Haluaisin tietää kokeneempien kokemuksia, pystyykö yli puolenvuoden kestänyttä pettämistä salaamaan "loppuikänsä", jos se on pettäjän eka kerta ja hänen omatunto on suorastaan sairastuttavan voimakas? Jos tietää että kertominen särkee avioliiton, mutta kertomatta jättäminen jäytää koko ajan alitajunnassa syyttävänä äänenä?
Siis yksinkertaisesti taidan olla kartoittamassa todennäköisyyksiä ja kysymykseni on monivaiheinen:
1. Kuinka pitkään kestit, ennen kuin kerroit pettämisestä puolisollesi?
2. Jäitkö kiinni vai kerroitko omantunnon vuoksi?
3. Jatkuiko parisuhde kertomisen jälkeen?
4. Jatkoitko pettämistä?
Siis yksinkertaisesti taidan olla kartoittamassa todennäköisyyksiä ja kysymykseni on monivaiheinen:
1. Kuinka pitkään kestit, ennen kuin kerroit pettämisestä puolisollesi?
2. Jäitkö kiinni vai kerroitko omantunnon vuoksi?
3. Jatkuiko parisuhde kertomisen jälkeen?
4. Jatkoitko pettämistä?
Vastaukset 25
Vanhimmat
1. En kertonu
2. kuuli kylältä, veli vihjas
3. tottkai, ei meillä uskota juoruihi
4. joo
Kun ei ole niin pettävää tyyppiä niin ei tarvitse painiskella tälläisten juttujen kanssa. Toiseksi jos olisin hairahtanut harha teille niin en sanoisi mitään kelekkään vaan yrittäisin unohtaa ja ottaa opikseni.
Sairastuttavan voimakkaan omantunnon ihminen ei todellakaan petä yli puoltavuotta. Korkeintaan kaksi kertaa ja se on ehdoton yläraja.
Mikäli pettää yli puoli vuotta, pystyy jo vaimentamaan omantuntonsa - tai sitten ei koe pettämisestä tuskaa. Se, ettei koe minkäänlaista pistosta sydämessä, kertoo, ettei enää rakasta kumppaniaan. Tämä jos mikä tekee pettämisen mahdolliseksi aina uudestaan. Mitä pidemmälle pettäminen jatkuu, sitä todennäköisemmin jää kiinni.
Mitä paremmin parisuhteessa kumppanit toisensa tuntevat, sitä todennäköisemmin jää kiinni vaikka kertapettämisestä. Jos suhde on täysin kuollut ja molemmat kulkevat omia latujaan, on se ja sama pettääkö toinen vai ei. Tästä voisi jopa vetää johtopäätöksen, että välinpitämättömät liitot kestävät kauemmin. Tämä olisi hyvä ottaa huomioon aina kun puhutaan pettämisestä. Petetty ei aina ole kotona odottava kiltti ja rakastava puoliso eikä myöskään ainoa pettävä puolisko.
Tuossa on perää... Mietin vaan mitä ukkomieskumppanini päässä liikkuu kun hän potee tunnontuskia, mutta väittää rakastavansa vaimoaan, jolle ei ole kertonut ja SILTI PANEE MINUA EDELLEEN! En ymmärrä miehiä yhtään. En edes yritä kun mies syyttäisi minua kaikesta, häipyisi ja jäisin vaille hyvää seksiä.
Minulla oli yli vuoden kestänyt vuoden suhde:
1. En kertonut puolisolleni koskaan
2. En jäänyt koskaan myöskään kiinni
3. Parisuhde jatkuu edelleen vuosia pettämisen jälkeen.
4. En jatkanut pettämistä, sain tarpeekseni valehtelusta
Kuinka pitkään kestit, ennen kuin kerroit pettämisestä puolisollesi?
En kertonut koskaan vaan kärsin itse omasta typeryydestäni.
2. Jäitkö kiinni vai kerroitko omantunnon vuoksi? En jäänyt kiinni ja omatunnon tuskia pitääkin kärsiä kun on tehnyt väärin - pettäminen oli typeryyden huippu ja koska se ei merkinnyt loppupelissä yhtään mitään (1 v) en halunnut kaataa sitä pas.kaa puolisoni niskoille .
3. Jatkuiko parisuhde kertomisen jälkeen?Kyllä, petin kymmenisen vuotta sitten ja yhä edelleen olemme yhdessä. Pettäminen on tyhjä ja merkityksetön muisto. Hyvin opettavainen kylläkin
4. Jatkoitko pettämistä? En tietenkään, miksi olisin?
Vastaan minua pettäneiden puolesta.
Avioliitossani mies petti viisi vuotta sekä syntyi lapsi toisen naisen kanssa. Pettäjä kertoi itse koska halusi olla tämän toisen kanssa. Avioliittomme lopui siihen. Ex oli tulossa puolen vuoden kuluttua takaisin mutta en voinut enää jatkaa maidän avioliittia.
Viimeisimmässä suhteessa mies kävi exänsä luona jonka minulle ilmoitti joku fiksu kansalainen. Meidän suhde päättyi heti siihen.
Kuudetta vuotta tiivis salasuhde menossa.
Omatunto vaivaa, alussa paljon, joskus enään vähän.
Jatkuu, mahdotonta irrottautua ihanasta olennosta.
En ole kertonut, mutta kerron koska haluan eron.
1. Ekan kerran reilu vuosi, ennen sitä tyttökaveri oli siinä uskossa ettei toisen naisen kanssa olisi ollut yhden illan juttua suurempaa
2. Vähän molempia, tilanteet kiristyi ja omatuntokin kolkutti
3. Jatkui, vaikka tuskaa se aiheutti molemmille, sairaslomaakin jopa
4. Jatkan. Jotenkin omatunto rauhoittunut. En tunne ylpeyttä, mutta ei suoraan sanottuna kadutakaan
1. 7kk takana sinkkukakkosena, en ole kertonut miehen vaimolle, enkä kerro
2. Tavallaan toivon että jäämme kiinni
3. Mies varmasti jatkaisi parisuhdettaan koska nainen on roikkuja
4. Mies varmasti jatkaisi myös suhdettaan minuun
Konditionaaleja riittää. Ota selvää
Sun unelmissasi näin ehkä, todellisuudessa toisin. Otappa ne vaalenpunaiset okulaarit silmiltäsi ja herää tähän päivään. Kohtaan kolme, kommenttina sanoisin; Ei vaikuta mitenkään vaimon roikkuminen JOS mies tahtoo eron, se on aivan sama missä vaimo roikkuu, sinä et vain ole tarpeeksi, että mies vuoksesi eroaisi. Voi olla nainen naivi!
Menkää ykköset antamaan pettäjämiehillenne, mitä te täällä roikutte? Olette varmaan itse saaneet monta hysteeristä itkukohtausta ja uhanneet tappaa itsenne saadaksenne miehen pysymään luonanne. Mahtava saavutus.
Mistä sä tiedät, että vaimo roikkuu? Oletko ajatellut, että mies saattaakin olla se, joka hädän tullen vaimolleen ruikuttaa, että älä jätä mua, mä rakastan vain sua. Älä usko kaikkea, mitä ukkomies sinulle kertoo. Valehtelee vaimolleen, valehtelee varmasti myös sinulle. Seksiäkin heillä aivan takuulla on keskenäänkin.
Koittakaa ykköset ja kakkoset loukata kilvan toisianne muissa ketjuissa, tämä kysely on mielenkiintoinen ja helpompi luke ilman v1ttuiluja.
Mua oksettaa kakkosten vaimolle ilkkuminen. Aivan varmasti mies lähtee kakkosen kanssa elämään, jos oikeasti niin tahtoo. Miksi pitää olla ilkeä vaimolle? Ei ole sullekaan mitään pahaa tehnyt. Antaa ne ykköset ukolleen, jolle ei mikään riitä.
Onko muuten näin, että nämä ilkkuja kakkoset on nuoria tyttöjä, joilla ei ole minkäänlaista kokemusta tosi elämästä? Aikuinen nainen, jolla elämää jo takana ja kokenut vaikka mitä tuskin ilkkuu. Vai mitenkä on?
Emmä ny tiiä, onko se sun saavutus mimmonenkaa, panopatjana;) Onhan se, sulle saavutus, varo ettet putoa korkeelta ja kovaa....
Mene itse vain roikkumaan. Toivottavasti onnistut.
Jep jep, tehoaa aina - kakkosella ei taida tehota
Ai jaa, meillä se roikkuja on kyllä se yksinhuoltajakakkonen hysteerisine itkukohtauksineen ja tekstiviesteineen. Kova on uhoamaan, että on mitta täynnä, kun ei mies osaa ratkaisua tehdä, mutta siinä vain roikkuu kuin iilimato.
tjaahah.
Mieshän se roikottaa kahta naista.
Manipuloi ja kukkoilee.
Ja naiset tappelevat keskenään.
PYH.
Nainen ei muuten sitten välttämättä ole roikkuja, vaikka mies näin väittäisi. En siis sano etti ole vaan ettei ole välttämättä. Itselleni kävi niin, että luulin tosiaankin vaimon roikkuvan miehessään. Myöhemmin, keskusteltuani vaimon kanssa tajusin ettei näin ollutkaan. Vaimo oli ihan normaalijärjellä ajatteleva ihminen ja ihan mukava muutenkin. Heillä vaan oli asiat menneet solmuun, etenkin miehellä ja jotenkin hän oli sitten hakenut helpotusta elämäänsä suhteella minuun. Jossain vaiheessa tajusin minäkin, etteivät miehen asiat olleet kunnossa ja ettei tämä ollut lainkaan tämän vaimon vika. Nyt mies käy terapiassa ja hoitaa itseään kuntoon. Joskus voi käydä näinkin. Ja en sitten ole mikään kakkosia vihaava vaimo joka provoilee. Jokainen normaali ihminen varmasti tietää, että kun oma pää alkaa hajoamaan voi ihminen vajota alas ja jopa loukata rakkaitaan.
1. Petin kerran ja kerroin noin kahden viikon jälkeen
2. Omatunto ei antanut rauhaa
3. Erottiin
4. Etsin uutta suhdetta nyt vapaalta pohjalta, en aijo pettää
Tähän nyt odotan 200 kommenttia että petän kuitenkin kun kerran olen pettänyt, voisitte kuitenkin säästää palvelintilaa ja vastata vain kysymykseen.
1. Kerroin kun suhde oli vielä meillään. Lopetin sen samana päivänä.
2. Olis kiva sanoa, että omantunnon takia kerroin. Olis valhe. Oli vain niin pas...kamainen olo kaikesta. Hain itselleni jotain helpotusta jakamalla sen pas..kan puolison niskaan.
3. Jatkuu vaikka luulin jo yhdessä vaiheessa, että vaimo menee.
4. Jopa näin tyhmä kuin minä osaa ottaa opikseen. Eli en todellakaan aio pettää.
Minun ex.ni petti vuosia ja paljastu vasta silloin. Meidän yhteinen elämä muuttu ihan kauheaksi, hän riehui kotona ja ihmettelin, mikä sille on tullut, myös lapset joutu kärsimään, kun koti oli vähän väliä säpäleinä, ja kaikki tämän salasuhteen takia, kun kaikki paljastu.
Miksi pitää pettää, jos ei hermot kestä kuitenkaan, luulis et ottaa ihminen opikseen, mutta kuka mitenkin toimii.
Onhan se ahdistavaa, olla uskollinenkin, kun sattuu ihana ihminen kohdalle.
Olen ollut kakkonen eron jälkeen ja se ei ollut mukavaa lopulta, vaikka olikin ihana ihminen, silti tuli syyllinen olo.