Minulla on kummallinen kaverisuhde erään miehen kanssa. Tutustuimme opiskelupiireissä kolme vuotta sitten ja ihastuin mieheen heti. Valitettavasti hän oli varattu ja yli kolmevuotisessa seurustelusuhteessa. Juttelimme paljon aina esim. bileiden etkoilla ja ihastuin toki, mutta tiesin ettei mitään kannata alkaa puhua ääneen. Lisäksi kuvittelin, että hän tahtoo ehkä vain vähän flirttiä piristykseksi tms. Juttelimme myös facebookissa silloin tällöin niitä näitä, mutta yleensä yliopistolla vastaan kävellessä juttelu jäi moikkausasteelle.
No, suhde jatkui tällaisena ja ihastuin yhä lisää. Viime keväänä eräiden bileiden lopuksi päädyimme klassisesti baarinnurkkaan pussailemaan (täysin miehen aloitteesta). Typerää, mutta olin ihan vietävissä. Tämän jälkeen taas tilanne taantui samaan kuin aiemmin, lisäksi minä muutin pois paikkakunnalta.
Viime kesänä mies erosi naisystävästään ja ilmoitti siitä minulle melko pian, vaikka aiemmin emme olleet juuri hänen parisuhteestaan puhuneet. Samaan syssyyn mies muutti töihin toiselle paikkakunnalle, samoille suunnille kanssani. Näimme kesällä kerran, vietimme päivän Turussa ja päädyimme kyllä samaan hotellihuoneeseen pienen säädön kera, mutta seuraavana päivänä tuntui taas, ettei tilanne ole muuttunut miksikään. Vietimme kyllä seuraavankin päivän yhdessä ja molemmat selvästi viihtyivät.
Tästä eteenpäin mies on asunut mm. ulkomailla ja todellista mahdollisuutta näkemiselle ei oikein ole ollut. Olemme jutelleet facebookissa useita kertoja viikossa aina kesästä lähtien ja pitkiä keskusteluja kerrallaan koko ajan (ja jälleen, usein miehen aloitteesta). Nyt mies on palannut kotipaikkakunnalleen, jossa käyn luontevasti aika ajoin kavereideni luona. Puhetta tapaamisesta ei kuitenkaan ole ollut.
En ole kertonut omista mieskuvioistani miehelle mitään (ei sillä että niitä juuri olisikaan, koska ajattelen vain tätä miestä koko ajan), hän ei myöskään puhu omistaan, mutta ajoittain on puhetta sinkkuudesta yleisesti. Minä olen 25-vuotias, mies 26, ja tuntuu typerältä, ettei tässä iässäkään osaa vain kysyä ääneen.
En tiedä, mitä mies minusta tahtoo. Itse olen tuskaisen ihastunut, mutta en osaa sitä sanoa ääneen enää näin pitkän tuntemisen jälkeen. Onko ihastuminen tuhoon tuomittua vai eikö mikään etene vain pitkän välimatkan takia?
No, suhde jatkui tällaisena ja ihastuin yhä lisää. Viime keväänä eräiden bileiden lopuksi päädyimme klassisesti baarinnurkkaan pussailemaan (täysin miehen aloitteesta). Typerää, mutta olin ihan vietävissä. Tämän jälkeen taas tilanne taantui samaan kuin aiemmin, lisäksi minä muutin pois paikkakunnalta.
Viime kesänä mies erosi naisystävästään ja ilmoitti siitä minulle melko pian, vaikka aiemmin emme olleet juuri hänen parisuhteestaan puhuneet. Samaan syssyyn mies muutti töihin toiselle paikkakunnalle, samoille suunnille kanssani. Näimme kesällä kerran, vietimme päivän Turussa ja päädyimme kyllä samaan hotellihuoneeseen pienen säädön kera, mutta seuraavana päivänä tuntui taas, ettei tilanne ole muuttunut miksikään. Vietimme kyllä seuraavankin päivän yhdessä ja molemmat selvästi viihtyivät.
Tästä eteenpäin mies on asunut mm. ulkomailla ja todellista mahdollisuutta näkemiselle ei oikein ole ollut. Olemme jutelleet facebookissa useita kertoja viikossa aina kesästä lähtien ja pitkiä keskusteluja kerrallaan koko ajan (ja jälleen, usein miehen aloitteesta). Nyt mies on palannut kotipaikkakunnalleen, jossa käyn luontevasti aika ajoin kavereideni luona. Puhetta tapaamisesta ei kuitenkaan ole ollut.
En ole kertonut omista mieskuvioistani miehelle mitään (ei sillä että niitä juuri olisikaan, koska ajattelen vain tätä miestä koko ajan), hän ei myöskään puhu omistaan, mutta ajoittain on puhetta sinkkuudesta yleisesti. Minä olen 25-vuotias, mies 26, ja tuntuu typerältä, ettei tässä iässäkään osaa vain kysyä ääneen.
En tiedä, mitä mies minusta tahtoo. Itse olen tuskaisen ihastunut, mutta en osaa sitä sanoa ääneen enää näin pitkän tuntemisen jälkeen. Onko ihastuminen tuhoon tuomittua vai eikö mikään etene vain pitkän välimatkan takia?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ihan varma ei tietenkään olla onko tässä tapauksessa kyse tästä, mutta ihmettelen vaan tätä tapaa millä naiset funtsailee suhdeasioita. Itselle myönnetään, että ollaan ihastuneita ja ihmetellään mitä mies heistä tahtoo. Sanot, että aloitteet tulevat usein mieheltä. Mietit ettei suhde onnistu välimatkan takia. Mies tasan tarkkaan kelaa, että sinä et ole hänestä kiinnostunut koska et ole aloitteellinen viestijä facebookissa etkä muutenkaan ota asiaa puheeksi. Suomalainen mies ei osaa ryhtyä pokaamaan haluamaansa naista kunnon latinotyyliin. Suomessa naisen pitää sanoa, että nyt mennään treffeille ja kysyä suoraan mitä mies haluaa eikä odotella vihjeitä ja merkkejä. Niitä saat muuten odottaa pitkään. Voihan tietysti olla, ettet itsekään ole sitten varma haluatko mitään tämän miehen kanssa. Ehkä senkin voisi hänelle kertoa, ettei hän elättele turhia odotuksia.
Kiitos vastauksesta. Ehkä mun on vaan uskottava siihen että ei mies pelkän kaverisuhteen ylläpitämiseksi jaksaisi kanssani pitää yhteyttä näin aktiivisesti. Kerään rohkeutta vielä hetken ja pamautan sitten asian esille :)