Ongelmana seuraava:
Mieheni ei voi sietää siskoni poikaystävää, joten myöskään siskoni ei voi käydä meillä, eikä hän myöskään puhu siskolleni. Voi hitto, mun mielestä tosi lapsellista touhua, mutta minkäs teen? Äijä on niin päättänyt ja mieltä ei mikään muuta. Miestäni en todellakaan halua menettää, mutta täytyy sanoa, että kyllä suomalaista piilo-femmaria hieman korpee!!! Siskoni vain nauraa mieheni tyhmyydelle...itse kiehun lähinnä raivosta...miksi näin on? Mieheni on mustanmeren rannalta, joten kiehahtelee hieman välillä, mutta onko tämä joku helvetin periaatepäätös??? Siskoni ja sen mies ei kuulemma ole mulle hyvää seuraa...joopa joo ja naru kaulaan! Valaiskaa mulle asiaa kiitos.
Mieheni ei voi sietää siskoni poikaystävää, joten myöskään siskoni ei voi käydä meillä, eikä hän myöskään puhu siskolleni. Voi hitto, mun mielestä tosi lapsellista touhua, mutta minkäs teen? Äijä on niin päättänyt ja mieltä ei mikään muuta. Miestäni en todellakaan halua menettää, mutta täytyy sanoa, että kyllä suomalaista piilo-femmaria hieman korpee!!! Siskoni vain nauraa mieheni tyhmyydelle...itse kiehun lähinnä raivosta...miksi näin on? Mieheni on mustanmeren rannalta, joten kiehahtelee hieman välillä, mutta onko tämä joku helvetin periaatepäätös??? Siskoni ja sen mies ei kuulemma ole mulle hyvää seuraa...joopa joo ja naru kaulaan! Valaiskaa mulle asiaa kiitos.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jos et ole provo, niin johtopaatosten tekeminen edellisen ja taman kirjoituksesi perusteella on helppo ja tiennet sen itsekin.
Miehesi kaverit, seka hartaat etta rikolliset muslimit, mellastavat teilla miten haluavat ja sinun oma siskosi ei voi edes vierailla luonasi. Siinapa nykyaikaista parisuhdemallia kerrakseen.
Kohta ruvetaan rajoittamaan enenmmankin sinun kanssakaymistasi omien tuttaviesi ja sukulaistesi kanssa -hehan ovat sinulle huonoa seuraa.
muttakun sitä vissiin sitte roikkuu turhaan perheessään. En millään haluaisi rikkoa perhettämme tämän takia, koska uskon että pääsemme tämän yli, mutta sapettaa silti kun mä oon aina se joka "tukee ja ymmärtää"!!! Kylläpäs taas alko ahistaa...niin ja aivan kyllä mun mielestä ne muslimikaveriveijarit on mulle huonompaa seuraa!
Vaihtoehtoja on kolme: 1) tilanne jatkuu ennallaan ja sina jatkat kynnysmattona, 2) tilanne muuttuu enemman tai vahemman paremmaksi, 3) eroatte jos (pysyvaa) muutosta ei tule.
Voitko tehda valinnan kohtien 1 ja 3 valilla jo nyt? Jos valitsit 3 niin sitten voit ruveta pohtimaan kohdan 2 todennakoisyytta. Miten miehesi siina tapauksessa kestaa kavereidensa kuittailua "tohvelisankarina" olosta. Voi olla, etta tilapaisen muutoksen saat aikaan mutta pelkaan, etta tilanne ajautuu takaisin nykyiselleen.
Tee paatokset ennen lasten hankkimista
ajatella asiaa lasten kannalta, koska meillä on jo lapsia...juuri siksi en haluaisi olla liian hätäinen! Jos niitä ei olisi, olisin jo lempannut äijän moisesta käytöksestä! Hän kuitenkin on maailman paras isä ja todellakin hoitaa lapsiaan toisin kuin monet maamiehensä. Meidän keskinäinen suhteemmekin on taivaallinen ilman tätä selkkausta. Tuntuu vain siltä, että poltan itseäni kummastakin päästä, koska tunteeni vaihtelee syvästä rakastamisesta kylmään, tappohaluiseen vihaan :(
Tassapa lainaus edellisesta viestiketjustasi:
"
Kirjoittanut: blue, so blue, 24.6.2004 klo 21.34
minä olen kyllä pääasiallinen elättäjä. jossain vaiheessa minunkin tulisi tehdä lapsia, joten kukas meitä sitten elättää? eipä hätää: taas kavereilla on vastaus: he elävät sillä ja sillä tuella, miksi siis mekin emme pärjäisi..?
"
Ja tassa edellinen vastauksesi:
"
myöhäistä...
Kirjoittanut: blue, 30.6.2004 klo 12.44
ajatella asiaa lasten kannalta, koska meillä on jo lapsia...juuri siksi en haluaisi olla liian hätäinen! Jos niitä ei olisi, olisin jo lempannut äijän
"
Tunnen itseni ihan Sherlock Holmesiksi.
Kirjoitan kyllä tänne elämäni ensimmäistä kertaa ja nimimerkikseni laitoin blue, koska tunnen niin. Onko jollain sitten ollut sama nimimerkki, sitä en tiedä koska en myöskään ole täällä viestejä pahemmin lukenut. Omituista suhtautumista, en kuluta päiviäni keksimällä erilaisia ongelmia elämääni saati valehtelemalla ihmisille. Teitpäs vaan oloni vielä pahemmaksi, toivottavasti et tee sitä tahallasi.
Seuraavaan kerran kun tavataan toivon tuntevani itseni John Holmesiksi;).
Kuullostipa tutulta, mutta se verran voin sanoa, että minun mieheni oli suomalainen, mutta aivan samat oli kuviot, eli ei se varmaan kultturista johdu vaan ihmisten välisestä kemiasta.
Koita vain puhua miehellesi järkeä, meillä ei järkipuheet auttaneet vaan eroon päädyttiin, ..
Nainen, kokeile ulkomaalaista seuraavaksi jos ajattelet ettei suomen ja miesvaltaisten kultturien välillä ole eroja. Ja jos sattuu huono mäihä taas, niin älä ala tätä virttä uudestaan veisaamaan, että muka kultturilla ei ole väliä. Et edes sinäkään voi olla niin huonolla tuurilla varustettu etteikö joskus onnistuisi ellei sitten kokeile kepillä jäätä.