Minusta ei ole sopivaa, että hankitaan ystävä treffipalstan kautta, onko sinusta? Siis ollaan avioliitossa ja toinen osapuoli on tavannut treffipalstalta toista sukupuolta olevan "ystävän". Kuulema ei ole mitään pelättävää tms. Mutta minä olen ihan sekaisin asiasta. Koen, että minua petetään. Olen tämän kertonutkin, mutta kaikki ok. Olen aivan sekaisin päästäni, kun en hyväksy sitä? Auta minua!
Omat ystävät avioliitossa
enhaluamennäsekaisin
5112
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Rippuu tietenkin siitä millaisesta treffipalstasta on kyse. Siis onko oikeasti seuranhakufoorumi vaiko vertsistuki/ystävä foorumi. Jos kyse on seuranahakupalstasta, niin aika kummallista tuo on.
Aikanaan piipahdin yhdellä seuranhakupalstalla. Tutustuin mieheen, joka oli samassa elämän tilanteessa kuin minä. Puhuimme ja viestittelimme paljon, koska pystyimme myötäelämään toistemme tilanteita erittäin hyvin. Mitään kipinää välillämme ei ollut, vietimme yhdessä viikonloppuja eripuolilla Suomea etsien yhdessä itsellemme kumpaneita. Ja löysihän kumpikin sen oman. Tästä on jo vuosia, mutta ystävyytemme on kantanut ja vierailemme puolin ja toisin puolisoidemme kanssa. Eli ystävyyskin on mahdollista, mutta omaa tilannettani pidän enemmänkin poikkeuksena kuin sääntönä.
Juu mutta te olitte sinkkuja. Aloittajan mies on avioliitossa! Hitto näitä miehiä ja nettiä murrrr ärrrr
No ei se nyt oikein sopivaa ole. Treffipalstat ovat treffailua varten ja miehesi koska on avioliitossa, ei pitäisi tuollaisessa paikassa aikaansa viettää. Ihan oikeassa olet, pelättävää on. Ei sinun tarvitsekaan hyväksyä. Mitä miehesi sanoo siihen kun sanot ettet hyväksy asiaa ja että susta se tuntuu pahalta. Mitäs jos sä olisit hankkinut ystävän treffipalstan kautta ja vielä miehen??
lman kemikaalista apua, en saisi sitäkään vähää nukuttua..ja nytkin itkettää. Mies sanoi, ettei voi taata, ettei joskus taas tapaisi jotakuta. Mies kun kuulema kyllästynyt ja tympääntynyt omaan ja meidän elämään. Ja mitä hän siihen sanoi, kun kysyin, entäs jos ois toisin päin, että minä haen seuraa..niin se on kuulema ihan ok. Mun psyykelle tämä ei luonnista. Olen kait niin vanhanaikainen..
Nyt kyynelehtimisen jälkeen joko menette parisuhteinenne terapeutille, jossa yhdessä arvioidaan, onko parisuhteellanne tulevaisuutta. Tai sitten itse alat valmistella hitaasti mutta varmasti itseäsi eroon.
Pää ja häntä pystyyn, miehen ongelmat ovat hänen omia ongelmiaan, ja hänellä ei ole oikeutta pilata sinun elämääsi toilauksillaan.
Esimerkiksi puolen vuoden asumusero voisi selkiyttää hänenkin päätään, onko tosiaan muualla kivempaa kuin oman vaimon rinnalla. Ts. nyt vaaditaamn häneltäkin tietynlaista ponnistelua, nöyrtymistä ja kompromisseja, jos hän haluyaa liittoa rakentavasti jatkaa. Pelkkä ikävystymisen kiukuttelu ei riitä aikuiselta mieheltä. Kestämisiä!