Menetin kaverini

tipsutin

Tulinpahan vaan vuodattamaan kaiken suuttumuksen... Jos jotakuta kiinnostaa vastata niin hienoa.

Taisin menettää parhaimman miespuolisen kaverini. Ja samalla koko muun porukan. Ollaan oltu tän miehen kanssa kavereita vuosia (ollaan 20-vuotiaita molemmat, tunnettu ala-asteelta saakka), ja tultu aina hyvin toimeen.

No, aloin puolisen vuotta sitten seurustelemaan ekaa kertaa elämässäni, ja siitäkös pääsi helvetti irti. Ilmeisesti tämä rakas ystäväni on ollut jo pidempään minuun ihastunut, ja jotenkin kummasti kaikki muut sen tiesi paitsi minä. En ole koskaan pitänyt itseäni mitenkään erityisen viehättävänä, joten ei ole tullut edes mieleen että joku voisi musta tykätä.

Nyt sitten oon kuulemma särkenyt kaverini sydämen, ja oon mukamas johdattanut hänet uskomaan että tunnen jotain häntä kohtaan. En tiedä miten oon niin voinut tehdä, kun ollaan vaan todella hyviä ystäviä ja kohtelen häntä ihan samoin kuin muitakin kavereitani. Oon tietenkin otettu että hän on minuun ollut ihastunut, mutta tää tuntuu vain karmean pahalta. Olen tietämättäni loukannut häntä, ja muutkin tuntuvat kääntyneen minua vastaan sen takia.

Mielestäni mua kohdellaan epäreilusti. En ole mitään hänelle vihjaillut, eikä hän ole koskaan kertonut tykkäävänsä minusta. Ja nyt olen sitten helvetin paha ihminen kun aloin seurustelemaan toisen kanssa. Lopputulema on se, että sain ihanan poikaystävän, mutta menetin ystäväpojan ja monta muuta kaveria siinä samassa. Tai jos en nyt suoranaisesti menettänyt, niin minun puolella ei ainakaan kukaan tunnu olevan. Välit ystäväpoikaan ovat olleet kuukausia poikki, vaikka mitään riitaa ei ole ollut. Tuntuu pahalta kun ei käydä kahvilla tai baarissa porukalla niin kuin ennen.

Kellään fiksuja ajatuksia asian suhteen? Tiedän että pitäisi puhua kyseiselle pojalle, mutta kun ei olla puhuttu aikoihin eikä hän vieläkään ole tunnustanut minusta tykkäävänsä, joten keskustelun aloittaminen tuntuu vaikeelta...

8

617

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • tipsutin

      Oonko tosiaan ainut jolle on käyny jotain tämänlaista? Olis kiva saada edes jostain vähän myötätuntoa :(

    • kaveria tulee ikävä

      Tämä on usein ongelma miehen ja naisen välisessä ystävyydessä. Kun löytääkin seurustelukaverin niin toisen sukupuolen ystävätjäävät ja onkin monesti pakko jädä. vaikka ei olis kysymyksessä ihastumien. Harvoin seurustelukaveri on niin ihmisenä kasvanut ja kypsä, että ymmärtää porukoinnit vaan luulee että kysymyksessä on entiset seurustelukaverit: poika- tai tyttöystävät. Ja kun ihastuu, ei enää jää aikaakaan niin paljon toisille ystäville. Kyllä se on meneyt jos ystävyys loppuu - ymmärrän tuota loukaantunutta kaveria, mutta elämä on tallaista.

    • jätkä

      Minä jättäisin koko porukan tuollaista kohtelua saadessani, mutta olenkin minä.

    • hmm.

      sinä oletkin sinä.......................Ei ystäviä ei elämää IRL.

      Mieti, minkä kuvan annat itsestäsi, kun avaat suusi tai kirjoitat jotakin.
      Vaikutat lapselliselta, hieman tyhmältä ja luotaan työntävältä. Kukaan tyttö ei oikeasti koe puoleensavetävänä wtf-tyyppejä. Niihin tyydytään, niitä ei etsitä!

    • Paska akkako?

      Minusta sinä, aloittaja, voisit kääntää asian nyt niin, että kysyisit porukasta joltain helpoiten lähestyttävältä ihmiseltä, että miksi kukaan ei vuosien varrella kertonut tai edes vihjannut sinulle tästä ihastuksesta. Olen sitä mieltä, että hyvä ystävä kysyisi asiasta jos mitään "edistystä" ei tapahdu, että oletkos huomannut että tämä mies on kiinnostunut sinusta muutenkin kuin ystävänä. Samalla voisit kysyä, miksi sinusta ajatellaan heti pahinta. Miksi sinuun ei luoteta, vaan pidetään automaattisesti paskatyyppinä, joka on nyt kusettanut miestä.

      Sorruin joskus parinkympin molemmin puolin pitämään muutamaa miestä vain ystävänä. Ihan vilpittömästi pidin heitä tyttökaverin veroisina kavereina ja ajanviettokaverina. Tehtiin samoja asioita mitä tyttöjen kanssa, katsottiin elokuvia, käytiin baarissakin ja festareilla porukalla, ulkona syömässä, tehtiin reissuja ja retkiä, joskus ostoksilla, juteltiin kaikenlaista. Mutta ongelmia tuli siinä vaiheessa kun aloin seurustella. Pojat olivat olleet kiinnostuneita minusta jo hyvän aikaa, eivät olleet tehneet mitään aloitteita sen suuntaan mutta minun olisi pitänyt heidän mielestään se arvata. Mitään intiimiä ei kuitenkaan koskaan ollut, ei halailua, suutelua, seksistä puhumattakaan. Siinä vaiheessa kun sitten olin jo pariutunut niin saivat vasta suunsa auki, että olisin minäkin halunnut ja olet ihan paska ja ilkeä ja blaa...

      Nykyään kolmekymppisenä uskon että miehen ja naisen välinen ystävyys on harvinaista. Opiskelu/työkavereita voi olla miehiä, mutta vapaa-aikaa on parempi viettää vain poikaystävän ja tyttökavereiden (sekä pariskuntien) kanssa. Yhteisestä ajasta näiden muutaman mieskaverin kanssa jäi hyvät muistot, mutta se millä tavalla yhteydenpito loppui jäi todella ikävä fiilis.

      • tipsutin

        Kiitos vastauksestasi! Aika lailla samalta kuulostaa nuo sun kokemukset kuin tuo minun tilanne… Uskomattoman epäreilua tämä, miten voi olettaa että toinen osaa vaan lukea ajatuksia. Jos haluaa jonkun kanssa enemmän kuin ystävyyttä niin pitäis sen verran pystyä rohkaistumaan että jotenkin tuo sen ilmi… Vaikeaa se varmaan olisi, mutta onko sitten muka kivempaa kun huomaakin jääneensä yksin… Mun nykyinen poikaystävä tarttui härkää sarvista ja kertoi tunteistaan, ja onneksi kertoi koska ei siitäkään muuten olisi mitään tullut.

        Kaveritkin voisi vähän miettiä mitä sanovat ja ajattelevat, ovat kuitenkin tunteneet mut kauan, ja silti kuvittelevat että voisin leikkiä jonkun tunteilla noin julmasti… Mutta minkäs teet nyt enää tässä vaiheessa kun kaikki on jo pilalla. Haluaisin kovasti puhua asiasta heille, mutta pelkään ettei mua uskota :/ Tai jos uskotaankin niin vihaisia siitä silti ollaan että mä olen tällaisen tilanteen aiheuttanut, vaikkakin tietämättäni. Olen kyllä varovasti yrittänyt vihjailla että EN ole tahallani tätä tehnyt, mutta vastaanotto on silti ollut jokseenkin jäätävä. Mutta juuri tuota pelkään mitä sinulle on käynyt, että hyvät muistot jää ystävyydestä mutta itse ystävyyttä ei saa koskaan takaisin. En tahdo pelkkiä muistoja, tahdon asiat ennalleen. Tahdon ystäväni takaisin.


      • Anonyymi
        tipsutin kirjoitti:

        Kiitos vastauksestasi! Aika lailla samalta kuulostaa nuo sun kokemukset kuin tuo minun tilanne… Uskomattoman epäreilua tämä, miten voi olettaa että toinen osaa vaan lukea ajatuksia. Jos haluaa jonkun kanssa enemmän kuin ystävyyttä niin pitäis sen verran pystyä rohkaistumaan että jotenkin tuo sen ilmi… Vaikeaa se varmaan olisi, mutta onko sitten muka kivempaa kun huomaakin jääneensä yksin… Mun nykyinen poikaystävä tarttui härkää sarvista ja kertoi tunteistaan, ja onneksi kertoi koska ei siitäkään muuten olisi mitään tullut.

        Kaveritkin voisi vähän miettiä mitä sanovat ja ajattelevat, ovat kuitenkin tunteneet mut kauan, ja silti kuvittelevat että voisin leikkiä jonkun tunteilla noin julmasti… Mutta minkäs teet nyt enää tässä vaiheessa kun kaikki on jo pilalla. Haluaisin kovasti puhua asiasta heille, mutta pelkään ettei mua uskota :/ Tai jos uskotaankin niin vihaisia siitä silti ollaan että mä olen tällaisen tilanteen aiheuttanut, vaikkakin tietämättäni. Olen kyllä varovasti yrittänyt vihjailla että EN ole tahallani tätä tehnyt, mutta vastaanotto on silti ollut jokseenkin jäätävä. Mutta juuri tuota pelkään mitä sinulle on käynyt, että hyvät muistot jää ystävyydestä mutta itse ystävyyttä ei saa koskaan takaisin. En tahdo pelkkiä muistoja, tahdon asiat ennalleen. Tahdon ystäväni takaisin.

        Antti, yliopistonlehtori, sanoi nauttivansa siitä että häntä hierottiin, ja väitti että minäkin nautin, ja kutsui sitä toimitusta jopa orgioiksi vaikka hänellä toki oli vaatteet päällä ja lyhyet korishousut. Useimmiten hieroin häntä jossakin kisahallin looshissa tai hänen äitinsä sängyssä. Kerran hän pyysi leikillään hieromaan persettään.

        Käytiin usein myös kisistreenien ohella syömässä stadissa kebabravintoloissa jonka lystin hän tosin itse maksoi omalta osaltaan mutta sitten ostin hänelle kaikenlaista muuta muistaakseni noin 350 markan edestä kuten vitamiineja ja kirjoja ym. kuten carpe diem, tartu hetkeen ja hän ehdotti että mentäisiin yhdessä yliopistoon lukemaan latinaa.

        Antti myös sanoi että olen hänen esikuvansa. Minun valmennuksessa hän sai ensimmäistä kertaa sata kiloa penkistä. Meillä oli usein sellaista pientä nahjaustakin ja otettiin välillä yhteen mistä lie tuohtuneena. Mutta sitten hän saattoi halia sanoen rakastavansa minua. Kerran hän painoi minut lattiaan, meni selän päälle istumaan ja leipoi hikisillä sukillaan naamaani ja kehtasi väittää että nautin tuosta pahoinpitelystä.

        Kerran kun hän oli meillä käymässä hän meni makaamaan minun sänkyyni ja soittaessani stereoilla klassista musiikkia hän ensin tunki jalkansa verkkareideni perspuolelle ja veti miltei housuni kinttuihin johon vastasin nappaamalla jalasta kiinni ja sanomalla että nyt laitetaan se jalka kuriin. Sen jälkeen kun soitin erästä Schubertin kuorokohtausta oopp. Alfonso und Estrella hän alkoi hytkymään ja heiluttelemaan jalkojaan musiikin tahdissa.

        Antin kanssa oli tapana pelata myös nyrkkeilypeliä tai formulaa minun tuomalla pleikkarillani jossakin heidän kellarin kalustetussa varastohuoneessaan Koroistentiellä tai sitten meidän olohuoneessa tunnelitiellä Haagassa ja meistä oli sangen huvittavaa kun pelissä nyrkkeilykehää kiersi ennen jokaista erää vähäpukeinen nainen vihellysten saattelemana tökkiessämme toisiamme nenään tai sitten kun hänen äitinsä ei ollut kotona valvoimme ja pelasimme pitkälle aamuyöhön saakka jonka jälkeen otin tirsat Antin sohvalla ennen kuin tallustelin Mannerheimintietä pitkin kotiin kun bussit eivät vielä siihen aikaan aamuyöstä kulkeneet.

        Antilla oli sellainen pieni nukke jota hän kutsui Läskiksi ja jota me ammuimme leikkipyssyllä. Antin Ninon antama lempinimihän oli Läskivaras. Kerran kun Antilla oli korispelissä saatu puujalka eikä hän päässyt kivuiltaan itse kauppaan hän soitti minulle jotta kävisin kaupassa hänen puolestaan ostamassa mitä tarvitsee ja avulias kun oli tein työtä käskettyä ja sitten kun kävin hakemassa hänelle vessapaperia kadun toisella puolella sijainneesta kioskista hän huusi ikkunasta minulle "hullu, hullu" kun kiersin suojatien kautta enkä kävellyt suoraan tien poikki. Kehotin Anttia hoitamaan puujalkaansa ts. kivuliasta mustelmaansa jalassaan tekemällä jalkakyykkyä josta kokemukseni mukaan se saattaisi tulla parempaan kuntoon mutta se pahenikin kyykätessä. Treenatessamme punttia Antti kerran tuohtui kun en hänen mielestään jelppinyt häntä tarpeeksi hänen tehdessä penkkiä ja kuristi minua sitten kaulasta kuulahäkkiä vasten. Kerran treenattiin Antin kanssa mattopainia kisahallin Golf-nurkkauksessa ja hän onnistui vyöryttämään minut mutta pystypainissa minä olin vahvempi. Kerran kun Antti ja Nino oli Myyrmäessä katsomassa erästä koripallo ottelua tai niin ainakin oletin kun hesarista sen urheilutapahtuman katsoin ja päättelin että he tulevat sieltä junalla johonkin tiettyyn aikaan kun ottelu päättyy. Sitten menin vastaan "kytikselle" rautatieaseman kupeeseen odottamaan kaveruksia ja sieltähän herrat sitten saapuivatkin junalla ja jatkoimme vähän matkaa Ninon kanssa, tapaus josta sain myöhemmin kuulla kunniani.

        Mikä tuntuu huvittavalta niin Antilla oli tapana myös tokaista että "mä osaan olla pehmeä mutta mä osaan olla myös kova". Kutsuin Anttia kerran myös Kisumisuksi kun oltiin menossa kisiksestä sporalla stadiin jonka jälkeen hän naukui kuin kissa. Sporassa ja lasipalatsissa kun lähetimme tuon tuosta Ninolle sähköpostia Los Angelesiin hänellä oli tapana istua olkapääni päällä tai sitten joskus bussissa nojata olkapäätäni vasten kuten minäkin tein joskus. Kerran kun kävelimme heille päin hän otti minua kädestä kiinni ja sanoin "ystävä". Hän kutsui minua yhdeksi parhaimmista.
        Tuntuu myös huvittavalta kun aikoinaan hengailtuamme Antin kanssa hän pyysi minua olemaan soittelematta hänelle turhan takia ellei ole joku hätä. Sitten kun olin soittanut hänelle hän kysyi onko sulla pissa vai kakkahätä? Sitten kerran kun menin Antin luona ollessani vessaan pissalle hän kurkki oven raosta niin etten melkein saanut tehdä rauhassa tarpeitani.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Antti, yliopistonlehtori, sanoi nauttivansa siitä että häntä hierottiin, ja väitti että minäkin nautin, ja kutsui sitä toimitusta jopa orgioiksi vaikka hänellä toki oli vaatteet päällä ja lyhyet korishousut. Useimmiten hieroin häntä jossakin kisahallin looshissa tai hänen äitinsä sängyssä. Kerran hän pyysi leikillään hieromaan persettään.

        Käytiin usein myös kisistreenien ohella syömässä stadissa kebabravintoloissa jonka lystin hän tosin itse maksoi omalta osaltaan mutta sitten ostin hänelle kaikenlaista muuta muistaakseni noin 350 markan edestä kuten vitamiineja ja kirjoja ym. kuten carpe diem, tartu hetkeen ja hän ehdotti että mentäisiin yhdessä yliopistoon lukemaan latinaa.

        Antti myös sanoi että olen hänen esikuvansa. Minun valmennuksessa hän sai ensimmäistä kertaa sata kiloa penkistä. Meillä oli usein sellaista pientä nahjaustakin ja otettiin välillä yhteen mistä lie tuohtuneena. Mutta sitten hän saattoi halia sanoen rakastavansa minua. Kerran hän painoi minut lattiaan, meni selän päälle istumaan ja leipoi hikisillä sukillaan naamaani ja kehtasi väittää että nautin tuosta pahoinpitelystä.

        Kerran kun hän oli meillä käymässä hän meni makaamaan minun sänkyyni ja soittaessani stereoilla klassista musiikkia hän ensin tunki jalkansa verkkareideni perspuolelle ja veti miltei housuni kinttuihin johon vastasin nappaamalla jalasta kiinni ja sanomalla että nyt laitetaan se jalka kuriin. Sen jälkeen kun soitin erästä Schubertin kuorokohtausta oopp. Alfonso und Estrella hän alkoi hytkymään ja heiluttelemaan jalkojaan musiikin tahdissa.

        Antin kanssa oli tapana pelata myös nyrkkeilypeliä tai formulaa minun tuomalla pleikkarillani jossakin heidän kellarin kalustetussa varastohuoneessaan Koroistentiellä tai sitten meidän olohuoneessa tunnelitiellä Haagassa ja meistä oli sangen huvittavaa kun pelissä nyrkkeilykehää kiersi ennen jokaista erää vähäpukeinen nainen vihellysten saattelemana tökkiessämme toisiamme nenään tai sitten kun hänen äitinsä ei ollut kotona valvoimme ja pelasimme pitkälle aamuyöhön saakka jonka jälkeen otin tirsat Antin sohvalla ennen kuin tallustelin Mannerheimintietä pitkin kotiin kun bussit eivät vielä siihen aikaan aamuyöstä kulkeneet.

        Antilla oli sellainen pieni nukke jota hän kutsui Läskiksi ja jota me ammuimme leikkipyssyllä. Antin Ninon antama lempinimihän oli Läskivaras. Kerran kun Antilla oli korispelissä saatu puujalka eikä hän päässyt kivuiltaan itse kauppaan hän soitti minulle jotta kävisin kaupassa hänen puolestaan ostamassa mitä tarvitsee ja avulias kun oli tein työtä käskettyä ja sitten kun kävin hakemassa hänelle vessapaperia kadun toisella puolella sijainneesta kioskista hän huusi ikkunasta minulle "hullu, hullu" kun kiersin suojatien kautta enkä kävellyt suoraan tien poikki. Kehotin Anttia hoitamaan puujalkaansa ts. kivuliasta mustelmaansa jalassaan tekemällä jalkakyykkyä josta kokemukseni mukaan se saattaisi tulla parempaan kuntoon mutta se pahenikin kyykätessä. Treenatessamme punttia Antti kerran tuohtui kun en hänen mielestään jelppinyt häntä tarpeeksi hänen tehdessä penkkiä ja kuristi minua sitten kaulasta kuulahäkkiä vasten. Kerran treenattiin Antin kanssa mattopainia kisahallin Golf-nurkkauksessa ja hän onnistui vyöryttämään minut mutta pystypainissa minä olin vahvempi. Kerran kun Antti ja Nino oli Myyrmäessä katsomassa erästä koripallo ottelua tai niin ainakin oletin kun hesarista sen urheilutapahtuman katsoin ja päättelin että he tulevat sieltä junalla johonkin tiettyyn aikaan kun ottelu päättyy. Sitten menin vastaan "kytikselle" rautatieaseman kupeeseen odottamaan kaveruksia ja sieltähän herrat sitten saapuivatkin junalla ja jatkoimme vähän matkaa Ninon kanssa, tapaus josta sain myöhemmin kuulla kunniani.

        Mikä tuntuu huvittavalta niin Antilla oli tapana myös tokaista että "mä osaan olla pehmeä mutta mä osaan olla myös kova". Kutsuin Anttia kerran myös Kisumisuksi kun oltiin menossa kisiksestä sporalla stadiin jonka jälkeen hän naukui kuin kissa. Sporassa ja lasipalatsissa kun lähetimme tuon tuosta Ninolle sähköpostia Los Angelesiin hänellä oli tapana istua olkapääni päällä tai sitten joskus bussissa nojata olkapäätäni vasten kuten minäkin tein joskus. Kerran kun kävelimme heille päin hän otti minua kädestä kiinni ja sanoin "ystävä". Hän kutsui minua yhdeksi parhaimmista.
        Tuntuu myös huvittavalta kun aikoinaan hengailtuamme Antin kanssa hän pyysi minua olemaan soittelematta hänelle turhan takia ellei ole joku hätä. Sitten kun olin soittanut hänelle hän kysyi onko sulla pissa vai kakkahätä? Sitten kerran kun menin Antin luona ollessani vessaan pissalle hän kurkki oven raosta niin etten melkein saanut tehdä rauhassa tarpeitani.

        Sellaisen kirjailija-tai runoilijasukua olevan Maneksi sanotun Maunu-nimisen sykki-panttereissa pelanneen jätkän kanssa kerran treenattiin korista joka nyt on jo nimitetty erään media-alan yrityksen suomen myynnin johtoon ja johtoryhmän jäseneksi ja kerran kun oltiin Lassilassa korista heittelemässä istuttiin juttelemaan ja kysyin Maunulta eiks ole hienoa kun teillä on niin iso asunto kun hänen faijansa oli joku insinööri ja omisti tehtaan ranskassa ja Maunu sitten vastasi että vähän sä olet pälli jätkä, pitäisköhän mun ollenkaan olla sun kanssa. Tämän episodin seurauksena meillä meni vähitellen välit poikki. Kerran voitin Maunun koriksessa yks vastaan yks pelissä kisahallissa niin hän alkoi hyppimään silmille ja haukkumaan minua kaljuksi äijäksi vaikken ole lainkaan kalju. Kerran hän tosin pyysi anteeksi kisahallissa kun hän oli malmilla pelatessamme alkanut riehumaan heitellen kiusallaan koripalloani ympäri hallin katsomoa. Harmittaa tosin kun malmin palloiluhallissa pelatessamme johdin häntä erään kerran selvästi mutta sitten kuitenkin hävisin pelin. Myöhemmin kun hän pelasi kisiksessä korista Antin kanssa hän pyysi minua pelaamaan kanssaan mutta kieltäydyin kunniasta. Edellisen kerran kun näin Maunun hän pelasi pingistä erään kaverinsa kanssa ja sitten kun he lähtivät kisiksestä nappasin kiusoitellen Maunun pipon mutta annoin sen sitten kuitenkin hänelle takaisin. Hän on nyt noin 34 ikäinen johtaja.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Sofia miksi soitit torstaina Stefanil ja pyysit käymään kun muka olet ahdistunut.?

      Oliko asia suunniteltu, kun pyysi käymään ja varmasti tiesi et miten Stefan asiaan suhtautuu.Oliko myös Seiskan toimittaja pyydetty tarkoituksella pai
      Kotimaiset julkkisjuorut
      124
      2100
    2. Stepuli itkee facessa

      Haluaisin pyytää julkisesti karseaa käytöstäni anteeksi lähimmiltä, naapureilta ja etenkin Sofialta! Ei ole missään olosuhteissa hyväksyttävää käyttä
      Kotimaiset julkkisjuorut
      133
      2009
    3. Martina oli sarjassaan tänään 32.

      Mutta eikö pyöräily ja uinti ole vahvempia hänellä kuin juoksu? Aikaa on vielä harjoitella ennen Frankfurtin kisoja.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      210
      1817
    4. Sofia oli ainoastaan rahan takia suhteessa Stefanin ja Nikon kanssa.

      Järkyttävää miten Sofia on käyttänyt hyväksi näitä molempia miehiä ja rahat loppu niin vain haukkumiset tullut kiitokseksi heille.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      258
      1491
    5. Voi kun menisi nyt Stefan katsoo tyttären uutta ponia, viettäisi aikaa hänen kanssa.

      Aika parantaa kaiken ja meillä kaikilla on elämässä vastoinkäymisiä ja yli kyllä pääsee ainakin ajan kanssa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      134
      1397
    6. Suomi teki typeryyttään Venäjästä nyt konkreettisesti vihollisen, jota se ei aiemmin ollut.

      Venäjä ei ole uhannut Suomen turvallisuutta, eikä Venäjän ja Ukrainan välinen konflikti ole signaloinut minkäänlaista uhkaa Suomelle. Se "uhka" luotii
      Maailman menoa
      541
      1142
    7. Minä menetän sinut kokonaan

      Siksi olen paniikissa, sekaisin ja surullinen. Taitaa olla jonkinasteinen stressitila päällä. Toivottavasti sinulla on kaikki hyvin.
      Ikävä
      50
      992
    8. Onpas Martina valinnut sopivan laulun

      Storyssa kun Isben poni tulee, " älä vie lapsuuttani pois." Äiti se lähtee mieluummin panopuuksi hotelliin, kuin viettäisi senkin ajan lastensa kanssa
      Kotimaiset julkkisjuorut
      115
      936
    9. Uskomatonta miten "kassatyttö Sannasta" tuli hetkessä kuoleman kauppias.

      Demarit on kautta historian olleet "takinkääntäjien"mestariluokkaa kokoomuksen hihassa kiinni. Sannan arviointikyky petti täysin Naton suhteen, Brysse
      Maailman menoa
      348
      921
    Aihe