Oih ja voih. Kertokaa fiksut ihmiset mitä teen kun olen nyt useamman vuoden pyöriny samassa jamassa. Eli:
Seurustelen miehen kanssa jolla on lapsi aikaisemmasta suhteesta. Mies ei ole asunut lapsen kanssa saman katon alla kuin muutaman kuukauden, ei ole maksanut elatusmaksujaan, eikä ylipäätään ole kiinnostunut lapsen elämästä. Mies sanoo ettei tunne mitään lasta kohtaan.
Välimatkaa lapseen on satoja kilometrejä, eikä lapsi asu äitinsä luona. Lapsen äiti on kerran pitänyt kunnon saarnan miehelleni mutta muuten ei ainakaan minun korviini ole kantautunut että hänkään olisi yrittänyt tehdä asisalle mitään.
Luulen että miestäni pelottaa tämä tilanne. Siis huomata ettei ole mitään tunteita omaa lasta kohtaan. Hän ei puhu mitään (ei ole koskaan puhunut kuin pakottamalla) lapsesta tai mistään muusta asiaan liittyvästä.
Minua sattuu. Rakastan lapsia yli kaiken. Minusta jokaisella lapsella pitää olla oikeus molempiin vanhempiinsa. Jos on niin iso että voi harrastaa seksiä, tulisi minusta vastata myös seurauksista. Välimatkan takia ymmärrän ettei mieheni näe lasta, mutta hän ei pidä mitään yhteyttä sinne päin. Ei soittele kuulumisia, ei lähetä synttärilahjaa (paitsi kerran kun tappelimme viikon ennen lapsen syntymäpäiviä. hän postitti kirjan jonka suostuin paketoimaan nätisti. pakotin kirjottamaan kortinkin, vaikka jouduin melkein sanelemaan senkin. lapsi lähetti sitten muutaman viikon kulttua isälleen isänpäiväkortin, itse tehdyn. ei kiinnostanut.)
Olen varma että hän satuttaa lastaan, lapsen äitiä ja niitä ihmisiä jotka lapsesta nyt huolehtivat. En tiedä mitä tekisin. Tuntuu etten voi elää ihmisen kanssa joka käyttäytyy niin välinpitämättömästi omaa lastaan kohtaan ja satuttaa tietoisesti omalla toiminnallaan niin monia. En ole ollut yhteydessä lapsen äitiin, voisinko soittaa hänelle ja kysyä hänen mielipidettään? Neljän vuoden seurustelun jälkeen vituttaa etten jättänyt miestä heti. Nyt kuitenkin rakastan häntä ja arki sujuu hyvin.
Seurustelen miehen kanssa jolla on lapsi aikaisemmasta suhteesta. Mies ei ole asunut lapsen kanssa saman katon alla kuin muutaman kuukauden, ei ole maksanut elatusmaksujaan, eikä ylipäätään ole kiinnostunut lapsen elämästä. Mies sanoo ettei tunne mitään lasta kohtaan.
Välimatkaa lapseen on satoja kilometrejä, eikä lapsi asu äitinsä luona. Lapsen äiti on kerran pitänyt kunnon saarnan miehelleni mutta muuten ei ainakaan minun korviini ole kantautunut että hänkään olisi yrittänyt tehdä asisalle mitään.
Luulen että miestäni pelottaa tämä tilanne. Siis huomata ettei ole mitään tunteita omaa lasta kohtaan. Hän ei puhu mitään (ei ole koskaan puhunut kuin pakottamalla) lapsesta tai mistään muusta asiaan liittyvästä.
Minua sattuu. Rakastan lapsia yli kaiken. Minusta jokaisella lapsella pitää olla oikeus molempiin vanhempiinsa. Jos on niin iso että voi harrastaa seksiä, tulisi minusta vastata myös seurauksista. Välimatkan takia ymmärrän ettei mieheni näe lasta, mutta hän ei pidä mitään yhteyttä sinne päin. Ei soittele kuulumisia, ei lähetä synttärilahjaa (paitsi kerran kun tappelimme viikon ennen lapsen syntymäpäiviä. hän postitti kirjan jonka suostuin paketoimaan nätisti. pakotin kirjottamaan kortinkin, vaikka jouduin melkein sanelemaan senkin. lapsi lähetti sitten muutaman viikon kulttua isälleen isänpäiväkortin, itse tehdyn. ei kiinnostanut.)
Olen varma että hän satuttaa lastaan, lapsen äitiä ja niitä ihmisiä jotka lapsesta nyt huolehtivat. En tiedä mitä tekisin. Tuntuu etten voi elää ihmisen kanssa joka käyttäytyy niin välinpitämättömästi omaa lastaan kohtaan ja satuttaa tietoisesti omalla toiminnallaan niin monia. En ole ollut yhteydessä lapsen äitiin, voisinko soittaa hänelle ja kysyä hänen mielipidettään? Neljän vuoden seurustelun jälkeen vituttaa etten jättänyt miestä heti. Nyt kuitenkin rakastan häntä ja arki sujuu hyvin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ihan ensiks täytyy sanoa että otan osaa,tuo on tosi vaikea tilanne varmasti sulle ja miehelles ja varsinki sille lapselle. Mulla on kokemusta oman isäni välinpitämättömyydestä parin vuoden ajalta ja voin sanoa että se sattuu pahastikin... Joten mun mielestä jos vaan voit tehä asialle jotain,tee se..! Ihmetyttää kyllä tuollanen... Onko se sun miehes sitte muutenki semmonen ettei se paljon välitä toisista tai niiden tunteista? Sitte siinä ois edes jotain ymmärrettävää,koska tämä mun isä on sellanen,se ei välitä ku omista asioistaan eikä se osaa edes kysyä mitään kuulumisia.
Yritä ainaki vielä puhua sun miehen kans,että peitteleekö se vain tunteitaan vai eikö sitä oikeasti kiinnosta mitä sen lapselle kuuluu. Ja sitte jos voisit saada sen lähtemään tapaamaan sitä että miltä se tuntuis..
Minkä ikänen se lapsi muuten sitte on? Jos se on kovin pieni ja nuori vielä ni se ei välttämättä ymmärrä tilannetta niin hyvin.. Ja onko sillä sen äidillä uutta miestä? Jos sillä olis,se vois auttaa ehkä vähän että sillä lapsella olis joku josta vois ajan myötä olla sille isäks,tai tosiaanki jos tämä sen oikea isä ei pysty siihen eikä ne oo koskaan ollu läheisiä tai tunne paljon toisiaan.
Mun mielestä sun kannattais sitte yrittää soittaa sille lapsen äidille. Ja jos sitte lapsen äitikään ei halua enää yrittää korjata noita välejä niin voi olla että on järkevintä antaa asian olla.
Ehkä ajan myötä se lapsi ymmärtää asian ja löytää elämäänsä sellasen ihmisen joka voi olla sille paljon parempi isä kuin sen oikea isä. Ja sitte voi olla että se säästyy monilta pettymyksiltä jos yrityksistä huolimatta niitten välit ei parane ja jompikumpi lopettaa yrittämisen.
Sitte jos sun miehes ei hyväksy että "sotkeudut" tähän sen juttuun,sun ois mun mielestä hyvä miettiä tarkasti onko se teidän suhde niin hyvä ja minkälaiselta tulevaisuus näyttää..
mihin sä siinä kaverissa olet rakastunu?Se tunteettomuusko kiehtoo?onko hän kertaakaan sanonut edes välittävänsä sinusta?
Asiahan ei periaatteessa kuulu sinulle. Lapsi on miehen ja toisen naisen aikaansaannos. Kuulostaa kovalta mutta näin se vain on.
Jokaisella lapsella pitää olla oikeus vanhempiinsa, mutta oikeat vanhemmat eivät aina ole sama asia kuin rakastavat vanhemmat. Välinpitämätön isä, äiti joka ei kasvata lastaan... mieluiten minäkin soisin lapsen kasvavan vähän fiksummassa seurassa. Se on lapsen etu.
Jos mies ei välitä lapsestaan, et saa sitä välittämään vaikka saisit kiven itkemään verikyyneleitä. Mitä enemmän pakotat, sen vähemmän työsi tuottaa tulosta. Ei riitä että sinä haluat.
Tiedän itse yhden vastaavan tapauksen. Syrjähypystä syntyi lapsi jota mies ei halunnut ja nainen piti lapsen vain siksi että halusi tuon miehen itselleen. Lapsi syntyi, mies ei välittänyt lapsesta eikä naisesta joten nainen antoi lapsen pois, kuin minkäkin koiranpennun.
Lapsen onneksi hän pääsi kuitenkin hyvään kotiin. Eikä kumpikaan biologisista vanhemmista ole sen koommin yhteyttä pitänyt omaan lapseensa.
Maailma on tällainen. Suosittelen että harkitset tarkkaan jos lapsia tuon miehesi kanssa suunnittelet....