meiltä ja muilta naapureilta annettiin vaaatetta mikä oli omilta lapsilta jäänyt pieneksi.
Jo silloin päätin, että juoppoa en silmissäni siedä, ja se lupaus on pitänyt! En ole koskaan tajunnut naisia jotka tuohon alkavat, ei nainen ole koskaan niin heikko ettteikö pärjää ilman tuollaisin sikoja! On lähdettävä siitä ensimmäisestä lyönnistä. Pois ininät että niin-mutta-kun... ja: kun-se-kuitenkin-on-niin-ihana-ja-rakas jne!
On hirveää että naiset ja äidit laittavat lapset kärsimään! Se on niin syvää itsekkyyttä ja vastuuntunnottomuutta että siihen ei ole MINKÄÄNLAISTA selitystä eikä anteeksipyyntöä olemassa!!