Hei! Tässä toivoisin monen lukevan juttuni, ja vielä että saisin vastauksia!
Olen 14 vuotias tyttö.
Vaihdoin koulua syksyllä, noin 0,5 vuotta sitten. Tapasin siellä ihanan pojan > ihastuin heti häneen. Aluksi vain olin ihastunut häneen, enkä kertonut hänelle mitään. Katselin ja haaveilin hänestä.
Ystävystyimme, ja meistä tuli normaalit kaverit > aloimme viettämään aikaa toistemme kanssa, mutta emme vielä olleet kahden missään. Ensimmäisen kerran kun kaveriporukan kanssa olimme, ja poikakin oli mukana. Heti illalla sain kuulla muilta kavereiltani, että poika on ihastunut minuun. Meillä oli pojan kanssa samana iltana jo paljon pientä kahdenkeskeistä säätöä, vaikka muita olikin seurassa.
Tokaisin kavereilleni, että he huijaavat minua, eikä poika oikeasti ollut sanonut mitään. Kuitenkin minun oli kysyttävä pojalta, ja hän sanoi, että on ihastunut minuun. Sitten me alettiin laittamaan toisillemme facebookissa viestejä, ja kaikissa luki suunnilleen "olet ihana♥, rakastan sua♥" jne.
Koulussa kuitenkin emme paljoakaan toistemme kanssa hengannut, sillä olemme eri luokilla, ja välitunnit menee kaikkien kanssa. Emme olleet "yhdessä", ainenkaan minun mielestäni, mielestäni en ollut valmis seurusteluun, olinhan vain ihastunut häneen.
Viikko oli aivan kamala! Pyysin poikaa monta kertaa jonnekkin, mutta hän sanoi aina, ettei pääse. Sisälleni alkoi syntyä vihaa, mutta olinhan ihastunut häneen! Tasan viikko pojan tunnustuksesta minua kohtaan, hän lähetti ystävälleni viestin "se on loppu nyt". Romahdin. Olin silloin koulussa, mutta en näyttänyt sitä pojalle, näytin hänelle, ettei asia minua moksauttanut lainkaan, vaikka oikeasti asia tuntui, ja syvällä. Poika ei puhunut minulle sinä päivänä, sekä juoksi vain minua karkuun. En saanut mitään kontaktia häneen.
Koulun jälkeen soitin pojalle, ja poika vastasi minulle. Tosin vain siksi, että hänellä ei ollut enään numeroani, joten hän ei tiennyt kuka soittaa. Kysyin häneltä asiaa, hän katkaisi. Aloin itkeä.
Myöhemmin samana päivänä kirjoitin hänelle tekstiviestin. Viesti oli pitkä, ja kerroin, kuinka hän muutti elämääni ja kuinka rakastan häntä. Hän vastasi, että voimme olla kavereita. Olin iloinen, mutta surullinen.
Tein myöhemmin pojalle videon, jossa on kaunis musiikki, kuvia ja runoja. Poika kiitteli videosta, ja kehui sitä. Ajattelin, että hän voisi vielä tuntea jotain tunteita minua kohti. Kuitenkin tulin pettymään, kun hän sanoi seuraavana päivänä: "Me ollaan vain kavereita, PELKKIÄ kavereita ?". Tiesin ettei mahdollisuuksia enään olisi!
Pidin matalaa profiilia, en puhunut pojalle, en huomioinut häntä. Yritin unohtaa pojan, mutta ei todellakaan onnistunut. Mietin jo, että haluan ihastua johonkin muuhun, että unohan tämän, mutta ei onnistunut.
Sitten meistä tuli taas normaalit kaverit. Puhuimme normaalisti, kavereina toisillemme, mutta emme viettäneet niinkään aikaa vapaa-ajalla. Ihastuin häneen taas. Mutta suuren liekin hän nosti itse, kun pyysi minua kaupungille, leffaan. Totta kai menin, ja meillä oli hauskaa. Ilta kaupungilla oli aivan paras. Poika jopa hyvästeli minut isolla halilla, ja kiitteli päivästä! Olin aivan liekeissä, taas.
Mutta se meni ohi. Ikään kuin poika ei enään olisikaan halunnut olla kanssani. Taas minusta tuntui, että poika vihaa minua.
Pidimme taas pitkää taukoa, emme puhuneet toisillemme. Yritin unohtaa poikaa, mutten pystynyt. Pari päivää sitten poika kysyi minua uudestaan taas leffaan. Suostuin. Menemme joku päivä, siis jos poika vielä haluaa..
Joka aamu kun herään, mietin poikaa. Mutta poika tuskin minua! Hän on tuntenut pari tyttöä jo ala-asteelta, ja minä olen huomannut että hän kaipaa heidän perään, jopa liikaa. Mutta, onhan hän vasta tuntenut minut puoli vuotta.
Miten minun pitäisi edetä asiassa? Tuntuu, kuin tunteeni vaihtelisivat joka päivä. Puhumattakaan pojan tunteista. Pojasta ei saa selvää, mitä hän haluaa. Tätä samaa on jo jatkunut 5kk.
Olen 14 vuotias tyttö.
Vaihdoin koulua syksyllä, noin 0,5 vuotta sitten. Tapasin siellä ihanan pojan > ihastuin heti häneen. Aluksi vain olin ihastunut häneen, enkä kertonut hänelle mitään. Katselin ja haaveilin hänestä.
Ystävystyimme, ja meistä tuli normaalit kaverit > aloimme viettämään aikaa toistemme kanssa, mutta emme vielä olleet kahden missään. Ensimmäisen kerran kun kaveriporukan kanssa olimme, ja poikakin oli mukana. Heti illalla sain kuulla muilta kavereiltani, että poika on ihastunut minuun. Meillä oli pojan kanssa samana iltana jo paljon pientä kahdenkeskeistä säätöä, vaikka muita olikin seurassa.
Tokaisin kavereilleni, että he huijaavat minua, eikä poika oikeasti ollut sanonut mitään. Kuitenkin minun oli kysyttävä pojalta, ja hän sanoi, että on ihastunut minuun. Sitten me alettiin laittamaan toisillemme facebookissa viestejä, ja kaikissa luki suunnilleen "olet ihana♥, rakastan sua♥" jne.
Koulussa kuitenkin emme paljoakaan toistemme kanssa hengannut, sillä olemme eri luokilla, ja välitunnit menee kaikkien kanssa. Emme olleet "yhdessä", ainenkaan minun mielestäni, mielestäni en ollut valmis seurusteluun, olinhan vain ihastunut häneen.
Viikko oli aivan kamala! Pyysin poikaa monta kertaa jonnekkin, mutta hän sanoi aina, ettei pääse. Sisälleni alkoi syntyä vihaa, mutta olinhan ihastunut häneen! Tasan viikko pojan tunnustuksesta minua kohtaan, hän lähetti ystävälleni viestin "se on loppu nyt". Romahdin. Olin silloin koulussa, mutta en näyttänyt sitä pojalle, näytin hänelle, ettei asia minua moksauttanut lainkaan, vaikka oikeasti asia tuntui, ja syvällä. Poika ei puhunut minulle sinä päivänä, sekä juoksi vain minua karkuun. En saanut mitään kontaktia häneen.
Koulun jälkeen soitin pojalle, ja poika vastasi minulle. Tosin vain siksi, että hänellä ei ollut enään numeroani, joten hän ei tiennyt kuka soittaa. Kysyin häneltä asiaa, hän katkaisi. Aloin itkeä.
Myöhemmin samana päivänä kirjoitin hänelle tekstiviestin. Viesti oli pitkä, ja kerroin, kuinka hän muutti elämääni ja kuinka rakastan häntä. Hän vastasi, että voimme olla kavereita. Olin iloinen, mutta surullinen.
Tein myöhemmin pojalle videon, jossa on kaunis musiikki, kuvia ja runoja. Poika kiitteli videosta, ja kehui sitä. Ajattelin, että hän voisi vielä tuntea jotain tunteita minua kohti. Kuitenkin tulin pettymään, kun hän sanoi seuraavana päivänä: "Me ollaan vain kavereita, PELKKIÄ kavereita ?". Tiesin ettei mahdollisuuksia enään olisi!
Pidin matalaa profiilia, en puhunut pojalle, en huomioinut häntä. Yritin unohtaa pojan, mutta ei todellakaan onnistunut. Mietin jo, että haluan ihastua johonkin muuhun, että unohan tämän, mutta ei onnistunut.
Sitten meistä tuli taas normaalit kaverit. Puhuimme normaalisti, kavereina toisillemme, mutta emme viettäneet niinkään aikaa vapaa-ajalla. Ihastuin häneen taas. Mutta suuren liekin hän nosti itse, kun pyysi minua kaupungille, leffaan. Totta kai menin, ja meillä oli hauskaa. Ilta kaupungilla oli aivan paras. Poika jopa hyvästeli minut isolla halilla, ja kiitteli päivästä! Olin aivan liekeissä, taas.
Mutta se meni ohi. Ikään kuin poika ei enään olisikaan halunnut olla kanssani. Taas minusta tuntui, että poika vihaa minua.
Pidimme taas pitkää taukoa, emme puhuneet toisillemme. Yritin unohtaa poikaa, mutten pystynyt. Pari päivää sitten poika kysyi minua uudestaan taas leffaan. Suostuin. Menemme joku päivä, siis jos poika vielä haluaa..
Joka aamu kun herään, mietin poikaa. Mutta poika tuskin minua! Hän on tuntenut pari tyttöä jo ala-asteelta, ja minä olen huomannut että hän kaipaa heidän perään, jopa liikaa. Mutta, onhan hän vasta tuntenut minut puoli vuotta.
Miten minun pitäisi edetä asiassa? Tuntuu, kuin tunteeni vaihtelisivat joka päivä. Puhumattakaan pojan tunteista. Pojasta ei saa selvää, mitä hän haluaa. Tätä samaa on jo jatkunut 5kk.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.