Laadittava uusi perustuslaki pysyväiseksi

Presidentin valtaoikeuksia ja perustuslakeja muunnellaan vain siinä tapauksessa mikä puolue juuri sillä hetkellä on vallan kahvassa. Porvarit jyrää mielensä läpi vaikka siihen tarvittaisiin kymmenen eri kansan äänestystä. Vasta mieluinen tulos kelpaa ja lyödään nuijalla pöytään. Perustuslaki on nykyään hyödytön jos tavallinen tallaaja siitä jotenkin hyötyy tai kokee oikeutensa. Suomi on myyty ulkomaille ja mikään muu kuin 1900 luvun alku ei suomen kansalaisen oikeuksia enään palauta.

Niinpä niin. Minulle olisi kelvannut erittäin hyvin silloin 1920-luvun alussa säädetty perustuslaki, jonka mukaisesti tasavallan presidentinkin asema säilyi vahvana aina Koiviston valta-ajan loppupuolelle saakka. Koivistohan siinä toimi modernisoimisen "päämoottorina". Nyt Manu sitten katuu tekemisiään mutta liian myöhään. Viimeisten vajaan kahden vuosikymmenen valtarakenteitten "parlamentarisointi" näyttää tuottaneen ja tuottavan pelkästään epävarmuutta ja päätöksenteon sekavuutta.

Toisaalta en sulje pois myöskään kokonaan toisenlaista perustuslakia verrattuna tuohon yli 90 vuotta sitten säädettyyn perustuslakiin. Mieleen tulee mahdollisuus, että ehkä olisi laadittava täysin toisenlainen perustuslaki. Malliksi voisimme ottaa Sveitsin valtiojärjestyksen. Siellä Alppimaassa kansanvalta versoo väestön lähikotitanhuoilta ja semmoinen päätöksenteon järjestys on demokratiaa parhaimmillaan. Paikallisella tasolla on vahva asema.

Sveitsissä yhtenä erityispiirteenä on myös se, että "presidenttinä" toimii liittohallituksen säännönmukaisesti vaihtuva puheenjohtaja, Ja hallitukset ovat kaikkien puolueitten yhteishallituksia. Juuri sitä samaa käytäntöähän noudatetaan paikallisesti meillä Suomessakin useimpien kuntien kunnanhallitusten kohdalla.

Nostan esille meidän perustuslakimme uudistamisen olennaisena seikkana tasavallan presidentin aseman sisäpolitiikassa ja EU-asioissa. Paljon puhutun parlamentarismin edistämisen nimissä presidentin valtaa on karsittu niin, että jäljellä on merkittävässä laajuudessa ulko- ja turvallisuuspolitiikka. Tämän "uudistusprosessin" läpiviemistä on kehuskeltu vallankäytön parlamentarisoimisena. Joku kriitikko saattaisi tosin kysäistä "uudistajilta", että mahtaisiko kyseessä olla oman valta-aseman laajentaminen supistamalla presidentin "reviiriä"? Kysymys siis koskee valtataistelua. Vahva presidentti muodostaisi vallankäytön toisen pilarin ja kun presidentti valittaisiin suoralla kaksivaiheisella kansanvaalilla niin kuin nykyään, niin se on täysin länsimaisen demokratian ja kansanvaltaisuuden mukainen menettely.

Rohkenen ajatella niin päin, että tasavallan presidentillä olisi oltava kunnollista sananvaltaa myös sisäpolitiikassa ja EU-asioissa. Presidentti olisi presidentti, valtion päämies ja hänen asemassaan olisi oltava vaikutusvaltaa koko poliittisen toiminnan kentällä. Jos perustuslakimme uudistamisessa valittaisiin tämä vaihtoehto, niin se olisi siis palaamista Suomen tasavallan alkuperäisen valtiojärjestyksen kannalle. Toki sitäkin olisi parannettava luomalla mm. perustuslakituomioistuin. Tai sitten olisi tosiaan mahdollista lähteä kokonaan uudelle tielle ja muodostaa Suomesta liittovaltio esim. Sveitsin tapaan, jossa siinäkin vaihtoehdossa demokraattisuus olisi ylimpänä ohjeena ja osviittana. Jos siitä vallanhimoiset puoluepoliitikot vetäisivät herneen nenäänsä, niin voitaisiin ottaa historian kirjat esille. Meidän kaikkien olisi aiheellista muistaa mm. "Hattujen sota" Ruotsin historiasta 1700-luvulta, jossa tilanteessa kuninkaalta oli riisuttu valta ja puoluepolitikointi johti turmiolliseen sotaan Venäjän kanssa.

Hyvä idea, mutta meidän poltiikot puolueista riippumatta ovat jo täysin rähmällään EU:hun. Lopulta politiikkomme edustavat vain EU:ta kuten Olli Rehn komissaarina nyt tekee. Eivät siis edusta Suomi nimistä maakuntaa varsinaisesti, vaan koko EU:ta, paikallispolitiikot ovat sitten erikseen, mutta heillä ei juurikaan ole valtaa kuin höpöttää (se on eduskunnan ((paikallispolitiikot)) tulevaisuus osin se on jo nyt sitä).

EU-parlamentti taas on demokraattinen vitsi, sillä ei ole valtaa edes esittää lakeja.

Hahmotan Suomen paikan sellaisenaan kuin se on. Suomi sijaitsee keskellä omaa ympäristöään. Väittämät, joitten mukaan Suomi olisi saari tai Suomi olisi reunalla ja syrjässä, ne semmoiset väittämät eivät rakennu Suomen nykyisen geopoliittisen sijainnin perustalle. Erityisesti nykyaikana, globaalina maailman aikana ja CCCP-valtakunnan jäätyä menneisyyteen jo yli kaksi vuosikymmentä sitten, varsinkin nyt nykyisin me voimme rakentaa Koti-Suomea omalle pohjallemme.

Globaalissa todellisuudessa on yhä selkeämmin monipuolista vuorovaikutusta ympäri maapallon. Siinä visiossa me emme ole syrjässä. Ajatellaanpa Helsinki-Vantaan lentoasemaa ilmailuliikenteen kansainvälisenä solmukohtana. Sen sijainti on maantieteellinen etu mm, Länsi-Euroopan ja Itä-Aasian lentoliikenteen linkkipaikkana. Ne tahallisen pahantahtoiset piirit, jotka yrittävät halveerata Suomen sijaintia syrjäiseksi globaalissa maailmassa, ne tahot ovat väärässä.

Suomen geopoliittinen sijainti tarjoaa täysipainoiset mahdollisuudet monimuotoiseen kansainväliseen vuorovaikutukseen täältä Koti-Suomesta käsin, oma maamme tekemisen tukikohtana. Mitenkä tämä vaikuttaa perustuslakiin? Totta kai paikkamme maailmassa vaikuttaa siihen, miten hoidamme omia asioitamme. Meidän ei tarvitse jäädä Länsi-Euroopan hännänhuipuksi eikä meidän tarvitse alentua Skandinavian itäiseksi puskurivyöhykkeeksi. Uudella perustuslailla pystymme itse ottamaan, palautamaan asioitten hoitamisen omiin käsiimme.

Me voimme seisoa omalla pohjallamme. Sitä varten tarvitaan uusi perustuslaki, jonka tekstiin pitää kirjoittaa Suomen oma itsenäinen paikka globaalissa maailmassa. Vasta siinä asetelmassa me pääsemme vapaasti harjoittamaan myönteistä ja monipuolista vuorovaikutusta kaikkiin ilmansuuntiin sekä kaikkien naapureittemme että kaukaisempien maitten ja kulttuurien kanssa.