ylitsepääsemisen sietämätön vaikeus...

Mikähän tässä nyt auttaisi... Erosin naisystävästäni noin 11 kuukautta sitten. Meidän suhde kesti lähes 5 vuotta. Kyseinen suhde oli ensimmäinen ja ainoa parisuhde mitä minulla on ollut. Ero tapahtui helposti, ei riidelty, ja muutenkin kaikki sujui "hyvin".

Olemme nähneet eromme jälkeen säännöllisen epäsäännöllisesti, lähinnä sen takia koska meillä on yhteinen koira ja kumpikin pitää sitä vuorollaan...
Ihan heti eron jälkeen pari kertaa oli petipuuhiakin.

Ensimmäinen kuukausi eron jälkeen oli helppo, tuli nautittua vapaudesta, sai mennä ihan oman mielen mukaan, ja tehdä mitä huvitti. Sitten se iski. Ihan jäätävä kaipuu naista kohtaan josta erosin. Se oli jotenkin lamauttava tunne. Ei pystynyt tekemään mitään, ei huvittanut. Koitin sanoa asiasta exälleni, mutta vastaus oli "päästä irti". Yritin, ei onnistunut.

Noh sitten tuli yksi naispuolinen tuttava, jonka kanssa toiminta sitten läheni, hetken aikaa oli jotain säätöä, mutta siitä ei sitten tullut mitään. Keskustelin tästäkin exäni kanssa, mutta häntä ei hetkauttanut asia, totesi vain että hänelläkin pientä säätöä. Seksistä tuli jotain puhetta, hän totesi siihen: "en minäkään kintut ristissä ole ollut". Se oli kuin joku olisi vetänyt metrin halolla päin naamaa. Sain ihan järkyttävän mustasukkaisuus kohtauksen. Kotimatkalla vain itkin.

Noh hänellä on kumppani vaihtunut. Olen tavannutkin tämän uuden miehen, ja exälleni ainakin esitän että hyväksyn asian. Mutta näin ei ole. Tuntuu aina todella pahalta kun hän edes mainitsee nykyisensä nimen.

Ajattelen exääni päivittäin. Kun näen hänet, en voi irrottaa katsettani, ja voisin katsella häntä vaikka kuinka pitkään. Haluaisin puhua hänen kanssaan taukoamatta. Himoitsen häntä seksuaalisesti. Olen koittanut joskus mainita tunteistani hänelle, mutta en saa vastaukseksi kuin hiljaisuuden, hän ei edes noteeraa sanomisiani. (En siis mitenkään vainoa)

Suhteemme ei ollut suoraan elokuvista, mutta kaipaan sitä silti.

Vaikea pukea tunteita sanoiksi, mutta tunteeni exääni kohtaan ovat todella syvät, ja vahvat.

Mikäköhän auttaisi minua pääsemään jatkamaan eteenpäin...