Asuin vuokralla kaupungin keskustassa. Aloimme mieheni kanssa seurustella ja hän muutti minun vuokra-asuntooni. Vajaan vuoden kuluttua yksinhuoltajaäitini kuoli. Ainoana lapsena sain perinnöksi kerrostalokaksion. Muutimme mieheni kanssa yhdessä sinne. Asuimme siellä pari vuotta ja 1997 menimme naimisiin.
Äitini äiti kuoli seuraavana vuonna ja sain taas perinnöksi kerrostalokaksion. Vuonna 2000 päätimme mieheni kanssa yhdessä ostaa rivitalokolmion. Siihen käytetyt rahat olivat minun perintörahojani. Ostopapereihin merkittiin omistajiksi molemmat ja omistussuhde puoliksi. Velkaa ei otettu.
2003 minä ehdotin erilleen muuttamista ja niin päätimme tehdä. Päätimme, että minä jään rivitalokolmioon ja katsoimme yhdessä miehelleni mieluisan kerrostalokaksion. Siihen käytetyt rahat olivat 90% minun perintörahojani, loput mieheni säästöjä. Omistajaksi merkittiin mieheni.
Olemme siis vuodesta 2003 asti asuneet erillämme ja eläneet omia elämiämme mutta olemme edelleen naimisissa. Yhteisiä lapsia meillä ei ole. Välit ovat edelleen hyvät, eikä riitaa ole ollut missään vaiheessa.
Erilleen muuton jälkeen vuonna 2004 miehelläni oli lyhyt suhde erääseen naiseen ja ”hyvällä” tuurilla sitten kävi niin että tästä syntyi lapsi. Lapsen äidillä oli tuolloin myös muita miehiä ja isyydestä ei ollut varmuutta. Isyystesti tehtiin viime vuonna 2011 ja todettiin että lapsi on mieheni. Hän ei ole nähnyt lasta kertaakaan ja ”isänä” on koko seitsemän vuotta toiminut toinen mies. Nyt kuitenkin isyystestin myötä astuu kuvaan elatusvelvollisuus.
Siitä hän ei yritä laistaa, tehty mikä tehty. Mutta nyt on sitten käymässä niin, että lähes tuntematon lapsi perii mieheni, eli myös suuren osan minun rahoistani, koska niillä hövelinä olen miehelleni asunnon ostanut.
Alkuperäinen ajatukseni oli, että mieheni todennäköisesti 10 vuotta vanhempana kuolee minua aikaisemmin ja minä perin hänet, mutta toisin kävi.
Nyt tietysti haluaisimme mieheni kanssa tietää, mitä voisimme tehdä, jotta asunnot pysyisivät minulla. Tämä on molempien tahto.
Nettiä selattuani olen kuitenkin todennut että se ei taida olla mahdollista vaikka me molemmat aviopuolisot niin haluaisimme.
Tuntuu uskomattomalta, että omistin jossain vaiheessa kaksi kerrostalokaksiota ja nyt en ehkä edes kolmiota jossa asun. Kuten myös ihmetyttää suuresti jos haluamme jakaa omaisuutemme 90%/10% miksi emme niin voi tehdä?
Avioehto? Ositus? Ero? Mitä vaihtoehtoja tässä on?
Äitini äiti kuoli seuraavana vuonna ja sain taas perinnöksi kerrostalokaksion. Vuonna 2000 päätimme mieheni kanssa yhdessä ostaa rivitalokolmion. Siihen käytetyt rahat olivat minun perintörahojani. Ostopapereihin merkittiin omistajiksi molemmat ja omistussuhde puoliksi. Velkaa ei otettu.
2003 minä ehdotin erilleen muuttamista ja niin päätimme tehdä. Päätimme, että minä jään rivitalokolmioon ja katsoimme yhdessä miehelleni mieluisan kerrostalokaksion. Siihen käytetyt rahat olivat 90% minun perintörahojani, loput mieheni säästöjä. Omistajaksi merkittiin mieheni.
Olemme siis vuodesta 2003 asti asuneet erillämme ja eläneet omia elämiämme mutta olemme edelleen naimisissa. Yhteisiä lapsia meillä ei ole. Välit ovat edelleen hyvät, eikä riitaa ole ollut missään vaiheessa.
Erilleen muuton jälkeen vuonna 2004 miehelläni oli lyhyt suhde erääseen naiseen ja ”hyvällä” tuurilla sitten kävi niin että tästä syntyi lapsi. Lapsen äidillä oli tuolloin myös muita miehiä ja isyydestä ei ollut varmuutta. Isyystesti tehtiin viime vuonna 2011 ja todettiin että lapsi on mieheni. Hän ei ole nähnyt lasta kertaakaan ja ”isänä” on koko seitsemän vuotta toiminut toinen mies. Nyt kuitenkin isyystestin myötä astuu kuvaan elatusvelvollisuus.
Siitä hän ei yritä laistaa, tehty mikä tehty. Mutta nyt on sitten käymässä niin, että lähes tuntematon lapsi perii mieheni, eli myös suuren osan minun rahoistani, koska niillä hövelinä olen miehelleni asunnon ostanut.
Alkuperäinen ajatukseni oli, että mieheni todennäköisesti 10 vuotta vanhempana kuolee minua aikaisemmin ja minä perin hänet, mutta toisin kävi.
Nyt tietysti haluaisimme mieheni kanssa tietää, mitä voisimme tehdä, jotta asunnot pysyisivät minulla. Tämä on molempien tahto.
Nettiä selattuani olen kuitenkin todennut että se ei taida olla mahdollista vaikka me molemmat aviopuolisot niin haluaisimme.
Tuntuu uskomattomalta, että omistin jossain vaiheessa kaksi kerrostalokaksiota ja nyt en ehkä edes kolmiota jossa asun. Kuten myös ihmetyttää suuresti jos haluamme jakaa omaisuutemme 90%/10% miksi emme niin voi tehdä?
Avioehto? Ositus? Ero? Mitä vaihtoehtoja tässä on?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Lasta ei voi ohittaa millään konstilla. Tehty mikä tehty. Ainakin lakiosa pakko maksaa, mutta lopusta voi tehdä sinulle testamentin. Maksoiko hän lahjaveroa kun on saanut sinulta noin paljon? Miten verottaja pystyttiin ohittamaan?. Oletpa sinä toiminut hooposti, vaikka toisaalta ethän sinä kahta asuntoa tarvitse.
Menimme mieheni kanssa ostamaan hänelle asuntoa eikä kukaan ole siinä tilanteessa eikä muulloinkaan kertonut että asiasta pitäisi maksaa lahjaveroa. Olemme aivan tavallisia duunareita emmekä todellakaan ole ollut tietoisia moisesta maksusta. Kun sitä ei ole kukaan pyytänyt, miten olisimme sellaista osanneet maksaa?
Kyselit vaihtoehdoista. Laadin sinulle melko kattavan selvityksen tilanteesi korjaamisesta. Kun kukaan ei varmaan ollut sinulle kertonut, että kiitos ilmaisista neuvoista saattaisi olla paikallaan, niin mitenkäs olisit osannut sellaista antaa. (Tuollaisesta selvityksestä maksaisit asianajotoimistossa pari kolme sataa, minkä kerron, jos et tiennyt.)
Todellakin kiitos Nasse-setä! Mietitään ja kummastellaan mikä olisi viisain vaihtoehto...
Ja mikähän Nasse-sedän jälkinaljailupalkkio mahtaa olla?
Otatte avioeron ja siihen liittyvässä omaisuuden osituksessa jaatte omaisuutenne haluamallanne tavalla, esim mainitsemillasi 90/10 prosentin jaolla. Annat miehellesi
elinikäisen asumisoikeuden hänen tämänhetkiseen asuntoonsa.
Muuten hyvä idea, mutta aloittaja joutuu maksamaan reippaat lahjaverot.
Jos aloittajan mies luopuu lähes kokonaan omasta omaisuudestaan aloittajan hyväksi, kyseessä on lahja.
Tästä on ihan oikeuden ennakkotapauskin olemassa:
http://www.edilex.fi/oikeuskaytanto/hao/turun_ja_porin_lo19860808?archive=1
Tässä tapauksessa todistettavasti voidaan osoittaa vaimon perintöjensä kautta
tuoma huomattava omaisuus. Omaisuuden ositusta voidaan aika tavalla suhteuttaa mikäli puolisot toimivat yhteisymmärryksessä. Riitatapaukset ovat sitten erikseen, Pätevä asianajaja osaa nämä asiat.
>>Vuonna 2000 päätimme mieheni kanssa yhdessä ostaa rivitalokolmion. Siihen käytetyt rahat olivat minun perintörahojani. Ostopapereihin merkittiin omistajiksi molemmat ja omistussuhde puoliksi. Velkaa ei otettu. // katsoimme yhdessä miehelleni mieluisan kerrostalokaksion. Siihen käytetyt rahat olivat 90% minun perintörahojani, loput mieheni säästöjä. Omistajaksi merkittiin mieheni.>Kuten myös ihmetyttää suuresti jos haluamme jakaa omaisuutemme 90%/10% miksi emme niin voi tehdä?