Olen töissä asiakaspalvelussa, jonne ihmiset soittavat. Jokaisen työpäivän jälkeen olen ihan rikki, koska olen joutunut kuuntelemaan ihmisten valitusta, kiroilua ja haukkumista koko päivän. Itse en saa sanoa heille vastaan, korjata vain korrektisti pahimmat väärinkäsitykset.
Olenko hullu kun kuuntelen vittuilua, joka ei millään tavalla johdu itsestäni, alle 1600 euron kuukausipalkalla? Joku oksennuslisä tähänkin työhän olisi saatava.
Onko muilla asiakaspalvelussa työskentevillä samanlaisia kokemuksia? Kuinka jaksatte tehdä työtänne päivästä toiseen?
Olenko hullu kun kuuntelen vittuilua, joka ei millään tavalla johdu itsestäni, alle 1600 euron kuukausipalkalla? Joku oksennuslisä tähänkin työhän olisi saatava.
Onko muilla asiakaspalvelussa työskentevillä samanlaisia kokemuksia? Kuinka jaksatte tehdä työtänne päivästä toiseen?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Luin tässä juuri työkavereilleni ääneen kirjoituksesi. Olemme siis samanlaisessa työssä.
Oksennuslisä aiheutti päivän parhaat naurut täällä vittuilevien ja huutavien asiakkaiden keskellä:-)
Jaksaahan tätä, samalla täytetään työpaikkahakemuksia että pääsee joskus pois!
Juu, täällä myös samanlaista työtä tekevä. Olen ihan hajalla. Vittuilua ja huorittelua saa kuulla päivästä toiseen, joskus jopa tippa linssissä. Uusia hakemusia olen minäkin laittanut ja parempaa toivon. Täällä olen ollut jo 2,5 vuotta ja koko ajan pahenee. Työ yksitoikkoista, vankina puhelimen johdossa ja lähestulkoon talkootyöllä tehdään, käteen jää 1100 eur. MIten sillä elää???? Ja sitten vielä pitäisi puhua ystävällisesti vittuilijoille.
Minäkin kuuntelin v*ttuilua 5 vuotta sekä puhelimessa että tiskillä huonolla palkalla. Pari kertaa oli jopa pakko lähteä kesken kaiken varastoon tutkimaan asiaa, eli takapihalle röökille. Iltaisin tuli sitten ryypiskeltyä... Onneksi pääsin pois niistä hommista.
Mun mielest on turhaa nuoleskella asiakkaita, jos asiakas alkaa räyhäämään niin samal mital takas. On kyseessä aika paska firma jos pysyy pystyssä vain paskasankkona olemalla. Onneks itel sellanen tilanne et jos asiakas käy kukkoilee niin voin sanoa että ei väkisin, en myy sulle yhtään mitään, mut älä tuu sit itkee jos et muualtakaan saa...
Ihana tilanne. Minä en voi sanoa asiakkaalle vastaan. Pitää kuunnella kaikki ja mielistellä usein jopa tippa linssissä, jotta myyntiä syntyy. Kamalaa. Etsin koko ajan uutta. Miten asiakkaat osaavatkin olla niin ilkeitä?
Itse olen myös puhelinasiakaspalvelussa työssä. Onneksi teen työtä opiskelujeni ohessa muutamana iltana viikossa, joten sen kyllä kestää. Tämä kesä pitäisi tosin jaksaa kokopäiväisenä..
Tässä työssä kyllä huomaa miten idioottimaisia ja tyhmiä ihmisiä Suomessa on! Itse en koskaan pystyisi sanomaan mitään niin ilkeää täysin tuntemattomalle ihmiselle puhelimessa (saati sitten päin naamaa). Se kertoo jotain ihmisestä itsestään.
Suurin osa valittajista on varmasti ihmisiä, jotka joutuvat koko päivän itse töissä nöyristelemään ja ainoa hetki, kun he pääsevät pätemään on kaupan kassalla tai soittaessa johonkin asiakaspalveluun. Sitten tietenkin on toinen ääripää ihmisiä, jotka varmasti muistavat mainita arvonsa tai ammattinsa itseä estellessään. Jos puhelu alkaa "tässä puhuu lakimies Nieminen tai tohtori Korhonen" niin tietää heti, että tästä puhelusta ei hyvä seuraa. Mutta onneksi niitä mukaviakin soittajia riittää jonkin verran. Tässä ammatissa huomaa, miten fiksu itse on :-)
Voimia kaikille sentraalisantroille ja onnea uuden työpaikan hakuun!
Juupa juu, samoilla jäljillä kuljen minäkin. Tittelin esittelijät pitävät itseään muita parempina ja ärsyttävät suunnattomasti. Olen itsekin puhelintyössä ja hermot menee!!!!
Toinen ryhmä ovat nämä, jotka haluavat virkailijan nimen ylös. Laittaa miettimään milloin joku hullu keksii ottaa osoitteesta selvää ja tulla kotiin asti raivoamaan. Huh!
Kyllä tuntee itsensä fiksuksi ja filmaattiseksi suomalaisia kuunnellessa. Taitaa monella olla paljon henkilökohtaisia ongelmia, kun käyttäytyvät niin raivokkaasti. Minua on mm. tällä viikolla haukuttu kusipääksi, ämmäksi, huoraksi sekä muutenkin huudettu ja raivottu. Että kiitos vaan heille kaikille, olette tehneet työpäivästäni ikimuistoisia!
Meillä saa käyttää sentään Aliasnimiä.
Tosin eipä se paljon elämää helpota, kun muuten on kurjat oltavat ja inhottava duuni.
Asiakkaille on oltava kilttejä, koska ne on meidän asiakkaiden asiakkaita ja jos palvelutaso ei miellytä, niin asiakas ottaa palvelun pois ja siirtää sen seuraavaan contactcenteriin. Siksi vastausnopeutta, linjassaoloaikaa ja kaikkea muutakin seurataan neuroottisen tarkasti.
Me olemme väline ylläpitää monen firman imagoa mutta kukaan ei halua maksaa meille mistään mitään.
Meillä on puhuttu aliasnimien ottamisesta koko sen ajan kun olen ollut täällä töissä, mutta esimiehet vierastavat ajatusta. Ehdotimme, että sanoisimme pelkän etunimen, mutta sehän ei tullut kuuloonkaan.
Muutama kollega on joutunut vaihtamaan puhelinnumeronsa kun asiakas on etsinyt sen käsiinsä ja alkanut soittelemaan kotiin saakka.
Minullakin nousee karvat pystyyn kun (yleensä vihainen) asiakas kysyy, "ja mikäs se sinun nimi olikaan" ja kirjoittaa sen muistiin. Sitten hän muistaa aina pyytää puheilleni kun hänellä on asiaa asiakaspalveluumme.
Toinen ällöttävä ryhmä on nämä kultaseni-tyypit ja myös ne, jotka toistavat etunimeäni. "Voitko kertoa minulle, kultaseni, mikä on..." "Kiitos kultaseni" "Hei Maria" "Tiedätkö Maria mitä minun tulisi tehdä jotta..."
Ja inhon kylmänväreet väreilevät ihoni pinnalla...
Itsekin työskentelen puhelimessa ja todella ihmettelen sitä asennetta, jolla jotkut hoitavat asioitansa. Ymmärrän hyvin alkuperäisen kirjoittajan tunteet!
Tässäpä eräs eilen käymäni keskustelu. Mitä olette mieltä?
- xxx asiakaspalvelu, "Maija Meikäläinen".
- Päivää, no nyt se on maksettu, saisko sen liittymän jo pikkuhiljaa auki?
- kerrotko liittymän numeron niin katson tietoja tarkemmin?
- no xxx-xxxxxxx
- ja saanko vielä henkilötunnuksesi?
- *tuhahdus* xxxxx-xxxx. Kengännumero on 43.
- uutta maksusuoritusta ei vielä näy tilillämme, kerrotko mistä laskusta on tarkalleen ottaen kysymys?
- no vittu, siitä mikä siellä on auki!
- täällä on nyt useampi lasku auki..
- no maksoin ne kaksi uusinta, 120 euroa yhteensä. Pitäs ne jo näkyä, vai kävellenkö ne tuo pankista teille ne tositteet? Faksasin teille siitä jo kuitinkin, että on se saatana jos sitä liittymää ei saa auki. Vittu kohta pitää vaihtaa firmaa.
- täältä löytyykin tieto faksatusta kuitista, eli ne laskut ovat siltä osin kunnossa...
- niin joko se liittymä on nyt auki!?
- niin, olin sanomassa, että teillä on täällä vielä toisessa liittymässä yli 200 euroa maksamattomia laskuja. Ne tulisi maksaa ennenkun voimme avata liittymän.
- Etkö vittu voi avata sitä liittymää! Minähän maksoin jo ne laskut minkä takia se oli menny kiinni!
- ymmärrän, mutta kun teillä tosiaan on vielä maksamattomia laskuja, joissa eräpäivä on jo mennyt. Ne tulisi..
- Vittu ämmä. Nyt avaat sen liittymän. Mikä vittu tässä maksaa!
- en voi avata ennenkun kaikki erääntyneet laskut on maksettu
- no on se saatana. Haluutko nimes lehteen? Vittu mulla asuu Hesarin toimittaja naapurissa, se kirjoittaa tästä jutun ja siinä se on sinun nimes lehdessä. Sitäkö sinä saatana haluat??
- kirjoita vaikka lehteen, mutta tätä liittymää minä en voi avata.
- no kuka sen voi avata? jumalako? mikset muka voi avata? onko siinä joku saatanan lukko! Nyt yhdistä sille esimiehelles niin minä puhun sen kanssa.
- voinko ottaa soittopyynnön, että hän voi soittaa sinulle takaisin?
- no etkö helvetti voi yhdistää?
- hän ei ole juuri nyt paikalla, joten pyydän häntä soittamaan kun tulee paikalle.
- no millon se tulee?
- en osaa tarkalleen sanoa, tässä iltapäivän aikana.
- etkö sinä saatana tiedä millon sun esimies tulee töihin?
- hän on palaverissa, enkä pysty sanomaan tarkkaa aikaa, milloin se päättyy.
- *jupinaa* katokin että soittaa sitten heti.
- mihin numeroon hän voi soittaa?
- no... *helvetin typerä kysymys -tuhahdus* tähän minun kännykkään!
- mutta eihän se ole auki.
- no vittu tähän numeroon, mistä soitan!
- en valitettavasti näe numeroa, josta soitat.
- xxx-xxxxxxx.
- kiitos näkemiin. [luuri alas]
Kuullostaa tosi tutulta, vaikka olen eri alalla (en puhelinoperaattorilla). Tulee monesti tällaisen puhelun aikana mietittyä, että meitä on muitakin... kohtalotovereita.
Minä kuulen huorittelua ja kiroilua ja nimen pyytämistä pivittäin. Aliasnimiä ei saa missään nimessä käyttää. On tullut puheluita kotiin, omaan kännykkään, jonka jälkeen salasin numeroni ja osoitetistoni kaikin mahdollisin tavoin.
Pahimpia on ne tittelin esittelijät ja pikkupomot, jotka luulevat itsestään enemmän mitä ovat...
A:No moi. Mun uus osote on "ärärärärärä".
Viittix vaihtaa.
Minä: Tuota noin, en kuullut nimeäsi. Saisinko vielä korttinumeron tai asiakasnumeron.
A: XY (kaksi suomen yleisimmistä etu-ja sukunimistä). Mihin vittuun sä jotain korttia tarviit. Vaihdat vaan.
Minä: Täällä rekisterissä on melkoisesti nimikaimoja sinulla. Antaisitko aikaisemman osoitteesi.
A:No en mä vittu muista mikä teillä siellä on ollut. Nyt vaan ei saatan tuu mitään perille näemmä. Vaihda se nyt jo. Ihme niuhotusta.
Minä: Kun minä en valitettavasti pysty muuttamaan tietoa, kun en tiedä kenen näistä samannimisistä osoitteen vaihtaisin ilman jotakin yksilöivää tietoa.
A: No tunge se saatanan kortti sitten sinne minne ei aurinko paista. Teidän asiakaspalvelu on ihan perseestä.
(Asiakas soitti tuntematon numero näytöllä, joten edes numerotiedustelusta ei tietenkään voinut kysellä, kenen kanssa on jutellut:-)
Ja näitähän riittää!
:))) Anteeksi, että nauran! Olisin varmasti itse mennyt saman tien tupakalle noiden puheluiden jälkeen, vitutuksesta. Molemmat esimerkit, sekä korttifirman että puhelinfirman, kuulosti niin kamalan tutuilta! Siksihän se naurattikin. :) Taivas noita puheluita taitaa tosiaan tulla joka paikassa.
Antakaa asiakkaat meille armoa!
Voi miten tuttua. Olen itsekin töissä puhelimessa.
- täällä J.... N:n asiakaspalvelusta päivää. Enhän soita huonoon aikaan?
- Joo, olen töissä. (Luuri paiskataan saman tien korvaan)
Jäi taas asiakkaalta kuulematta palveluunsa liittyvää tärkeä asia. En siis ollut myymässä mitään, vaan välittämässä hänelle tietoa.
Joo, tiedän olevani väärässä työpaikassa, mutta toisaalta ihmettelen kun ihmiset luulevat kaikkien heille soittavien kaupustelevan jotain. Yritin vain auttaa!
hattua täytyy oikein nostaa,että kestää tommoisia kusipäitä.Mulla palais varmaan päreet ennen puoltapäivää,ja lähtisin keskusteleen nokatusten tommoisten idioottien kanssa.No,siksi en varmaan oo asiakaspalvelualalla.Huh huh.
... pomojasi ja firmaa, jonka toiminta aiheuttaa moitteita ja vielä maksaa huonosti. Olen itse tyytymättömänä asiakkaana yrittänyt valittaa Finnairille ja Jippiille (nämä tapaukset muutamia vuosia sitten, toivottavasti tilanne molemmilla parantunut). Firmoista oli täysin mahdotonta saada vastuullisia henkilöitä puhelimeen; ainoastaan asiakaspalvelu, joka oli pahoillaan , muttei voinut tehdä yhtään mitään asialle. Ei ole ihme, että asiakas hermostuu (tai siis on jo valmiiksi hermostunut huonoon toimintaan). Eri asia on tietenkin, etteivät nämä asiat ole puhelimeen vastaajan vika, eikä normaaliin kommunikointiin kuulu mikään kiroilu ja huorittelu. Asia vain on niin, että syylliset eivät halua ottaa julkista vastuuta, vaan ovat palkanneet sinut puskurikseen.
Lisäpiristettä tuovat aina työpäivään asiakkaat, jotka kiihdyttävät itsensä aivan utopistiseen raivon tilaan....
"Ja nyt kerrot esimiehesi nimen."
"Minä olen johtaja XX: minulla on oikeuteni. Kerropas se teidän esimiehenne nimi, niin eipä tarvitse sinunkaan enää huomenna tulla töihin."
"Minä soitan tästä konsernin pääjohtajalle. Kyllä hän tulee sinulle sen jälkeen kertomaan, kuinka asiat oikein hoidetaan. Tämä ei ole asiakaspalvelua."
Minä myös olen asiakaspalveluhommissa ja teen työni puhelimessa. Hyvin harvoin ihmiset osaavat asiallisesti esitellä itseään, vaan puhelu alkaa suunnilleen näin: "Missä vitussa meiän tavarat on?"
Meillä myyjien pärstäkuvat näkyvät netissä ja sukunimetkin on ilmoitettu. Minulle myös rinkutetaan kännykkään lomilla ja vapaa-aikoina, vaikka kännykkänumeroni on tosiaan ihan yksityinen eikä työnkuvaani kuulu olla aina tavoitettavissa.
Tässä yksi puhelu, joka tuli kännykkääni lauantaipäivänä (vapaapäiväni).
-Minna.
-Ykä täällä moi.
-Moi...
-Miksei niitä asemia tullukkaan meille?
-Niin, kuka sä olet?
-No Ykä täältä XX:n kodinkoneesta.
-Mä en ole nyt töissä, joten en nyt näe tilauksiasi enkä osaa ulkoa, mitä kaikkea varastossa on. Voisitko soittaa uudelleen maanantaiaamuna?
-No helvetti, mun pitää saada se asema nyt!
-En valitettavasti pysty auttamaan, firmakin on kiinni viikonloppuisin.
-Mutta kun mun on ihan pakko saada se asema nyt!! Etsä nyt vois myydä sitä mulle? Haet sen sieltä varastosta niin ettei kukaan huomaa ja tuot tänne.
-Niin, minähän en pääse meidän varastoon, koska siellä on varashälyttimet päällä viikonloppuisin. Kyllä tämä nyt joutuu odottamaan maanantaihin.
-Perkele, mikäs myyjä sä oot, kun ei raha kelpaa? On teillä sitten ihme firma! Mikäs teidän toimitusjohtajan numero on?
-En valitettavasti muista ulkoa enkä pidä numeroita omassa kännykässäni. Soita maanantaina keskukseen, niin yhdistävät sieltä.
-On tääkin jumalauta asiakaspalvelua. Mä kyllä järjestän niin, ettet pääse enää pilaamaan muitten bisneksiä!
Löin luurin tyypin korvaan. Ei kuitenkaan soittanut pomolleni maanantaina.
Kerran on asiakas ilmestynyt oveni taakse "viemään minua treffeille". Kyseessä oli minua 30 vuotta vanhempi ukkomies enkä tosiaan ollut antanut hänelle osoitettani. Onneksi poikaystäväni oli käymässä ja ilmestyi ovelle julma ilme naamallaan... Seuraavan kerran, kun soitti minulle, ihmetteli, miksen ollut kertonut seurustelevani. Mitä helvettiä se sille kuuluu???
Ja minäkin teen tätä paskaduunia alle 1600 kuukausipalkalla!