Menin salaa naimisiin

Salailun kanssa ei voi elää. Et voi olla onnellinen, jos tunnet että liittoasi pitää salata tai hävetä. Omaksu siis reilu ja avoin peli. Kerro mahdollisimman pian avioliitostasi, ja jos et uskalla tehdä sitä kasvotusten niin kerro kirjeessä. Ota rohkeasti vastaan isäsi suuttumus, tuskin hän kuitenkaan kimppuun käy. Onko edes tarpeen olla väleissä sellaisen isän kanssa? Pidä juhlat ja kutsu ne jotka haluavat juhlia. äläkä välitä jos isän puolen sukulaiset ei halua tulla. Jos välit isään katkeavat, sulle jää muita omaisia kuitenkin.

Olet aikuinen ja teet itsenäiset päätöksesi itse ja sukulaisista riippumatta. Onhan kyse sinun elämästäsi ja avioliitostasi, eikä isäsi!

Mitenköhän kauan ehditte seurustella ennen naimisiin menoa? Ymmärrän kyllä isän asenteen jos suhde on kestäny alle kolme vuotta ja asutte vielä eri maissa kaiken lisäksi. Mitäs järkeä siinä on jos ette ees tunne kunnolla ja ette asu yhdessä tai mitään? Tosin eri asia jos tosiaan ootte seurustellu oikeesti pitkään ja ootte muuttamassa yhteen.

Meillä oli kans samanlainen tilanne. Itsekään en kertonut kenellekään omalle suvulle että olen menossa/mennyt naimisiin.
Oltiin oltu naimisissa kolme pvää kun sitten kerroin vasta äidilleni ja mummolle että olen mennyt kihloihin.

Koska tiesin kuitenkin itse että jos olisin kertonutkin naimisiin menostani olisin saanut myöhemmin kuulla asiasta että äitini ei siitä tykännyt yhtään. Niin kuin sitten kävikin kun äitini sisko näki fb:stä että profiilissani luki että olen mennyt naimisiin.
No hän oli sitten heti soittanut äidilleni asiasta ja tämä oli saanu kuulema aikamoisen kohtauksen.

Ja minun mieheni ei myöskään ole suomalainen.
Mutta minulle on toisaalta ihan sama mitä he ajattelee minusta ja miehestäni. Minä itse päätän kenen kanssa olen ja ketä rakastan jos he ei sitä voi hyväksyä mun miestä niin sama kun he ei hyväksy silloin minua.

Sama täällä menin naimisiin salaa ulkolaisen miehen kanssa,kyllähän alussa oli hankalaa kun ei voinut kertoa,mutta kerroin myöhemmin,sulattelivat aikansa ja annoin heille aikaa,kun tutustuivat toisiinsa niin ennakkoluulot lähtivät ja aikaa myöten hyväksyivät,luulen niin,mutta kyse on minun elämästäni ja valinnoista,elän oman elämäni ja päätän kenet otan miehekseni,tosin ei se helppoa ollut,ihmisillä on ihmeen paljon ennakkoluuloja,varmaan kun ei tiedä tarpeeksi asioiden oikeaa laitaa.

En ihmettele, vaikka huutoa tulisikin koska menit naimisiin miehen kanssa, jota isäsi ei ole tavannut. Älä odota isältäsi ymmärrystä kun ei sitä ole sinullakaan, saati kunnioitusta. Miten olisivat miehesi sukulaiset suhtautuneet, jos hän olisi mennyt salaa naimisiin sinun kanssasi ja ei olisi esitellyt sinua suvulle?