Kommentti marzan tarinaan

Marza, oliko viestisi oikeasti totta? Jos se on, olen todella pahoillani puolestasi.

Tavastasi kirjoittaa huomaa, että et ole tyhmä. Huomioit, ymmärrät ja ajattelet asioita. Mutta kuinka, kuinka ihmeessä, olet päästänyt elämäsi tuohon pisteeseen?

Kuka rikkoi itsetuntosi ja miksi et ole pistänyt missään vaiheessa vastaan? On väärin, että toinen kävelee ylitsesi mennen tullen. Miksi vielä uskot, että hän rakastaa sinua? Ei vaimosi rakasta sinua, etkö näe. Ei kukaan toista rakastava käytä toista tuolla tavalla hyväksensä, ei kukaan. Hän käyttää sinua hyväkseen, olet hänelle vain suuri apu, jota hän pitää nurkissaan, koska hyötyy sinusta paljon - vaikka se julmalta kuulostaakin.

Olet ahkera, luotettava ja sydämellinen mies. Löytäisit 100% varmasti vielä naisen, joka nostaa sinut jalustalle ja arvostaa sinua siksi, koska olet sinä. Voi kun sinulla olisi rohkeutta lähteä!

Entä jos lapsesi eivät olekaan biologisesti sinun? Voitko oikeasti antaa kaiken anteeksi vaimollesi? Miten voit sietää sitä, että toinen mies rakastelee hänen kanssaan?

Sano minulle, että kirjoituksesi oli vain provo. Ei kenenkään elämää saa kohdella noin väärin. Olen järkyttynyt.

minun tarinani
Kirjoittanut: martza, 28.6.2004 klo 14.27

Muiden viestejä luettuani päätin minäkin rohkaistua ja kirjoittaa omasta elämästäni...

Itse olen ollut yhdessä tyttöystäväni, nykyisen vaimoni kanssa kohta kymmenen vuotta. Olen 37 vuotta, vaimoni on minua 4 vuotta nuorempi. Tavatessamme vaimoni opiskeli, yhteen muutimme hänen valmistuessaan juristiksi reilun kahden vuoden seurustelun jälkeen. Menimme naimisiin puoli vuotta tämän jälkeen. Aluksi suhteemme oli täysin normaali. Olen tosin alusta asti kärsinyt suhteessamme eräänlaisesta alemmuuskompleksista. Vaimoni on selvästi minua koulutetumpi ja fikumpi sekä sosiaalisesti kyvykkäämpi. Hän on myös koko työssäoloaikansa ansainnut huomattavasti enemmän kuin minä koskaan. Myös luonteeltaan vaimoni on tosin aina ollut selvästi minua dominoivampi. Olen alusta asti ollutkin suhteessamme enemmän tai vähemmän 'tossun alla'. Lisäksi vaimoni oli tavatessamme selvästi kokeneempi kuin minä. Minulla oli takanani vain yksi pidempi suhde, joka kariutui kun silloinen tyttökaverini muutti vuodeksi ulkomaille opiskelemaan. Jumaloin vaimoani varsinkin suhteeme suhteemme alussa ja olisin hänen pyynnöstään hypännyt vaikka kaivoon.

Muutettuamme yhteen sovimme, että minä kannan aluksi päävastuun kotitöistä, jotta vaimoni voi muutaman vuoden ajan keskittyä luomaan uraa. Kotitöiden tekeminen ei minua haitannut sainhan näin tehdä jotain naiseni hyväksi. Vähitellen häiden jälkeen vaimoni työpäivät alkoivat venyä. Aloin epäilemään hänellä olevan muitakin kiireitä kuin pelkät työasiat varsinkin kun seksielämämme alkoi samalla menemään alaspäin niin laadullisesti kuin määrällisestikin. En kuitenkaan saanut kysytyksi asiasta suoraan vaan yritin ’ostaa’ hänen rakkautensa olemalla entistäkin kiltimpi ja ahkerampi aviomies. Näin jatkui suunnilleen vuoden. Lopulta sain kerätyksi rohkeuteni. Kysyessäni asiasta vaimoni myönsi epäilykseni olevan totta. Saatuani tietää tämän olin järkyttynyt ja kyynelissä. Ainoa mitä pystyin ajattelemaan oli etten halunnut menettää vaimoani. Sanoinkin tämän hänelle. Vaimoni vakuutti rakastavansa minua. Ongelma oli kuitenkin se etten sytyttänyt häntä seksuaalisesti. Niinpä hänellä oli jo jonkin alkaa ollut suhde työkaverinsa kanssa. Tämä suhde perustui vaimoni mukaan täysin seksille. Työkaveri oli myös naimisissa. Vaimoni mukaan oli hyvä, että asia tuli lopulta esille. Salailu ja valehtelu oli hänestä ollut raskasta. Kun vaimoni sanoi ettei halunnut missään nimessä erota tunsin oloni hyvin helpottuneeksi. Vaimoni sanoi kuitenkin ettei ollut myöskään valmis luopumaan seksistä työkaverinsa kanssa. Minä olin hänen mielestään täydellinen aviomies ja työkaveri taas täydellinen rakastaja. Vaimoni ehdottaessa ratkaisuksi sitä, että hyväksyisin nykyisen tilanteen jatkamisen hyväksyin ratkaisun enempiä ajattelematta. Niille jotka ihmettelevät miten näin voi tapahtua kerrottakoon, että vaimoni oli varmasti huomannut olevansa se joka määrää kaapin paikan. Ehdottaessaan hän todennäköisesti tiesi, että tulen sopeutumaan tilanteeseen. Minä taas olin valmis melkein mihin vain jotta saisin pitää vaimoni. Keskustelimme samalla paljon tulevaisuudestamme ja vaimoni vihjasi samalla olevansa valmis piakkoin hankkimaan lapsia mikäli tämä järjestely toimisi. Lapset olivat olleet suurin toiveeni koko avioliiton ajan. Voin sanoa, että tunteet velloivat sisälläni seuraavien kuukausien ajan. Olin toisaalta helpottunut, että olin saanut tietää totuuden ja että voimme jatkaa yhdessä eikä vaimoni suhde uhannut minun paikkaani. Olin innoissani siitä, että saattaisimme hankkia lapsen. Toisaalta ajatus siitä etten pystynyt täyttämään vaimoni seksuaalisia toiveita vaan siihen tarvittiin toinen mies sai itseni tuntemaan todella epätoivoiseksi ja entistäkin vähäpätöisemmältä vaimoni rinnalla. Lisäksi illlat jolloin vaimoni teki ’ylitöitä’ olivat piinaa. Seksi vaimoni kanssa oli melko laimeaa ja vähäistä vaikka tein kaikkeni miellyttääkseni vaimoani. Noin puoli vuotta myöhemmin vaimoni kertoi yllättäen olevansa raskaana. Hän ei ollut puhunut asiasta enempää käymämme keskustelun jälkeen vaan oli halunnut yllättää minut. Vaimoni sanoi että 'järjestelymme' tuntui toimivan täydellisesti ja hän oli valmis perustamaan kanssani oikean perheen. Olin kuin taivaassa. Vaimoni synnyttäessä pojan hän ehdotti että lopettaisin työt ja alkaisin koti-isäksi ja huolehdin lapsesta, vaimostani ja kaikista kotitöistä. Suostuin ehdotukseen, sainhan näin olla enemmän lapseni kanssa. Seuraavien vuosien aikana elämä jatkui entisellään, minä olen huolehtinut kaikista perheemme juoksevista asioista ja kodinhoidosta. Vaimoni tekee kaikki isommat päätökset ja vastaa raha-asioistamme. Saimme lyhyen ajan sisällä vielä kaksi tyttöä. Kummastakaan vaimoni ei keskustellut etukäteen kanssani vaan ilmoitti asiasta vasta ollessaan raskaana. Tämä toisaalta loukkasi minua toisaalta se on täysin perheessämme käytännön mukaista. Vaimoni ei yleensä kysy minun mielipidettäni tehdessään päätösiä vaan tyytyy ilmoittamaan asiasta minulle. Iltaisin vaimoni viettää aikaa lastemme kanssa ja täytyy sanoa että hän on uraäidiksi aivan loistava äiti. Minä yritän parhaani mukaan hemmotella häntä minkä lasten hoidolta jaksan. Viikonloppuisin olemme joko yhdessä kotona tai tapaamme vaimoni kavereita tai sukulaisia. Nämä yhteiset viikonloput ovat hetkiä jonka vuoksi jaksan toisinaan raskaat ja harmaat viikot. Kun olemme yhdessä vaimoni on kuten sanottua täydellinen äiti mutta myös todella hyvä aviopuoliso ja meillä on todella upeaa yhdessä. Välillä vaimoni haluaa viettää aikaa ystäviensä kanssa ilman minua ja lapsia. Tämä toimii hänen mukaansa hyvänä vastapainona henkisesti raskaalle ja vastuulliselle työlle. Olen halunnut suoda hänelle mandollisuuden ladata akkujaan koska se on selvästi hänelle tärkeää.

Vaimoni on koko tämän ajan tapaillut samaa miestä yleensä parina arki-iltana viikossa. Puolitoista vuotta sitten vaimoni kertoi rakastajansa eroavan vaimostaan. Tämän jälkeen mies on vaimoni mukaan useasti ehdottanut että vaimoni eroaisi minusta. Vaimoni on kuitenkin helpotuksekseni kieltäytynyt kaikista ehdotuksista ja sanonut rakastajalleen ettei halua syvempää suhdetta tämän kanssa. Kuitenkin he ovat useasti tämän jälkeen viettäneet yhteisiä öitä vaimoni rakastajan asunnolla. Viime talvena he olivat jopa 4 päivän päivän yhteisellä talvilomamatkalla lapissa ja tänä kesänä heidän tarkoitus lähteä viikoksi Kreikkaan. En ole uskaltanut sanallakaan asettua vastustamaan vaimoni ja hänen rakastajansa tapaamisia sillä pelkään todella paljon menettäväni vaimoni tälle miehelle varsinkin kun hän nyt on eronnut vaimostaan ja on selvästi kiinnostunut minun rakkaastani. Olen varma että vaimoni jättäisi minut mikäli vaatisin häntä lopettamaan rakastajansa tapaamisen tai yrittäisin edes vaikuttaa siten että he tapaisivat harvemmin. Vaimoni on tehnyt selväksi miten paljon hän tarvitsee hetkiä rakastajansa kanssa ja miten täydellisestä heidän seksinsä on. Pelkoni ovat vain pahentuneet kun näin miehen ensimmäisen kerran hakiessani vaimoani lentokentältä heidän talvilomamatkansa jälkeen. Hän oli todella komea ja itsevarman oloinen. Teki todella pahaa katsoa kuinka vaimoni katsoi häntä ja suuteli häntä hyvästiksi silmieni edessä. Kaikkein pahinta oli se että nyt kun katson lapsiamme en voi olla ajattelematta miten paljon he mielestäni muistuttavat kaikki tätä miestä. En ole uskaltanut kysyä vaimoltani mitään tästä asiasta ja luulen että koskaan uskallakkaan kysyä peläten vastausta. Lapsemme on minulle itse elämääkin tärkeämpiä. Silti olen yksin ollessamme ajatellut asiaa. Olen ajatellut miten harvoin olimme yhdynnässä ennen lapsieni syntymistä. Muistan ensimmäisen raskauden aikana vaimoni maininneen heidän käyttäneen kondomia aina kun vaimoni ei syönyt e-pillereitä mutta en voi torjua synkkiä ajatuksia mielestäni. Nämä ajatukset vaivasivat mieltäni jo ennen kuin näin vaimoni rakastajan mutta nyt ne ovat lähes päivittäisiä vieraitani. Olen monesti myös miettinyt miksi vaimoni alun perin rakastui minuun ja haluaa vieläkin olla yhdessä kanssani. Uskoisin vaimoni halutessaan vieläkin kolmen lapsen äitinä saavan itseäni huomattavasti tasokkaamman miehen. Joskus asiasta keskustellessamme hän on kertonut, että olin hänen mielestään melko hyvännäköinen minkä tiedän olevan totta. Suurin syy on kuitenkin hänen mukaansa vastuuntuntoinen ja kiltti luonteeni. Vaimoni oli ennen minua ollut seurustellut ja ollut kihloissa muutaman vuoden itseään vanhemman opiskelukaverinsa kanssa. Tämä oli kuitenkin ollut määräilevä luonne joka oli usein aiheuttanut ongelmia, lisäksi mies oli valmistuttuaan halunnut panostaa uraansa ja oli painostanut vaimoani sopeutumaan enemmän perinteiseen naisen rooliin uransa sijasta. Tämä oli ollut viimeinen pisara heidän suhteelleen. Vaimoni kertoi tällöin päättäneensä että etsii itselleen tälle miehelle niin täydellisen vastakohdan kuin mahdollista. Ainoa asia vaimoni ei ollut ottanut huomioon oli seksi. Hän sanoi suoraan ettei liian kiltti ja herkkä mies saanut häntä tuntemaan itseään naiseksi. Lisäksi olin kuulemma vaimoni mielestä liian epävarma sängyssä(kin) ollakseni hänen unelmiensa prinssin. Vaimoni haluaa rakastajansa olevan luonteeltaan huomattavasti minua dominoivamman ja itsevarmemman. Lisäksi vaimoni kertoi että hänet sytyttää menestyvä miehekäs mies joka on sängyssä jopa hiukan kovakourainen eikä pehmeä ja hellä kuten minä. Vaimoni kertoi, että oli suhteemme alussa yrittänyt pettää itseään ja valehdellut itselleen kaiken olevan kunnossa välilämme. Hän oli pettänyt minua ensimmäisen kerran seurusteltuamme noin vuoden ollessaan käymässä kotonaan. Yhdessä pikkusiskonsa kanssa he olivat viettäneet ravintolailtaa jonka aikana vaimoni oli tavannut entisen koulukaverinsa. Seksi ei ollut kovinkaan hyvää mutta jokin oli kuitenkin muuttunut vaimoni ajatuksissa. Hän oli toisaalta ollut häpeissään tapahtuneesta mutta toisaalta ajatus toisesta miehestä oli tuntunut kiihottavalta. Vaimoni ei kuitenkaan pettänyt minua uudelleen ennen kuin olimme jo naimisissa. Hän kertoi nykyisen rakastajansa tehneen hänelle selväksi jo työuransa alussa että tämä oli kiinnostunut muustakin pelkästä työkaveruudesta. Vaimoni oli ollut jo tällöin imarreltu saamastaan huomiosta , olihan tämä mies erittäin miehekäs ja urheilullinen, jo nyt menestynyt vaikka oli vain vuoden vaimoani vanhempi. Häämatkamme oli ollut vaimolleni pettymys ja ensimmäisenä työpäivänä häämatkan jälkeen hän oli suostunut miehen ehdotukseen lähteä vietämään iltaa töiden jälkeen. Vaimoani oli kiihottanut se ettei miehelle ollut merkinnyt mitään se, että hän oli juuri mennyt naimisiin. Vaimoni ei ollut aikonut mennä tämän pitemmälle vaan ainoastaan nauttia saamastaan huomiosta ja hiukan leikkiä työkaverinsa kanssa. Mies oli kuitenkin ollut erittäin päättäväinen ja muutaman drinkin jälkeen asia oli johtanut toiseen. Seksi hotellissa oli heti ensimmäisellä kerralla ollut hyvää ja vain parani kun he oppivat paremmin tuntemaan toisensa. Vaimoni mukaan nykyinen tilanne oli hänelle paras mahdollinen eikä han haluaisi muuttaa sitä, hänellä on unelmiensa aviomies joka tukee häntä ja hänen uraansa sekä unelmiensa rakastaja joka huolehtii hänen halujensa täyttämisestä. Itse en ole ikinä pettänyt vaimoani enkä aio ikinä niin tehdäkään. Emme ole puhuneet asiasta mutta tiedän että saisin maksaa todella kovan hinnan mikäli näin tekisin. Joskus kaipaan vilkkaampaa seksielämää mutta olen oppinut elämään nykyisessäkin tilanteessa. Paljon enemmän kaipaan henkisesti ja muutenkin tasa-arvoista suhdetta. Tiedän että tämä on vaimoni kanssa mahdotonta jo sen takia, että hän on kaikilla tavoilla itseäni parempi, niin sosiaalilta kyvyiltään, koulutukseltaan ja yhteiskunnalliselta ja tadoudelliselta asemaltaan.

Sanottakoon vielä lopuksi, että rakastan vaimoani ja lapsiani erittäin paljon. Vaimoni myös omistaa yksin asuntomme ja on avioehdolla varmistanut sen säilymisen itsellään. Pelkkä erotilanne olisi itselleni henkinen katastrofi ja tiedän, että vaimoni tulisi pitämään huolen etten saisi tässä tilanteessa mukaani mitään. Kaikki raha-asiat ovat täysin vaimoni kontrollissa ja tiedän etten erotessamme kykenisi neuvottelemaan ehdoista vaimoni kanssa tasa-arvoisesti. Niinpä olisin ilman vaimoani, lapsiani ja asuntoa. Ystäviäni en ole osin vaimoni sanattona painostuksen osin lasten- ja kodinhoitokiireitteni takin tavannut juuri lainkaan ensimmäisen lapsen synnyttyä eli minulla ei olisi ketään joka tässä tilanteessa tukisi minua. Lisäksi joutuisin minimipäivärahastani (en uskoisi löytäväni aivan heti mitään työtä) maksamaan elatusmaksuja vaimolleni kolmesta lapsestamme. Olen joskun leikkinyt eroajatuksella mutta todennnut nykytilanteen olevan kuitenkin huomattavasti eroamista parempi ratkaisu. Epäilen etten yksin saisi elämääni mitenkään edes siedettävään kuntoon. Nyt minulla on kuitenkin vaimoni ja lapseni sekä turvattu toimeentulo sekä tarkoitus elämälleni. Tämä on ’tarinani’. En kaipaa neuvoja koska tiedän tilanteeni ja olen sitä useasti jo pohtinut. Olenkin päättänyt taistella avioliittoni puolesta ja tehdä kaikkeni ettei vaimoni jättäisi minua rakastajansa takia. Yritän hemmotella häntä kaikin mahdollisin tavoin sillä tiedän että tämä on ainoa tapa jolla voin kilpailla vaimostani. Vaikka suhteemme on epätasa-arvoinen haluan uskoa vaimonikin tietävän ettei hänen rakastajansa tulisi kohtelemaan häntä yhtä hyvin kuin minä.

Halusin vain kertoa oman kohtaloni koska siinä on mielestäni kuitenkin opetus. Niin naisten kuin miestenkin pitäisi pyrkiä alusta alkaen tasa-arvoiseen suhteeseen, koska tilanne yleensä vain pahenee vuosien mittaan ja irtipääseminen muuttuu sekä taloudellisesti että henkisesti vuosi vuodelta vain vaikeammaksi. Itse koen olevani ansassa, elän erittäin epätyydyttävässä suhteessa mutta eroaminen olisi vielä huonompi ratkaisu. Olen ajautunut tilanteeseen jotenkin vähitellen ja uppoan koko ajan syvemmälle omiin pelkoihini ja tunnen itseni erittäin epäonnistuneeksi niin ihmisenä kuin aviomiehenä. Mikäli olisin tarttunut itseäni niskasta heti ensimmäisten ongelmien ilmaantuessa voisi elämäni olla hyvinkin toisenlaista. Nyt tunnen etten edes ansaitse vaimoni kunnioitusta ja parempaa kohtelua. Myös se että elän vaimoni 'siivellä' syö itsekunniotustani ja usein mietin mitä tapahtuu kun lapsemme ovat niin isoja ettei vaimoni enää 'tarvitse' minua. Yritän ratkaista tämän(kin) hellimällä ja hoivaamalla kaikin keinoin.

Tämän kirjoittaminen tuntuu jotenkin auttavan ajatusteni selvittelyssä ja vievän osan tilanteeseen liittyvästä tuskastani. Kirjoitan tämän vaimoni tietämättä ja tiedän että todellinen helvetti pääsisi irti jos hän saisi tietää tästä kirjoituksesta. Riski että vaimoni tai joku joka voisi meidät tästä tunnistaa on kuitenkin niin pieni että uskallan lähettää viestini.

Martza (varmaan arvasittekin että tämä ei ole oikea nimeni) tässä taas. Arvasin että tulen saamaan tämän kaltaisia vastauksia. On niin helppo ehdottaa lähtemistä. Sen toteuttaminen on vaan paljon vaikeampaa. Epäilen että lähtemällä menettäisin kuitenkin paljon enemmän kuin saavuttaisin. Yritän vastata vielä kysymyksiin parhaani mukaan, tämän jälkeen tuskin osallistun keskusteluun.
------------
Marza, oliko viestisi oikeasti totta?

Oli toki mitäpä minä saavuttaisin valehtelemalla. Muutin nimeni lisäksi vain kaksi asian kannalta epäoleellista yksityiskohtaa. Näin tein jotta tunnistamisemme olisi vaikeampaa.
----------
Tavastasi kirjoittaa huomaa, että et ole tyhmä. Huomioit, ymmärrät ja ajattelet asioita. Mutta kuinka, kuinka ihmeessä, olet päästänyt elämäsi tuohon pisteeseen?

Kuka rikkoi itsetuntosi ja miksi et ole pistänyt missään vaiheessa vastaan? On väärin, että toinen kävelee ylitsesi mennen tullen.

Näitä kysymyksiä olen miettynyt paljon itsekin. Jotenkin suhteemme vain tuntui ja tuntuu liukuvan pikkuhiljaa väärään suuntaan ilman että osaan ja pystyn tätä liukua pysäyttämään.

Olimme varmasti jo alussa epätasapainoinen pari. Vaimoni on kuten jo edellisessä viestissä totesin aina ollut huomattavasti itseäni ’tasokkaampi’, ei niinkään ulkonäöllisesti vaan henkisiltä ominaisuuksiltaan sekä koulutukseltaan jne.. Nykyään tämä ero on niin selvä että pitäisi olla kai kuuromykkä jotta ei huomaisi välillämme olevaa epäsuhtaa. Suhteeni alussa olin onneni kukkuloilla, olinhan minä joka en ole koskaan ollut mikään kasanova tai naistenmies onnistunut löytämään naisen joka ei ollut ainoastaan unelmien nainen vaan vielä enemmän. Jumaloin vaimoani (silloin tyttökaverini) mutta olin pohjimmiltani varma että suhteemme ei tule onnistumaan ja hän ei haluakkaan minua vaan löytää jonkun itselleen paremmin sopivan miehen. Kai estääkseni tämän yritin alussa miellyttää häntä kaikin mahdollisin tavoin. Kun vaimoni on erittäin dominoiva perusluonteeltaan ja minä kuitenkin keskivertoa arempi ja kai ujompikin taisi kierre olla valmis. Yritin toki joskus määrätä kaapin paikan minäkin mutta tiesin jo yrittäessäni etten tule onnistumaan. Petin kai osittain itseänikin. Vuosien kuluessa 'roolimme' ovat vain selventyneet ja paikkamme suhteessa on vakiintunut. Voisi sanoa että kumpikin meistä tietää paikkansa. Ehkä pahimman kolauksen itsetuntoni sai kun sain tietää että vaimollani on rakastaja. Erityisen
onnettomaksi tunsin itseni kun vaimoni kertoi ettei pidä minua seksuaalisesti kiihottavana. Olin todella maassa. Tämä on vieläkin erittäin arka aihe vaikka olenkin osittain jo sopeutunut tilanteeseen. Niin ironista kuin tämä onkin olen tämän jälkeen kai ollut entistäkin ’sopeutuvampi’ ja helpommin vaimoni vietävissä.
------------
Miksi vielä uskot, että hän rakastaa sinua? Ei vaimosi rakasta sinua, etkö näe. Ei kukaan toista rakastava käytä toista tuolla tavalla hyväksensä, ei kukaan. Hän käyttää sinua hyväkseen, olet hänelle vain suuri apu, jota hän pitää nurkissaan, koska hyötyy sinusta paljon - vaikka se julmalta kuulostaakin.

Uskot että olet oikeassa ja väärässä. Oikeassa siinä että olen vaimolleni suuri apu ja ettei hän rakasta minua kuten nainen tavallisesti rakastaa miestään. Olen aina ehkä liikaakin halunnut ansaita vaimoni rakkauden olemalla hänelle korvaamaton. Toisaalta olen varma että vaimoni omalla tavallaan rakastaa minua paljonkin. Näin ainakin toivon enemmän kuin juuri mitään muuta. Kirjoituksestani saattoi saada liian yksipuolisen kuvan suhteestamme. Meillä on kyllä hyvät hetkemme ja me keskustelemme paljon erilaisista asioista kuten lapsiemme kasvatuksesta, erilaisista kotiimme liittyvistä asioista, vaimoni työstä, maailman tapahtumista, viineistä jne jne....
Vaimoni on erittäin avoin ja seurallinen ihminen ja nautin näistä yhteisistä hetkistämme valtavasti. Voisi sanoa että ainoat asiat joista emme keskustele ovat raha-asiat. Vaikka vaimoni ei juuri kysy etukäteen mielipidettäni tehdessään ’isoja’ päätöksiä keskustelemme me toki niistäkin, on vain kummallekin selvää että vaimoni mielipide on näissä asioissa lopulta ratkaiseva. Lisäksi rakastan vaimoni hemmottelua vaikka te tunnuttekin pitävän sitä vääränä. Minusta on hieno tunne kun saan olla avuksi ja tueksi naiselleni. On sanoinkuvaamattoman hieno tunne kun saan illalla lastemme jo nukkuessa ensin kylvettää, pestä ja kuivattella ja sitten hieroa vaimoani. Välillä nämä hetket jopa johtavat siihen että saan olla vaimoni kanssa kuten 'normaali aviomies'. Olen varma että myös vaimoni nauttii näistä hetkistä. Pyrinkin löytämään aikaa ja jaksamista myös tälle vaikka välillä kodin- ja lastenhoito imeekin voimani lähes täysin. Olen yrittänyt ylittää itseni kun sain tietää vaimoni rakastajan avioerosta ja hänen tunteistaan vaimoani kohtaan. Uskon vaimonikin huomanneen tämän ja epäilen hänen ehkä käyttävän sitä osittain hyväkseen. En kuitenkaan usko että tämä tarkoittaisi että hänellä ei olisi mitään tunteita kohtaani.
------------
Entä jos lapsesi eivät olekaan biologisesti sinun? Voitko oikeasti antaa kaiken anteeksi vaimollesi?

Ajatus siitä että lapset eivät ehkä olekaan minun on vaivannut minua valtavasti. Tämä ajatus on jopa pahempi kuin ajatus siitä etten ole vaimoni mielestä hänen unelmiensa rakastaja. Olen lohduttanut itseäni sillä että lapsemme eivät asiasta tiedä eivätkä toivottavasti tule tietämäänkään (ainakaan jos se minusta riippuu). Olen heille kuitenkin mitä parhain isä jota he rakastavat olinpa sitten heidän biologinen isänsä tai en. En usko että lapsille loppujen lopuksi on hirveän tärkeää kuka heidän biologinen isänsä, he tulevat varmasti muistamaan minut omana isänään. Itseäni nämä epäilykset kuitenkin ovat viime kuukausina vaivanneet todella paljon vaikka olen yrittänyt sanoa itselleni ettei tämä loppujen lopuksi ole niin tärkeää ja todennäköisesti koko huoleni on aivan turhaa ja voin luottaa vaimoni sanaan tässä asiassa. Olen kyllä epäonnistunut näissä vakuutteluissani. Lapsemme ovat kuitenkin erittäin tärkeitä minulle ja he auttavat kestämään läpi vaikeidenkin päivien.

Uskon ja tiedän ettei vaimoni halua satuttaa minua. Hän on perusluonteeltaan erittäin positiivinen ja hauska ihminen, hänen luonteensa on vain hyvin dominoiva ja hän on tottunut saamaan elämässään mitä haluaa. Rakastan vaimoani kuitenkin erittäin paljon enkä ajattele että minun pitäisi antaa tai saada anteeksi mitään. Olen itse kuitenkin vapaaehtoisesti osaani suostunut.
------------
Miten voit sietää sitä, että toinen mies rakastelee hänen kanssaan?

Yritän mahdollisimman paljon olla ajattelematta koko asiaa. Kun ajattelen asiaa se satuttaa erittäin paljon. Riippuen mielialastani olen joko alakuloinen siitä etten ole vaimoni unelmien prinssi, välillä olen vihainen vaimolleni, välillä ymmärrän häntä ja olen vihainen itselleni. Haluaisin kyllä että asiat olisivat toisin ja unelmoin siitä että näin olisi mutta tiedän että näin tuskin tulee ikinä tapahtumaan.
-------------
Tämä oli tavallinen tarina erona vaan "riistetty/käytetty" osapuoli on mies.

Tämä oli uusi puoli asiaan. En ollut ikinä ajatellut sitä näin. Tavallaan tämä antaa voimia kun ajattelee että moni muu on aikojen kuluessa kokenut saman tai paljon pahempaakin ja selvinnyt ja jopa ehkä elänyt omalla tavallaan hyvän ja arvokkaan elämän. Monet "riistetyt/käytetyt" naisethan ovat kasvattaneet hienoja lapsia ja ehkä eläneet onnellisen vanhuuden lapsien ja lapsen lapsien ympäröimänä.
-------------
Aviopuolisolla on oikeus elatusapuun, jos ei ole palkkatyössä ja hoitannut lapsia kotona. Kyllä sitä on monta liittoa, jossa toinen osapuoli hoitaa kodin ja lapset ja heillä on avioehto. Käyppä vakuutusyhtiössä ja tee; joku tulevaisuutesi turvaava vakuutus itsellesi.

En huomannut minkä ikäisiä lapset ovat.

Onkohan lain mukaan oikeutta tehdä isyystesti äidin tietämättä?

En tiedä näistä lakiasioista sen tarkemmin enkä ole niitä jaksanut selvittää. Sen tiedän etten voi enkä uskalla vehkeillä mitään vaimoni selkäni takana. Hän saisi varmasti tietää enkä halua rikkoa suhdettamme enää millään tällaisella. Olen varma etten pystyisi pitämään pokerinaama ja pelaamaan pelejä vaimoni selän takana. Kasvoni ja eleeni paljastaisivat minut aivan varmasti. Jo pelkästään tänne kirjoittaminen on ollut melkoinen testi itselleni ja luulenkin etten tule kirjoittamaan enää tämän jälkeen. Joku ehdotti rahan säästämistä mutta tämäkin on kyllä mahdotonta. Kaikki rahat lapsilisiä myöten tulevat vaimoni tilille. Omalle tililleni saan vain pienen kodinhoidontuen kerran kuukaudessa. Vaimoni hoitaa ruoka- ja vaateostoja lukuunottamatta kaikki raha-asiat. Saamani rahat käytetään suoraan ruokaostoksiin ja muuhun vastaavaan, itseasiassa saan vaimoltani vielä tarpeen mukaan lisää rahaa näihin tarpeisiin. Ainoa mahdollisuus säästää rahaa olisi vaimoni huomaamatta laittaa sivuun pieni summa mutta näin säästäminen kestäisi kyllä ikuisuuden. En myöskään voi ajatellakaan alentuvani niin alas että varastaisin rahaa naiseltani. Tämä veisi viimeisetkin itsekunnioitukseni rippeetkin. olen myös varma että jäisin kiinni myös tästäkin…

Lapsemme ovat nyt 5, 3 ja 2 eli vanhimmat kyllä kertoisivat myös äidilleen mikäli ryhtyisin johonkin typerään. Rehellisesti sanoen en myöskään halua tietää totuutta, haluan säilyttää itselläni mahdollisuuden uskoa itseni lasten (tai ainakin osan lapsista) isäksi. Mikäli totuus olisi se etten ole yhdenkään lapseni biologinen isä voisi se olla liian kova kestää.
--------------
Aikuisena lapset varsinkin, jos et ole heidän biologinen isänsä antavat sinulle uuden ja vankan arvon. Jos biologinen isä toinen hän tuskin saa mitään arvoa lasten silmissä.

Näin minäkin uskon ja se osaltaan auttaa jaksamaan. Lapsemme ovat todella tärkeä yhdistävä tekijä liitossamme. Me kunpikin rakastamme heitä todella paljon, tästä olen aivan varma.
--------------
Miettisit kuitenkin mikä on arvosi vaimollesi ja miten olisi elämäsi ilman häntä.

Uskon ilman olevan parempi.

Olen asiaa pohtinut ja tiedän mitä menettäisin, se saavuttaisinko mitään on paljon epävarmempi. Menettäisin lapseni joita rakastan enemmän kuin osaan kertoa, menettäisin myös naisen jota kaikesta huolimatta rakastan ja palvon vaikka ymmärrän että tätä saattaa olla vaikea käsittää, menettäisin myös taloudellisesti turvatun aseman ja vaimoni erittäin hyvät tulot sekä kotini ja nykyiset ystävämme jotka epäilemättä valitsisivat lähes kaikki vaimoni mikäli he joutuisivat tämän valinnan tekemään. En kertakaikkiaan osaa kuvitella elämää ja tarkoitusta elämälleni ilman näitä. Olenkin päättänyt tehdä kaikkeni jotta avioliittomme kestäisi. Pahin painajaiseni on että vaimoni ja lapseni muuttavat yhteen hänen rakastajansa kanssa. Mikäli rakastaja on myös lasten biologinen isä ei minulle jäisi todellakaan mitään, noin pienet lapset unohtavat ja sopeutuvat erittäin helposti. Aiemmin en ajatellut tätä mahdollisuutta mutta vaimoni rakastajan eron ja erityisesti heidän talvilomamatkansa jälkeen olen useasti pohtinut tätä mahdollisuutta. Vaimoni vakuuttaa minulle heidän välillään on ainoastaan upeaa seksiä eikä mitään muuta. Aiemmin uskoin tähän aivan täysin mutta heidän talvilomansa jälkeen en ole enää uskonut tähän. En ole tavannut vaimoni rakastajaa kuin noin viiden minuutin ajan lentokentällä mutta silti tämä tapaaminen piinaa minua lähes jatkuvasti. Vaimoni esitteli meidät toisillemme, mies puristi kättäni ja sanoi ”Hauska tavata, olen kuullut paljon sinusta” ja hymyili itsevarmasti. Tunsin itseni tällä hetkellä todella pieneksi ja toivoin että lattia olisi nielaissut minut. Yritin keksiä jotain nokkelaa sanottavaa mutta sain mumistuksi vain ”samoin”. Tämän jälkeen vaimoni ja hänen rakastajansa keskustelivat muutaman minuutin keskenään jonka jälkeen he suutelivat hyvästiksi ja me lähdimme kotiin. Se kuinka mies oli hallinnut tilanteen kiihotti selvästi vaimoani. En voi unohtaa sitä kuinka vaimoni katsoi rakastajaansa koko tapaamisen ajan. Ennen tätä olin onnistunut sulkemaan asian melko hyvin pois mielestäni mutta miehen tapaaminen muutti tietyllä tavalla koko tilanteen. Voi olla että oma mielikuvituseni tekee tepposet mutta vaimoni on mielestäni muuttunut tämän jälkeen jollain tavalla etäisemmäksi. Se mistä olen nyt varma on se että vaimollani on tunteita myös tätä miestä kohtaan eikä kyse ole pelkästä seksistä vaikka vaimoni näin vakuuttaakin. Pelkään jo nyt heidän noin kuukauden päässä olevaa kesälomamatkaansa ja sen seurauksia. Hänen rakastajansa on vaimoni mukaan erittäin päättäväinen mies ja uskon hänen yrittävän kääntää vaimoni pään tämän matkan aikana. Olen myös varma että vaimoani tämän tyyppinen huomio imartelee ja kiihottaakin ja pelkään että vaimoni rakastaja onnistuu matkan aikana saamaan vaimoni itselleen. Tiedän kuitenkin etten kykene matkaa estämään vaikka näin haluaisinkin.

Tulen kuitenkin taistelemaan omalla tavallani ja keinoillakin jotta saisin pitää naiseni ja lapseni. Tiedän missä olen vahvempi ja tärkeämpi vaimolleni kuin hänen rakastajansa ja aion pitää huolen ettei vaimoni pääse unohtamaan vahvuuksiani. Yritän myös lähentyä vaimoani seksuaalisesti ja olla enemmän hänen toiveidensa mukainen vaikka pelkään etten tule tässä kovin hyvin onnistumaan. Vaimoni rakastajalla on kaksi lasta entisen vaimonsa kanssa. Nämä lapset käyvät säännöllisesti hänen luonaan ja tiedän ettei vaimoni ole mitenkään ilahtunut tästä. Hänen mukaansa on vaikea olla romanttinen kun kaksi hänelle vierasta lasta on samassa talossa. En usko että vaimoni ja hänen rakastajansa suhde kaatuu tähän sillä eihän se kuitenkaan 'pilaa' heiltä kuin kaksi tai kolme viikonloppua kuukaudessa. Olen kuitenkin (salaa) iloinen tästäkin. Se mistä olen todella iloinen on se että en usko vaimoni mitenkään pitävän ajatuksesta että nämä lapset vierailisivat hänen kotonaan. Tämäkin lisää uskoani siihen että tulen onnistumaan pitämään vaimoni.

Uutta suhdetta en osaa ajatellakkaan ja en rehellisesti sanoen usko että löytyisi naista joka olisi kiinnostunut miehestä jolla on minun taustani ja luonteeni sekä lisäksi tarjota vain todella epävarma taloudellinen asema. On erittäin helppoa että, löydän vielä uuden naisen joka on 'arvoiseni' mutta voin kokemuksesta sanoa ettei se ollut minulle helppoa edes nuorempana jolloin elämäni oli vielä jonkinlaisessa järjestyksessä. Vain todella erikoinen nainen olisi valmis aloittamaan suhteen kanssani ja olen varma etten näin erikoista naista ikinä löydä. Ainoa vaihtoehto jonka näen tarjoavan jotain on se että yritän sopeutua tilanteeseemme ja pitää kiinni vaimostani ja nauttia niistä asioista jotka ovat arvokkaita sillä näitäkin suhteessamme on. Aiemmin tämä oli helpompaa mutta nyt epävarmuus siitä mitä vaimoni todella haluaa syö viimeisiäkin itseluottamuksen rippeitä. En voi tehdä asian suhteen muuta kuin olla omalla tavallani niin hyvä aviomies kuin mahdollista ja odottaa ja katsoa miten tilanne kehittyy ja mitä vaimoni todella haluaa. Toisaalta uskon ettei tilanne ole vaimollenikaan välttämättä aivan helppo. Olen varma että hänellä on tunteita (vaikka ehkä hiukan erilaisia) meitä molempia kohtaan ja uskon että hän haluaisi antaa myös meille kummallekin mitä me haluamme.