Ruokasuola, lääketieteessä keittosuola, yleiskielessä suola, on pääasiassa natriumkloridista (NaCl) koostuva suola. Se on yleinen luonnonaine, jota esiintyy merivedessä ja paikoitellen myös kallioperässä. Sitä käytetään mausteena ja ruoan säilönnässä, mutta myös tiesuolana ja kemiallisen teollisuuden raaka-aineena. Sen mukaan on myös saanut nimensä kokonainen laaja kemiallisteiden yhdisteiden ryhmä, suolat. Erotukseksi muista suoloista nimitetään natriumkloridia kemiassakin usein ruokasuolaksi. Tavallisessa pöytäsuolassa on noin 99,9 % natriumkloridia.
Ruokasuola on natriumin ja kloorin kemiallinen yhdiste, NaCl. Se on tyypillinen ioniyhdiste, siis kemiallisen määritelmän mukainen suola, joka koostuu positiivisista natriumioneista ja negatiivisista kloridi-ioneista. Kiinteässä tilassa se muodostuu kuutiollisista kiteistä, joissa jokainen natriumioni on kuuden kloridi-ionin symmetrisesti ympäröimä ja vastaavasti jokainen kloridi-ioni kuuden natriumionin ympäröimä. Vastakkaismerkkisten ionien välinen sähköinen vetovoima, ionisidos, pitää kidettä koossa.
Natriumkloridi liukenee helposti veteen jopa 30-prosenttiseksi liuokseksi. Se ei johda sähköä kiteisessä tilassa, mutta sulana se johtaa, samoin vesiliuoksena. Tällöin sähkövirta muodostuu ionien liikkeestä. Sähkövirta hajottaa sen kemiallisesti, toisin sanoen tapahtuu elektrolyysi.
Natriumkloridia syntyy esimerkiksi suolahapon ja natriumhydroksidin reagoidessa keskenään: HCl NaOH ⇒ NaCl H2O. Täten se on suola myös vanhan kemiallisen määritelmän mukaan, jolloin tällä termillä tarkoitetaan hapon ja emäksen välisessä reaktiossa syntyvää ainetta. Tällä tavoin sitä ei kuitenkaan käytännössä valmisteta.
Luonnossa ruokasuolaa on runsaasti liuenneena merivedessä. Valtamerissä sitä on noin 3–4 %, mutta esimerkiksi Itämeren murtovedessä vain 1–2 %. Joissakin suolajärvissä, kuten Kuolleessameressä ja Amerikan Isossa Suolajärvessä sitä on jopa lähes kyllästettynä liuoksena, jolloin sitä on noin 30 %.
Suolaa esiintyy paikoitellen runsaasti myös kallioperässä vuorisuolana sekä suola-aavikoilla. Käytännön tarpeisiin sitä valmistetaan merivettä haihduttamalla tai suolakaivoksia louhimalla.
Suolaa käytetään mausteena sille ominaisen, suolaisen perusmaun vuoksi. Varsinkin aikaisemmin se oli hyvin tärkeä myös säilöntäaineena.
Pieninä määrinä natrium on ihmiselle tärkeä kivennäisaine. Sen liikasaanti, joka useimmiten johtuu ruokasuolan runsaasta käytöstä, on kuitenkin epäterveellistä, ja se onkin merkittävin ravintotekijä, joka nostaa verenpainetta. Suomessa noin puoli miljoonaa ihmistä käyttää verenpainelääkkeitä.
Käypähoitosuositusten mukaan suomalaisten verenpaine on kansainvälisessä vertailussa korkea ja siitä seuraava sairastuvuus ja kuolleisuus aivohalvaukseen ja sepelvaltimotautiin on runsasta. Ravitsemusasiantuntijoiden mukaan vähäsuolaiseen ruokaan tottuu pian.
Grammassa suolaa on noin 0,4 grammaa natriumia (Na). 1 g natriumia = 2,5 g suolaa. Natriumin riittäväksi ja turvalliseksi minimisaanniksi aikuisilla on arvioitu 1,5 g suolaksi laskettuna. Sen saa elintarvikkeiden luontaisesti sisältämästä natriumista.
Ruokasuola on natriumin ja kloorin kemiallinen yhdiste, NaCl. Se on tyypillinen ioniyhdiste, siis kemiallisen määritelmän mukainen suola, joka koostuu positiivisista natriumioneista ja negatiivisista kloridi-ioneista. Kiinteässä tilassa se muodostuu kuutiollisista kiteistä, joissa jokainen natriumioni on kuuden kloridi-ionin symmetrisesti ympäröimä ja vastaavasti jokainen kloridi-ioni kuuden natriumionin ympäröimä. Vastakkaismerkkisten ionien välinen sähköinen vetovoima, ionisidos, pitää kidettä koossa.
Natriumkloridi liukenee helposti veteen jopa 30-prosenttiseksi liuokseksi. Se ei johda sähköä kiteisessä tilassa, mutta sulana se johtaa, samoin vesiliuoksena. Tällöin sähkövirta muodostuu ionien liikkeestä. Sähkövirta hajottaa sen kemiallisesti, toisin sanoen tapahtuu elektrolyysi.
Natriumkloridia syntyy esimerkiksi suolahapon ja natriumhydroksidin reagoidessa keskenään: HCl NaOH ⇒ NaCl H2O. Täten se on suola myös vanhan kemiallisen määritelmän mukaan, jolloin tällä termillä tarkoitetaan hapon ja emäksen välisessä reaktiossa syntyvää ainetta. Tällä tavoin sitä ei kuitenkaan käytännössä valmisteta.
Luonnossa ruokasuolaa on runsaasti liuenneena merivedessä. Valtamerissä sitä on noin 3–4 %, mutta esimerkiksi Itämeren murtovedessä vain 1–2 %. Joissakin suolajärvissä, kuten Kuolleessameressä ja Amerikan Isossa Suolajärvessä sitä on jopa lähes kyllästettynä liuoksena, jolloin sitä on noin 30 %.
Suolaa esiintyy paikoitellen runsaasti myös kallioperässä vuorisuolana sekä suola-aavikoilla. Käytännön tarpeisiin sitä valmistetaan merivettä haihduttamalla tai suolakaivoksia louhimalla.
Suolaa käytetään mausteena sille ominaisen, suolaisen perusmaun vuoksi. Varsinkin aikaisemmin se oli hyvin tärkeä myös säilöntäaineena.
Pieninä määrinä natrium on ihmiselle tärkeä kivennäisaine. Sen liikasaanti, joka useimmiten johtuu ruokasuolan runsaasta käytöstä, on kuitenkin epäterveellistä, ja se onkin merkittävin ravintotekijä, joka nostaa verenpainetta. Suomessa noin puoli miljoonaa ihmistä käyttää verenpainelääkkeitä.
Käypähoitosuositusten mukaan suomalaisten verenpaine on kansainvälisessä vertailussa korkea ja siitä seuraava sairastuvuus ja kuolleisuus aivohalvaukseen ja sepelvaltimotautiin on runsasta. Ravitsemusasiantuntijoiden mukaan vähäsuolaiseen ruokaan tottuu pian.
Grammassa suolaa on noin 0,4 grammaa natriumia (Na). 1 g natriumia = 2,5 g suolaa. Natriumin riittäväksi ja turvalliseksi minimisaanniksi aikuisilla on arvioitu 1,5 g suolaksi laskettuna. Sen saa elintarvikkeiden luontaisesti sisältämästä natriumista.
Vastaukset 1
Vanhimmat
maantiesuola on kalsiumkloridia CaCl2 ,joka sitoo vettä H2O
Arvosana esitemästä 7