Kun palstalla on viime aikoina väännetty täysin Sinkut-aiheeseen liittymättömistä politiikkajutuista, niin heitetään nyt ilmoille yksi samansuuntainen gallup. Kannatatteko Guggenheim-museota Helsinkiin? Tällaisissa gallupeissa jotkut palstalla – sillitrooli ainakin, muistelisin – ovat suosineet hyvää tapaa olla ensin kertomatta omaa kantaansa, ettei se ohjaisi tulevia vastauksia.
Minä en tee niin.
Periferiassa asuvana mutta taide-elämää sivusta seuraavana oma kantani on, että kyseiseen museoon ei pitäisi laittaa senttiäkään helsinkiläisten verotuloja, vaan jos tällainen pytinki kerran on rakennettava, niin kokonaan yksityisellä rahoituksella kuten jatkossa ylläpitonsakin.
Antti Järven ja Tommi Laition pamfletti ”Saa koskea: 10 konstia väkevämpään kulttuuriin” ilmestyi 2010, jo hyvän aikaa ennen tämän tuoreimman trendimuseon hehkuttamista. Siinä kritisoidaan aiheellisesti taide- ja kulttuurielämän talous- ja tuloskeskeisyyttä ja verovaroin kustannettujen tukien keskittymistä pönöttyneille instituutioille (kuten Kansallisteatteri ja -ooppera). Tuloksena on sekä taidealan työntekijöiden epätasa-arvo – pieni osa nauttii suojatyöpaikoista kollegoiden tehdessä arviolta 60 prosenttia samasta työstään palkatta – että taidetarjonnan köyhtyminen ja yksipuolistuminen. Samalla kun aito ja ihmisiä lähelle menevä taide jää tukijärjestelmien ulkopuolelle ja marginaaliin, taiteesta mitään ymmärtämätön kaupunkieliitti saa nauttia yhteiskunnan tuella tehdystä muodollisesti tasokkaasta samantekevyydestä, josta kerrottavaksi jäävät lähinnä väliajalla tarjoiltujen hienojen juustojen nimet. Nykyinen taidejärjestelmä tekee tietoisesti Grand Canyonin kokoisen kuilun taiteilijanerojen ja yleisön välille ja passivoi jälkimmäisen mitättömyyteensä. Sen sijaan rikas taide-elämä herättäisi myös vastaanottajissa tarpeen sekä ajattelemaan heräämiseen että oman luovuutensa kanavoimiseen.
Lisäksi nykyinen systeemi johtaa sisäpiirin pienen pyörimiseen, kun taidetoimikunnista, gallerioiden ja museoiden johdoista ja kulttuurijournalistiikasta vastaavat pitkälti yhdet ja samat tyypit palkiten ja tukien toinen toistaan ja sulkien vaihtoehdot sivuun. Sattumalta tämä porukka Gallen-Kallela-Sirénin johdolla on kaikkein kiihkeimmin ollut ajamassa myös Guggenheimia Helsinkiin (kenen vuoro saada korkea suojavirka?), taustalla ajatus että Amerikan jätin sivukonttori on jotenkin arvokkaampaa kuin itsenäinen, omaperäisesti omasta kulttuuristamme ponnistava ja jokaista lähellä oleva eikä globaaliin bisnesajatteluun suoraan kytkeytyvä, vieraannuttava taide-elämä.
Toisessa vaakakupissa painaa tietty se, että pääkaupunkiseudun itseään hienona pitäville tädeille ei välttämättä ole siellä vielä tarpeeksi fiinejä näyttäytymispaikkoja märehtiä juustoa ja hehkuttaa myöhemmin miten sielläkin tuli käytyä, ja abstrakteja tauluja ja veistoksiakin saattoi olla mutta mitä niistä voi sanoa. Aspektin tärkeydestä huolimatta kallistun itse silti kielteiselle kannalle.
Minä en tee niin.
Periferiassa asuvana mutta taide-elämää sivusta seuraavana oma kantani on, että kyseiseen museoon ei pitäisi laittaa senttiäkään helsinkiläisten verotuloja, vaan jos tällainen pytinki kerran on rakennettava, niin kokonaan yksityisellä rahoituksella kuten jatkossa ylläpitonsakin.
Antti Järven ja Tommi Laition pamfletti ”Saa koskea: 10 konstia väkevämpään kulttuuriin” ilmestyi 2010, jo hyvän aikaa ennen tämän tuoreimman trendimuseon hehkuttamista. Siinä kritisoidaan aiheellisesti taide- ja kulttuurielämän talous- ja tuloskeskeisyyttä ja verovaroin kustannettujen tukien keskittymistä pönöttyneille instituutioille (kuten Kansallisteatteri ja -ooppera). Tuloksena on sekä taidealan työntekijöiden epätasa-arvo – pieni osa nauttii suojatyöpaikoista kollegoiden tehdessä arviolta 60 prosenttia samasta työstään palkatta – että taidetarjonnan köyhtyminen ja yksipuolistuminen. Samalla kun aito ja ihmisiä lähelle menevä taide jää tukijärjestelmien ulkopuolelle ja marginaaliin, taiteesta mitään ymmärtämätön kaupunkieliitti saa nauttia yhteiskunnan tuella tehdystä muodollisesti tasokkaasta samantekevyydestä, josta kerrottavaksi jäävät lähinnä väliajalla tarjoiltujen hienojen juustojen nimet. Nykyinen taidejärjestelmä tekee tietoisesti Grand Canyonin kokoisen kuilun taiteilijanerojen ja yleisön välille ja passivoi jälkimmäisen mitättömyyteensä. Sen sijaan rikas taide-elämä herättäisi myös vastaanottajissa tarpeen sekä ajattelemaan heräämiseen että oman luovuutensa kanavoimiseen.
Lisäksi nykyinen systeemi johtaa sisäpiirin pienen pyörimiseen, kun taidetoimikunnista, gallerioiden ja museoiden johdoista ja kulttuurijournalistiikasta vastaavat pitkälti yhdet ja samat tyypit palkiten ja tukien toinen toistaan ja sulkien vaihtoehdot sivuun. Sattumalta tämä porukka Gallen-Kallela-Sirénin johdolla on kaikkein kiihkeimmin ollut ajamassa myös Guggenheimia Helsinkiin (kenen vuoro saada korkea suojavirka?), taustalla ajatus että Amerikan jätin sivukonttori on jotenkin arvokkaampaa kuin itsenäinen, omaperäisesti omasta kulttuuristamme ponnistava ja jokaista lähellä oleva eikä globaaliin bisnesajatteluun suoraan kytkeytyvä, vieraannuttava taide-elämä.
Toisessa vaakakupissa painaa tietty se, että pääkaupunkiseudun itseään hienona pitäville tädeille ei välttämättä ole siellä vielä tarpeeksi fiinejä näyttäytymispaikkoja märehtiä juustoa ja hehkuttaa myöhemmin miten sielläkin tuli käytyä, ja abstrakteja tauluja ja veistoksiakin saattoi olla mutta mitä niistä voi sanoa. Aspektin tärkeydestä huolimatta kallistun itse silti kielteiselle kannalle.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Laitan lievästi oikeistolaisen rähmäkäpäläni soppaan, ja totean että en myöskään kannata tuota projektia.
Taiteen perusinstituutiot on jo rakennettu, isoksi osaksi yhteiskunnan varoilla. Jos sen lisäksi halutaan jotain uutta ja kliffaa, hankkikoon vetäjät rahoituksen sille yksityiseltä sektorilta. Siinähän se nähdään, onko tälle projektille oikeasti tilausta. Mun mielestä Helsingin kaupungin tai valtion ei pidä roiskaista pelkästä korkeakulttuuri-ihmisten hyväksynnän tarpeesta taas isoa satsia verorahoja kaivoon, jonka tarpeellisuudesta tai arvosta ei ole mitään takeita.
Lyhyestä virsi kaunis: EN kannata. Asun Helsingissä ja jos se tulee, niin harkitsen vakavasti muuttoa vaikka Vantaalle.
Ei kiitos. Helsingissä on jo Kiasma enkä usko että kysyntää riittäisi toiselle nykytaiteen museolle.
En kannata myöskään. Minusta jos ihmisiä (turisteja) kiinnostavaa kulttuuritarjontaa halutaan lisätä, se voidaan hyvin tehdä jo olemassaolevissa tiloissa, onhan jo Kiasmat, Messukeskukset, Kaapelitehtaat ja vaikka mitkä muut - järjestetään niissä vierailevia näyttelyitä tms. Uutta kallista pytinkiä ei tarvita.
Onko Guggenheim sittenkin joku eu pakkopulla?
En ole tutustunut asiaan, mutta kuuntelin matkalla radiosta. Käsitin niin että sakut tms ovat hyväksyneet "yes" me voimme tulla Suomeen. Piirukstukset ovat olemassa. Ja museorakennuksen rakentamisen rahoitus pitäisi tulla Helsingin kaupungilta ja valtiolta. WTF?
Mun puolesta voivat sanoa Yes, jonkun muun rahoille. Tänne ei tarttis tulla kerjäämään. Miksi niiden on pakko päästä tänne? Helpompi vakoilla tms? Levittää eu pakkopullaa, yhtenäistää Suomea eu:iin ja valvoa muutenkin mitä täällä tavan kansa miettii?
Eli ehdoton EI. EI löydy yhtään hyvää syytä, miksi niiden pitäisi päästä Suomeen.
En ole kovin tarkasti tutustunut asiaan, mutta en ymmärrä, miksi tällaisen statuspalatsin rakentamista on yleensäkään alettu miettiä. En usko, että Helsingin kuva parantuisi ulkomailla paljonkaan. Kuvittelisin, että muissa maissa ajateltaisi tällainen veto nousukasjutuksi ja että verovarat olisi pikkukaupungissa käytettävä oikeasti johonkin merkittävämpään asiaan. Suomalaisten pakkomielle näkyä maailmalla jonkinlaisena kovana tekijänä paistaa tässäkin läpi. Lisäksi lipputulot ilmeisesti jäisivät vuosittain niin pieniksi, että museon vuosittaiset kustannukset nousisivat miljooniin.
Ja tosiaan, pyrin itsekin tulevaisuudessa toimimaan taiteilijan ammatissa, enkä osaa kuvitella tämän museon rakentamisen auttavan millään tavalla meidän elämäämme. Voin vain kuvitella, että piirit pienenevät entisestään. Kiasmalla pyyhitään pyllyä ja niiden pelisäännöistä määräävien ihmisten mielestä kaikki, mikä ei ole Guggenheimissa, ei ole hyvää taidetta. Onhan se kuitenkin niin kovan luokan nimi!
Kun vain kuulenkin sanan Guggenheim, saan taidestondiksen.
Jotenkin tulee mediasta sellainen kuva, että Guggenheim-säätiön yritys kusettaa kulttuurilla, ja muutenkin taidetarjonta ihan riittävää pääkaupunkiseudulla joten - en kannata.