Olen 35-vuotias viisi vuotta naimisissa ollut nainen, meillä on 4 ja 6-vuotiaat lapset. Olen tuntenut itseni ahdistuneeksi suhteessa jo pidemmän aikaa ja seksistäkään en ole nauttinut pariin vuoteen. Mieheni on todella mustasukkainen diktaattori minusta ja olen elänyt täydellisessä "kontrollissa" koko ajan. Jos olen esim. ulkoilemassa, saattaa mieheni soitella, missä viivyn. Hän myös tutkii puhelimeni koko ajan, olen niin kiltti että annan hänen sen tehdä. Kaikenkaikkiaan hän on todella ilkeä minulle. Olin kuukausi sitten baarissa juhlimassa ystäväni kanssa, en tietysti kertonut miehelleni olleeni siellä..tapasin hieman itseäni nuoremman miehen, johon ihastuin päätä pahkaa ja olen häntä tapaillut nyt jopa lenkillä käydessäni. Lisäksi soittelen hänelle joka päivä. Hän vei minulta jalat alta saman tien ja en ole koskaan tuntenut esim. sängyssä samanlaista mitä nyt tunsin. Kaikki hänessä kiehtoo, tapa jolla puhuu, se mitä puhuu ja millainen hän on. Lisäksi hän on tuntenut samoin minua kohtaan, jonka todellakin olen huomannut. Toivon vain, että aika ja paikka olisi nyt eri..varsinainen soppa syntyi juhannuksena, kun olin yöllä lähettämässä ihastukselleni viestiä ja mieheni sattui kyttäävän selkäni takana, ehdin nopeasti kuitenkin pyyhkiä viestin ja mieheni ei sitä ehtinyt lukea..siitä hän kuitenkin keksi, että minulla olisi toinen mies-kielsin tietysti viimeiseen asti, enkä paljastanut..siitä alkoi huorittelu ja haukkuminen ja ensimmäistä kertaa hän kuristi ja alkoi lyömään minua(viimeisen vuoden aikana 2xtönäissyt minua)..lapset joutuivat seuraamaan sivusta ja tilanne oli helvettiä..onneksi lopulta tilanne rauhoittui. Olin seuraavana päivänä varma erosta, kävin jopa lääkärissä näyttämässä itseäni. Mieheni vähätteli/naureskeli seuraavana päivänä koko yöllistä tapausta ja totesi sen olleen vain pikku juttu. Ennen tätä olin hänelle sanonut, että ensimmäisen lyönnin jälkeen tulee ero(olen entisestä suhteesta eronnut juuri pahoinpitelyn vuoksi) Tänään en ole taas erosta enään varma ja olen ihan pihalla mitä pitäisi tehdä? En vain jaksaisi alkaa taas koko elämää alusta(asunnot, mökit ynms). Lisäksi mielessäni pöyrii koko ajan tämä uusi ihastukseni, joka ei helpota tätä tilannetta? Siis onko toivoa enään, tätä en jaksa, jokin ratkaisu täytyy nyt löytyä:(
Mitä vaihtoehtoja?
Onneton
323330
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Pääsisi eroon kaltaisestasi lumpusta.
Ei todellakaan aiheetta ole sinua kytännyt näemmä.
Tosin turhaahan on toista yrittää väkisten pitää, joten kyttääminen siinämielessä on järjetöntä.
Ikävää, että taaskin kaksi pientä lasta joutuu kärsimään itsekeskeisestä äidistä, joka yrittää kaiken kukkuraksi lavastaa miehensä syylliseksi.
Olisit sen verran rehellinen itsellesi ja muille, että myöntäisit edes oman syyllisyytesi, etkä syyttelisi tapahtumista muita.
Sitäpaitsi, jollet sattunut tietämään, niin jokaisessa suhteessa tulee kausia, jolloin esim. seksi ei miellytä ainakaan täydellisesti, joten väärän diagnoosin teit tässäkin suhteessa
Kumpi sitten on syy ja seuraus? Jos mies on jatkuvasti syyttä epäillyt vaimoaan, ja todellakin ollut despootti ja henkistä alistusta sekä ylikontrollia harrastanut luuseri, niin noinhan siinä käy ... jos nainen on jo tuomittu ja syyllisetty, niin samapa se sitten on sivusuhde lohdutukseksi hakea.
Enkä näe siinä mitään lavastamista jos mies todella on lasten edessä heidän äitiään kuristanut, ja asiasta lääkärintodistus ... pikku juttu se ei ole.
Niin tai näin, jos eroon päätyvät niin toivottovasti niin sovussa kuin mahdollista ... loppupelissä KETÄÄN syyllistämättä.
Toivottavasti olet sinkku. Olisi järkyttävää ajatella, että tuollainen mulkku kasvattaisi lapsia tähän maailmaan. Hyi helvetti!
, että tämä lehmä kertoo tämän jutun puolueettomasti?
Hän kertoo, että on ilmoittanut lähtevänsä heti, kun ensimmäinen lyönti tulee. Hyvä niin, en tätä periaatetta olekkaan tyrmäämässä.
Jutusta saa heti käsityksen, että mies on mustasukkainen, mutta jutusta saa kyllä senkin käsityksen, että nainen todella antaa siihen aihetta. Ei kukaan uskollinen ala yhdestä baarireissusta seksi suhteeseen ihastuksensa kanssa. Kyllä ensimmäistä kertaa yleensä harkitaan pitkään. Tai jos käy niin, että kovan humalan takia löytää itsensä vieraasta sängystä, ei tälläistä "vahinkoa" yleensä jatketa lenkkeilemällä ko. tyypin kanssa tai lähettelemällä tekstiviestejä. Tälläistä vahinkoa kadutaan ja tehdään selväksi, ettei se toistu, vaikka sisimmässä kiinnostus jatkuisikin.
Minusta tämä nainen on selkeästi sitä mitä on ja mies on vain saatu provosoitumaan ENSIMMÄISTÄ kertaa väkivaltaan. Tätä en tietenkään hyväksy, mutta ymmärrän hyvin, kun tilanne tai nainen on mikä on. Kuten aiemmin sanoin, perään senverran rehellisyyttä tältä lehmältä, että myöntää, että hänen toimintansa on aiheuttanut lopun heidän suhteelleen, EI MIEHEN VÄKIVALTA, joka on seurausta naisen huorittelusta.
Naiset eivät tunnu käsittävän, että tälläiseen tilanteeseen ajautunut mies on menettämässä kaiken. Ehkä ko. mies ei itse naisesta enää välitä, mutta lapset ja niiden myötä koti yleensä menee vaimon mukana, olipa tämä huora eli ei. Tälläisessä tilanteessa mies ei enään välitä siitä käyttäytymis säännöstä, että saako vai eikö saa käsiksi käydä, vaikka epäilen ko. tapauksen dramaattisuutta toden teolla.
Eli ei kun eroamaan, se on varmaan kaikille parasta, mutta ÄITI on tässä tapauksessa selkeästi syyllinen. PISTE.
Ihan hyvä ajatella asiaa hieman pidemmälle, kuten teit .. mutta et tarpeeksi pitkälle. Olen samaa mieltä ettei tapahtunut lyönti/kuristaminen yksin ole tuota liittoa umpikujaan ajanut, muttei myöskään pettäminen. Kun kerroit ymmärtäväsi miestä tilanteessa (vaikket hyväksykään) josta alkuperäinen kirjoitti, minkä vuoksi on niin vaikeata ymmärtää naisen tilanne ENNEN kuin petti.
Eli, hän ei ollut pettänyt miestään liitos alkuaikoina, mutta siitä silti kokoajan epäiltiin, kytättiit, ja syyllistettiin (jos oikein ymmärsin hänen ensimmäisistä lauseistaan). Henkistä väkivaltaa ja mustasukkaisuutta siis. Ihminen on sellainen, että paskassa suhteessa alkaa oirehtimaan kukin tyylillään, ja naisilla se usein sivusuhde (joku joka on hellä ja ymmärtää) miehillä ryyppääminen (puuduttava liuotin). Mitä pidemmälle tilanne ajautuu, sitä vaikeampi sitä enää korjata ... kunnes lopulta "hups keikkaa", olemme perhehelvetissä josta syytä pikaisesti hankkitua pois ja toipumaan.
Eikä nyt sitten ymmärretä väärin, en syyllistä myöskän miestä siitä että liittonsa näemmä kariutui. Joku toinen nainen olisi saattanut kokea miehen "kyttäämisen" huolehtivaisuudeksi eikä suinkaan ahdistavaksi. Kaksi toisilleen sopimatonta ihmistä olivat lyöttäytyneet yhteen syystä tai toisesta, ja tulos tässä. Toivotaan että molemmat oppivat, kun seuraavan kerran alkavat parinmuodostukseen.
Eli mitäpä me tästä väittelemään, ko. lehmä itse parhaiten tietää, mikä on totuus menneisyydessä, eli onko hän antanut aihetta miehen epäilyille, vai kyllästyikö hän 7 vuoden kyttäämiseen alkamalla tuosta noin vain suhteeseen itseään nuoremman miehen kanssa. Usko jälkimmäistä jos haluat, minusta se ei ole millään tapaa loogista.
Loogista ei ole myöskään se, että akka pääsee viikonloppuna baariin ja sieltä vieraan miehen sänkyyn ilman, että mies, jonka väitetään pitävän naista täydellisessä kontrollissa, ei tietäisi asiasta. Näin tarinassa kuitenkin kerrotaan.
Eli totuus lienee se, että mies on joskus soittanut naiselle tämän ollessa lenkillä, että missä hän viipyy, kun ei ole oletettussa ajassa lenkkiään suorittanut. Tälläiseen soittoon voi syyllistyä kuka tahansa olematta silti mikään psykopaatti joka vainoaa vaimoaan.
Päinvastoin tälläisiin tilanteisiin joutuvat naiset ja miehet, jotka eivät lähtiessään kotoa pysty syystä tai toisesta kertomaan "reissunsa" todellista tarkoitusta tai kestoaikaa.
Ja vielä tuohon väkivaltaan, että vaikken minäkään koskaan siihen ole tarttunut, en miesten, enkä naistenkaan välisissä konflikteissa, uskon, että vastaavassa tilanteessa, jossa paljastut pitkällisen epäilyn ja pitkällisen kieltämisen jälkeen kuitenkin aisankannattajaksi, saa valtaosan ihmisistä, niin naisista kuin miehistä puristamaan kätensä nyrkkiin. Moniko sitten tempasee, riippuu paljolti myös siitä, kuinka ylimielisesti vastapuoli tilanteeseen tällöin suhtautuu. Eli kuten julkisuudesta tiedämme, ei ainakaan vieraan miehen kalsareita pestessä kannata kaupantekijäisiksi alkaa vittuilemaan, sillä se ei ainakaan hyvin pääty.
Vielä enemmän ihmettelen, että sinä täällä miehenä olet puolustamassa naisia. Heillä riittää puolustajia liikaakin kaikilla tasoilla. Olisi todella suotavaa, että me harvat miehet, jotka näihin yhteiskunnan mädimpiin ongelmiin otamme kantaa, yrittäisimme edes tarkastella tilannetta MYÖS miehen kannalta, sillä kukaan muu ei sitä tee.
Mutta mikä lie pelle olet, kun ikäsikin ilmoitat kuin teinit ikään, eli mainostelet olevasi KOHTA 36. So What, ketä kiinnostaa kuinka vanha olet, nikkisi vain paljastaa, että keskenkasvunen kuitenkin.
on sairaus eikä siihen tarvitse antaa edes aihetta. Minua itkettää onnettoman puolesta teidän sairaat kommenttinne, eli naisessa on vika. Ymmärrän onnetonta hyvin naisena ja toivon että hän kuitenkin ymmärtää omaa ja lastensa parasta ja ottaa miehestä eron. Me elämme vain tämän kerran ja voin sanoa avioerovanhempien lapsena että on aivan valtavan kamalaa katsella kun isä pieksee äitiä saati heittää yöpaitasillaan pakkaseen. Itse muistan lapsuudestani vain tämän kun itkin kurkku suorana äidin puolesta isän hakatessa tätä.
Ajattele lapsiasi, onni voi odottaa jo nurkan takana. Toivon sinulle voimia valitsemallasi tiellä, se ei tule olemaan helppo. Mutta koska miehesi on jo pahoinpidellyt sinua, hän huomaa kuinka helppoa se on ja jatkaa sitä, älä epäröi enää. Mökit ja talot ovat maallista omaisuutta, tiedän että ne ovat rakkaita, mutta oma henki on kaikista tärkein, varsinkin lapsillesi.
Aloitetaanpa kommentointi "perästä päin". joskus viime vuoden puolella tuli nimimerkiksi viskattua M35 sen enempää pohtimatta... enkä silloin muistanut että tuota ikää kun tuppaa karttumaan lisää. Joten taidan ihan kiusaksesi ensi viikon jälken käyttä jonkin aikaa nikkiä "M36, ent. M35" *wirn*
Pahapa tässä on spekuloida minkä tasoista miehen kyttääminen on ollut, tai onko nainen siihen mitään syytä koskaan antanutkaa ... lähtötietoja ei ole riittävästi. Siksi kukin voi vain tahollaan arvailla, ja sinun kanta nyt on ainakin tullut selväksi.... mutta tietoa siinä ei ole yhtään.
En omasta mielestäni kummemmin ole naisia puolustamassa, vaan henkilöitä elikkäs ihmisiä ... en osaa nähdä ihmissuhdesotkuja sukupuolten välisinä "taisteluasemina". Niin miehissä on mustsukkaisia kyyllääjiä kuin osa naisiakin ... miehet osaavat oikein hyvin pettämisen kierouden, kuin jotkut naisetkin ... ja hyvinpä on tasa-arvo hiipimässä myös perheväkivaltaan. Jyrkän mielipiteeni tai "puolustuksen" annan siis sukupuoleen katsomatta.
Ja tästä kyseisestä tapauksesta muistaakseni totesin jo aikaisemmin että MYÖS nainen on menetellyt väärin ryhtyessään sivusuhteeseen, ja mies väärin kytätessään suhteen alussa ja lyödessään lopussa ... ja molemmat väärin kun eivät ole avioliitolleen ajoissa "korjausliikkeitä" ryhtyneet tekemään (taitamattomuuttaan, "sokeuttaan", haluttomuuttaan, "pelkuruuttaan", tai mistä syystä sitten hyvänsä).
Pakko hieman selventää tätä asiaa. Eli en ole aikaisemmin pettänyt miestäni, enkä edes osannut kuvitella tekeväni näin aikaisemmin. Olin itsekin yllättynyt kuinka toimin ja minkälaista pystyin kokemaan "uuden" kanssa. En ole myöskään aikaisemmin antanut mitään viitteitä mustasukkaisuuteen, baareissa olen käynyt todella harvoin ja mitään miehiä sieltä en ole metsästänyt, nyt vain jotenkin tapahtui, jota en osaa selittää. Toisinsanoen aikaisemmin olen ollut todella "kunnollinen" vaimo. Olen tuntenut olleeni vankilassa koko ajan ja kaikki vaan pahenee. Mutta tuo kaikki kontrolli ja diktatuuri, mitä olen niskaani saanut on liikaa. Mies on nyt pahoillaan, mutta minulle se ei enään vaan riitä. En tiedä mitä haluan, joten annan ajan kulua vähän aikaa.
Kun lukee kertomuksen tarkkaan ja ottaa huomioon, että kirjoittajalla on kaikki motivaatio kertoa AINA tarina omalta kannaltaan edullisesti, ei voi kun ihmetellä näitä epäjohdonmukaisuuksia, joita kirjoitus on pullollaan. Tämä taas johtuu siitä, että osa tarinasta on totta ja osassa liioitellaan tai vähätellään, mikä itselle kulloinkin on edullisinta.
"Olin kuukausi sitten baarissa juhlimassa ystäväni kanssa, en tietysti kertonut miehelleni olleeni siellä..tapasin hieman itseäni nuoremman miehen, johon ihastuin päätä pahkaa ja olen häntä tapaillut nyt jopa lenkillä käydessäni. Lisäksi soittelen hänelle joka päivä."
Tässä ote, joka paljastaa, ettei kirjoittajan mies pidä naista missään sairaanloisessa kontrollissa, vaan on mielestäni aiheesta huolissaan naisen menemisistä ja puheluista.
"hän kuitenkin keksi, että minulla olisi toinen mies-kielsin tietysti viimeiseen asti, enkä paljastanut..siitä alkoi huorittelu ja haukkuminen ja ensimmäistä kertaa hän kuristi ja alkoi lyömään minua"
Kuten aiemmin sanoin, mies käytti väkivaltaa ENSIMMÄISTÄ KERTAA vasta kun oli tajunnut, että nainen oli häntä pettänyt. Tämän vahvistaa myös se, mitä nainen tässä sanoo:
"Ennen tätä olin hänelle sanonut, että ensimmäisen lyönnin jälkeen tulee ero(olen entisestä suhteesta eronnut juuri pahoinpitelyn vuoksi)"
Väkivallan voimakkuudesta, jos sillä nyt on merkitystä, voi kuitenkin päätellä tästä:
"Olin seuraavana päivänä varma erosta, kävin jopa lääkärissä näyttämässä itseäni"
Jos lääkäri olisi jotakin merkkejä nähnyt eikös siitä jotain seuraisi? Mitään ei kuitenkaan mainita, joten ei tainnut mitään näkyä. Ja oletetaan, että mies ei kuitenkaan ole mikään ammattilainen pahoinpitelemään tavalla, josta ei jälkiä jää, kuten joku kokeneempi saattaa olla.
"Mieheni vähätteli/naureskeli seuraavana päivänä koko yöllistä tapausta ja totesi sen olleen vain pikku juttu"
Myöskin miehen reaktio kertoo, että tapahtuma ei ollut vakava. Jos tapahtuma olisi ollut vakava, mies olisi käyttäytynyt täysin toisin. Pyydellyt anteeksi, lupaillut, ettei tämä toistu yms.
"Tänään en ole taas erosta enään varma ja olen ihan pihalla mitä pitäisi tehdä? En vain jaksaisi alkaa taas koko elämää alusta(asunnot, mökit ynms)."
Elikkä perimmäisenä syynä ongelmaan on se, että mies on ilmeisesti varakas (asunnot, mökit ynms.), eikä vaimolla mitä ilmeisimmin paljon ole osaa eikä arpaa varallisuuden hankintaan. Ilmeisesti ei pokka riitä rahastaa äijää, tai sitten äijä on ollut edellistä fiksumpi ja laatinut avioehdon. Pieninkään asia kirjoituksessa ei kuitenkaan viittaa siihen, että jotakin tunteita olisi jäljellä mieheen:
"Lisäksi mielessäni pöyrii koko ajan tämä uusi ihastukseni, joka ei helpota tätä tilannetta?"
"Olen tuntenut itseni ahdistuneeksi suhteessa jo pidemmän aikaa ja seksistäkään en ole nauttinut pariin vuoteen."
Eikä lapsetkaan tai heidän kohtalo puhuta naista millään lailla, vaan ainoa mikä häntä tuntuu kiinostavan, on tämä uusi ihastus. edes kohdassa missä hän mainitsee syitä, miksi ei haluaisi erota, ei mainita lapsia.
Olisiko niin, että lapset eivät tässä erossa ehkä lähtisikään äidin matkaan? Olisiko se syy, jota ei haluta kertoa?
Minusta kirjoituksesta näkee niin selkeästi naisen lävitse, että minkäänlaisia puolustuksia ei tälläinen horatsu kaipaa. Mielelläni lukisin tarinan miehen näkemyksen tapahtumien kulusta.
Lisäväriä varmaan toisi myös "pahoinpidelleen" ex-miehen näkemys sekä syyt edelliseen pahoinpitelyyn.
Tälläisiä naisia on aivan liikaa nykyään, kuvittelevat voivansa tehdä mitä tahansa, milloin ja missä tahansa.
Solmii sitten seuraavan suhteensa avoimesti VAPAAKSI, ettei tarvitse salaa mieheltä vieraissa käydä, eikä provosoi seuraavaa miestään epäilemään mitään.
Että miehelle vain vinkiksi, jos jotenkin telepaattisesti sen kykenisin lähettämään, että;
AKKA PIHALLE VÄLITTÖMÄSTI.
Siinä on ongelmasi ydin. Ajattelet vain itseäsi.
Ajattelisit joskus jotakin muutakin, et olisi tuossa pisteessä.
Minusta oleellisempaa kuin se mitä sinä haluat, on se mitä miehesi nyt haluaa.
Ja tämän ratkaisun pohjalta olisi reilua, että miehelläsi olisi tieto asioiden oikeasta tilasta.
Olet täällä leimaamassa miestäsi ties miksi, mutta kuitenkaan et ole häntä jättämässä.
Eli kummassa nyt valehtelet? Miehen ominaisuuksien vakavuudessa, tunteissasi häneen vai jossakin kolmannessa esiintulemattomassa asiassa?
Ei nimittäin ole mitenkään loogista, että jatkat, jos sinulla on uusi mies, jota rakastat ja joka kuulemma rakastaa sinua. ja jos miehesi on niin hirveä kun annat ymmärtää.
Katsoisit peiliin itseäsi. Tarinasi ei todellakaan kuulosta uskottavalta.
Luulet kaiketi olevasi hyvin kykenevä ajattelemaan asioista muka puolueettomasti, vaan etpä pysty kuitenkaan.
Esimerkiksi kontrolloimisesta: Kokemuksesta voin kertoa, että molempien pitäisi suunnilleen pudottautua yhteiskunnan ulkopuolelle, jotta kontrollointi onnistuisi aivan joka ikinen minuutti. Itse olen ollut tilanteessa, jossa jopa itse tekemäni päätökset olivat todellisuudessa päätöksiä, jotka toinen halusi minun tekevän. Aina sitä kuitenkin päivän aikana sen verran itsekseen on, että voi salaa jollekin soittaa. Ja se on ehkä ainoa keino osoittaa itselle, että omakin tahto vielä olisi olemassa.
Toisekseen vähättelet kuristamista. Itselleni on nuoruuden suhteessa tehty järjetöntä väkivaltaa ja poikkeuksetta syy oli minun! Annoin aina aihetta tai ärsytin. Jopa minua haulikolla uhkailtuaan mies seuraavana päivänä vähätteli, ettei piipussa ollut kuin tyhjä hylsy.
Itse olen ollut täydellinen idiootti, kun olen antanut itselleni kaikkea tehdä, mutta kuristavassa otteessa tuntuu oma tahto olevan tuntematon käsite ja vaaratekijä.
Niin myös minulla oli sivusuhde, tosin vain platoninen, mutta elintärkeä minulle.
Ymmärrän kyllä miehen logiikkasi, olen sitä saanut kunnolla ennenkin maistaa.
... en ota kantaa sinänsä huolelliseen analyysiisi alkuperäisestä kirjoiteuksesta, yhtä kohtaa lukuunottamatta:
****** Lainaus ********
"Mieheni vähätteli/naureskeli seuraavana päivänä koko yöllistä tapausta ja totesi sen olleen vain pikku juttu"
Myöskin miehen reaktio kertoo, että tapahtuma ei ollut vakava. Jos tapahtuma olisi ollut vakava, mies olisi käyttäytynyt täysin toisin. Pyydellyt anteeksi, lupaillut, ettei tämä toistu yms.
****** Lainaus ********
Aikamoinen yleistys puoleltasi. Jos tiedät että ao. naisen lenkkeilyä on vuosia ollut syytä kytätä, niin eikö yhtälailla voida väittää että mies ei "luonnevikaisuuttaan" ymmärtänyt tekoaan ja olla pahoillaan... yhtä kaikki EMME tiedä asian todellista laitaa.
Ja senpä vuoksi yleensä kommentoin melko yleisellä tasolla, etenkin yhteenvetojen osalta ... kuin tässäkin tapauksessa ... puolia ottamatta.
"Luulet kaiketi olevasi hyvin kykenevä ajattelemaan asioista muka puolueettomasti, vaan etpä pysty kuitenkaan"
Kuka väittää, että edes yritän olla puolueeton?
Epäilen luonnollisesti aina myötätuntoa hakevia kirjoituksia kirjoittajan edun mukaisiksi, enkä olisi edes kommentoinut, jos kirjoittaja olisi ollut mies. Ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että hän ei ketään olisi puolelleen vastaavalla tarinalla saanut.
En väitä, että väitteesi kontroloimisesta olisi väärä tai mahdoton. Tunnen vain, että ko. tapauksessa tätä kontrolointia liioitellaan ja toisaalta ko. nainen antaa tarinassaan itsestään sellaisen kuvan, että kuka tahansa alkaisi tätä epäillä ja kuten nähtiin, aiheesta.
On naurettavaa väittää, etteikö puolison menemisistä saisi olla siinävaiheessa kiinnostunut, kun alkaa tuntua siltä, että vieraissa käydään. Jokainen ihminen, joka vähääkään puolisostaan välittää, tekee luonnollisesti niin. Ei voida tämän kirjoituksen perusteella vielä todistaa, että olisin väärässäkään, tosin ei voida todistaa, että olisin oikeassakaan, joten turha siitä väitellä.
"Toisekseen vähättelet kuristamista. Itselleni on nuoruuden suhteessa tehty järjetöntä väkivaltaa ja poikkeuksetta syy oli minun"
En vähättele kuristamista, vaan epäilen onko kyseistä kuristamista edes tapahtunut, vai liioiteltiinko tapahtumaa vain myötätunnon toivossa. Olen kokoajan tehnyt selväksi, että parin on mielestäni syytä välittömästi erota ihan tämän kerrotun väkivallankin vuoksi. Ja kuten joku jo aikaisemmin sanoi on hyvin mahdollista, ettei tämä jää tähän. Mutta sitä olen korostanut, että nainen on mitä ilmeisemmin lasten iät huomioon ottaen viettänyt aikaa miehensä kanssa vähintään seitsemän vuoden ajan ja mies nyt ensimmäistä kertaa kävi käsiksi KUN SELVISI, ETTÄ VAIMO KÄY VIERAISSA!! Ei silloin ole syytä leimata miestä naisten hakkaajaksi.
Kyllä siihenkin on jokin raja vedettävä, milloin on miehelläkin oikeus kiivastua, olematta silti jokin säälittävä ja pilkattu naisten hakkaaja sekä syyllinen kaikkeen mikä suhteen vei vikaan.
Minä sitävastoin ymmärrän hyvin, että sinä olet joutunut väkivaltaa kokemaan. Tuollainen nokkava provosointi siihen johtaa suhteessa kuin suhteessa, tulet sen huomaamaan. Ja aivan sama, vaikka naisen kanssa seurustelet.
Eli se "vääräksi" väitetty julkinen totuus, että jotkut naiset vain yksinkertaisesti kerjäävät turpaansa, näkyy joidenkin kohdalla hyvin toimivan.
Ei sillä, että kenenkään pitäisi väkivaltaisessa suhteessa elää, EI TODELLAKAAN, päinvastoin se pitää lopettaa heti. Ennenkaikkea se palvelee tekona myös lyöjää. Eli et sinäkään mikään enkeli siinäkään suhteessa ole, että leuhkit täällä kuinka pitkälle olet väkivaltaa kokenut. Olisit silloin lähtenyt ajoissa, ettei tarvitsis nyt täällä leimailla normaalisti reagoivaa miestä tapahtuman perusteella, josta on vain "uhrin" kertomus.
Enpä jaksaisi alkaa kanssasi enempää väittelemään, mutta sanon vaan sen, että et tunnu tietävän mistä puhut. Väkivalta suhteessa ei todellakaan useimmiten ole uhrin itse aiheuttamaa, vaan sairaan ihmisen sairasta käyttäytymistä. Luonnollisesti jokaisessa suhteessa on aihetta suuttumukseen ja vihanpurkauksiin, mutta on eri asia miten niissä tilanteissa toimitaan.
Minua loukkaa todella väitteesi minun marttyyriydestäni ja leuhkimisestani, laitoin esimerkin vain perusteeksi väitteelleni. En takuulla ole siihen aikaan ollut nokkavasti provosoimassa! Sieltä se on helppo huudella, että mikset lähtenyt ajoissa. Et varmaan voi mitenkään ymmärtää, millaista on pelätä henkensä puolesta. Tänä päivänä minun ei sitä vastoin tarvitse suhteessani pelätä, voin sanoa mitä haluan ja puolisoni voi sanoa mitä haluaa pelkäämättä minua tai reaktioitani.
Mietipä nyt vielä haluatko tosiaan olla noin sovinistinen.
Rehellisyys on yksi hyvän liiton perusta. Jos tosiaan tunnet itsesi pahoinvoivaksi liitossasi niin miksi sitten jatkat? Lapset nimittäin vaistoavat jos teidän vanhempien keskinäiset välit eivät ole kunnossa. Uskon ainakin näin että jos miehesi ja sinun välillä olisi TODELLISTA "rakkautta" et olisi pompannut kenenkään toisen sänkyyn. Luulen että varsinkin nainen tarvitsee sitä hellyyttä, rakkautta ja turvallisuutta ympärilleen. Älä anna lastesi nähdä hakkaamista ,äläkä muutakaan pahoinpitelyä, koska lapset osaavat vielä vähemmän käsitellä ajatuksisaan tälläisiä asioita kuin me aikuiset.
Ei tuollaista miestä kannata katsoa, ei ole kuin kaksi vaihtoehtoa. Joko eroat nyt, tai sitten myöhemmin esim. kun miehesi hakkaa sinut seuraavan kerran ja kärsit tilanteesta enemmän. Kuulostaa aika sairaalla tuo miehesi käytös. Kun suhde tuottaa enemmän mielipahaa kuin mielihyvää, on sen suhteen aika päättyä! Itse kärsin samanlaisessa kontrollissa muutaman vuoden, kunnes lopulta mieheni leikki tuomaria/pöyveliä ja hakkasi minut.
Jos haluat jatkaa avioliittoa, lopeta irtosuhde heti ja menkää aviopuolisosi kanssa parisuhdeterapiaan selvittämään, onko suhteessanne siementä jatkaa.
Jos et halua jatkaa avioliittoa, lopeta irtosuhde toistaiseksi kunnes parisuhdeterapiassa on miehellesikin selvinnyt, ettei jatkosta tule mitään, ero, erilleen muutto ja sitärataa.
Mitä tuo parisuhdeterapia auttaa enään tuollaisessa, jossa kaikki on jo mennyt pieleen ja nainen lopettanut rakastamasta miestään?
Kun parit ottavat ensimmäisen kerran koko eron puheeksi tuollaisessa tapauksessa, se ennemmin tai myöhemmin tarkoittaa eroa. Suorastaan vituttaa naiset, jotka sietävät miestensä henkistä/fyysistä väkivaltaa...tai saahan sitä kuolemaansa odottaa!
voi myös helpottaa eroa, tuskin vaikeuttaa.
niin totta...
kokemusta on ;-))
Sait melkoisen voimakkaitakin kannanottoja, harmi sinällään, sillä tiedän helvettisi. Itse olen elänyt 22 vuotta samanlaisessa. Jos lähden naisporukassa tansseihin, olen huora. Kun lähden kaupunkiin asioille, kännykkään soitetaan vähän väliä, jollakin tekosyyllä jne. Enkä todellakaan ole antanut aihetta!!
Lisäksi mieheni on lähes alkoholisti ja minä sit kait puran suruni sapuskaan, hivenen pullea kun olen, lohtunsa kummallkin. Asioista emme enää juttele, kaikki on jo kuollutta ja välillä "vankila" tympii toden teolla.
Eli ymmärrän sinua todella, itsekin täytyy tunnustaa, että mielessä on käynyt ottaa rakastaja. Sen toteutaminen ei vain ole niin helppoa, tietää loukkaavansa toista....
Niin vältyt huoran leimalta, jota tässä pahana pidit.
Jos miehessäsi on vika, eikä itsessäsi, kuten väität, mitä häntä katselemaan.
Mutta jos sen rakastajan otat, niin pelkäämäsi leima kyllä otsaasi lyödään eikä täysin syyttä.
Sitäpaitsi itseäsi vain petät jos rakastajaa etsit. Pieni pyöreys sitävastoin ei estä löytämästä kunnon miestä.
Että asisiat oikeassa järjestyksessä, eli ensin ero ja siitä toivuttuasi etsit sen kunnon miehen, jos sellaisia luulet jossakin olevan.
Monasti se oma olisi paras, jos sitä ITSE OIKEIN KÄSITTELISI.
saisko vähän vihiä.
Meinaan palvelu on aina pelannut, puhtaat silitetyt vaatteet kaapissa, ruoka tehtynä, koti puhtaana, rakasteltu aina kun on halunnut, en räksytä....mitä vielä pitäisi tehdä, että käsittelisi oikein??? Kerro!!
Ja siitä rakastajasta, kunhan pohdiskelin, kerroinhan, että se ei olisi helppoa, joskus vaan olen sitäkin pohtinut. Mutta eiköhän tosiaan parempi vaihtoehto ole sinun tarjoamasi, että yksi asia ja mies kerrallaan, siinä olet oikeassa. Kunnon mies muuten minulle on mies, joka ei ryyppää jatkuvasti. Mukavia illanviettoja tokkeensa haluan, en itsekkään pulloon sylje, yhteisiä hauskoja hetkiä ystävien kanssa jne.
Että hän kaipaa vaimolta vaikkapa hieman kapinointia, eikä mitään joo joo meinikiä.
Ei millään pahalla, mutta arat ja vailla omaa tahtoa olevat ihmiset ärsyttävät hyvin usein dominoivia ja määrätietoisia ihmisiä.
Eivätkä he tee sitä pahalla, vaan yksinkertaisesti toisen avuttomuuteen ei osata reagoida kannustavasti tai rohkaisten, vaan toisen tilanteesta ahdistuu ja reaktio voi olla hyvinkin negatiivinen.
Ja mitä tulee seksiin, niin naiset yleensä luulevat, että mies haluaa määrää tai aina kun haluavat. Tämä on täysin väärä lähtökohta. Mies nimittäin oikeasti haluaa, että nainen haluaisi miestä. Tätä halua kun on vaikea näytellä ja aina mukisematta mutta tahdottomasti seksiin suostuva nainen tuntuu barbaralta ja on jopa pahempi kun perustellusti seksistä kieltäytyminen.
Joten mikä minä olen sanomaan mitä miehesi sinussa lisää kaipaa, vai purkaako vain omaa epäonnistumistaan sinuun.
Sanoin vain, että ota ero jollei miellytä, mutta älä pettämään ala, ainakaan niin, että kukaan saa tietää. Ja valitettavasti pettämisestä aina kuitenkin yksi sinun lisäksesi tietää, joten vaara on aina suuri.
En ole ollenkaan nynnerö, pois se minusta. Olen vain sellaisessa työssä, että siellä ei hermoja voi olla, tai ei pärjäis, joten en hermostu kotonakaan. Mutta nynnerö en todellakaan ole. Jos olisin, saisin varmaan heti potkut, ei siellä töissä nynneröt pärjää.....
Toisekseen siitä pumpattavasta barbarasta, en ole sekään. Seksihaluni vaan ovat suuremmat kun ukollani ja siksi olen valmis kun herra suvaitsee. Barbara ei kait nauti, minä niin teen ja sen myös näytän......joten pieleen meni taas ystäväiseni...
Mutta turha tätä kait on jauhaa, asian ydin on kuitenkin se, että paha on olla....
Itsehän todistit, että epäilyksiin on aihetta. Menneisyytesi taitaa osoittaa samaa? Ettei koko kirjoituksesi olisi provo?
Mutta kovan puolustuksen muija silti sai.
Haluan edelleenkin vain, että nainen kertoo miehelleen mitä on tehnyt ja mitä ajattelee jatkosta.
Tietenkin voi perustella tekoaan miehelleen sillä väittämällään ahdistuneisuudellaan miehensä väitetystä kyttäämisestä ja "todella ilkeänä" olosta.
Ihmettelen kovasti, että yhdessä vielä ovat.
Vielä enemmän sitä syytä, eli vaimo haluaa vielä miettiä mitä haluaa????
Odotteleekohan, että hänen miehensä on oppinut jotakin viimeaikojen medioista tutuista tapahtumista ja uskoo miehensä ymmärtävän, jos hän alkaa pyykätä uuden miehensä alushousuja ja lakanoita yhteisessä kodissaan, etenkin kun seksi ei nykyisen kanssa ole enään kahteen vuoteen tuntunut miltään.
Voipi olla, toivotaan, että tämä mies on suvaitsevampi ja fiksumpi, sellainen moderni nykymies, kuten http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=500000000000010&posting=22000000003808824 tässä tarinassa elämästään kertova mies, joka takuulla on jokaisen naisen unelma, vai onko?
Valitettavasti ei ole provo..Uskokoon kuka tahtoo. Ehkä jotain epätoivostani kertoo, että edes kirjoitan tälläiselle palstalle omasta jutusta. PAINOTAN edelleen, etten ole aiemmin antanut mitään syytä mustasukkaisuuteen, itseasiassa olen kaikin keinoin yrittänyt olla antamatta aihetta siihen. Tiedän sisimmissäni ettei suhde aviomieheni kanssa tule todennäköisesti enään toimimaan, kaikki on vaan mennyt liian kauan pieleen. Tiedän myös ettei kunnon suhde tähän toiseen tule onnistumaan, vaikka sitä haluaisinkin, samoin hän. Tilanne nyt vaan on tämä. Olen kaikesta niin sekaisin..itsetuntoni on muutenkin painettu todella suohon ja minua on helppo vedättää suuntaan, jos toiseenkin. Helppo on aina löydä löytyä. Jos itse on tässä tilanteessa, ei kaikki olekaan niin yksinkertaista. Tosiaankaan muutama kuukausi en olisi uskonut tilanteen olevan tänä päivänä tämä.
Sitäkö, ettet voi ottaa eroa, vai, että toimit niin, ettet voi palata enään entiseen, vai sitä, että miehesi hermostui pettämisestäsi.
Taitaa olla pahasti vikaa päässä.
Suosittelen edelleen lämpimästi, että otat pikaissti eron, se on ainakin miehellesi parasta.
han tuossa linkissä on. Railakkaasti ladeltu kaikki 70-luvun kliseet naisten ja miesten asemasta ongelmatilanteessa sukupuoliroolit toisin päin. Herkullisesti kirjoitus pitää otteensa osoittaen lukijoille kotihengen aseman mahdottomuuden erossa.
Minullakin oli vähän samanlaista parin viimeisen vuoden aikana ennen muuttoani pois: jonkinnäköisiä kuristusotteita tuli kaksi kappaletta ja hän oli alkanut töniä minua esim. vastaan tullessaan huoneesta toiseen; se tapahtui noin kolme kertaa. - Sitä ennen vuosikausia oli itsestäänselvyys, että hän toimi ihanteellisesti, väkivallattomasti kovissakin riitatilanteissa. Seksissä ei ollut vikaa. Ehkä vain halusin omaa elämää omin ehdoin, sinänsä vain elämää.
Kun olin pitkien uskollisten vuosien jälkeen lopulta OLLUT parin muun kanssa, alkoi edellä kerrottu vaihe.
Rakenteet on vaikea purkaa ja rohkeutta pitää kerätä. Täytyi vakuuttaa lähin omaisensa henkisesti tukemaan itseään muutossa ja erossa.
Muutin salaa, koska olin vakuuttunut hänen sabotoivan muuttoni.
Yhden kerran hän veti minut humalassa hiuksista toiseen huoneeseen, vaikka hoidin pientä lasta. Ei varmasti muista siitä mitään. Hän uhkasi heittää minut vaatteitta rappukäytävään. Tai sanoi potkaisevansa naamaan, etten olisi enää kaunis.
Yritin olla kuin en olisikaan.
Väärä vaihtoehto.
Pakoakaan tai sen jälkeistä tilaa en suosittele. - Jollain lailla on ajateltava selkeästi, mikä on lähinnä pienin paha itselle ja sen kautta myös lapselle. Jos lapsen takia jää, siihen on oltava myös itseä varten jokin syy. Väkivalta on vääristynyttä käytöstä, kuten myös sairaalloinen mustasukkaisuus. Ne ovat elämänmuotona (ei siis kertaluontoisina tai harvoin) lähellä mielen sairautta. Lapsi imee itseensä perheen olemisen tapoja usein.
Tästä on aikaa nyt vuosia. Välimme ovat jopa hassulla tavalla hyvät. Pari ohjenuoraa, joita itse viljelen: Kun saman katon alla ei enää asuta, arkiasioissa hakeudutaan samanlaiseen kohteliaaseen pidättyvyyteen ja huomiointiin kuin muiden naapurien tai tuttavien kanssa. Saumat riitaan koetetaan ohittaa itsehillinnällä.
1. Ei riidellä (siis...ei se kyllä heti vältt. suju. Mutta ei rätkätystä heti pyykeistä. Vaan sanomiset mahd. jalosti. Tulee joskus palkituksi)
2. Suhtaudutaan aina positiivisesti jälkikasvun isän ja sukulaisten tapaamiseen. Aina. Tämä suhtautumistapa tuodaan esiin jotain kautta esim. appivanhemmille välittömästi konfliktin kärjen tapahduttua hetken hengähdystauon jälkeen.
Tsemppiä!