Olen lukenut pitkään tätä palstaa, mukavia ja surullisia juttuja ja päätin kertoa meidän tarinamme. Lukijoille jo tässä vaiheessa, tarina on hyvinkin tavallinen, eikä sisällä mitään sen suurempia draamoja.
Olemme seurustelleet kohta viisi vuotta. 2 vuotta ollaan asuttu yhdessä ja 2 vuotta ollaan oltu kihloissa. Olemme molemmat vielä nuoria (reilu 20v.) mutta tarpeeksi vanhoja tietämään mitä elämältä haluamme. Olemme kohdanneet ikäämme nähden melko paljon vastoinkäymisiä, molemmat omalta kohdaltamme mutta nekin ovat vain lujittaneet suhdettamme. Myös ympäristömme suhtautuu toisinaan hyvinkin kielteisesti suhteeseemme. Siskoni mielestä pilaan elämäni kun olen aloittanut seurustelun nuorena ja hokee, että vielä sieltä kulman takaa voi tulla joku joka laittaa elämäni täysin sekaisin.
Siskoni ei kuitenkaan ymmärrä sitä, että olemme päättäneet pysyä yhdessä tuli sieltä kulman takaa kuka tahansa. Olemme ymmärtäneet, että parisuhde ei kukoista itsestään. On turhaa elää tunteessa, että suhde kestää jos on kestääkseen ja jos sieltä kulman takaa tulee joku niin katsotaan sitten miten käy. Rakastamme toisiamme ja olemme päättäneet pysyä yhdessä. Olemme päättäneet selvitä ongelmista, emmekä vain selvitellä niitä. Emme piittaa niistä jotka voivat tulevaisuudessa yrittää sekoittaa suhdettamme. Ainut mistä TODELLE välitämme on toinen toisistamme.
Siskoni itse on minua paljon vanhempi ja kipuilee rakkaussuhteissaan. Sivusta seuratessani olen huomannut, että jokainen ehdokas (HUOM, puhun VAIN siskoni elämästä) on joko varattu tai kärsii jostain sitoutumiskammosta. Tällaista elämääkö minun pitäisi odottaa ja kokea?
Olemme mielestämme onnekkaita, että löysimme toisemme näinkin nuorena ja tuntuu ihanalta ajatella,että meillä on koko elämä vielä edessä, yhteinen elämä!
Kuten jo edellä mainitsin, olemme kokeneet myös paljon vastoinkäymisiä, ja 5 vuoden jälkeen kukaan voi tuskin puhua enää mistään ensihuumasta suhteessamme. Puhumme paljon suhteessamme ja olemme toinen toisemme parhaita ystäviä mutta tietysti meillä on myös paljon suhteen ulkopuolella elämää, harrastuksia ja ystäviä. Luotamme toinen toisiimme 100 prosenttisesti vaikka tämän palstan kirjoitukset ennustavat suhteemme kaatuvan ennenpitkää pettämiseen. Tiellemme on kyllä sattunut mahdollisuuksia pettämiselle mutta kumpikaan ei yksinkertaisesti halua tieten tahtoen satuttaa toista pahimmalla mahdollisella tavalla ja heittää hukkaan näin vahvaa suhdetta, josta ei olisi enää perustuksiakaan jäljellä pettämisen jälkeen. Ei kiitos! Olemme valintamme tehneet ja päättäneet siinä pysyä! :)
tsemppiä myös kaikille muille ja hyvää kesää!
Olemme seurustelleet kohta viisi vuotta. 2 vuotta ollaan asuttu yhdessä ja 2 vuotta ollaan oltu kihloissa. Olemme molemmat vielä nuoria (reilu 20v.) mutta tarpeeksi vanhoja tietämään mitä elämältä haluamme. Olemme kohdanneet ikäämme nähden melko paljon vastoinkäymisiä, molemmat omalta kohdaltamme mutta nekin ovat vain lujittaneet suhdettamme. Myös ympäristömme suhtautuu toisinaan hyvinkin kielteisesti suhteeseemme. Siskoni mielestä pilaan elämäni kun olen aloittanut seurustelun nuorena ja hokee, että vielä sieltä kulman takaa voi tulla joku joka laittaa elämäni täysin sekaisin.
Siskoni ei kuitenkaan ymmärrä sitä, että olemme päättäneet pysyä yhdessä tuli sieltä kulman takaa kuka tahansa. Olemme ymmärtäneet, että parisuhde ei kukoista itsestään. On turhaa elää tunteessa, että suhde kestää jos on kestääkseen ja jos sieltä kulman takaa tulee joku niin katsotaan sitten miten käy. Rakastamme toisiamme ja olemme päättäneet pysyä yhdessä. Olemme päättäneet selvitä ongelmista, emmekä vain selvitellä niitä. Emme piittaa niistä jotka voivat tulevaisuudessa yrittää sekoittaa suhdettamme. Ainut mistä TODELLE välitämme on toinen toisistamme.
Siskoni itse on minua paljon vanhempi ja kipuilee rakkaussuhteissaan. Sivusta seuratessani olen huomannut, että jokainen ehdokas (HUOM, puhun VAIN siskoni elämästä) on joko varattu tai kärsii jostain sitoutumiskammosta. Tällaista elämääkö minun pitäisi odottaa ja kokea?
Olemme mielestämme onnekkaita, että löysimme toisemme näinkin nuorena ja tuntuu ihanalta ajatella,että meillä on koko elämä vielä edessä, yhteinen elämä!
Kuten jo edellä mainitsin, olemme kokeneet myös paljon vastoinkäymisiä, ja 5 vuoden jälkeen kukaan voi tuskin puhua enää mistään ensihuumasta suhteessamme. Puhumme paljon suhteessamme ja olemme toinen toisemme parhaita ystäviä mutta tietysti meillä on myös paljon suhteen ulkopuolella elämää, harrastuksia ja ystäviä. Luotamme toinen toisiimme 100 prosenttisesti vaikka tämän palstan kirjoitukset ennustavat suhteemme kaatuvan ennenpitkää pettämiseen. Tiellemme on kyllä sattunut mahdollisuuksia pettämiselle mutta kumpikaan ei yksinkertaisesti halua tieten tahtoen satuttaa toista pahimmalla mahdollisella tavalla ja heittää hukkaan näin vahvaa suhdetta, josta ei olisi enää perustuksiakaan jäljellä pettämisen jälkeen. Ei kiitos! Olemme valintamme tehneet ja päättäneet siinä pysyä! :)
tsemppiä myös kaikille muille ja hyvää kesää!
Vastaukset 76
Vanhimmat
meidän tarinamme on kuin kopio omastasi.
Mutta siihen on olemassa jo jatkoa, sillä vuodet kuluivat ja toivat eteen asioita, joista ei voinut tietää.
Mies löysi toisen.
Sieltä "kulman takaa" tulikin miestäni vastaan kaunis yh-äiti, joka mursi unelmani. Yritin kyllä pitää miehestäni kiinni, yritin saada häntä jopa tekemään lapsen, mutta turhaan. Jouduin luopumaan huolellisesti suunnitellusta elämästäni! Koska mieheni rakastui toiseen.
Asiasta on kulunut 15 vuotta. Ja mies on yhä tuon naisen kanssa.
Itse en ole saanut aikaan muuta kuin vastaavia "viritelmiä". Suunnittelen kai liian tarkkaan. Vaadin liikaa. Unohdan, että rakkaussuhteessa tärkeintä on itse rakastaminen eikä sen toitottaminen ympäriinsä. Aivan kuin haluaisin vakuuttaa siitä muut! Sama piirre on viestissäsi. Moneen kertaan hoet että rakastat ja rakastatte.
So?
Ei rakkaussuhdetta niin eletä.
pointti, maritta. Kuinka rakkautta osoitettaan rakastetulle eikä niinkään ....
ei tarkoitukseni ollut toitottaa sitä ympäriinsä. Olen lukenut vuoden verran tätä palstaa eikä mieleeni ole koskaan tullut edes kirjoittaa tänne ennen tätä aamua. Halusin vain kertoa oman tarinani ja kiitos, että kerroitte omanne. Ei elämämme ole ennalta suunniteltua. Avopuolisoni sai vasta työpaikan ja itselläni on opiskelut kesken. Ei ole punaista tupaa ja perunamaata, eikä vauvauutisia tiedossa. Tämä se on sitten vain kummaa kun muut suunnittelevat elämämme! Sinä ennustat että minä tai mieheni löytää kulman takaa toisen ja jälleen kerran niinkuin monissa muissakin jutuissa suhteemme päättyy pettämiseen, jättämiseen tai ihastuksiin.
Ei sitä voi tietää mitä elämä tuo tullessaan mutta oletko huomannut, että kaikilla se ei välttämättä mene samalla tavalla kuin sinulla. Tarkoitukseni ei ollut loukata ketään kirjoituksillani mutta sitoutuminen on näköjään kielletty sana tällä palstalla.
Tapasin puoliskani 20 vuotta sitten.Olin 14 vuotias ja ukkelini 22 vuotias siihen aikaan.Ulkopuolinen "painostus" oli tosi kova mutta tässä sitä edelleen purskutetaan menemään päivästä toiseen.On ylä ja alamäkiä tietenkin mutta rakkaus on syvää ja meidät on tarkoitettu toisillemme.Älä lannistu ulkopuolisten puheista.Te itse tiedätte missä mennään ja toivotaan että tulevaisuus on teilläkin valoisa.Näitä kiusauksia on ollut vaikka millä mitalla mutta ei sitä tee jos tosiaan ei halua loukata toista.Ollaan aikoinaan puhuttu että jos tosiaan toisen peti tai reviiri alkaa liikaa kiinnostamaan niin siitä puhutaan ja vaikka erotaan tosi paikan tullen.Näin ei ole vielä onneksi tapahtunut ja toivotaan ettei tapahdukkaan.Kunnioitamme toisiamme tosi paljon ja rakastetaan ihan mielettömästi.Moni ei voi tajutakkaan meitä kahta joilla pieni rakastettava suvunjatkaja tuossa vierellä,rakkauden hedelmä miksikä me häntä kutsutaan kuinka osoitetaan ja huomioidaan toisia joka tilanteessa.Oikein lämmintä ja mukavaa kesää.
kiitos sinulle kannustavista sanoista! Väkisinhän sitä loukkaantuu hieman kun tuntuu että ihmiset nyt käsittivät aikeeni väärin. Mutta hyvä, että edes joku ymmärtää eikä aina tuomitse! :) Hyvää kesää ja paljon yhteisiä vuosia teillekin! :))
että EI pääty ja jos tiedät, kerrotko minullekin, mistä sen TIETÄÄ? Minäkin haluaisin TIETÄÄ...
Eikö ole aika riski mennä päättelemään itse toisen puolesta asioista?
Etkö ymmärrä, ettei niillä päätelmillä ole arvoa? Hän päättää aina omasta puolestaan, mutta vain omastaan. Samoin kuin sinä. Itsestäsi voit olla varma. Mutta toisesta et koskaan.
Ja tilanne jossa toinen puolisoista löytää uuden on sellainen, että se jättää kipeitä jälkiä sieluun. Ne vaikuttavat seuraavassa suhteessa. Kun kerran antaa itsensä oikein suuressa hölmöydessään pettää, seuraavaksi alkaa jo pikkusen epäillä.
Ei ole tarkoitus pelästyttää tai muuten vain naljailla, mutta tuoreesta kokemuksesta voin sanoa, että mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma.
Minun tarina pikana.
Rakkaus kukoisti täysillä 11 vuotta,kihlat, avioliitto, kunnes sitä ei kuulemma enää ollutkaan. Mitään pettämisiä eikä väkivaltaisuuksia, se vain loppui vaikka kaikkeni tein.
On yhteinen talo, kaverit ja helvetisti muistoja. Kaikki meni ja me kun luulimme ja hän sanoi että tämä on ikuista. Ja minä uskoin ja rakastin ja rakastan edelleen.
Pointtina tosiaan, mikään ei ole varmaa, että pitäkää kiinni siitä mitä on ja jatkakaa sitä puhumista, sen oon huomannu että siitä on suuri osa kiinni. Jos panttaa omia tunteitaan/fiiliksiä/mitävain, niin lopulta se räjähtää ulos ja lopputulos ei todellakaan ole kaunis. Kaikista paskamaisinta on se, että en todellakaan puhu päivistä tai viikoista, vaan vuosista. Sitä pikkuhiljaa kytemistä ei välttämättä edes näe ennenkuin on liian myöhäistä, eikä voi enää auttaa vaikka hakisi kuun taivaalta...
yksi selvä ero: hän sanoi "toivotaan, ettei erota"
Sinä olet siitä varma, ettet joudu eroamaan...
En tiedä SINUN puolestasi eikä minulla ollut tarkoitus loukata tunteitasi tai vähätellä millään tavalla kokemuksiasi! En voi takertua jokaiseen sanaani mitä olen kirjoittanut. En ole missään vaiheessa väittänyt että näin kuuluu muiden elää ja muiden elämä, petettynä, jätettynä, onnellisena, onnettomana, yksin, yhdessä tai miten vain, olisi väärää. Kerroin OMAN tarinani, en sinun tai muiden. sanoin, ettei tulevasta voi tietää mutta olemme päättäneet selvitä siitä yhdessä. Onko se muilta pois kun sanon että rakastan? Entä onko se muilta pois kun toinen sanoo minulle että hän rakastaa? En voi tietää avopuolisoni puolesta mutta hän tietää omastaan yhtä lailla kun minä omastani ja hän on sen minulle kertonut. Sano minua tyhmäksi jos haluat, mutta minä uskon hänen sanaansa ja hän uskoo myös minun sanaani.
Eikö ole aika riski mennä päättelemään itse toisen puolesta asioista?
Etkö ymmärrä, ettei niillä päätelmillä ole arvoa?
Kirjoitit itse tämän. Mitä sinä teit minun suhteeni jos et päätellyt?
En edelleenkään tiedä mitään suhteestasi enkä ole väittänyt että se meni huonost, väärin tai että minä olen oikeassa ja kaikkien tulisi tehdä näin! Ei, suhteita on erilaisia. Tämä on meidän suhde, ei sinun.
Tietyillä tavoin tekstissäsi on järkeä, mutta myös näkyy, että olet saanut pettyä pahemman kerran.Itsekin olen pettymyksen kokenut...
Mutta paljon myös saa katsoa peiliin, jos toinen lähtee menemään toisen ihmisen matkaan.Valitettavasti. Oma mies ihastui aikanaan toiseen naiseen ja sen seurauksena erosimme. Olin todella satutettu ja loukattu, mietin, etten ansainnut moista kohtelua. Kun aloin pikkuhiljaa miettimään mikä oli mennyt pieleen, löysin myös itsestäni paljon vikaa. Oikeastaan en ihmetellyt enää lainkaan, miksi hän hetkellisesti ihastui toiseen, en ollut enää silloin se nainen, johon hän oli aikanaan ihastunut.
Mutta tie vei takaisin yhteen positiivisin seurauksin, löysin eromme aikana itseni takaisin, mutta myös ymmärsin mitä asioita tein aikanaan väärin. Tottakai myös mies ymmärsi...opimme puhumisen jalon taidon.
Mekään emme voi tietää mitä tuleva tuo, mutta kovin hevillä ei varmasti kumpikaan lähde pois, kun kerta on hyvä olla yhdessä kaikin puolin.
On ihan fiksua ajatella, että tosiaan tulevaa ei voi tietää, mutta turha on myöskään olla pessimistinen. Tiedän, että jos mies lähtee eräänä päivänä, pärjään kyllä, samoin hän. On tietty vapaa tunne suhteessa, siitä syntyy luottamusta. Siksi on hyvä erottaa riippuvuus rakkaudesta.
keino yrittää selvitä kiperästä tilanteesta on alkaa leikkiä tyhmää, johon sinä juuri nyt aloit! Nyt se onkin jo uskonasia. Niinhän se oli omanikin!
Minä kysyin, mistä sinä TIEDÄT, että suhteenne kestää? Kerro minullekin, mistä sen varmaksi TIETÄÄ?
Mutta sinä ET TIEDÄ...siinä pointti. Voit vain uskoa ja toivoa parasta, mutta vakuudet puuttuvat.
me emme ole intiimissä suhteessa toisiimme. Vai olemmeko?
sitä vain mietin tässä, että jos sanot näin: "ettei tulevasta voi tietää mutta olemme päättäneet selvitä siitä yhdessä", niin mitä jos jompi kumpi teistä pettää toista ja katuu sitä ja oppii virheestään, niin onko se sitä selviämistä yhdessä, kun pannaan toinen pihalle ja suhde poikki? kysyn vaan.
kuka väittää että toinen heitetään pihalle ja suhde pannaan poikki? Käsityksesi yhdessä selviämisestä?
Sen tietää siitä, että riidat sovitaan, kaikista asioista puhutaan, mikään ei ole pinnan alla kytemässä, toisen ihmisen katseesta, pienistä eleistä, ilmeistä, siitä että molemmat on arjen joka hetki läsnä, yhdessä ja rakastuneina.
Kun on sopinut toisen ihmisen kanssa, että meidän kahden elämä on yhteinen, ei kummallakaan tule olemaan halua rikkoa sitä.
Mistä sen tietää... Sen tuntee
En tiedä ovatko muut jo sanoneet asiasta, kun en ole jaksanut lukea kaikkea, mutta sanonpas minäkin sanasen.
Ymmärrän sinua. Ja hienoa että suhteenne on upea. Mutta! Mutta...
Koskaan ei tiedä mitä eteen tulee joten vannomatta paras.
Mitä jos sinä rakastut tulisesti toiseen vaikka kolmen vuoden päästä. Oletko niin sitoutunut että uhraat rakkautesi vanhan rakkauden tähden? JOtkut uhraukset eivät maksa vaivaa...
Olen nimittäin vierestä seurannut kun kaksi toisiansa hulluna rakastavaa ei saa toisiansa toisen "lojaaliuden" takia. Siinä on kolme onnettoman ihmisen elämät kupissa. Eikö ole parempi kaksi onnellista ja yksi onneton kuin että kaikki itkevät???
Kaikkea hyvää parisuhteille ja toivottavasti tällä palstalla näkyy vielä kirjoituksia jotka saavat myös positiivista tuulta purjeisiinsa! :) Minun kirjoituksiani ei täällä enää näy niin jospa tämä tympeä sekasotku ja väärinkäsitykset loppuvat. Lämmintä kesää kaikille! T. Onnellinen, sanoivat muut mitä haluavat! ;)
Tosiaan, ihminen itse tekee elämästään onnellisen, eivät muut, muut ovat vain osa sitä!Itsehän tässä omien elämiemme herroja ollaan.
Näillä palstoilla joutuu helposti hyökkäyksen kohteeksi, jos joku elää tarinaasi omien kokemusten pohjalta. Tavallaan kadehditaan ja yritetään lannistaa!Mutta älä sinä lannistu.;)Kyllähän se on tietty terapeuttista latistaa onnellisia, kun itse ei sitä ole. Mutta kun tarkkaa lukee noita tekstejä, niin ymmärtäähän sitä jo itsekin, että mikä mahdollisesti on voinut mennä pieleen. Ei ole minkäänlaista itsekritiikkiä, aina syytetään vaan muita.
Niin, että jatkakaa samaa rataa vaan, jos elämä potkii joskus tulevaisuudessa päähän (toivon että ei ;tietenkin), niin rakkaus voittaa paljon!Muistakaa te suhteessanne katsoa myös peiliin välillä ja myöntää toiselle, että on väärässä/kohdellut väärin toista. Parisuhde on kovaa työtä jatkuvasti, ei siinä vain eletä ja luoteta. Sitä pitää vaalia ja siitä täytyy pitää huolta.
Kaikkea hyvää teille ja aurinkoisia kesäsäitä!;)
Minuakin yritetään lannistaa monen muijan voimalla uskomaan että olen katkera! Kai sitä nyt itse tähän ikään jo tietää mitä tahtoo. Ja olen oman elämäni herra, myöskin.
jatkaa moista tekstiä ja väittelyä.
tytön epävarma purkaus. Toiveena saada monta kannustavaa viestiä siitä, että juttu kestää.
Takeita tommoseen ei vaan kukaan voi antaa. Olet ottanut riskin ja jos saat korvillesi, kärsit kivut itse.
kuolevaisuudesta...ja siitä, ettet todellakaan ole sen ulkopuolella minkä sisäpuolella me muut elämme.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=708&posting=22000000003803104
Minun täytyy nyt tämän kerran kirjoittaa, vaikka tiedän, ettei pitäisi provosoitua...
Näillä palstoilla on enemmänkin näitä "onnellisia" jotka tietävät, miten elämä tulee heitä kohtelemaan. Heidän kirjoitustensa tarkoitus on vakuuttaa heille itselleen, että he ovat
- parempia ("minulla on homma hallussa")
- ylevämpiä (minä en petä eivätkä moiset likaiset ajatukset tule koskaan käymään edes mielessäni")
- rakastettavampia ("minulla onkin puoliso joka rakastaa minua niin paljon, ettei ikinä pettäisi")
- viisaampia ("katsos näin se elämä pitää elää")
- selvänäköisempiä ("tiedän kaikki rakastettuni ajatukset ja toiveet")
Voi yäks-yäks-yäks. Tukehtukaa omaan erinomaisuuteenne.
Elämä ei ole meidän itsemme säädeltävissä. Pahoja asioita tapahtuu ihmisille ilman heidän omaa syytään. Jos tulemme erehtymään, petetyiksi, jätetyiksi ja siipirikoiksi, se ei välttämättä johdu siitä, että olisimme huonompia, tyhmempiä tai vähemmän rakastettavia kuin ne, joilla ns. "menee hyvin".
Vaikka mitäpä tässä turhaan kirjoitan. Elämällä kun on taipumus yllättää myös ne kaikkein itsetyytyväisimmätkin ihmiset.
Tässä on totuus!
kuunteliko kukaan? Hän kirjoitti tarinansa, ei yleistäny tai kehunut itseään. Sanoi että tämä on hänen, ei kenenkään muun tarina ja suhteet ovat erilaisia.
Niin Suomessahan ei kukaan voi kertoa sitä, kuinka onnellinen on. Heti on toiset manaamassa "mikäs luulet olevasi"-tyyliin. Mitään positiivista ei yleensä voi sanoa.. Ainako pitäisi valittaa?! Ei minulla ainakaa jäänyt huonommuuden tunnetta, kun alkuper. kirjoittaja kehui omaa suhdettaan. Olkoon onnellinen minun puolesta, tai onneton..ihan kuinka tykkää.
että elämä yllättää, eikä sitä voi itse etukäteen päättää.Sitä pitää oppia asennoitumaan asioihin oikealla tavalla.:)
Mutta, minusta yltiöpäinen positiivisuus ei ole sen hienompi asia, kuin totaalinen pessimismikään.Realismia peliin!
Tässä vähän vinkkiä siitä, mikä alkuperäisen kirjoituksessa olisi tulkittavissa itsetyytyväisyydeksi:
"olemme päättäneet pysyä yhdessä tuli sieltä kulman takaa kuka tahansa." = Yhdessä pysyminen on ihan vain omasta tahdosta kiinni. Oma vika jos tulet jätetyksi tai petetyksi.
"Olemme ymmärtäneet, että parisuhde ei kukoista itsestään." = Te muut ääliöt, jotka ette tätä ole ymmärtäneet, syyttäkää itseänne kun kosahtaa.
"On turhaa elää tunteessa, että suhde kestää jos on kestääkseen ja jos sieltä kulman takaa tulee joku niin katsotaan sitten miten käy. Rakastamme toisiamme ja olemme päättäneet pysyä yhdessä." = Me olemme todella sitoutuneita toisiimme toisin kuin ne, jotka päätyvät jossain vaiheessa eroon.
"Olemme päättäneet selvitä ongelmista, emmekä vain selvitellä niitä." = Eroon päätyneet eivät osaa selvittää asioita.
"Emme piittaa niistä jotka voivat tulevaisuudessa yrittää sekoittaa suhdettamme. Ainut mistä TODELLE välitämme on toinen toisistamme." = Ottakaapa tästä mallia te, jotka tulette jätetyiksi. Teistäpä ei kukaan ole edes TODELLA välittänyt
"Siskoni itse on minua paljon vanhempi ja kipuilee rakkaussuhteissaan. Sivusta seuratessani olen huomannut, että jokainen ehdokas (HUOM, puhun VAIN siskoni elämästä) on joko varattu tai kärsii jostain sitoutumiskammosta. Tällaista elämääkö minun pitäisi odottaa ja kokea? " = Jotkut ne nyt vaan ymmärtää miten elämää pitää elää. Toiset sitten taas eivät. Siskoni on säälittävä luuseri.
"Olemme mielestämme onnekkaita, että löysimme toisemme näinkin nuorena ja tuntuu ihanalta ajatella,että meillä on koko elämä vielä edessä, yhteinen elämä!" = Repikää tästä, luuserit!
"Puhumme paljon suhteessamme ja olemme toinen toisemme parhaita ystäviä mutta tietysti meillä on myös paljon suhteen ulkopuolella elämää, harrastuksia ja ystäviä." = Te jotka olette eronneet, ette ole koskaan olleet parhaita ystäviä parinne kanssa, tai eläneet suhteessanne oikein.
"Luotamme toinen toisiimme 100 prosenttisesti vaikka tämän palstan kirjoitukset ennustavat suhteemme kaatuvan ennenpitkää pettämiseen." = Katsos minä ja kumppanini olemme selvännäkijöitä, ja meillä on tieto tulevasta. Kumpikaan ei tule koskaan muuttumaan mitenkään.
"Tiellemme on kyllä sattunut mahdollisuuksia pettämiselle mutta kumpikaan ei yksinkertaisesti halua tieten tahtoen satuttaa toista pahimmalla mahdollisella tavalla ja heittää hukkaan näin vahvaa suhdetta, josta ei olisi enää perustuksiakaan jäljellä pettämisen jälkeen. Ei kiitos! Olemme valintamme tehneet ja päättäneet siinä pysyä! :) " = Eli on se vain niin, että parisuhde on tarkoitettu vain meille valituille yksilöille, jotka eivät koskaan erehdy itsensä tai toistensa suhteen. Ne jotka tulevat petetyiksi, ovat valinneet tyhmyyttään väärän kumppanin, joka alunperinkin on vain halunnut satuttaa toista pahimmalla mahdollisella tavalla.
"tsemppiä myös kaikille muille ja hyvää kesää!" = Koittakaa kestää, te vähempiosaiset.
Ja kaikki tämä parikymppisen mittavalla elämänkokemuksella. Miten niin itsetyytyväistä?
Taidat lukea kaikkia tekstejä kuin piru raamattua?
maritta ja Juno tuntuvat olevan toisen ääripään asiantuntijoita.
Ei mielessäsi ole käynyt kriitikon ura?
Täytyy kyllä nostaa hattua, kun olet noin ahkerasti tutkinut rivienvälit.
Hauskaa loppuelämää sinullekin!
Lainaus Junolta: "Siskoni itse on minua paljon vanhempi ja kipuilee rakkaussuhteissaan. Sivusta seuratessani olen huomannut, että jokainen ehdokas (HUOM, puhun VAIN siskoni elämästä) on joko varattu tai kärsii jostain sitoutumiskammosta. Tällaista elämääkö minun pitäisi odottaa ja kokea? " = Jotkut ne nyt vaan ymmärtää miten elämää pitää elää. Toiset sitten taas eivät. Siskoni on säälittävä luuseri.
Aikomukseni ei ollut enää vastata ja tämän jälkeen en enää vastaakaan, mutta en pitänyt siitä että kirjoitit siskostani. Kyllä, siskoni on todella tuomitseva ja on loukannut minua usein. Niin myös minä häntä. Tämä oli esimerkki mutta mikä sinä olet sanomaan että väitän siskoani luuseriksi!!!
Sanoin, että miehet joita hän on tavannut ovat olleet varattuja ja tämänhetkinenkin on jonkinlainen sitoutumiskammoinen mies. En toivo mitään muuta kuin hyvää siskolleni ja onko se nyt sitten minun vikani tai siskoni vika että se on sattunut törmäämään tällaisiin miehiin?
En ole antanut kenellekään ohjeita, en ole esittänyt mitään totuuksia, en ole halunnut loukata ketään! Sinulle Juno - minulle on sama mitä kirjoitat, minä en ole tuollainen. yleistä vain rauhassa minua ja muita onnellisia kaikki tietäviksi paskapäiksi, minä en päde elämälläni, minä elän elämääni, toisin kuin sinä, joka etsit ja tulkitset olemattomia!
Hyvä Onnellinen! Löit sille luun kurkkuun! Olit esittänyt asiasi fiksusti mutta napakasti. Osoittaa kypsyyttä. Hyvä hyvä! Jatka samaan malliin ja kaikki menee kyllä hyvin =) Älä näistä välitä. Ne todella taitavat olla luusereita, koska ottivat tekstisi noin itseensä! Miksi he siitä muuten välittäisivät?! Ja kuten tuo mummeli tuolla alempana sanoi: se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa..
Ikävä muistuttaa sinua, onnellinen,
että sinä itse kuvasit siskoasi hyvin ikävällä tavalla. Minä kirjoitin (kieli poskella) tulkinnan siitä. Tulkintani oli tahallisen ylilyövä, jotta pointtini tulisi selväksi.
Asialinjainen tulkinta kirjoituksestasi on siis se, että pidät itseäsi siskoasi onnistuneempana. Jos tekstistäsi olisi syntynyt se kuva, että pidät itseäsi siskoasi onnekkaampana, olisi se kuulostanut oikein mukavalta korvissani.
Kirjoitat ettet "ole antanut kenellekään ohjeita, en ole esittänyt mitään totuuksia, en ole halunnut loukata ketään!" Hyvä onnellinen, koko kirjoituksesi on nimenomaan neuvojen antamista ja totuuksien esittämistä.
Lue tekstisi uudelleen ja mieti, mikä sen tarkoitus oikeasti oli.
Mukavaa loppuelämää - toivottavasti elämä ei sotke hienoja suunnitelmiasi. Usko tai älä - kukaan ei lähtökohtaisesti suunnittele itselleen ikäviä kokemuksia ja sydänsuruja.
Huomasitko että nimimerkki Onnellinen on vielä kovin nuori. Ainakin itse siinä iässä elättelin samanlaisia kuvitelmia kuin hän.
Mutta miksi suhtaudutte niin negatiivisesti hänen tämänhetkiseen onneensa? Kyllä hän sitten itse huomaa jos pilvilinnat romahtavat. Ja onhan tietysti myös mahdollista että hänen toiveensa toteutuvat ja elämä menee niin kuin hän on suunnitellutkin.
Oletko katkeroitunut yksineläjä jota kukaan ei huoli kun pitää toisten onnea aliarvioida??Älä työnnä sanoja toisten rsuuhun noilla sun jutuillas.Anna olla!!!
Foorumin alkutekstissäkin lukee näin:
-KESKUSTELE PARISUHTEEN IHANUUDESTA JA KURJUUDESTA!!
mitäs siinä rypistelemään..eli oikeus on onnellisienkin kerota juttujaan..älä lue jos ei kiinnosta!!!
sullakin on pinttymä jonka mukaan onnellinen voi olla vaan jos on kumppani!!! Voi mulkero! Et osaa nauttia elämästäs ilman toisen läsnäoloa! Ja sanot ittees onnelliseksi! Voi jumal...a!!
Jos ihminen ei kestä yksinäisyyttä se ei kestä mitään!
Meikäläiselle on tapahtunut sen verran ikäviä asioita ja tälläkin hetkellä meneillään mitkä ei liity parisuhteeseen millään viisiin..
Olen onnellinen siitä että parisuhde toimii..muuten voisin olla onnellinen,mutta en ole.Se että ei ole parisuhteessa ei tarkoita sitä ettei ole onnellinen,jokainen on sitä omalla tavallaan..mutta antakaa nyt toisten hemmetti sentäs nauttia parisuhteestaan ja olla onnellisia..ei se sitä tarkoita että jos on parisuhde niin on tosi onnellinen,se on vain yksi osa sitä onnellisuutta siinä suhteessa.
Jännä juttu se,että aina joku lukija vääntää jutun niin ihmeelliseksi ettei edes jutun avaaja enää tunnista itseään siitä.
Mitä hemmetin väliä sulle on siitä että joku kirjoittaa tänne että on onnellinen kun on parisuhde?Toiset ovat onnellisia siitä..minulle parisuhde on aina ollut tärkeä..toisille ei..se on jokaisen oma päätös miten onnensa punnitsee..
viestiketju! Ei kai kaiketi kyse ole mistään kilpavarustelusta vastaavissa asioissa.. toivottavasti saatte nauttia onnestanne myös jatkossa :)
lisäksi, toivottavasti siskosikin löytää jonkun jonka kanssa on onnellinen.
siskosikin on onnellinen jos siis kerran on suhteessa. Joka tapauksessa elämässä tulee vastoinkäymisiä, kuin ilojakin ja niistä erilaiset ihmiset selviävät ja niitä elävät eritavoin. Vanhemmat ihmiset ovat usein ehtineet kokea ja nähdä paljon asioita. Ei se silti tietenkään tarkoita, että tietäisivät kuinka sinun tai jonkun muun tulisi elämäänsä elää. Ja iloinen voit olla varmasti siitä jos poikaystäväsi kanssa ajattelette samalla tavoin siitä miten parisuhteeseen suhtaudutte. Ja jos koettelemuksia sitten sattuu niin kyllä se varmasti on vain positiivista, että olette päättääneet niistä selvitä yhdessä. Jos et pidä siitä, että siskosi kritisoi sinun suhdettasi niin ehkäpä annat hänenkin tehdä omia ratkaisuitaan niitä arvostelematta. Ei kukaan muu voi kuitenkaan toisen onnea määrittää.
aivan uskomaton haloo nousi siitä, että halusit kertoa olevasi onnellinen!
mitä halusit meille sanoa?
Oletpas saanut ilkeitä viestejä! Huh huh! Jotkut jopa lukevat tekstiä niiiin omilla sanoillaan, että saavat sen vääristeltyä mitä ihmeellisimpiin mutkiin! En minä ainakaan huomannut mitään paremmuuden juttua siinä! Joku taitaa vain katkerana vääristellä muiden sanoja täysin turhaan.. Hän oli jopa etsinyt kaikista teksteistä lauseet, joista jollakin ilveellä pystyi jotain negatiivista vääntämään! Mutta älä siitä lannistu, tyttö hyvä! Se on niiden ihmisten häpeä ja ongelma ja kertoohan se jotain heistä! Ei tunnu kovin hyvin oma elämä menevän, kun tuollaiseen aikaa vievään tutkiskeluun on aikaa ryhtyä ;)
Minusta kuulostit ihanan vilpittömältä! Saat aivan varmasti tuntea noin, jos siltä kerran tuntuu! Hyvänen aika! En ymmärrä, miksi täällä ollaan siitä niin kiukuissaan! Sitä se ei ainakaan voi olla, että he muka välittäisivät sinusta ja yrittävät vain valmistaa sinua ehkä tapahtuvaan pahaan.. Eiväthän he edes tunne sinua! Joten se on poissuljettua. Joten he ovat kateellisia. Muuta en keksi. Miksi muuten solvata sinua ja yrittää muka "palauttaa" maan pinnalle?? Se sellainen on typeryyttä ja kateus on muuten sairaus.. Joka kyllä on meille suomalaisille niiin tyypillistä. Ja vielä, se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa..
Mutta jos sinun on nyt hyvä olla, niin sehän on pääasia. Jos joskus kuitenkin ongelmia tulee, niin se on sitten sen ajan murhe! Älä siis kuuntele näitä ihmisiä! Tärkeintä on tässä ja nyt. Ja jos olette päättäneet selvitä tässä ja nyt, niin hienoa! Eläkää siis hetkessä. Niin minä tein, ja nyt on 30 yhteistä vuotta takana =) Ja samasta päätöksestä meidän tarinamme alkoi. Yhdessä vain kaksi kuukautta ja sitten naimisiin. Heti odotettiin myös lasta. Ja me tosiaan siis vain PÄÄTIMME, että tämä on tässä ja nyt. Vaikka vaikeuksia ja ihastumisiakin tielle osui, niin tuon päätöksen voimalla selvittiin. Nyt on lapsenlapsia ja elämä on ihanan harmonista =) Joten tsemppiä sinullekin! Kun uskot itseesi ja päätöksiisi, niin saat ne toimimaan! Hyvää kesää!
Mummeli ja muut kirjoituksestani provosoituneet:
Tuo "kateus -selitys" kaivetaan aina esiin, kun joku tohtii olla eri mieltä. Minun kohdallani se on kyllä virhetulkinta. En ole kateellinen tälle onnelliselle enkä muillekaan onnellisille.
Elämä on kohdellut minua silkkihansikkain: olen onnellisesti naimisissa, rakastunut, neljä lasta, hyvä toimeentulo, kiva ammatti. Onnekas minä.
Tosin kaikki on suhteellista, onnekkuuskin. Elämääni mahtuu läheisten kuolemia, keskenmenoja, lasten vammaisuutta, konkurssin aiheuttamaa velkaa ja työttömyyttä. Mutta kaikenkaikkiaan, elämäni on nyt onnellista ja olen siis ollut pirun onnekas.
Nimenomaan onnekas. En jaksaisi lukea kirjoituksia, joissa tarjotaan omaa onnellista elämää malliksi muille, vähemmän onnellisille. Varsinkaan elämän alkutaipaleella olevan ihmisen kynästä.
Oikein sanottu. Tässä maassa ei saa kukaan olla onnellinen tai tyytyväinen elämäänsä, jos on, niin leimataan ylpistelijäksi.Kateutta todellakin ja katkeruutta omaan elämään.
Jos ei osaa kunnioittaa ventovieraita ja heidän mielipiteitään, ei kyllä kunnioita kumppaneitakaan.Siinä on sitten vähän huonompi jo ihmetellä miksi muilla näyttää olevan asiat paremmin kuin itsellä. Ja tosiaan kuvittelevat tekevänsä palveluksen nuorelle ihmiselle panettelemalla omalla elämänkokemuksellaan ja erinomaisuudellaan!Jos ihminen on onnellinen, antaa olla, sehän on vaan hieno asia. Minusta kaikilla on oikeus mielipiteisiin, mutta solvaaminen ja ilkeily saa luvan saada vastakaikua. Saisivat mennä itseensä ja miettiä mikä omassa elämässä niin mättää, että pitää sitä pessimismiä yrittää muihinkin tartuttaa.
on sulle Juno mitään elämänohjeita tässä yrittänyt tuputtaa.Kertonut vain omia ajatuksiaan!Kerroit omia onnenaiheita, kumosit ne negatiivisilla asioilla, olet siis katkera.Äläkä yritä selitellä muuta!Ei tainnut oma elämä sittenkään mennä niinkuin olisit toivonut ja potuttaa kun jollakin se elämä on vielä edessä ja kaikki mahdollisuudet käytettävänä.
Alkuperäiselle, hienoa, että koet onnea elämässä. Liian moni nuori tänäpäivänä on aivan toisessa jamassa.
Minulla on samantapaisia kokemuksia kuin sinulla..kaikenmaailman juttuja..mutta joka tapauksessa olen onnellinen kun minulla on parisuhde,siis siinä mielessä..muusta taas en tiedä..ehkäpä hieman katkeroitunutkin elämääni kun aina on vastoinkäymisiä..mutta olen päättänyt että vastoinkäymiset ovat tehty voitettaviksi!
Aloittaja on varmasti nuori,mutta onnellinen,ja uskoisin että hän tarkoitti parisuhde puolella sitä,eikä yleensä..ja jos parisuhde on se ainoa asia mikä tekee hänet onnelliseksi(en siis tiedä tästä)niin mikäs siinä antaa hänen olla onnellinen,sehän on hienoa.Itselle parisuhde/perhe on ainoa onnellinen asia,tietysti myös läheiset ja ihmiset..ihmissuhteet toimivat ja tekevät minut onnelliseksi..muissa asioissa joista onni minulta puuttuu tulevat ajallaan..sen aikaa tyydyn tähän ja ajattelen mahdollisimman positiivisesti..joskus katkerasti joskus optimistisesti..elämäähän tämä kuitenkin loppupelissä vain on!
Hyvää Kesää ja jaksamisia teille koko perheelle...nauttikaa parheestä ja toistenne läheisyydestä ja siitä mitä teillä vielä on..koska ihmisten elo on niin vaikea tietää mihin se vie yms..niin pitää nauttia päivä kerrallaan,surra päivä kerrallaan.. jne..
Myönnetään, vähän tylsää mutta oikein hienoa silti. Itse sanoisin tuollaisesta neuvomisesta että hei, jos kaipaan neuvoja, pyydän niitä, ja siihen asti voi pitää neuvot itsellään. Onneksi mun ei kuitenkaan tarvitse, ystävät tietää asian muutenkin. Tsemppiä sinnekin.
Enpä olisi uskonut, että näin kamala viestiryöppy tuli noinkin pienestä asiasta. Olen lukenut teidän kommentteja ja kiitos teille niistä. Haluan nyt vielä sanoa kuitenkin jotain näin yhteenvetona.
Ensinnäkin, jos todella olisin halunnut neuvoa jotakuta, olisin ladellut neuvot suoraan pöytään. MUTTA koska minä en ole mikään neuvomaan muita, ei mielessäni edes käynyt sellainen, koska tiedän vain OMASTA elämästäni ja siitä halusinkin kertoa.
Tarkoituksena ei ollut todellakaan ylpistellä tai päteä, koska minä kyllä tiedän mitä on kun ihmiset katsovat nenän vartta pitkin. Joten viimein asia jota halusin oli alkaa ylpistelemään tai yleistämään elämääni kenenkään muun elämäksi!!!
Toki olen nuori ja minulla on vielä elämä edessä. Matkaan tulee vielä paljon mutkia mutta siinä tuskin on mitään pahaa että sen tiedostaa ja on myös valmistautunut niihin. Junolle ja muille halusin vielä sanoa, että te ette tunne minua ja vaikka olen vasta reilu kaksikymppinen, niin uskokaa huviksenne, on elämääni mahtunut myös LÄHEISEN kuolema sekä monta muuta isoa ja vaikeaa asiaa. En ala niitä erittelemään, mutta niiden myötä olen myös oppinut mikä on todella tärkeää ja mikä ei. Eli turha väittää, että olisin syntynyt pikku prinsessaksi ja rakentelisin pilvilinnoja, joista tipun korkealta ja kovaa.
Ja toivottavasti kukaan ei ala jälleen vääntelemään sanojani tai tulkitsemaan niitä. En ole sanonut mitään muuta kuin se mikä on mustaa valkoisella, enkä ymmärrä minkä ihmeen tähden ihmiset laittoivat sanoja suuhuni.
Kuitenkin, tämä oli taatusti ensimmäinen ja viimeinen kerta kun kirjoitan tänne! ;) Toivotan kaikille hyvää kesää ja vaikka kuinka siperia opettaa - Uskon siihen mitä olemme rakentamassa vaikka siitä ei tule helppoa. Mutta sehän on meidän murheemme ja me siitä vastaamme, eikä siihen muiden sanomiset vaikuta! Jokaisella on oma elämä ja vastuunsa siitä, eikä elämä mene tietyn kaavan mukaan mitä minullekin täälä on tarjottu. Ei ole yhtä oikeaa tapaa elää elämäänsä! Minä kun olen myös oman elämäni herra! :)
ei tee kenestäkään aikuista eikä välttämättä saata asioita mihinkään eri järjestykseen kuin aiemminkaan. Eikä aina parempaan järjestykseenkään.
Et tiedä parikymppisenä sitä kuin nelikymppisenä.
Parikymppisenä on tärkeetä, että kaverit kadehtii ja että suhde näyttää hienolta ulospäin. On myös kiva esittää aikuisempaa kuin onkaan. Näin vanhemman silmissä se näyttää lähinnä typerältä uhoomiselta. On tärkeetä, että on etenemissuunnitelma, jota orjallisesti noudatetaan. On must, että on kundikaveri ja kihlat ainakin sormissa.
Kun tulee vanhemmaksi, alkaa muutos, viisastuu ja vahvistuu, alkaa luottaa itseensä ja kykyynsä tehdä itsensä onnelliseksi. Ymmärtää, että noilla uhoomisilla ei olekaan mitään tekemistä OIKEAN onnen kanssa eikä edes hyvän olon.
Onni on hiljainen vieras. Ja koostuu pienistä arkipäiväisistä asioista ja se säikkyy suurta kohinaa ympärillään. Eräät pitävät niin suurta kohinaa, etteivät huomaa kun hiljainen vieras poistuu...
Kuten huomaat, onnena voi pitää pintaa, mutta OIKEAA onnea se ei ole. Oikea onni koostuu sielusta ja syvällisistä tunteista, jotka eivät kaipaa muitten hyväksyntää. Ne eivät synny tarpeesta olla tärkeä, väkisin. Vaan itsestään, kun antaa sille mahdollisuuden.
Olen puhunut. Jag har talat.
Kyllä syö miestä/naista ja se kasvattaa kuten kaikki vastoinkäymiset. Niitä on vaan vanhemmiten kokenut enemmän.
Jos kuolema on koskettanut itseä läheltä niin jostain kumman syystä laittaa asiat ihan eri järjestykseen,pysäytti meidät. Alkaa tavallaan ihan eri ajatusmaailma mitä sitä ennen oli.
Itse ajoin moottoripyörällä kolarin ja jouduin aloittamaan kaikki ihan alusta, kävelyä myöten. Sairaalavuoteessa missä pystyin miettimään asioita pitemmän aikaa. Aluksi ryvin itsesäälissä, mutta onneksi mieheni tuki ja tsemppasi että ihan varmasti nousen vielä siitä. Onnettomuus vahvisti suhdettamme entisestäänkin. Niinhän siinä kävi että mieheni 'potki minua perseelle' ja siitä sitten homma eteni,kiitollinen siitä. Enää en pienistä nipota vaan olen tyytyväinen tähän päivään vaikkakin onhan niitä huonoja päiviä vieläkin,jokaisella on. Pitää vaan ymmärtää toista. Tyytyväinen kun olen hengissä ja suht hyvin pystyn elämään kuten ennenkin.
Se kun mieheni pääsi minua sairaalaan katsomaan niin hän tippa silmässä sanoi että nyt loppuu tuo minun kikkailu elämässä, olin melko jääräpää ja vaikea ihminen. Pisti ajattelemaan asiat eri tavalla.
Nytkin mietin että miten mieheni on jaksanut minua paapoa näinkin kauan,20 vuotta. Sanon sen hänelle kun tulee kotiin ja pussaan keskelle suuta. Näytän että rakastan. Tiesin jo nuorena että mieheni on se yksi ja oikea minulle. Rakkaus on kumma asia.
Oikein lämmintä ja mukavaa kesää.
anna toisten olla onnellisia rauhassa!!!Älä puutu!!!Lue foorumin alkuteksti:
-KESKUSTELE PARISUHTEEN IHANUUDESTA JA KURJUUDESTA!!!!!!!
JOO JA PELKÄSTÄ IHANUUDESTA SILTI SAADAAN KESKUSTELLA, EIKÖ????
Jos minut olisi yhtä huonosti kasvatettu ja olisin niin pinnallinen omassa muovielämässäni kuin sinäkin, sanoisin nyt vielä jotain enemmän. Mutta sen sijaan tyydyn sanomaan: olet vielä ilkeämpi ja huonompi lukemaan!
..olet KAIKISTA ilkein! Ihmettelen sinun puheitasi! Taas piti vääntää onnellisen sanoja! Herran jumala! Miksi? Miksei anneta olla rauhassa onnellinen! Ei hän tarkoittanut, että kuoleman vuoksi olisi kypsempi! Et ole tainnut lukea aiempia tekstejä.. Joku aiemmin sanoi, että onnellinen ei voi ymmärtää elämää, koska on niin nuori.. Että vasta kun on kokenut esim. läheisen kuoleman, voi sitä ymmärtää. Ja nyt hän vain vastasi siihen, että kyllä hän on sen kokenut. Ja toisekseen, minusta hän vaikuttaa kaksinverroin sinua kypsemmältä! Ja vaikka hän ei sano olevansa ketään parempi ihminen, niin minusta hän on kyllä yhdessä asiassa ainakin sinua, Junoa ynnä muita parempi: positiivisessa elämän asenteessa. Ja siitähän se onni kupruaa! Anteeksi jos se ei sinua miellytä, mutta sinun ongelmasi se on! Tämä neitonen on ollut kaikkia tänne kirjoittajia fiksumpi, sillä hän ei ole ruvennut ketään haukkumaan tai kenenkään kanssa sen kummemmin kinaamaan. Hän on viitannut kintaalla ja jättänyt suureksi osaksi vastaamatta. Se on hänen fiksuuttaan ja kypsyyttään. Hänhän vain kertoi, että on onnellinen ja sillä hyvä. Muut rupesivat häntä solvaamaan. Hän ei siihen lapsellisuuteen mukaan lähtenyt. Ja miksi olisi pitänytkään? Ei hänen tarvitse kenellekään mitään selitellä. Ja piste. Muut vain ottavat kauheata pulttia täällä.. Mielestäni typerää käytöstä. Ja sinäkin väität olevasi aikuinen!! Nytkin vastaat tähän kiukkuisesti ;) Et osaa antaa olla. Fiksumpi lopettaa ensin. Ja sitä tämä alkuperäinen on. Hyvä Onnellinen! Juuri noin! Fiksu ja kypsä nuori neiti! =)
Ei onnelisuutta ja onnea voi määritellä yleispätevästi ja kaikkiin sopivaksi. Menepä nimimerkki "ihmettelijä" kysymään joltain kehitysmaassa asuvalta, mikä hänet saa onnelliseksi ja onko hän onnellinen. Vastaus saattaa yllättää ja häkellyttää :)
Ikä tuo elämänkokemusta ja näkökulmaa, mutta vanhemmat ihmiset eivät ole sen parempia rakastamaan tai määrittelemään onnea. Parikymppiset eivät ole enää mitään 16-vuotiaita, joiksi heidät kovasti halusit "alentaa".
Joku joskus sanoi, ettei onnellisuus ole tila vaan elämäntapa. Tuossa saattaa olla jotain...ehkäpä.
käyttäytyy "onnellinen" ihminen? Siinä tapauksessa olen onnellinen, etten ole tuolla tavoin onnellinen...
Toisaalta, mielipide on vapaa, myös sinulle. Lukuunottamatta kohtia, joissa solvaat henkilökohtaisesti minua. Niistä vastaat sinä.
Mutta syytä muuttaa omaa mielipidettäni en vieläkään näe...en tajua edelleenkään, miten äänekäs onni on parempi kuin hiljainen.
"" Ymmärtää, että noilla uhoomisilla ei olekaan mitään tekemistä OIKEAN onnen kanssa eikä edes hyvän olon.
Onni on hiljainen vieras. Ja koostuu pienistä arkipäiväisistä asioista ja se säikkyy suurta kohinaa ympärillään. Eräät pitävät niin suurta kohinaa, etteivät huomaa kun hiljainen vieras poistuu.""
Kirjoitin minä juuri viestiin, johon vastasit.
Nyt sinä et joko osaa lukea, tai olet muuten kyvytön ymmärtämään suomenkielen sanoja.
Onni on todella vaatimaton vieras. Ja odotettu. Se ei raameja kysele!
*silittää päätä* On ikävää huomata, että sinä todella olet sitä mieltä, että sinun onnesi on parasta ja kaikista oikeammanlaista onnea.. Voi.. Tulet sinäkin vielä pettymään.. Katsos, ylimielisyyttä ei katsota hyvällä. Ja hey, kukaan ei ole väittänyt, että hänen onnensa olisi jotenkin paras! Vain sinä sitä täällä teet. Että luepas nämä kirjoitukset nyt uudestaan. Ja tällä kertaa ajatuksella. Vai onko sinusta siihen? Ja kun olet sen tehnyt, niin kerrohan meille muillekin missä kohtaa esim. nimimerkillä Onnellinen on sanonut, että juuri hänen onnensa olisi parasta. Sen minäkin haluaisin tietää. Vain sinä täällä sitä toitotat. Sori, mutta nyt on vähemmistö puolellasi. Kukaan ei väitä, että hiljainen onni olisi parempi kuin "äänekäs"! Ei tosiaan. En ymmärrä mistä sait sellaista päähäsi. Mutta ehkä sitten ymmärrän kunhan ensin sen minulle HYVIN perustelet. No, anna tulla.
Alkaa nuo jutut olla sitä luokkaa, ettei enää viitsi lukea.
Lue aloitus ja pohdi kuka oikeesti on alentuva ja esittää yhtä ainoota mallia oikeena?
Ja mikä saakelin peli tää muka on? Me ollaan kuule keskustelupalstalla josta sä teet taistelutannerta!
Ilmotan sheriffille että tekee asialla jotain!
Lpsellista kun ei osa lopettaa.
Hyvin oivallettu ihmettelijä/luuta vai mikä nyt oletkaan.. Kiva uus nicki sulla.. ;)
En nyt ymmärrä, mistä tällä kertaa häkellyit hyvä Ihmettelijä. Miksi otat toisten mielipiteet henkilökohtaisesti, ja kun sinulla ei ole enää sanottavaa, menet henkilökohtaisuuksiin?
Aiemman kirjoitukseni tarkoitus oli todeta, ettei muut ole oikeutettuja määrittelemään ja kritisoimaan erilaisia onnenkäsityksiä. Ihmiset saavat olla onnellisia ilman, että heidän onnensa aliarvioidaan heidän ikänsä takia ja "päätetään", että heidän käsitys onnesta on naiivi, koska eivät ole kohdanneet elämän suuria menetyksiä. Elämän kokemukset saati elämän suurten menetysten määrä ei kuitenkaan valitettavasti ole iästä kiinni, saati onko menetysten kokeminen todellakin ehto onnelle?
Miksei anneta nimimerkin "Onnellinen" olla onnellinen ja koeteta itekin nauttia elämästä :) ?
sä ehdit ladata ketjuihin?
lue ketju ja kato ketkä /kuka täällä on mennyt henkilökohtasuuksiin!
Mut taas tuli ainakin se todistettua että liian hankalaa on etsiä itsestään vikaa. Eikö?
Onneaan saa kyllä huutaa ja on ihan pakkokin, mut virheitä ei ole! Ja ei ainakaan tunnusteta!
Mihin ketjuIHIN?? No, tässä ketJUSSA mulla on tasan yks nikki. Kuinka niin? Harmittaako sua, että jäit kiinni? Siks piti tollasta keksiä? Että on täällä hei muitakin..! Hoh hoh.. Etkö sä parempaan pysty?
Ja ota huomioon, että luulo ei ole tiedon kanssa yhtä...taitaa se harmitus olla siellä päässä.
Sä et ainakaan pysty parempaan. Johan sen osoitit!
Sä käytät mun sanoja ominas. Etkö keksi omaa sanottavaa?
Selitätkös vähän... Mitä esimerkiksi näillä tarkoitat?
"Mut taas tuli ainakin se todistettua että liian hankalaa on etsiä itsestään vikaa. Eikö?"
"Onneaan saa kyllä huutaa ja on ihan pakkokin, mut virheitä ei ole! Ja ei ainakaan tunnusteta!"
Luuta ja Ihmettelijä on sama henkilö! Vähän on muuten liian samanlainen ilmaisu!!!
mä oon tässä pitkään kirjottanu sulle vastausta. jotenki tuntuu ettei sun mieli muutu vaikka kirjottaisin mitä. Siispä mä tartun vain siihen mikä mua eniten ärsyttää.
Olet vanhempi, olet kokenut enemmän, olet siis viisaampi.
Ole siis myös tuomitsematta ja neuvomatta ilman pyyntöä.
On hyvä että olet löytänyt oman onnesi. Se, että olet vanhempi, ei kuitenkaan tarkoita, että onnesi olisi parempi kuin muiden.
Lukekaappas kaikki ihmettelijät ja risuluudat koko ketju uudelleen! piialla on viesteissä paljonkin järkeä eikä se musta kritisoi teitä vaan tuota pitää olla vanha ja kokenut että tietää mitä onni on juttua koko muuta tekstiä. ootte te vähän pölöjä!
aikaa sitten, etten omaa kehitystarinaani tänne kirjoita.
Joten jätän sen.
Minua kosketti henkilökohtaisesti aloittajan liian suora ilmaisu onnesta. Liian helppo kaava toteuttaa ja vieläpä sitä olisi pitänyt muiden mukisematta kannattaa.
Miksi minun mieleni olisi muututtava? Jos muuttaisin mieleni joutisin tässä tapauksessa luopumaan periaatteitani ja uskomaan onneen, jonka joku toinen on kehittänyt itselleen, en minä itselleni.
Otti päähän myös se yleistys, että onnettomia ovat kaikki muut paitsi ne, jotka suuna ja päänä kailottavat maailman turuilla ja toreilla onnensa perään.
Muistan jonkun joskus sanoneen, ettei niinpaljon onneaan kuuluttaa, ettei ehdi olla onnellinen. Mielestäni se on juuri noin.
Jos tulee onnelliseksi vain siitä, että saa esitellä onneaan muille, on se ainakin minulle vieras käsite.
"On hyvä että olet löytänyt oman onnesi. Se, että olet vanhempi, ei kuitenkaan tarkoita, että onnesi olisi parempi kuin muiden." Se ei myöskään tarkoita, että se olisi huonompi. Ei siinäkään tapauksessa, että näen, mikä on homman oikea nimi.
Harvat uskovat Hjalliksien ja Merikukan onneen. Miksiköhän?
Kiitos kuitenkin, cleopatra, ja onnea tykö!
Tarkoitin lähinnä sitä, että kun joku tuntee itsensä onnelliseksi, tunne on yhtä hyvä kuin kaikilla muillakin jotka niin tuntevat. Ei ole oikeaa onnea, muttei myöskään väärää. Jokaisella on mielestäni oikeus kertoa tai olla kertomatta onnestaan. Se ei vähennä tai lisää onnen määrää. Onni syntyy muista asioista kuin toisten vähettelystä ja paremmuuden tunteesta. On hyvä että olet löytänyt oman onnesi. Minä olen perustan omalleni löytänyt ja nyt yritän opetella lisää.
Kaikkea hyvää myös sinulle!
ärsytti minua! Aloittaja kirjoitti näin..."Siskoni itse on minua paljon vanhempi ja kipuilee rakkaussuhteissaan. Sivusta seuratessani olen huomannut, että jokainen ehdokas (HUOM, puhun VAIN siskoni elämästä) on joko varattu tai kärsii jostain sitoutumiskammosta. Tällaista elämääkö minun pitäisi odottaa ja kokea..."
Eikä aloittajan siskolla ole oikeutta etsiä onneaan niin kuin hän parhaaksi kokee ja näkee?
Toisaalta kuinka aloittaja voi tietää, ettei hänellä ole edessään aivan sama juttu. Kukaan ei tulevaansa voi tietää.
Minusta aloitus oli outo. Sen vertatukset ontuvia ja jotenkin kylmän ja liian varman oloinen ollakseen aidosta sydämestä lähtöisin.
Tämä oli minun mielipiteeni.
Ja niin, taidan kuulua myös heihin, jotka eivät ymmärrä sitä, miksi joku tulee onnelliseksi siitä, että sanoo olevansa onnellinen. Jos ymmärrät mitä tarkoitan. Minusta kun onni on enempi tunne kuin sana.
Onnea tulevaan kumminkin.
Hän kertoi omasta onnestaan ja sanoi vielä moneen kertaan että se on HÄNEN onnensa ja tarinansa, ei muiden. Joten mitä siinä ähkyt, että se olisi muka yleistänyt kun missään ei niin lue, PÄINVASTOIN! Luet mitä haluat lukea!
"Siskoni itse on minua paljon vanhempi ja kipuilee rakkaussuhteissaan. Sivusta seuratessani olen huomannut, että jokainen ehdokas (HUOM, puhun VAIN siskoni elämästä) on joko varattu tai kärsii jostain sitoutumiskammosta. Tällaista elämääkö minun pitäisi odottaa ja kokea? "
Alkuperäinen kirjoitus meni näin.
Siskollaan ei ole oikeutta etsiä onnea kuten hänellä ja siskon käyttämät metodit ovat omiin nähden kyseenalaiset!! Hänen onnensa on oikea ja siskon on väärä. Hänen onnensa tekee onnelliseksi ei siskon. HALOO!
Joten älä sano, että hän puhui VAIN omastaan.
maninitani oli tässä turhaa ja tarkoitin vain suhdettani siskoon.
Pointtini oli, että siskoni arvostelee elämääni ja onneani usein ja sanoo sen suoraan.Hän ei pidä siitä, että olen sitoutunut näin varhain ja hänen mielestään se on virhe. Hänellä on oikeus mielipiteeseensä ja hyvä niin. Minun on kuitenkin hyvä näin ja jos hän on onnellinen omassa elämässään on se hyvä niin. Minä en kuitenkaan halua hänen elämäänsä, minulla on jo omani ja tämä oli jutun ydin jota yritin sanoa, joskin huonosti. Kuitenkin hänen mielestään se on ainut oikea tapa elää. Hänelle kyllä, mutta ei minulle ja minun tapani ei ole oikea kenellekään muulle kuin minulle enkä halua sitä tarjota muille!