Olen tällä hetkellä sydänjuuria myöden loukattu. Sen lisäksi, että miehelläni on sekä henkisen että fyysisen väkivallan käyttöhistoriaa suhteessamme, hän kertoi tänään levitelleen minusta "asioita" naispuolisille työkavereilleen (mm. ns. mustasukkaisuudestani). Mies selitti minun "aina" soittelevan hänen peräänsä (sillä hänen mielestään on normaalia piipahtaa kapakassa töiden jälkeen ja tulla kotiin sitten kun huvittaa). Tosiasiassa rakkaus-niminen tunne on hiipunut siihen pisteeseen, ettei enää edes huvita soitella (ei muutamaan vuoteen). Oli aika, jolloin vielä ajattelin kaiken muuttuvan paremmaksi, vaikka olikin silmät mustina ja vartalo sinipunaisena. Minä vain lapsellisena luotin, että seuraavaa kertaa ei tule. Fyysinen väkivalta loppuikin miehen saatua luottamustoimen, johon ei voinut kuulua poliisi ja oikeustoimet väkivallan vuoksi. Väkivalta on vain muuttanut muotoaan: viikonloppuisin syyhkimiset itsekseen kapakoihin, kotiintulemiset järjettömässä humalassa, pissaaminen vessan lattialle, kaikenlainen haukkuminen ja vähättely minua kohtaan.
Tämänpäiväisen "lastin" kaiketi on tarkoitus murentaa lisää itsetuntoani. Itsetuntoni ei tämän kymmenen avioliittovuoden aikana ole muutenkaan ollut normaalilla tasolla; mies on kertonut autuaallisen onnellisena aikaisemmat naisjutut sukupuolielinten kokoa ja yhdyntätilanteita myöten. Minulta meni vuosia tajuta se, että ei olisi tarvinnut ymmärtää eikä edes kuunnella.
Tässä mielettömässä sopassa olen suostunut yhteisen asunnon hankintaan, velkaa on muustakin yhteisestä omistuksesta.
Elämäniloa saan työstäni, ystävistäni ja läheisestä sukulaisesta. Aika usein työpäivän jälkeen kotiintullessa ajattelen, että kuinka onnellista olisi palata ajassa takaisin kymmenen vuoden taakse ja mennä omaan kotiin ilman pelkoa,
kotiin jossa voi olla rauhassa, ilman mitätöintiä ja parjaamista.
Tämänpäiväisen "lastin" kaiketi on tarkoitus murentaa lisää itsetuntoani. Itsetuntoni ei tämän kymmenen avioliittovuoden aikana ole muutenkaan ollut normaalilla tasolla; mies on kertonut autuaallisen onnellisena aikaisemmat naisjutut sukupuolielinten kokoa ja yhdyntätilanteita myöten. Minulta meni vuosia tajuta se, että ei olisi tarvinnut ymmärtää eikä edes kuunnella.
Tässä mielettömässä sopassa olen suostunut yhteisen asunnon hankintaan, velkaa on muustakin yhteisestä omistuksesta.
Elämäniloa saan työstäni, ystävistäni ja läheisestä sukulaisesta. Aika usein työpäivän jälkeen kotiintullessa ajattelen, että kuinka onnellista olisi palata ajassa takaisin kymmenen vuoden taakse ja mennä omaan kotiin ilman pelkoa,
kotiin jossa voi olla rauhassa, ilman mitätöintiä ja parjaamista.
Vastaukset 6
Vanhimmat
en halua käskeä, tai neuvoa... tarjoan vain mielipiteen ;)
Sinun ei tarvitse kestää mitään tuollaista!!onko teillä lapsia(toiv. ei)?
Yritä saada ystävien avulla omatuntosi nousemaan, mieti mitä ansaitset ja etsi mies, jolta sen saat!Tiedän, ettei se aina ole helppoa lähteä suhteesta, kunon velkaa yms, mutta ymmärsin, ettei sinulla taloudellisesti olisi hätää?!
Voimia sinulle!!
en joutuisi taloudelliseen ahdinkoon. Miehen puolelta aivopesu toiminut tehokkaasti: mitätön, osaamaton, v:n lehmä, huora (!!!!).
Tyhmä olen tässä tilanteessaa, tiedän sen järjen tasolla. Mutta myös tämä koko helvetillinen avioliitto on murentanut voimat toimia; kerran hain omatoimisesti eroa, mutta kauniit puheet estivät toisen vaiheen totetuttamisen. En jaksa enää toimia, olen vain.
Kyllä sä jaksat, käypä vaikka porisemassa jossain asioistasi, jos ei ole sellaisia ystäviä, jotka tukisivat sinua. Mielestäni sun on päästävä eroon tuollaisesta suhteesta.
Paljon voimia :)
Todella kamalalta kuulostaa.
Vaikka se on varmaan vaikeaa, niin jätä se mies.
Ei tollases suhtees voi elää.
Miksi naiset aina kärsii suhteissa, mutteivät uskalla lähteä? En ymmärrä... =/
Ihan oikeasti, haluaisin tietää, miksi joku antaa kohdella itseään noin? Jos ei ole lapsiakaan...
esittämääsi kysymykseen olen itsekin pohtinut hyvin monta kertaa. Ehkä suhteen alkuhuumassa nainen antaa paljonkin anteeksi miehen käyttäytymistä (mukiloinnit ja haukkumiset), mutta tilanteiden toistuttua samoina vuodesta toiseen nainenkin ymmärtää jotain olevan pahasti pielessä. Vahinko on kuitenkin ehtinyt jo tapahtua: pahoinpitelyt ja mitätöinti haukkumalla ovat nujertaneet naisen itsetunnon siihen pisteeseen, että hän tuntee olevansa hyödytön, ruma, kenellekään kelpaamaton olio.
Tällaisesta suosta ylösnouseminen on vaikeaa silloin, kun sinne on uponnut kaulaansa myöten. Olisi pitänyt regoida, kun nilkat vasta olivat uponneet mutaan.
Kiitos kaikille myötätunnosta, pari mökkipäivää yksikseni mahtavan luonnon keskellä irtautti tästä tilanteesta. Siellä sain konkreettisesti kokea, miten helppo on hengittää "tervettä ilmaa".