Vain narsistit+muut sekopäät kiinnostuvat minusta?

Oravanpyörässä

Ongelma on vaivannut minua koko elämäni.Olen ammattiavunkin turvin yrittänyt tilanteeseen saada muutosta,mutta ei.Kukaan muu,kuin hyväksikäyttäjät-empatiakyvyttömät tai persoonallisuushäiriöiset eivät kiinnostu.Sama sekä ystävien,että seurustelukumppanien kanssa.Tämän vuoksi olen ollut hyvin rankoissa tilanteissa,mm. perheväkivaltaan liittyen.En ole marttyyri,enkä "uhri" mutta myönnän sen,että tuntuu hyvin pahalta ettei nk. tavallisten ihmisten pariin ole mahdollisuutta päästä.

Koen empaattisuuteni lähinnä kiroukseksi,sillä se tuntuu olevan ainoa jota minusta halutaan,mutta muuten jätetään ilman mitään.Olen tehnyt rajanvetoja,mutta siitä on seurannut ainoastaan yksinäisyyttä.Koska olen jättänyt hyväksikäyttäjäni,en ole saanut tilalle YHTÄÄN normaalia ihmissuhdetta(vuosien mittaan).Ja toki olen niitä eri yhteyksissä yrittänyt haalia.Se olisi mukava tietää,mikä´minusta tekee niin virheellisen(enemmän kuin muut) että edes mahdollisuutta tavallisiin ihmissuhteisiin ei löydy,lukuisista yrityksistä huolimatta.

Onko muilla samantapaisia kokemuksia?

105

589

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • älä lyö

      en usko että olet se virheellinen vaan päinvastoin. useammat ihmiset pitävät kiinni suhteistaan vaikka eivät ole tyytyväisiä, he eivät uskalla katkaista välejä... sen tekee vain se vahva ja rohkea ihminen. ei kannata antaa käyttää itseään hyväksi.

    • xcch

      "Onko muilla samantapaisia kokemuksia?"

      Itseasiassa kyllä.. Kasvoin normaaliperheessä jossa ei ollut alkoholismi, narsisti tai muita häiriöitä. Nuoruudessa oli lyhyehköä seusteluja jonkinlainen määrä, kun en ollut valmis sitoitumaan.

      Kun olen kelannut mennyttä elämää taakseppäin niin huomasin, että lähes kaikki tytöt nuoruudessa jotka kiinnostuivat minusta olivat ongelmaperheestä. Yleisin oli alkoholi ongelma, en silloin pitänyt sitä mitenkään erikoisena, ihmettelin vain.

      jälkeenpäin ajatellen näistä kunnollista puoliso ainesta olisi ollut varmuudella vain yksi, tuli tehtyä väärä valinta. Ensimmäinen vaimo oli myös perheestä jossa oli myös ollut ongelmia, hän itse alkoholisoitu, lopulta oli pakko ottaa ero.

      Samaa rataa jatkui, nyt puolisona ongelma perheestä oleva narsisti :I.

      "Koen empaattisuuteni lähinnä kiroukseksi,sillä se tuntuu olevan ainoa jota minusta halutaan,mutta muuten jätetään ilman mitään.Olen tehnyt rajanvetoja,mutta siitä on seurannut ainoastaan yksinäisyyttä."

      Noin se narsististen ihmisten kanssa menee, kokemusta on.
      Liika empaattisuus saa luottamaan ihmiseen liikaa.

      Monet ovat itse kiinnostuneita juopoista ja narsisteista, mutta me kuulumme ryhmään jotka ei ole häiriöistä erikoisen kiinnostuneita, mutta ne ovat meistä erittäin kiinnostuneita. Siinä vaiheessa sitä ei tiedä että toinen on häiriöinen. Kyse ei ole siitä että olisimme uhriainesta tai olisimme heikkoja, olen löytänyt muutaman syyn.

      Kuulumme ilmeisesti tähän ryhmään.

      -Tällainen ihmistyppi on poikkuksellisen empaattinen ja auttavainen.
      - Suora, avoin, oma itsensä, ei näyttettele muuta.
      - Näistä syistä helposti lähestyttävä.
      - Luotettava
      - Hyväuskoinen
      - Häiriöiset joiden lapsuus on mennyt pieleen viihtyvät tällaisen seurassa, koska kokevat empatiaa ja turvallisutta.

      Huonoissa kodeissa seurataan tarkasti toisten tunnetiloa ja mielialoja, joten sellaisista oloista tulevat osaavat luokitella ihmisen helposti riittävän hyvin, havaitakseen empaattisen ihmisen johon voi luottaa. He antavat itsestään kuvan, että ovat samanlaisia välittäviä empaattisia ihmisiä, totuus palajstuu liian myöhään. Joitakin merkkejä on näkynyt mutta hyväsukoisuuttaan ja tietämättömyyttään ei ole tullut kiinnittäneeksi niihin huomiota.
      Normaali ihmisellä ei ole tarvetta etsiä erityisen empaattisia ihmisiä puolisokseen, häiriköillä se on jo syvällä luonteessa.

      • M.B.

        :D Kökkö analyysi. Voit heittää järveen. Itse kuulun niihin ihmisiin, joka on oppinut olemaan luottamatta niihin empaattisiin. Siis myös aidosti empaattisiin eikä vain sellaista näytteleviin.

        Sellaiset aidosti empaattiset kun usein tuntuvat näyttelevän sitä omana itsenään olemista ja avointa ihmistä, jolloin jäljelle jää tunne, että piilottelevat ja ovat vain rakentaneet sen kuoren siihen, johon ei sitten saa tulla särön säröä. Hyvin latteita ihmisiä siis, sellaisia, joista syntyy se suurin valheellisuuden mielikuva. Mikä usein onkin pitänyt paikkansa.

        Ovat ripustautujia ja peilaamisen yrittäjiä. Kun toinen tuntee omien varastojensa tyhjenevän empaattisen seurassa, alkaa ongelmat. Usein se empaattisen ihmisen haavoittuvuus on kyllä hyvin tullut esille, mutta ei löydy vaihtoehtoja sille, että kuinka tilanne korjaantuisi, kun se viesti ei mene miutenkään päin perille. Empaatikko roikkuu illuusiossaan itsestään ja sen lisäksi toisen lahkeesssa.

        Sellaisesta irrottautuminen on hankala ja pitkä prosessi meille muille, jotka todellakin haluamme "normaaleja" ihmissuhteita. Sellaisia, omassa itsessään oikeasti viihtyvien ihmisten keskenäistä olemista mukavissa merkeissä, ilman toisten mollaamista, ilman kenenkään selontekoa siitä, kuinka paras itse on, vaan ihan omana itsenään olemista ja asioiden pohtimista kaikista mahdollisista näkökulmista, aktiivista kuuntelemista tai vähemmän aktiivista ja välillä täyttä hiljaisuutta omissa maailmoissaan.

        Eläköön ne empaattiset, joista löytyy muutakin inhimillisyyttä kuin pelkkää täydellisen kiiltokuvapinnan tavoittelua korostamalla omaa empaattisuuttaan ylimittoihin toisten kustannuksella, tehden muut aina ja vaan narsisteiksi.

        Ja ei, en aio luoda valheellista ryhmäytymisen tuntua puhumalla MEistä muunlaisista, jotka ovat kykeneviä hyvinkin syvään empatiaan, mutta eivät halua samaan ryhmään takertujien kanssa, noiden persoonallisuuden iilimatojen, jotka normaaliuden tavoittelun nimissä tekevät kaikkensa, jotta tulisi selväksi, mikä kaikki mahdollinen muu on huonommin niissä kaikissa toisissa.. eli muissa, samalla vakuuttaen kirkkain silmin olevansa itse VAIN hyväksikäytettyjä raukkoja, niin empaattisia, ettei persoonaan ja ihmiseen sen empatian lisäksi muuta mahdu kuin korkeintaan kiltteys. PTHYI - A:ta lainatakseni.

      • älä lyö
        M.B. kirjoitti:

        :D Kökkö analyysi. Voit heittää järveen. Itse kuulun niihin ihmisiin, joka on oppinut olemaan luottamatta niihin empaattisiin. Siis myös aidosti empaattisiin eikä vain sellaista näytteleviin.

        Sellaiset aidosti empaattiset kun usein tuntuvat näyttelevän sitä omana itsenään olemista ja avointa ihmistä, jolloin jäljelle jää tunne, että piilottelevat ja ovat vain rakentaneet sen kuoren siihen, johon ei sitten saa tulla särön säröä. Hyvin latteita ihmisiä siis, sellaisia, joista syntyy se suurin valheellisuuden mielikuva. Mikä usein onkin pitänyt paikkansa.

        Ovat ripustautujia ja peilaamisen yrittäjiä. Kun toinen tuntee omien varastojensa tyhjenevän empaattisen seurassa, alkaa ongelmat. Usein se empaattisen ihmisen haavoittuvuus on kyllä hyvin tullut esille, mutta ei löydy vaihtoehtoja sille, että kuinka tilanne korjaantuisi, kun se viesti ei mene miutenkään päin perille. Empaatikko roikkuu illuusiossaan itsestään ja sen lisäksi toisen lahkeesssa.

        Sellaisesta irrottautuminen on hankala ja pitkä prosessi meille muille, jotka todellakin haluamme "normaaleja" ihmissuhteita. Sellaisia, omassa itsessään oikeasti viihtyvien ihmisten keskenäistä olemista mukavissa merkeissä, ilman toisten mollaamista, ilman kenenkään selontekoa siitä, kuinka paras itse on, vaan ihan omana itsenään olemista ja asioiden pohtimista kaikista mahdollisista näkökulmista, aktiivista kuuntelemista tai vähemmän aktiivista ja välillä täyttä hiljaisuutta omissa maailmoissaan.

        Eläköön ne empaattiset, joista löytyy muutakin inhimillisyyttä kuin pelkkää täydellisen kiiltokuvapinnan tavoittelua korostamalla omaa empaattisuuttaan ylimittoihin toisten kustannuksella, tehden muut aina ja vaan narsisteiksi.

        Ja ei, en aio luoda valheellista ryhmäytymisen tuntua puhumalla MEistä muunlaisista, jotka ovat kykeneviä hyvinkin syvään empatiaan, mutta eivät halua samaan ryhmään takertujien kanssa, noiden persoonallisuuden iilimatojen, jotka normaaliuden tavoittelun nimissä tekevät kaikkensa, jotta tulisi selväksi, mikä kaikki mahdollinen muu on huonommin niissä kaikissa toisissa.. eli muissa, samalla vakuuttaen kirkkain silmin olevansa itse VAIN hyväksikäytettyjä raukkoja, niin empaattisia, ettei persoonaan ja ihmiseen sen empatian lisäksi muuta mahdu kuin korkeintaan kiltteys. PTHYI - A:ta lainatakseni.

        meitä on joka lähtöön mutta pitääkö kaikesta hakea vikoja ? aidosti empaattisetkin ovat vain näyttelijöitä ? ei kai ne ole silloin aitoja ! ei empaattisia ihmisiä liiaksi tapaa, siinähän se vika onkin että menee itse niin helposti lankaan ja luulee muista hyvää ja se näyttäytyykin valheeksi ja hyväksikäytöksi.
        itselläni ei ole tarve näytellä mitään kiiltokuvapintaa olen vain oma itseni,juuri sellainen kuin nimimerkki " xcch" kirjoitti. avoimmuuskaan ei ole hyväksi, oli miten oli niin mitään postiivista ei saa takaisin. tai saa niiltä harvoilta ystäviltä jotka eivät kasva joka puussa.

      • M.B.
        älä lyö kirjoitti:

        meitä on joka lähtöön mutta pitääkö kaikesta hakea vikoja ? aidosti empaattisetkin ovat vain näyttelijöitä ? ei kai ne ole silloin aitoja ! ei empaattisia ihmisiä liiaksi tapaa, siinähän se vika onkin että menee itse niin helposti lankaan ja luulee muista hyvää ja se näyttäytyykin valheeksi ja hyväksikäytöksi.
        itselläni ei ole tarve näytellä mitään kiiltokuvapintaa olen vain oma itseni,juuri sellainen kuin nimimerkki " xcch" kirjoitti. avoimmuuskaan ei ole hyväksi, oli miten oli niin mitään postiivista ei saa takaisin. tai saa niiltä harvoilta ystäviltä jotka eivät kasva joka puussa.

        Avoin voi olla ihan hyvin. Se lähtökohta vain on väärä jos odottaa saavansa koko ajan takaisin jotain positiivista. Ja niin juuri ne aidot empaatikot tekevät usein. Turhan usein. Ja loukkaantuvat kun ja jos niin ei tapahdu tarpeeksi ajoissa ja osaavat ihan normaaleina ihmisinä piilotellun koston nimissä käyttäytyä tosi lapsellisesti.

        Esitetyssä empatiassa on se hyvä puoli, erityisesti jos toisen itsetunto on kohdillaan, että voi sanoa: Älä esitä, kaik ok, lähetään bisselle. Ja se asia on oikeasti siinä.

        Ei, kaikesta ei aina tarvitse hakea vikoja ja meitä on onneksi erilaisia, mutta kaikki empaatikot eivät mene tuohon xcch:n kuvailemaan muottiin myöskään. Todelliset empaatikot usein osoittautuvat niiksi, jotka ovat liian hyviä ollakseen totta, olematta kuitenkaan niitä empatiaa näytteleviä narsistisesti persoonallisuushäiriöisiä.

        Se miksi äläköin xcch:n kuvaukselle, on se yksinkertainen syy, että vastaavanlaisten raamien avulla luokitellaan vain entistä tehokkaammin ihmisiä., vieläkin ahtaammin. Voi olla aito ja empaattinen mahtumatta muottiin, jonka xcch yksityiskohtaisesti kuvaili, ei muuta :)

      • xcch
        M.B. kirjoitti:

        Avoin voi olla ihan hyvin. Se lähtökohta vain on väärä jos odottaa saavansa koko ajan takaisin jotain positiivista. Ja niin juuri ne aidot empaatikot tekevät usein. Turhan usein. Ja loukkaantuvat kun ja jos niin ei tapahdu tarpeeksi ajoissa ja osaavat ihan normaaleina ihmisinä piilotellun koston nimissä käyttäytyä tosi lapsellisesti.

        Esitetyssä empatiassa on se hyvä puoli, erityisesti jos toisen itsetunto on kohdillaan, että voi sanoa: Älä esitä, kaik ok, lähetään bisselle. Ja se asia on oikeasti siinä.

        Ei, kaikesta ei aina tarvitse hakea vikoja ja meitä on onneksi erilaisia, mutta kaikki empaatikot eivät mene tuohon xcch:n kuvailemaan muottiin myöskään. Todelliset empaatikot usein osoittautuvat niiksi, jotka ovat liian hyviä ollakseen totta, olematta kuitenkaan niitä empatiaa näytteleviä narsistisesti persoonallisuushäiriöisiä.

        Se miksi äläköin xcch:n kuvaukselle, on se yksinkertainen syy, että vastaavanlaisten raamien avulla luokitellaan vain entistä tehokkaammin ihmisiä., vieläkin ahtaammin. Voi olla aito ja empaattinen mahtumatta muottiin, jonka xcch yksityiskohtaisesti kuvaili, ei muuta :)

        " mutta kaikki empaatikot eivät mene tuohon xcch:n kuvailemaan muottiin myöskään. "

        Kuka se kaikista on puhunut?


        "Todelliset empaatikot usein osoittautuvat niiksi, jotka ovat liian hyviä ollakseen totta, olematta kuitenkaan niitä empatiaa näytteleviä narsistisesti persoonallisuushäiriöisiä."

        Lähes kaikki näyttelevät empaattista, kun haluavat tehdä toisen vaikutuksen.
        Paitsi aidot "kiltit" empaatikot joiden ei tarvitse näytellä, ja nämä empaatikot häiriöiset ihmiset tunnistavat epäaitojen joukosta.

        Kun nasse on syytellyt minua näyttelemisestä suhteen alussa, niin loppujen lopuksi kun tapahtumia ja puheita käytiin läpi niin minun kohdalta ei löytynyt yhtään epäaitoa tilannetta, mutta nassen kohdalla oli lähes päättymätön lista. Lopetti syyttelyn aika äkkiä eikä ole palannut asiaan, mutta minä kyllä olen muistuttanut tarvittaessa.

      • Pelkurit empaatikot
        M.B. kirjoitti:

        Avoin voi olla ihan hyvin. Se lähtökohta vain on väärä jos odottaa saavansa koko ajan takaisin jotain positiivista. Ja niin juuri ne aidot empaatikot tekevät usein. Turhan usein. Ja loukkaantuvat kun ja jos niin ei tapahdu tarpeeksi ajoissa ja osaavat ihan normaaleina ihmisinä piilotellun koston nimissä käyttäytyä tosi lapsellisesti.

        Esitetyssä empatiassa on se hyvä puoli, erityisesti jos toisen itsetunto on kohdillaan, että voi sanoa: Älä esitä, kaik ok, lähetään bisselle. Ja se asia on oikeasti siinä.

        Ei, kaikesta ei aina tarvitse hakea vikoja ja meitä on onneksi erilaisia, mutta kaikki empaatikot eivät mene tuohon xcch:n kuvailemaan muottiin myöskään. Todelliset empaatikot usein osoittautuvat niiksi, jotka ovat liian hyviä ollakseen totta, olematta kuitenkaan niitä empatiaa näytteleviä narsistisesti persoonallisuushäiriöisiä.

        Se miksi äläköin xcch:n kuvaukselle, on se yksinkertainen syy, että vastaavanlaisten raamien avulla luokitellaan vain entistä tehokkaammin ihmisiä., vieläkin ahtaammin. Voi olla aito ja empaattinen mahtumatta muottiin, jonka xcch yksityiskohtaisesti kuvaili, ei muuta :)

        "osaavat ihan normaaleina ihmisinä piilotellun koston nimissä käyttäytyä tosi lapsellisesti"

        Sama ongelma ollut. Hyvän tyypin ja ihmisen naamiota menettämättä yritetään kostaa, joka tarkoittaa käytännössä että muiden kautta pitää kostaa kun ei uskalleta suoraan omalla naamalla näyttää tunteita.

        Pilataan ihmissuhteita ja nautitaan toisen kärsimyksistä, jotka on täydellä harkinnalla ja tarkoituksella epäsuorasti aiheutettu.

      • M.B.
        xcch kirjoitti:

        " mutta kaikki empaatikot eivät mene tuohon xcch:n kuvailemaan muottiin myöskään. "

        Kuka se kaikista on puhunut?


        "Todelliset empaatikot usein osoittautuvat niiksi, jotka ovat liian hyviä ollakseen totta, olematta kuitenkaan niitä empatiaa näytteleviä narsistisesti persoonallisuushäiriöisiä."

        Lähes kaikki näyttelevät empaattista, kun haluavat tehdä toisen vaikutuksen.
        Paitsi aidot "kiltit" empaatikot joiden ei tarvitse näytellä, ja nämä empaatikot häiriöiset ihmiset tunnistavat epäaitojen joukosta.

        Kun nasse on syytellyt minua näyttelemisestä suhteen alussa, niin loppujen lopuksi kun tapahtumia ja puheita käytiin läpi niin minun kohdalta ei löytynyt yhtään epäaitoa tilannetta, mutta nassen kohdalla oli lähes päättymätön lista. Lopetti syyttelyn aika äkkiä eikä ole palannut asiaan, mutta minä kyllä olen muistuttanut tarvittaessa.

        Joo, et puhunutkaan kaikista, vaan epämääräisestä joukkiosta "ME". Sitä kutsutaan kalasteluksi taas "meidän" piireissä :)

        Ja kun niin mielissäsi höpöttelet narsisteista, luonnollinen olettamus on tietenkin itsesi empaatikoksi, normaalista perheestä olevaksi höynäytetyksi ja hyväuskoiseksi empaatikoksi ynnä kiltiksi ja vahvaksi luokitellessasi erotukseksi narsisteista, niin luonnollinen olettamus on tietenkin tekstiä lukiessa se, että kalastelet niitä kaikkia huonoon suhteeseen joutuneita yhteishengen hegemonialla, latelet asioita joiden ajattelet herättävän positiivista kaikua niissä, jotka ovat olleet kanssasi samankaltaisessa tilanteessa..

        Raotan vain savuverhoa. Että voi sitä olla empaattinen muutenkin kuin vain täyttämällä kaikki listaamasi kohdat..joiden listaamisen aloitat hienosti sanoilla: KUULUMME..

        Ei, emme kuulu.

        Ja käyttämäsi sanat: Kunnollista puolisoainesta...?? Nousee vain ja ainoastaan mieleen se yksi ja ainoa asia, mitä tuollaisesta lausahduksesta voi nousta mieleen... no, sanotaan kaksi asiaa. Enemmän totuudenmukaista niin.

      • M.B.
        Pelkurit empaatikot kirjoitti:

        "osaavat ihan normaaleina ihmisinä piilotellun koston nimissä käyttäytyä tosi lapsellisesti"

        Sama ongelma ollut. Hyvän tyypin ja ihmisen naamiota menettämättä yritetään kostaa, joka tarkoittaa käytännössä että muiden kautta pitää kostaa kun ei uskalleta suoraan omalla naamalla näyttää tunteita.

        Pilataan ihmissuhteita ja nautitaan toisen kärsimyksistä, jotka on täydellä harkinnalla ja tarkoituksella epäsuorasti aiheutettu.

        Nimenomaan tuo, Hyvän tyypin naamio. Ei ole mikään narsistin etuoikeus se naamio.

      • xcch
        M.B. kirjoitti:

        Avoin voi olla ihan hyvin. Se lähtökohta vain on väärä jos odottaa saavansa koko ajan takaisin jotain positiivista. Ja niin juuri ne aidot empaatikot tekevät usein. Turhan usein. Ja loukkaantuvat kun ja jos niin ei tapahdu tarpeeksi ajoissa ja osaavat ihan normaaleina ihmisinä piilotellun koston nimissä käyttäytyä tosi lapsellisesti.

        Esitetyssä empatiassa on se hyvä puoli, erityisesti jos toisen itsetunto on kohdillaan, että voi sanoa: Älä esitä, kaik ok, lähetään bisselle. Ja se asia on oikeasti siinä.

        Ei, kaikesta ei aina tarvitse hakea vikoja ja meitä on onneksi erilaisia, mutta kaikki empaatikot eivät mene tuohon xcch:n kuvailemaan muottiin myöskään. Todelliset empaatikot usein osoittautuvat niiksi, jotka ovat liian hyviä ollakseen totta, olematta kuitenkaan niitä empatiaa näytteleviä narsistisesti persoonallisuushäiriöisiä.

        Se miksi äläköin xcch:n kuvaukselle, on se yksinkertainen syy, että vastaavanlaisten raamien avulla luokitellaan vain entistä tehokkaammin ihmisiä., vieläkin ahtaammin. Voi olla aito ja empaattinen mahtumatta muottiin, jonka xcch yksityiskohtaisesti kuvaili, ei muuta :)

        "Avoin voi olla ihan hyvin. Se lähtökohta vain on väärä jos odottaa saavansa koko ajan takaisin jotain positiivista. "

        Voi hyvänen aika miten oikein luet kommentteja, kuka on puhunut "koajan takaisin positiivistä" tyyliin. Kyse oli pikemmnkin "ei koskaan"

        " kaikesta ei aina tarvitse hakea vikoja ja meitä on onneksi erilaisia, mutta kaikki empaatikot eivät mene tuohon xcch:n kuvailemaan muottiin myöskään. "

        Se miksi äläköin xcch:n kuvaukselle, on se yksinkertainen syy, että vastaavanlaisten raamien avulla luokitellaan vain entistä tehokkaammin ihmisiä., vieläkin ahtaammin. Voi olla aito ja empaattinen mahtumatta muottiin, jonka xcch yksityiskohtaisesti kuvaili, ei muuta :)"

        Nuo ominaisuudet siihen kuuluu voit jatkaa listaa, mutta silloin raamit menee vielä ahtaamaksi :)

      • xcch
        M.B. kirjoitti:

        Joo, et puhunutkaan kaikista, vaan epämääräisestä joukkiosta "ME". Sitä kutsutaan kalasteluksi taas "meidän" piireissä :)

        Ja kun niin mielissäsi höpöttelet narsisteista, luonnollinen olettamus on tietenkin itsesi empaatikoksi, normaalista perheestä olevaksi höynäytetyksi ja hyväuskoiseksi empaatikoksi ynnä kiltiksi ja vahvaksi luokitellessasi erotukseksi narsisteista, niin luonnollinen olettamus on tietenkin tekstiä lukiessa se, että kalastelet niitä kaikkia huonoon suhteeseen joutuneita yhteishengen hegemonialla, latelet asioita joiden ajattelet herättävän positiivista kaikua niissä, jotka ovat olleet kanssasi samankaltaisessa tilanteessa..

        Raotan vain savuverhoa. Että voi sitä olla empaattinen muutenkin kuin vain täyttämällä kaikki listaamasi kohdat..joiden listaamisen aloitat hienosti sanoilla: KUULUMME..

        Ei, emme kuulu.

        Ja käyttämäsi sanat: Kunnollista puolisoainesta...?? Nousee vain ja ainoastaan mieleen se yksi ja ainoa asia, mitä tuollaisesta lausahduksesta voi nousta mieleen... no, sanotaan kaksi asiaa. Enemmän totuudenmukaista niin.

        "Joo, et puhunutkaan kaikista, vaan epämääräisestä joukkiosta "ME". Sitä kutsutaan kalasteluksi taas "meidän" piireissä :) "

        Aloittaja pyysi vertaiskokemusia ja minä käytin siistä syytä "ME" Kannatisi opetella hieman paremmin suomea, kun tuntuu että ymmärrät lähes kaiken väärin mitä muut kirjoittaa :/ Ja lopeta tuo rivien välistä lukeminen, on tosi ällöä luke väännöksiä omasta kirjoituksesta, jota ei ole tosiaan tarkoittanut..

      • M.B.
        xcch kirjoitti:

        "Joo, et puhunutkaan kaikista, vaan epämääräisestä joukkiosta "ME". Sitä kutsutaan kalasteluksi taas "meidän" piireissä :) "

        Aloittaja pyysi vertaiskokemusia ja minä käytin siistä syytä "ME" Kannatisi opetella hieman paremmin suomea, kun tuntuu että ymmärrät lähes kaiken väärin mitä muut kirjoittaa :/ Ja lopeta tuo rivien välistä lukeminen, on tosi ällöä luke väännöksiä omasta kirjoituksesta, jota ei ole tosiaan tarkoittanut..

        "on tosi ällöä luke väännöksiä omasta kirjoituksesta, jota ei ole tosiaan tarkoittanut.."

        ONKO??

        V**** ja Kiitos kun tajuat.

        *ällöä..*

        Me-muoto sekä kirjoitettuna että puhuttuna viittaa puheoikeuteen koko ryhmän puolesta. Jos jaat vertaiskokemuksia, KERRO NIISTÄ OMISTA KOKEMUKSISTA, äläkä puhu koko ryhmän puolesta niin kuin tietäisit kaiken kaikkien puolesta. Joten, suomea voit opetella ihan itse.

        Lopeta se rivien väleihin kirjoittaminen ja ilmaise itseäsi rehellisemmin. Ja seiso suorassa.

      • M.B.
        xcch kirjoitti:

        "Avoin voi olla ihan hyvin. Se lähtökohta vain on väärä jos odottaa saavansa koko ajan takaisin jotain positiivista. "

        Voi hyvänen aika miten oikein luet kommentteja, kuka on puhunut "koajan takaisin positiivistä" tyyliin. Kyse oli pikemmnkin "ei koskaan"

        " kaikesta ei aina tarvitse hakea vikoja ja meitä on onneksi erilaisia, mutta kaikki empaatikot eivät mene tuohon xcch:n kuvailemaan muottiin myöskään. "

        Se miksi äläköin xcch:n kuvaukselle, on se yksinkertainen syy, että vastaavanlaisten raamien avulla luokitellaan vain entistä tehokkaammin ihmisiä., vieläkin ahtaammin. Voi olla aito ja empaattinen mahtumatta muottiin, jonka xcch yksityiskohtaisesti kuvaili, ei muuta :)"

        Nuo ominaisuudet siihen kuuluu voit jatkaa listaa, mutta silloin raamit menee vielä ahtaamaksi :)

        Sä oot niitä, jotka osaa kiusata niin, että saa toisen näyttämään siltä kuin olisi kiusannut sua.

        Se on tarvittava taito nykyajan yhteiskunnassa. Joten voinet olla ylpeä itsestäsi :)

      • A
        M.B. kirjoitti:

        :D Kökkö analyysi. Voit heittää järveen. Itse kuulun niihin ihmisiin, joka on oppinut olemaan luottamatta niihin empaattisiin. Siis myös aidosti empaattisiin eikä vain sellaista näytteleviin.

        Sellaiset aidosti empaattiset kun usein tuntuvat näyttelevän sitä omana itsenään olemista ja avointa ihmistä, jolloin jäljelle jää tunne, että piilottelevat ja ovat vain rakentaneet sen kuoren siihen, johon ei sitten saa tulla särön säröä. Hyvin latteita ihmisiä siis, sellaisia, joista syntyy se suurin valheellisuuden mielikuva. Mikä usein onkin pitänyt paikkansa.

        Ovat ripustautujia ja peilaamisen yrittäjiä. Kun toinen tuntee omien varastojensa tyhjenevän empaattisen seurassa, alkaa ongelmat. Usein se empaattisen ihmisen haavoittuvuus on kyllä hyvin tullut esille, mutta ei löydy vaihtoehtoja sille, että kuinka tilanne korjaantuisi, kun se viesti ei mene miutenkään päin perille. Empaatikko roikkuu illuusiossaan itsestään ja sen lisäksi toisen lahkeesssa.

        Sellaisesta irrottautuminen on hankala ja pitkä prosessi meille muille, jotka todellakin haluamme "normaaleja" ihmissuhteita. Sellaisia, omassa itsessään oikeasti viihtyvien ihmisten keskenäistä olemista mukavissa merkeissä, ilman toisten mollaamista, ilman kenenkään selontekoa siitä, kuinka paras itse on, vaan ihan omana itsenään olemista ja asioiden pohtimista kaikista mahdollisista näkökulmista, aktiivista kuuntelemista tai vähemmän aktiivista ja välillä täyttä hiljaisuutta omissa maailmoissaan.

        Eläköön ne empaattiset, joista löytyy muutakin inhimillisyyttä kuin pelkkää täydellisen kiiltokuvapinnan tavoittelua korostamalla omaa empaattisuuttaan ylimittoihin toisten kustannuksella, tehden muut aina ja vaan narsisteiksi.

        Ja ei, en aio luoda valheellista ryhmäytymisen tuntua puhumalla MEistä muunlaisista, jotka ovat kykeneviä hyvinkin syvään empatiaan, mutta eivät halua samaan ryhmään takertujien kanssa, noiden persoonallisuuden iilimatojen, jotka normaaliuden tavoittelun nimissä tekevät kaikkensa, jotta tulisi selväksi, mikä kaikki mahdollinen muu on huonommin niissä kaikissa toisissa.. eli muissa, samalla vakuuttaen kirkkain silmin olevansa itse VAIN hyväksikäytettyjä raukkoja, niin empaattisia, ettei persoonaan ja ihmiseen sen empatian lisäksi muuta mahdu kuin korkeintaan kiltteys. PTHYI - A:ta lainatakseni.

        > PTHYI - A:ta lainatakseni.

        Minusta on tärkeätä, että sinä opettelet ilmaisemaan vihantunnettasi. Sitä en tiedä, onko tämä kuitenkaan sille paras areena. Saisit todennäköisesti paremman vasteen, kun ilmaisisit vihantunteesi kahdenkeskisesti kasvoista kasvoihin. Samalla sinulla olisi tilaisuus tuntea itsesi hyväksytyksi "huonosta käytöksestäsi" riippumatta - mikäli niin onnellisesti olisi asian laita, että seuralainen olisi täyspäinen. Ja näinhän usein onkin, iän myötä monetkin sellaisiksi muuttuvat.

        Ja nyt sama kuivana. Kii-tos.

      • M.B.
        A kirjoitti:

        > PTHYI - A:ta lainatakseni.

        Minusta on tärkeätä, että sinä opettelet ilmaisemaan vihantunnettasi. Sitä en tiedä, onko tämä kuitenkaan sille paras areena. Saisit todennäköisesti paremman vasteen, kun ilmaisisit vihantunteesi kahdenkeskisesti kasvoista kasvoihin. Samalla sinulla olisi tilaisuus tuntea itsesi hyväksytyksi "huonosta käytöksestäsi" riippumatta - mikäli niin onnellisesti olisi asian laita, että seuralainen olisi täyspäinen. Ja näinhän usein onkin, iän myötä monetkin sellaisiksi muuttuvat.

        Ja nyt sama kuivana. Kii-tos.

        :D Juu en kyllä saa, mutta et noin muuten väärässäkään ole. Siis en saa tilaisuutta kokea itseäni hyväksytyksi huonosta käytöksestäni huolimatta kun ja jos ilmaisisin vihantunteeni kasvotusten. Niin jääräpää en jaksa olla, että kokeilisin kovin monia kertoja uudelleen.

        Ei ehkä paras areena mutta noin muuten samanlainen luukauppa kuin koiran päiväunissa.

      • A
        M.B. kirjoitti:

        :D Juu en kyllä saa, mutta et noin muuten väärässäkään ole. Siis en saa tilaisuutta kokea itseäni hyväksytyksi huonosta käytöksestäni huolimatta kun ja jos ilmaisisin vihantunteeni kasvotusten. Niin jääräpää en jaksa olla, että kokeilisin kovin monia kertoja uudelleen.

        Ei ehkä paras areena mutta noin muuten samanlainen luukauppa kuin koiran päiväunissa.

        > Ei ehkä paras areena mutta noin muuten samanlainen luukauppa kuin koiran päiväunissa.

        - On tietenkin hyvä harjoitella sosiaalisia tilanteita ensiksi "kuivaharjoitteluna".

        >

      • Persoona
        M.B. kirjoitti:

        Avoin voi olla ihan hyvin. Se lähtökohta vain on väärä jos odottaa saavansa koko ajan takaisin jotain positiivista. Ja niin juuri ne aidot empaatikot tekevät usein. Turhan usein. Ja loukkaantuvat kun ja jos niin ei tapahdu tarpeeksi ajoissa ja osaavat ihan normaaleina ihmisinä piilotellun koston nimissä käyttäytyä tosi lapsellisesti.

        Esitetyssä empatiassa on se hyvä puoli, erityisesti jos toisen itsetunto on kohdillaan, että voi sanoa: Älä esitä, kaik ok, lähetään bisselle. Ja se asia on oikeasti siinä.

        Ei, kaikesta ei aina tarvitse hakea vikoja ja meitä on onneksi erilaisia, mutta kaikki empaatikot eivät mene tuohon xcch:n kuvailemaan muottiin myöskään. Todelliset empaatikot usein osoittautuvat niiksi, jotka ovat liian hyviä ollakseen totta, olematta kuitenkaan niitä empatiaa näytteleviä narsistisesti persoonallisuushäiriöisiä.

        Se miksi äläköin xcch:n kuvaukselle, on se yksinkertainen syy, että vastaavanlaisten raamien avulla luokitellaan vain entistä tehokkaammin ihmisiä., vieläkin ahtaammin. Voi olla aito ja empaattinen mahtumatta muottiin, jonka xcch yksityiskohtaisesti kuvaili, ei muuta :)

        Empaattinen ja vaikka vastakohtana nyt se narsisti, ovat luonteeltaan aivan erinlaisia. Eikä se empaattinenkaan ihminen loputtomia jaksa eikä tarvitse.
        Missä menee narsistin määritelmän rajat on kai jokaisen ihmisen oma näkemys niin kuin empaattisuudenkin. Oikeasti se vain on, jotta olemme jokainen erinlaisia ja kestämme erinlaisia asioita, kuka mitenkin. ...Jokaisella meillä on oma menneisyys joka heijastaa meihin ihmisinä, oli ne sitten mitä tahansa. ...Jokaisella on oikeus näyttää tunteensa jos esim. oikein loukataan. Melkein poikkeuksetta ihminen käyttäytyy toista kohtaan niin kuin häntä kohdellaan.
        Jos ihminen olisikin niin fiksu peto jottei tapa huvikseen vaan elääkseen oliskin meillä kaikilla hyvä ola, näin vertauskuvallisesti tätäkin palstaa...

        Itseänikin on empaattiseksi sanottu, mihin asti sitä empaattisuutta rittää... Minä ainakin olen itse piru jos tarkoituksenmukaisesti halutaan ihmistä satuttaa ja loukata. ja olen kuin naaras tiikeri läheisiäni ja itseäni puolustaessani jos vääryyttä koen. Esim. työpaikkakiusaus/koulukiusaus ja vastaavat vääryydet ja siinä ei auta kuin taistella jotta asiaan herätään. Onko sitten narsismia vai empaattisuutta vai olenko vain yksi ihminen miljoonasta omalla luonteellani ???

      • A
        Persoona kirjoitti:

        Empaattinen ja vaikka vastakohtana nyt se narsisti, ovat luonteeltaan aivan erinlaisia. Eikä se empaattinenkaan ihminen loputtomia jaksa eikä tarvitse.
        Missä menee narsistin määritelmän rajat on kai jokaisen ihmisen oma näkemys niin kuin empaattisuudenkin. Oikeasti se vain on, jotta olemme jokainen erinlaisia ja kestämme erinlaisia asioita, kuka mitenkin. ...Jokaisella meillä on oma menneisyys joka heijastaa meihin ihmisinä, oli ne sitten mitä tahansa. ...Jokaisella on oikeus näyttää tunteensa jos esim. oikein loukataan. Melkein poikkeuksetta ihminen käyttäytyy toista kohtaan niin kuin häntä kohdellaan.
        Jos ihminen olisikin niin fiksu peto jottei tapa huvikseen vaan elääkseen oliskin meillä kaikilla hyvä ola, näin vertauskuvallisesti tätäkin palstaa...

        Itseänikin on empaattiseksi sanottu, mihin asti sitä empaattisuutta rittää... Minä ainakin olen itse piru jos tarkoituksenmukaisesti halutaan ihmistä satuttaa ja loukata. ja olen kuin naaras tiikeri läheisiäni ja itseäni puolustaessani jos vääryyttä koen. Esim. työpaikkakiusaus/koulukiusaus ja vastaavat vääryydet ja siinä ei auta kuin taistella jotta asiaan herätään. Onko sitten narsismia vai empaattisuutta vai olenko vain yksi ihminen miljoonasta omalla luonteellani ???

        > Jokaisella on oikeus näyttää tunteensa jos esim. oikein loukataan. Melkein poikkeuksetta ihminen käyttäytyy toista kohtaan niin kuin häntä kohdellaan.

        Jokaisella on myös oikeus olla näyttämättä tunteitaan, vaikka kohdehäiriöstä kärsivä esimerkiksi haluaisikin vaikkapa vihareaktion itseään kohtaan ;)

        Ihmisen 'reagointi' ja 'käyttäytyminen' ovat kaksi eri asiaa. Esimerkiksi tuntiessaan vihaa ei useinkaan ole syytä käyttäytyä aggressiivisesti. Sellainenhan olisi ... banaalia.

        Ihminen tappaa vain tarvittaessa.

      • elämästä tästä
        M.B. kirjoitti:

        :D Kökkö analyysi. Voit heittää järveen. Itse kuulun niihin ihmisiin, joka on oppinut olemaan luottamatta niihin empaattisiin. Siis myös aidosti empaattisiin eikä vain sellaista näytteleviin.

        Sellaiset aidosti empaattiset kun usein tuntuvat näyttelevän sitä omana itsenään olemista ja avointa ihmistä, jolloin jäljelle jää tunne, että piilottelevat ja ovat vain rakentaneet sen kuoren siihen, johon ei sitten saa tulla särön säröä. Hyvin latteita ihmisiä siis, sellaisia, joista syntyy se suurin valheellisuuden mielikuva. Mikä usein onkin pitänyt paikkansa.

        Ovat ripustautujia ja peilaamisen yrittäjiä. Kun toinen tuntee omien varastojensa tyhjenevän empaattisen seurassa, alkaa ongelmat. Usein se empaattisen ihmisen haavoittuvuus on kyllä hyvin tullut esille, mutta ei löydy vaihtoehtoja sille, että kuinka tilanne korjaantuisi, kun se viesti ei mene miutenkään päin perille. Empaatikko roikkuu illuusiossaan itsestään ja sen lisäksi toisen lahkeesssa.

        Sellaisesta irrottautuminen on hankala ja pitkä prosessi meille muille, jotka todellakin haluamme "normaaleja" ihmissuhteita. Sellaisia, omassa itsessään oikeasti viihtyvien ihmisten keskenäistä olemista mukavissa merkeissä, ilman toisten mollaamista, ilman kenenkään selontekoa siitä, kuinka paras itse on, vaan ihan omana itsenään olemista ja asioiden pohtimista kaikista mahdollisista näkökulmista, aktiivista kuuntelemista tai vähemmän aktiivista ja välillä täyttä hiljaisuutta omissa maailmoissaan.

        Eläköön ne empaattiset, joista löytyy muutakin inhimillisyyttä kuin pelkkää täydellisen kiiltokuvapinnan tavoittelua korostamalla omaa empaattisuuttaan ylimittoihin toisten kustannuksella, tehden muut aina ja vaan narsisteiksi.

        Ja ei, en aio luoda valheellista ryhmäytymisen tuntua puhumalla MEistä muunlaisista, jotka ovat kykeneviä hyvinkin syvään empatiaan, mutta eivät halua samaan ryhmään takertujien kanssa, noiden persoonallisuuden iilimatojen, jotka normaaliuden tavoittelun nimissä tekevät kaikkensa, jotta tulisi selväksi, mikä kaikki mahdollinen muu on huonommin niissä kaikissa toisissa.. eli muissa, samalla vakuuttaen kirkkain silmin olevansa itse VAIN hyväksikäytettyjä raukkoja, niin empaattisia, ettei persoonaan ja ihmiseen sen empatian lisäksi muuta mahdu kuin korkeintaan kiltteys. PTHYI - A:ta lainatakseni.

        Miksi tällä palstalla täytyy koko ajan lytätä toisten mielipiteitä?

      • ainoiuiuiuirotuye
        elämästä tästä kirjoitti:

        Miksi tällä palstalla täytyy koko ajan lytätä toisten mielipiteitä?

        Niinpä!!! Täällä tarvitaan enemmän sydämiä ja kohteliaita sanoja, niinkuin noissa kommenteissa ylempänä.

    • 12+4

      Minulla samanlaisia kokemuksia. Eräs ongelmani on läheisriippuvuus. Olen terapiassa tutkiskellut itseäni ja kertonut kuinka jatkuvasti törmään vääränlaisiin ihmisiin ja suorastaan "imuroin" näitä narsisteja elämääni. Empatiakyky on edelleen ja saa ollakkin. Olen oppinut laittamaan rajoja ihmissuhteisiini ja yksinkertaisesti katkaissut välini ihmisiin joista on minulle pelkästään haittaa. Yksinäistä on erityisesti parisuhderintamalla, mutta sekin on parempi kuin että olisi suhteessa jonkinlaisen "säätäjän" kanssa. Liityin itse ryhmään josta olen saanut lukuisia ystävyysssuhteita, kaveripiiri on jonkinlainen. Uskon siihen, että kaikki tapahtuu aikanaan. Jonkinlainen harrastus pitäisi vielä löytää niissä yleensä tutustuu uusiin ihmisiin.

    • YAK-42

      Kertomuksesi kuulostaa sikäli tutulta, että minäkin olen pitänyt itseäni varsinaisena paskiaismagneettina. Olen juuri tuota täällä kuvattua lämmintä ja empaattista ihmistyyppiä, mutta hyvin itsepäinen. Ongelmani oli pitkään se, että narsistiset tyypit hakeutuvat seuraani, mutta huomasivat nopeasti, että minua ei niin vaan alisteta. Lähes kaikki suhteeni narsisteihin ovatkin olleet lyhyitä ja riitaisia.

      Paras tietämäni keino narsisteilta suojautumiseen on risti. Ristiriipus kaulassa saa narsistit pakenemaan joko välittömästi tai lyhyen yhteenoton jälkeen. Ristissä on pyhää voimaa pahuutta vastaan. Vaikka risti ei ole ehkä tiukassa paikassa näkyvissäkään, pelkkä ristin ajatteleminen saattaa karkottaa epämiellyttävän ihmisen. Narsistin voi myös kirjaimellisesti tyrmätä ottamalla ristin esiin ja kysymällä, että "Mikäs tämä on?" Tämä keino toimii samankin ihmisen kanssa kerran toisensa jälkeen. Olen myös nähnyt, että jos narsistinen ihminen kantaa ristiä, hänen ongelmansa pahenevat, koska risti velvoittaa kantajaansa kulkemaan oikealla tiellä.

      • nisse ja nasse

        "Narsistin voi myös kirjaimellisesti tyrmätä ottamalla ristin esiin ja kysymällä, että "Mikäs tämä on?""

        Heh aika hyvä :D

        Meille kävi nassen kanssa aika hassusti kerran kun minä laitoin hänen ristinsä kaulaani ja sepä takertuikin pesukoneen pikku aukkoon kun laitoin koneeseen pyykkejä. Kun nousin melko nopeasti ylös, ketju napsahti poikki ja se riipus jäi sinne aukkoon. Ei saatu sitä millään sieltä pois, sinne se jäi ikuisiksi ajoiksi kai. Ehkä sillä oli jokin tarkoitus, mietti nassekin aikoinaan :)

      • YAk-42
        nisse ja nasse kirjoitti:

        "Narsistin voi myös kirjaimellisesti tyrmätä ottamalla ristin esiin ja kysymällä, että "Mikäs tämä on?""

        Heh aika hyvä :D

        Meille kävi nassen kanssa aika hassusti kerran kun minä laitoin hänen ristinsä kaulaani ja sepä takertuikin pesukoneen pikku aukkoon kun laitoin koneeseen pyykkejä. Kun nousin melko nopeasti ylös, ketju napsahti poikki ja se riipus jäi sinne aukkoon. Ei saatu sitä millään sieltä pois, sinne se jäi ikuisiksi ajoiksi kai. Ehkä sillä oli jokin tarkoitus, mietti nassekin aikoinaan :)

        Hänen ristinsä taisi olla jatkuvasti pesun tarpeessa. :)

      • Ristiin rastiin

        :D Tolla ristinheiluttelulla saa kyllä varmaan tehokkaasti karkoitettua kaikki muutkin kuin vain narsistit..

    • hyypiöheppu

      Oletko liian tarrautuva ja alistuva?
      Tahdotko alistua, saatko siitä nautintoa?

    • temppuilija

      Omilla valinnoilla voi vaikuttaa siihen minkälaisten ihmisten kanssa on tekemisissä. Kyllä itsekäs saa olla.

      • Pelkurit empaatikot

        Itsekäs pitää olla, muuten ajaudut vääriin ihmissuhteisiin josta et saa itse mitä tarvitset. Sitten olet täällä itkemässä miksi et tapaa oikeita.

      • temppuilija
        Pelkurit empaatikot kirjoitti:

        Itsekäs pitää olla, muuten ajaudut vääriin ihmissuhteisiin josta et saa itse mitä tarvitset. Sitten olet täällä itkemässä miksi et tapaa oikeita.

        Heh .... en muista itkeneeni täällä mitään.

    • Oravanpyörässä

      En tykkää alistumisesta,vaan alentava ja alistava käyttäytyminen saa minut varpailleen,ja perääntymään.Yhden narsistin olen kohdannut,elänyt seurustelusuhteessa hänen kanssaan.Onni oli että itse ymmärsin riittävän ajoissa lopettaa ko. suhteen.Ja että hän asui satojen kilometrien päässä minusta.Ennen sitä ehitkin jo tapahtua vaikka mitä lyhyessä ajassa,mm. pahoinpitely,soittorinki tuttavilleni(otti puhelimestani salaa numerot,ja tämä selvisi kun pahoinpitelyn jälkeen oli soittanut eräälle heistä,itki puhelimessa että minä olen seonnut ja sairas).Tämä sen jälkeen kun olin lähtenyt poliisien kanssa pois hänen asunnostaan.Ensin tuttavani suuttui minulle,miksi olen hänen numeron antanut ja miksi entinen hänelle meidän riidoista soittelee.Kerroin tilanteen ja ihminen oli järkyttynyt.Kun entinen oli "itkenyt" puhelimessa,kuinka kauheata hänellä oli sen jälkeen kun oli minua hakannut ja potkinut(juttelin kuulemma ilman lupaa naapuriensa kanssa).Vainoaminen päättyi vasta kun otin kaikki tunnukset pois netistä,ja numeronvaihto salaiseksi.Muitakin tilaneita oli,mutta uskoisin että tämä ihminen oli nimenomaan narsisti.Valitteli aina kuinka hänellä on rankkaa,kun muut ovat kohdelleet väärin.Oikeuteenkin oli ilman syytä joutunut(hakannut ja ryöstänyt jonkun,mikä myöhemmin selvisi).

      Omat valinnat nimenomaan tärkeimmässä osassa!Mutta tarkoitan sekopäillä sitä,että esimerkiksi opiskeluiden ja työelämän piiristä en ole koskaan saanut muita ihmissuhteita,kuin tuollaisia kyseenalaisia.Ei narsisteja,mutta normaali empatia puuttuu.

      Eli pakkohan se vika mussa on olla,kun "tavalliset" ihmiset eivät joukkoonsa hyväksy,ja enhän minäkään mikään täydellinen ole.Mutta jatkuva valehteleminen,manipulointi,alentuva tai alistava käyttäytyminen,hoitohenkilönä pitäminen jne. eivät mielestäni kuulu normaaliin kaveri-tai seurustelusuhteeseen.

      Olen ottanut välimatkaa noihin suhteisiin,joissa ei mennä terveellä pohjalla.Lopputulos on se,että olen yksin.Mutta mieluummin yksin,kuin epäterveessä ihmissuhteessa.Se vain olisi kiinnostava tietää,miksi tavallisten ihmisten kanssa ihmissuhteiden solmiminen tuntuu mahdottomalta...

      Ja juuripa sekin mitä alussa kirjoitettiin,osa ihmisistä on juuri sellaisia että lukevat toista kuin avointa kirjaa.Minusta ainakin paistaa oletettu liiallinen kiltteys,ja empaattisuus.En tiedä,ehkä pitäisi enemmän antaa signaalia myös siitä puolesyta,joka pitää terveet rajat ja tiedostaa ne,sekä tilanteet jossa niitä lähdetään rikkomaan.

      Mukavahan se olisi,että olisi ihmissuhteita.Lähimmäisriippuvaisuudenkin piirteitä tunnistan itsessäni,ja olen siitä myös yrittänyt päästä eroon.Minulla se ilmenee lähinnä tarpeena,että löytyy ihmisiä joiden kanssa viettää aikaa.Yhteyttä pidän myös,mutten kakskytneljäseitsemän.

    • too much is too much

      Empaattisiksi ihmisiksi itseään kuvailevat omaavat usein ongelmia rajojen laiton kanssa, eli heidän persoonansa saattaa olla lähellä rajatilahäiriöisen persoonaa. Tavallaan ihan yhtä rikkinäinen persoona kuin mitä vetää puoleensa. Narsisti menee kaikkien rajojen yli ja rajatilahäiriöisellä kun ei ole rajoja niin siitä jos mistä on helppo mennä läpi. Empaattisuus saattaa olla usein myös merkki siitä, että sekoittaa omat ja toisten tunteet, ei ole eriytynyt tarpeeksi omaksi itsekseen.

      • YAK-42

        Sikäli kun olen asian käsittänyt, niin ns. heikoilla rajoilla tarkoitetaan juuri tunteiden sekoittumista, mutta ei siinä rajatilahäiriöstä tai (nykyisin) epävakaasta persoonallisuudesta ole kysymys. Useimmat ihmiset kykenevät hallitsemaan rajojen rikkoontumisesta aiheutuvan tilanteen, kun taas epävakaasta persoonallisuudesta kärsivä reagoi siihen voimakkaasti. Narsisti puolestaan rikkoo jatkuvasti toisten rajoja, mutta jos joku rikkoo hänen rajansa, se on hänelle katastrofi.

        Melkein jokaisella ihmisellä on ongelmia rajojen pitämisessä omien ja toisten tunteiden välilä. Vain joku ihan viilipytty buddhalaismunkki saattaa tehdä poikkeuksen säännöstä. Lisäksi jokainen meistä on välillä väsynyt tai sairas, jolloin rajojen pitäminen on tavallista vaikeampaa. Silloin mikä tahansa asia (vaikka televisiossa) saattaa rikkoa omat rajat ja siitä seuraa esim. ahdistusta. Toisaalta on taas asioita, joiden suhteen rajat kannattaa pitää auki. Esimerkiksi musiikki voi saattaa meidät mitä autuaallisimpaan olitilaan, jos vaan annamme sen tapahtua. Tällöin rajamme rikkoontuvat ja omat tunteemme sekoittuvat musiikin esittäjien tunteisiin.

      • too much
        YAK-42 kirjoitti:

        Sikäli kun olen asian käsittänyt, niin ns. heikoilla rajoilla tarkoitetaan juuri tunteiden sekoittumista, mutta ei siinä rajatilahäiriöstä tai (nykyisin) epävakaasta persoonallisuudesta ole kysymys. Useimmat ihmiset kykenevät hallitsemaan rajojen rikkoontumisesta aiheutuvan tilanteen, kun taas epävakaasta persoonallisuudesta kärsivä reagoi siihen voimakkaasti. Narsisti puolestaan rikkoo jatkuvasti toisten rajoja, mutta jos joku rikkoo hänen rajansa, se on hänelle katastrofi.

        Melkein jokaisella ihmisellä on ongelmia rajojen pitämisessä omien ja toisten tunteiden välilä. Vain joku ihan viilipytty buddhalaismunkki saattaa tehdä poikkeuksen säännöstä. Lisäksi jokainen meistä on välillä väsynyt tai sairas, jolloin rajojen pitäminen on tavallista vaikeampaa. Silloin mikä tahansa asia (vaikka televisiossa) saattaa rikkoa omat rajat ja siitä seuraa esim. ahdistusta. Toisaalta on taas asioita, joiden suhteen rajat kannattaa pitää auki. Esimerkiksi musiikki voi saattaa meidät mitä autuaallisimpaan olitilaan, jos vaan annamme sen tapahtua. Tällöin rajamme rikkoontuvat ja omat tunteemme sekoittuvat musiikin esittäjien tunteisiin.

        Totta, hyviä pointteja YAK. Mutta jos on taipuvainen yliempaattisuuteen, niin on vielä suuremmat riskit sekoittua tunnetasolla muiden ihmisten tai asioiden ja ilmiöiden kanssa.

        Tuli mieleen kun xcch kuvasi alussa kasvaneessa "normaaliperheessä" jossa ei ollut mitään ongelmia, että ehkä liian onnellisesta ja hyvästä lapsuudesta voi seurata myös sellainen ongelma, ettei pääse tutustumaan itsessään siihen "pahaan" ja kapinoivaan puoleen eikä sillä tavalla tutustumaan omiin todellisiin haluihin ja tarpeisiin sekä rajoihinkaan. Silloin sitä hakee ehkä tällaista puuttuvaa palasta tai puolta toisesta ihmisestä tai kumppanista, joka saa näytellä tämän puuttuvan roolin. Tämä voi olla syynä, että ns. "hyvät ja kiltit" ihmiset vetävät puoleensa "pahoja ja hankalia" tyyppejä. Vielä kun siihen lisätään yliempaattinen hoiva ja ymmärtäminen, niin toisen pahuus korostuu ihan samassa mittakaavassa siinä rinnalla.

      • YAK-42
        too much kirjoitti:

        Totta, hyviä pointteja YAK. Mutta jos on taipuvainen yliempaattisuuteen, niin on vielä suuremmat riskit sekoittua tunnetasolla muiden ihmisten tai asioiden ja ilmiöiden kanssa.

        Tuli mieleen kun xcch kuvasi alussa kasvaneessa "normaaliperheessä" jossa ei ollut mitään ongelmia, että ehkä liian onnellisesta ja hyvästä lapsuudesta voi seurata myös sellainen ongelma, ettei pääse tutustumaan itsessään siihen "pahaan" ja kapinoivaan puoleen eikä sillä tavalla tutustumaan omiin todellisiin haluihin ja tarpeisiin sekä rajoihinkaan. Silloin sitä hakee ehkä tällaista puuttuvaa palasta tai puolta toisesta ihmisestä tai kumppanista, joka saa näytellä tämän puuttuvan roolin. Tämä voi olla syynä, että ns. "hyvät ja kiltit" ihmiset vetävät puoleensa "pahoja ja hankalia" tyyppejä. Vielä kun siihen lisätään yliempaattinen hoiva ja ymmärtäminen, niin toisen pahuus korostuu ihan samassa mittakaavassa siinä rinnalla.

        Joo, liika on aina liikaa, mutta pakonomaisessa hoivaamisessa ei ole kyse empatiasta, vaan hallitsemisen halusta. Ihan kuten narsismissakin. Erona on kuitenkin se, että pakonomainen hoivaaja hakeutuu hoivaajaksi auttaakseen pohjimmiltaan itseään, kun taas narsisti hoivaa muita silkasta vallanhalusta.

      • YAK-42
        YAK-42 kirjoitti:

        Joo, liika on aina liikaa, mutta pakonomaisessa hoivaamisessa ei ole kyse empatiasta, vaan hallitsemisen halusta. Ihan kuten narsismissakin. Erona on kuitenkin se, että pakonomainen hoivaaja hakeutuu hoivaajaksi auttaakseen pohjimmiltaan itseään, kun taas narsisti hoivaa muita silkasta vallanhalusta.

        Tarkoitan siis, että sekä läheisriippuvaisella että narsistisella ihmisellä on kova halu hallita muita. Narsisti hallitsee alistamalla ja läheisriippuvainen hoivaamalla. Kun nämä kaksi tyyppiä ovat yhdessä, narsisti pystyy *hallitsemaan* elämäänsä (ja kumppaninsa tunteita/tekemisiä) alistamalla läheisriippuvaista. Läheisriippuvainen puolestaan pyrkii *hallitsemaan* elämäänsä (ja narsistin tunteita/tekemisiä) alistumalla ja hoivaamalla. Kummankin täytyisi oppia hallitsemaan omia tunteitaan ja omaa elämäänsä, ei toisten.

      • Too much
        YAK-42 kirjoitti:

        Tarkoitan siis, että sekä läheisriippuvaisella että narsistisella ihmisellä on kova halu hallita muita. Narsisti hallitsee alistamalla ja läheisriippuvainen hoivaamalla. Kun nämä kaksi tyyppiä ovat yhdessä, narsisti pystyy *hallitsemaan* elämäänsä (ja kumppaninsa tunteita/tekemisiä) alistamalla läheisriippuvaista. Läheisriippuvainen puolestaan pyrkii *hallitsemaan* elämäänsä (ja narsistin tunteita/tekemisiä) alistumalla ja hoivaamalla. Kummankin täytyisi oppia hallitsemaan omia tunteitaan ja omaa elämäänsä, ei toisten.

        Totta. Eli jos vielä mietitään alkuperäistä teemaa ja empaattisuutta, niin jos tunnistaa itsessään tämän hallitsevan empaattinen-hoivaaja -puolen, niin pitäisi ehkä alkaa kiinnittää huomiota oman itsen hyvinvointiin olemalla itselle empaattinen, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että sallii itselleen sen kaiken itsekkyyden, minkä on aiemmin sallinnut muille. Voiko sitä sitten tehdä hallitsevan kumppanin rinnalla tai vierellä, on eri asia. Todennäköisesti ei voi. Vaikka kukapa olisi paras opettaja tai henkinen kasvattaja siihen juuri kuin tuo hallitseva kumppani.

        YAK, sinulla on mieheksi tosi kypsiä näkemyksiä asioista!

      • YAK-42
        too much kirjoitti:

        Totta, hyviä pointteja YAK. Mutta jos on taipuvainen yliempaattisuuteen, niin on vielä suuremmat riskit sekoittua tunnetasolla muiden ihmisten tai asioiden ja ilmiöiden kanssa.

        Tuli mieleen kun xcch kuvasi alussa kasvaneessa "normaaliperheessä" jossa ei ollut mitään ongelmia, että ehkä liian onnellisesta ja hyvästä lapsuudesta voi seurata myös sellainen ongelma, ettei pääse tutustumaan itsessään siihen "pahaan" ja kapinoivaan puoleen eikä sillä tavalla tutustumaan omiin todellisiin haluihin ja tarpeisiin sekä rajoihinkaan. Silloin sitä hakee ehkä tällaista puuttuvaa palasta tai puolta toisesta ihmisestä tai kumppanista, joka saa näytellä tämän puuttuvan roolin. Tämä voi olla syynä, että ns. "hyvät ja kiltit" ihmiset vetävät puoleensa "pahoja ja hankalia" tyyppejä. Vielä kun siihen lisätään yliempaattinen hoiva ja ymmärtäminen, niin toisen pahuus korostuu ihan samassa mittakaavassa siinä rinnalla.

        En usko, että omaan pahaan ja kapinoivaan puoleen kannattaa tutustua edes murrosiässä. Omat rajat saa kyllä kehittymään ihan posiytiivisinkin keinoin. Tiedän, että psykologian kirjat ovat tästä eri mieltä, mutta olen asunut kaukoidässä buddhalaisten keskuudessa. Sikäläiset lapset ja murroikäiset eivät remua laisinkaan, mutta heistä kasvaa mitä tasapainoisimpia aikuisia.

      • YAK-42
        Too much kirjoitti:

        Totta. Eli jos vielä mietitään alkuperäistä teemaa ja empaattisuutta, niin jos tunnistaa itsessään tämän hallitsevan empaattinen-hoivaaja -puolen, niin pitäisi ehkä alkaa kiinnittää huomiota oman itsen hyvinvointiin olemalla itselle empaattinen, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että sallii itselleen sen kaiken itsekkyyden, minkä on aiemmin sallinnut muille. Voiko sitä sitten tehdä hallitsevan kumppanin rinnalla tai vierellä, on eri asia. Todennäköisesti ei voi. Vaikka kukapa olisi paras opettaja tai henkinen kasvattaja siihen juuri kuin tuo hallitseva kumppani.

        YAK, sinulla on mieheksi tosi kypsiä näkemyksiä asioista!

        Jos haluaa kehittyä, hallitseva kumppani on vaihdettava toiseen. Tai sitten kehitysprosessi on aloitettava yhdessä esim. parisuhdeterapian avulla. Suurin syy avioeroihin on nimenomaan se, että toinen alkaa kehittyä, mutta toinen ei.

      • YAK-42
        YAK-42 kirjoitti:

        Jos haluaa kehittyä, hallitseva kumppani on vaihdettava toiseen. Tai sitten kehitysprosessi on aloitettava yhdessä esim. parisuhdeterapian avulla. Suurin syy avioeroihin on nimenomaan se, että toinen alkaa kehittyä, mutta toinen ei.

        Korjaan. Hallitsevaa kumppania ei kannata vaihtaa toiseen, vaan ensin on parasta opetella elämään itsekseen. Ihminen on kypsä parisuhteeseen vasta sitten, kun on oppinut olemaan onnellinen yksin. Sellaisella ihmisellä ei ole enää tarvetta sitoa ketään itseensä.

      • Too much
        YAK-42 kirjoitti:

        Korjaan. Hallitsevaa kumppania ei kannata vaihtaa toiseen, vaan ensin on parasta opetella elämään itsekseen. Ihminen on kypsä parisuhteeseen vasta sitten, kun on oppinut olemaan onnellinen yksin. Sellaisella ihmisellä ei ole enää tarvetta sitoa ketään itseensä.

        Minä olen sitä mieltä, että tuosta on tehty nykyaikana kun on paljon sinkkuja, jonkinlainen klisee, että ihmisen pitää ensin oppia olemaan yksin tai olemaan onnellinen yksin, ennen kuin on kypsä parisuhteeseen. Meihin kaikkiin on geneettisesti ohjelmoitu tarve olla vuorovaikutuksessa ja yhteydessä toisiin ihmisiin, siksi "pakottaminen" kasvamaan yksinolemiseen on mielestäni väärin. Toki joillekin se sopii mutta mikään ehdoton edellytys onnellisuuteen se ei ole.

        Tuosta alkuperäisestä aloituksesta tuli mieleeni vielä se, että jos kokee että vain hankalat ihmiset kiinnostuvat itsestä, niin samalla asia voi olla toisinpäinkin, että kiltit ja kivat ihmiset ei vaan kiinnosta eikä vedä puoleensa, että tunnesuhde syntyy vain erilaiseen ihmiseen. Mielestäni tässä toteutuu juuri se, että hakee toisesta sitä mitä ei vielä itsessään tunnista, eli kaipaa täydentäjää tai opettajaa itselleen. Sitten kun on integroinut pahuuden myös omaan itseensä, voi tapahtuakin yllättävä käännös siinä, minkälaisia ihmisiä vetää puoleensa tai kenestä itse kiinnostuu. Pahuudella en tarkoita sitä että pitäisi tappaa joku tai ruveta varastamaan, vaan hyväksyy sen että on itsekin paha eikä vaan se kiltti ja empaattinen ihminen. Ja kyllä se todellinen empatia tulee siitä, että on itse kokenut saman mitä toinen ihminen. Silloin voi vasta aidosti asettua toisen asemaan ja ymmärtää syyt ja motiivit toisen käytökseen tai tapaan toimia.

        Mielestäni Jumalan armo toteutuu myös tässä, eli tavallaan sitä nöyrtyy Jumalan edessä olemaan "ihminen" sillä että myöntää oman pahuutensa ja epätäydellisyytensä ja alentaa itsensä pois Jumalan asemasta.

      • nisse ja nasse
        Too much kirjoitti:

        Minä olen sitä mieltä, että tuosta on tehty nykyaikana kun on paljon sinkkuja, jonkinlainen klisee, että ihmisen pitää ensin oppia olemaan yksin tai olemaan onnellinen yksin, ennen kuin on kypsä parisuhteeseen. Meihin kaikkiin on geneettisesti ohjelmoitu tarve olla vuorovaikutuksessa ja yhteydessä toisiin ihmisiin, siksi "pakottaminen" kasvamaan yksinolemiseen on mielestäni väärin. Toki joillekin se sopii mutta mikään ehdoton edellytys onnellisuuteen se ei ole.

        Tuosta alkuperäisestä aloituksesta tuli mieleeni vielä se, että jos kokee että vain hankalat ihmiset kiinnostuvat itsestä, niin samalla asia voi olla toisinpäinkin, että kiltit ja kivat ihmiset ei vaan kiinnosta eikä vedä puoleensa, että tunnesuhde syntyy vain erilaiseen ihmiseen. Mielestäni tässä toteutuu juuri se, että hakee toisesta sitä mitä ei vielä itsessään tunnista, eli kaipaa täydentäjää tai opettajaa itselleen. Sitten kun on integroinut pahuuden myös omaan itseensä, voi tapahtuakin yllättävä käännös siinä, minkälaisia ihmisiä vetää puoleensa tai kenestä itse kiinnostuu. Pahuudella en tarkoita sitä että pitäisi tappaa joku tai ruveta varastamaan, vaan hyväksyy sen että on itsekin paha eikä vaan se kiltti ja empaattinen ihminen. Ja kyllä se todellinen empatia tulee siitä, että on itse kokenut saman mitä toinen ihminen. Silloin voi vasta aidosti asettua toisen asemaan ja ymmärtää syyt ja motiivit toisen käytökseen tai tapaan toimia.

        Mielestäni Jumalan armo toteutuu myös tässä, eli tavallaan sitä nöyrtyy Jumalan edessä olemaan "ihminen" sillä että myöntää oman pahuutensa ja epätäydellisyytensä ja alentaa itsensä pois Jumalan asemasta.

        Olen myös ihmetellyt sitä miksi vedän puoleeni narsisteja ja muita k-päitä ja olen tullut siihen tulokseen, että se k-päisyys on ollut piilevänä siellä pinnan alla kunnes se pääsee päivänvaloon. Se, miksi juuri minä aiheutan sen reaktion johtuu taas siitä että olen jokseenkin rehellisesti pystynyt tutkimaan itsessäni myös niitä pimeitä puolia ja joko yrittänyt voittaa tai hyväksynyt ne. Välillä ei voi kuin ihmetellä sitä pyörremyrskyä joka pyörii koko ajan ympärillä, mutta en voi sille mitään. Enää en kyllä päästä ihmisiä elämääni niin helposti kuin aiemmin ja se on mielestäni vain tervettä itsesuojeluvaistoa. Ennen olin jopa lapsellisen luottavainen ja hyväuskoinen ja uskoin ihmisistä vain hyvää. Vähän on kyllä pettynyt olo täytyy myöntää, mutta ehkä odotin liikaa.

      • YAK-42
        Too much kirjoitti:

        Minä olen sitä mieltä, että tuosta on tehty nykyaikana kun on paljon sinkkuja, jonkinlainen klisee, että ihmisen pitää ensin oppia olemaan yksin tai olemaan onnellinen yksin, ennen kuin on kypsä parisuhteeseen. Meihin kaikkiin on geneettisesti ohjelmoitu tarve olla vuorovaikutuksessa ja yhteydessä toisiin ihmisiin, siksi "pakottaminen" kasvamaan yksinolemiseen on mielestäni väärin. Toki joillekin se sopii mutta mikään ehdoton edellytys onnellisuuteen se ei ole.

        Tuosta alkuperäisestä aloituksesta tuli mieleeni vielä se, että jos kokee että vain hankalat ihmiset kiinnostuvat itsestä, niin samalla asia voi olla toisinpäinkin, että kiltit ja kivat ihmiset ei vaan kiinnosta eikä vedä puoleensa, että tunnesuhde syntyy vain erilaiseen ihmiseen. Mielestäni tässä toteutuu juuri se, että hakee toisesta sitä mitä ei vielä itsessään tunnista, eli kaipaa täydentäjää tai opettajaa itselleen. Sitten kun on integroinut pahuuden myös omaan itseensä, voi tapahtuakin yllättävä käännös siinä, minkälaisia ihmisiä vetää puoleensa tai kenestä itse kiinnostuu. Pahuudella en tarkoita sitä että pitäisi tappaa joku tai ruveta varastamaan, vaan hyväksyy sen että on itsekin paha eikä vaan se kiltti ja empaattinen ihminen. Ja kyllä se todellinen empatia tulee siitä, että on itse kokenut saman mitä toinen ihminen. Silloin voi vasta aidosti asettua toisen asemaan ja ymmärtää syyt ja motiivit toisen käytökseen tai tapaan toimia.

        Mielestäni Jumalan armo toteutuu myös tässä, eli tavallaan sitä nöyrtyy Jumalan edessä olemaan "ihminen" sillä että myöntää oman pahuutensa ja epätäydellisyytensä ja alentaa itsensä pois Jumalan asemasta.

        Sinkkuna eläminen ennen parisuhdetta ei ole mikään ehdoton edellytys sellaisille ihmisille, joilla ei ole *hallitsemisen* ongelmaa. Tiedän monia parisuheteita, jotka ovat saaneet alkunsa peruskoulussa tai lukiossa ja ne ovat onnistuneet oikein hyvin. Narsisteille ja läheisriippuvaisille se, että oppii ensin olemaan onnellinen ilman parisuhdetta, on kuitenkin vältämätöntä. Heillä on jäänyt omaksi itseksi kasvaminen kesken, ja se homma täytyy hoitaa pois alta ennen kuin yksikään parisuhde voi onnistua.

        Olet aivan oikeassa siinä, että narsisti ja läheisriippuvainen etsivät toisiaan. Siksi kummankin on kasvettava ihmisenä, jos aikovat päästä eroon epäonnistuneiden suhteiden kierteestä. Läheisriippuvainen haluaa usein joko *jännittävän* kumppanin tai rentun, jossa riittää hoivattavaa. Vanha sanontahan kuuluu "hullu hullua hoivaa".

        Empatia on myötätuntoa (ei tekemistä) ja kuten sanoit, se kehittyy elämänkokemuksen myötä. Kaikkein eniten aitoa empatiaa löytyy ihmisiltä, joiden elämä on ollut kovaa, mutta he ovat voittaneet vaikeutensa. Sellaisilla ihmisillä on sekä myötätuntoa että VOIMAA.

        Jumalan armon vastaanottaminen on juuri tuota nöyrtymistä ja *hallitsemisesta* luopumista. Kovin moni kuitenkin luulee, että elämä karkaa käsistä, jos luovuttaa vallan Jumalalle.

      • Too much
        YAK-42 kirjoitti:

        Sinkkuna eläminen ennen parisuhdetta ei ole mikään ehdoton edellytys sellaisille ihmisille, joilla ei ole *hallitsemisen* ongelmaa. Tiedän monia parisuheteita, jotka ovat saaneet alkunsa peruskoulussa tai lukiossa ja ne ovat onnistuneet oikein hyvin. Narsisteille ja läheisriippuvaisille se, että oppii ensin olemaan onnellinen ilman parisuhdetta, on kuitenkin vältämätöntä. Heillä on jäänyt omaksi itseksi kasvaminen kesken, ja se homma täytyy hoitaa pois alta ennen kuin yksikään parisuhde voi onnistua.

        Olet aivan oikeassa siinä, että narsisti ja läheisriippuvainen etsivät toisiaan. Siksi kummankin on kasvettava ihmisenä, jos aikovat päästä eroon epäonnistuneiden suhteiden kierteestä. Läheisriippuvainen haluaa usein joko *jännittävän* kumppanin tai rentun, jossa riittää hoivattavaa. Vanha sanontahan kuuluu "hullu hullua hoivaa".

        Empatia on myötätuntoa (ei tekemistä) ja kuten sanoit, se kehittyy elämänkokemuksen myötä. Kaikkein eniten aitoa empatiaa löytyy ihmisiltä, joiden elämä on ollut kovaa, mutta he ovat voittaneet vaikeutensa. Sellaisilla ihmisillä on sekä myötätuntoa että VOIMAA.

        Jumalan armon vastaanottaminen on juuri tuota nöyrtymistä ja *hallitsemisesta* luopumista. Kovin moni kuitenkin luulee, että elämä karkaa käsistä, jos luovuttaa vallan Jumalalle.

        Empaattisuus sanana on ehkä kärsinyt jonkinlaisen inflaation nykyaikana. Empatia parhaimmillaan on sitä, että omaa samanlaisen kokemuksen toisen kanssa. Silloin voi olla lähes aidosti empaattinen, vaikka tuskin kukaan koskaan voi täysin kokea asioita samalla tavalla toisen ihmisen kanssa.

        Nykyään empaattisuus sekoittuu helposti läheisriippuvuuden, mielistelyn, alistumisen ja liiallisen kiltteyden kanssa. Empatia-verhon taakse on hyvä piiloutua olemaan "parempi" ihminen, jolloin kaikki virheet nähdään toisessa ihmisessa ja samalla voi paeta omaa kasvuaan ihmisenä.

      • xcch
        too much kirjoitti:

        Totta, hyviä pointteja YAK. Mutta jos on taipuvainen yliempaattisuuteen, niin on vielä suuremmat riskit sekoittua tunnetasolla muiden ihmisten tai asioiden ja ilmiöiden kanssa.

        Tuli mieleen kun xcch kuvasi alussa kasvaneessa "normaaliperheessä" jossa ei ollut mitään ongelmia, että ehkä liian onnellisesta ja hyvästä lapsuudesta voi seurata myös sellainen ongelma, ettei pääse tutustumaan itsessään siihen "pahaan" ja kapinoivaan puoleen eikä sillä tavalla tutustumaan omiin todellisiin haluihin ja tarpeisiin sekä rajoihinkaan. Silloin sitä hakee ehkä tällaista puuttuvaa palasta tai puolta toisesta ihmisestä tai kumppanista, joka saa näytellä tämän puuttuvan roolin. Tämä voi olla syynä, että ns. "hyvät ja kiltit" ihmiset vetävät puoleensa "pahoja ja hankalia" tyyppejä. Vielä kun siihen lisätään yliempaattinen hoiva ja ymmärtäminen, niin toisen pahuus korostuu ihan samassa mittakaavassa siinä rinnalla.

        "ettei pääse tutustumaan itsessään siihen "pahaan" ja kapinoivaan puoleen eikä sillä tavalla tutustumaan omiin todellisiin haluihin ja tarpeisiin sekä rajoihinkaan."

        Kyllä niihin aina törmää jossakin vaiheessa, ei kukaan säästy omilta heikkouksilta, en minäkään ole säästynyt. Kyllä itsensä kanssa aina töitä riittää, mutta on helpompaa kun ei taustat rasita.

        "Silloin sitä hakee ehkä tällaista puuttuvaa palasta tai puolta toisesta ihmisestä tai kumppanista, joka saa näytellä tämän puuttuvan roolin."

        Siis kyse oli siitä että nämä häiriöiset kiinnostuvat ei välttämättä itse, näin minun kohdalla on mennyt, molempien suhteitten alussa se oli minä joka jarrutin suhten liian nopeaa kehitystä. Minua kiinnosti vain rakastava ja luotettava ihminen jota kyllä osasivat näytellä. Olen suhteitten aikana tavannut monia naisia jotka olisivat kiinostaneet, jos olisin ollut vapaa. Ne ovat kaikki olleet normaaleja, mutta edelleen suhteesta huolimatta, saan joskus huomiota sellaisilta joilla on häiriöitä.

      • xcch
        YAK-42 kirjoitti:

        Tarkoitan siis, että sekä läheisriippuvaisella että narsistisella ihmisellä on kova halu hallita muita. Narsisti hallitsee alistamalla ja läheisriippuvainen hoivaamalla. Kun nämä kaksi tyyppiä ovat yhdessä, narsisti pystyy *hallitsemaan* elämäänsä (ja kumppaninsa tunteita/tekemisiä) alistamalla läheisriippuvaista. Läheisriippuvainen puolestaan pyrkii *hallitsemaan* elämäänsä (ja narsistin tunteita/tekemisiä) alistumalla ja hoivaamalla. Kummankin täytyisi oppia hallitsemaan omia tunteitaan ja omaa elämäänsä, ei toisten.

        "Narsisti hallitsee alistamalla ja läheisriippuvainen hoivaamalla. Kun nämä kaksi tyyppiä ovat yhdessä, narsisti pystyy *hallitsemaan* elämäänsä (ja kumppaninsa tunteita/tekemisiä) alistamalla läheisriippuvaista.. Läheisriippuvainen puolestaan pyrkii *hallitsemaan* elämäänsä (ja narsistin tunteita/tekemisiä) alistumalla ja hoivaamalla. Kummankin täytyisi oppia hallitsemaan omia tunteitaan ja omaa elämäänsä, ei toisten."

        Täsmälleen noin, alkoholimi puolella tämä tulle voimakkaasti esiin, esim. jos puoliso raitistuu niin läheisriippuvaisella tulle suuria ongelmia, tiedän tapauksia jossa läheisriippuvainen on eronnut alkoholistista tämän raitistuttua.
        Kun eräs tuttava palasi minnesota hoidosta, niin hän joutui vaikeuksiin vaimon kanssa, kolmantena päivän vaimo kysyi että " meinaatko olla loppuikäsi tuollainen?"

        Mutta pitää muistaa että kaikki alkoholistien ja narstien puolisot eivät ole läheisriippuvaisia luonteeltaan. Olosuhteiten pakosta voivat tilapäisesti sortua tietämättömyyttään kontroloimaan "holtitonta" puolisoaan. Tämä ilmiö ei tarvitse alkoholi tai narsisti ongelmaa, vaan riittää että ei voi muuten puolisoon luottaa.

      • temppuilija
        YAK-42 kirjoitti:

        En usko, että omaan pahaan ja kapinoivaan puoleen kannattaa tutustua edes murrosiässä. Omat rajat saa kyllä kehittymään ihan posiytiivisinkin keinoin. Tiedän, että psykologian kirjat ovat tästä eri mieltä, mutta olen asunut kaukoidässä buddhalaisten keskuudessa. Sikäläiset lapset ja murroikäiset eivät remua laisinkaan, mutta heistä kasvaa mitä tasapainoisimpia aikuisia.

        Ainakin Intiassa isovanhemmat, tädit ja sedät osallistuvat lasten kasvatukseen siinä missä vanhemmatkin. Kasvatus on kollektiivisempaa, jolloin vaikka joukossa olisi yksi vähemmän tasapainoinen ihminen, hän on ei välttämättä pääse hallitsemaan lapsen kehitystä, toisin kuin täällä meillä, missä kasvattajia on pahimmassa tapauksessa vain yksi. Ero on kulttuurillinen. Me elämme individualistisessa kulttuurissa ja he enemmän kollektiivisessa kulttuurissa.

    • huonox

      Oikeasti hyvän ja empaattisen ihmisen tunnistaa siitä, että hän pitää huolta omista vanhemmistaan,lapsistaan ja myös ex puolisostaan (kaiken kärsimyksensä jälkeenkin). Jos ihmisellä on takanaan monta hylättyä ihmissuhdetta, pitäisi hälytyskellojen soida, mitä vikaa tyypissä on ?
      Paras tapa olisi haastatella ex puolisoa, kaiken ikävän kuulemisen uhallakin. Ystävättäreni jotka on uusissa liitoissaan pettyneet, on sama kaava - entistä vaimoa haukutaan, vaikkei ole tavattu koko ihmistä. Haukkumisen sijasta olisi kannattanut suhtautua juuri päin vastoin. Eli solmia hyvät välit ex:ään ja kysellä tarkemmin, mitä edellisessä liitossa meni pieleen ?
      Miksi näin ei siis ole tehty ? Ja arvatenkin on vastauksena lukuisia tekosyitä, millä omia tekemisiä salaillaan.

      • narsistipalsta????

        Jos exä on narsisti, on mahdotonta pitää hyvät välit eron jälkeen. Narsisti ei hyväksy ajatusta erosta vaan vaatii jatkamaan seksisuhdetta ja olemaan hänen omaisuuttaan eronkin jälkeeen, vaikka narsistilla olisi jo uusi kumppani.
        Narsistilta ei saa saa tietoa siitä mitä itse on tehnyt väärin sen kummemmin eron jälkeen kuin yhdessä ollessakaan.

    • Oravanpyörässä

      Kysyin exältäni(ennen välien poikki laittamista) miksi hän on toiminut kuten on toiminut.Hän oli sitä mieltä,että pahoinpitely sattui "vahingossa" ja että minä tein hänen elämästään helvettiä lopettamalla suhteen ilman "mitään" syytä.Kysyin onko hänen mielestään normaalia toimintaa pahoinpidellä ihminen sen vuoksi,että olen jutellut naapurin kanssa "ilman lupaa".Ainoa vastaus oli,että mussa on jotain vialla kun jätän hänet ilman syytä.Ja tämä suhde oli todella lyhyt,päättyi mainitsemani tilanteen vuoksi.Rajojen vedolla tarkoitan sitä,että koska en itse käyttäydy väkivaltaisesti/uhkaavasti tai agressiivisesti,niin en myöskään sitä hyväksy toiselta osapuolelta.

      Ja se juuri kiinnostaakin tietää,mikä sen aiheuttaa että ihmissuhteet toistavat aina samaa kaavaa.En ole itse täydellinen,mutta pyrin toimimaan rehellisesti,avoimesti ja toista kunnioittavalla tavalla ihmissuhteissa.Siitä huolimatta aina huomaan olevani tilanteessa,jossa toisesta osapuolesta paljastuu väkivaltaisia tai muuten outoja piirteitä(kuten asioideni puhuminen selän takana eteenpäin,tai patologinen valehtelu).

      Olen käynyt ammattilaisten luona juttelemassa oman luonteeni heikkouksista ja ongelmistani,mutta syytä sille ei ole löydetty miksi ihmissuhteistani puuttuu normaalivuorovaikutteisuus.

      En koe olevani parempi ihminen kuin kukaan muukaan mutta se mietityttää mikä sen aiheuttaa että aina ollaan samassa jamassa.Minulle on sanottu,että osaan tukea toista vaikeassa tilanteessa ja kuunnella,mutta odotan ihmissuhteelta myös sitä että minä tulen kuulluksi.Lähtökohtana ei ole että etsisin terapioitavia joita autan jotta voittaisin omat ongelmani.

      Jotain on vialla,minussa,koska asiat menevät aina näin.En koe olevani uhri,vaan yritän sitä miettiä miksi näin on.Kuuntelukyky ja tukena oleminen tuntuvat olevan ainoa asia mitä halutaan,enkä sitä taas näe epänormaalina toimintana että ystävää autetaan hädässä.Se taas tuntuu oudolta,että mistään muusta kuin tästä tuesta ei olla kiinnostuneita.Tai oletuksena on,että lähden hallitsija-alamainen leikkiin.

      Tämä vaivaa ja paljon=(Ja vielä,tunnistan itsessäni paljon huonoja puolia ja piirteitä.Olen omaa toimintaani kyseenalaistanut useita kertoja,ja joutunut kohtaamaan "itseni".Silti jää tunne että mikään ei riitä.

      • YAK-42

        Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että et taida olla liian hoivaavaa tyyppiä. Toisaalta minulle tulee tekstejäsi lukiessa sellainen tunne, että ne imevät energiaani.Tunnut juuttuneen negatiivisuuteen ja vedät puoleesi samanlaisella energialla varustettuja ihmisiä. Jos haluat löytää elämääsi positiivisia ihmisiä, sinun täytyy vapauttaa itsesi menneisyytesi tunnelastista ja löytää voimasi.

      • Oravanpyörässä
        YAK-42 kirjoitti:

        Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että et taida olla liian hoivaavaa tyyppiä. Toisaalta minulle tulee tekstejäsi lukiessa sellainen tunne, että ne imevät energiaani.Tunnut juuttuneen negatiivisuuteen ja vedät puoleesi samanlaisella energialla varustettuja ihmisiä. Jos haluat löytää elämääsi positiivisia ihmisiä, sinun täytyy vapauttaa itsesi menneisyytesi tunnelastista ja löytää voimasi.

        Se saattaa olla yksi vaihtoehto,jota en tyrmää.Hyvä pointti asiaan.Mutta toisaalta koska aiheeni liittyy siihen että olen kyllästynyt/pettynyt yms. näihin ihmissuhteisiini niin kai sekin jo tekee teksteistäni negatiivissävytteisiä(vaikka myönnän kyllä että osan olla raskas ihminen).

      • Oravanpyörässä
        YAK-42 kirjoitti:

        Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että et taida olla liian hoivaavaa tyyppiä. Toisaalta minulle tulee tekstejäsi lukiessa sellainen tunne, että ne imevät energiaani.Tunnut juuttuneen negatiivisuuteen ja vedät puoleesi samanlaisella energialla varustettuja ihmisiä. Jos haluat löytää elämääsi positiivisia ihmisiä, sinun täytyy vapauttaa itsesi menneisyytesi tunnelastista ja löytää voimasi.

        Se saattaa olla yksi vaihtoehto,jota en tyrmää.Hyvä pointti asiaan.Mutta toisaalta koska aiheeni liittyy siihen että olen kyllästynyt/pettynyt yms. näihin ihmissuhteisiini niin kai sekin jo tekee teksteistäni negatiivissävytteisiä(vaikka myönnän kyllä että osan olla raskas ihminen).

      • YAK-42
        Oravanpyörässä kirjoitti:

        Se saattaa olla yksi vaihtoehto,jota en tyrmää.Hyvä pointti asiaan.Mutta toisaalta koska aiheeni liittyy siihen että olen kyllästynyt/pettynyt yms. näihin ihmissuhteisiini niin kai sekin jo tekee teksteistäni negatiivissävytteisiä(vaikka myönnän kyllä että osan olla raskas ihminen).

        Teksteistäsi paistaa juuri tuo kyllästyminen ja pettymys, mutta en minä sinua raskaana ihmisenä pidä. Eikä sinun kannata itsekään ajatella niin. Uskon, että sinusta löytyy paljonkin positiivisia voimavaroja, kunhan saat ne kaivettua esiin. Sinähän sentään jätit narsistin taaksesi! Siihen eivät kaikki pysty.

      • Oravanpyörässä
        YAK-42 kirjoitti:

        Teksteistäsi paistaa juuri tuo kyllästyminen ja pettymys, mutta en minä sinua raskaana ihmisenä pidä. Eikä sinun kannata itsekään ajatella niin. Uskon, että sinusta löytyy paljonkin positiivisia voimavaroja, kunhan saat ne kaivettua esiin. Sinähän sentään jätit narsistin taaksesi! Siihen eivät kaikki pysty.

        Niin tai ainakin väkivaltaisen ja muulla tavalla epäterveen ihmisen.En ole psykiatri joten tein keittiöpsykologina diagnoosin,koska mielestäni hänessä täyttyivät narsistin piirteet.Voi myös olla,että joku muu häiriö kyseessä,mutta sitä tässä juuri mietinkin miksi vain sairaalla tavalla käyttäytyvät ihmiset kiinnostuvat(tarkoitan juuri esimerkiksi tuota väkivaltaista puolta toisessa).

    • elisakettu

      Mielenkiintoinen ketju monine oivalluttavine kommentteineen.

      Olin mielikuvitusmatkalla Liisan kanssa. Tarinasta tuli tälläinen:

      " Olipa kerran Liisa, joka oli iloinen, miellyttävä ja seurallinen tyttö. Hän näytti tulevan mainiosti toimeen kaikien kanssa ja ui kuin kala vedessä seurassa kuin seurassa. Liisaan oli helppo ihastua, koska hänen positiivisuutensa oli tarttuvaa ja hänellä oli aina aikaa kuunnella toista ja ottaa osaa tämän asioihin.

      Tapasipa Liisa sitten Puolison. Puoliso Liisan tapaan oli miellyttävä ja ystävällinen, ja koska he tulivat mainioisti juttuun, pakkasivat kimpsut ja kamput yhteen ja aloittivat yhteiselämänsä. He elivät elämää iloineen ja suruineen, uskoen itseensä, toisiinsa ja kaikkivoipaisuuteensa.

      Selittämätön ahdistus vaan painoi Liisan mieltä. Hän piti siitä palautteesta, minkä sai ystävällisyytensä ja auttavaisuutensa vuoksi ja siksi yritti yhä enemmän ja enemmän. Ymmärtämättä että se uuvutti häntä ja teki hänet yhä äreämmäksi. Hän alkoi tiuskia Puolisolle ja ahdistui yhä enemmän tämän vaatimuksista huomioida hänen tarpeitaan ja odotuksiaan. Liisan mielestä Puoliso vaati liikaa eikä hän kuitenkaan saanut tältä riittävästi sitä positiivista kaikua hyväntöistään kuin oli odottanut. Niin Liisa jatkoi ahertamistaan toisten hyväksi ja etääntyi yhä enemmän Puolison läheisyydestä. Ja mitä enemmän Puoliso yritti lähestyä Liisaa, tämä sitä sukkelammin pakeni häntä. Alkoi seurata riitoja, joissa Liisa puolustautui. Mutta Liisalla ei ollut rohkeutta asiaa syvällisemmin pohtiakaan, ajatteleminen teki liian kipeää. Niinpä Puoliso otti sitten etäisyyttä ja alkoi ikäväksi kokemaansa mielipahan. Koska Liisa halusi yrittää olla kovasti hyvä ja näyttää kiltiltä, hän ei osannut sanoa mikä toisen käytöksessä hiersi. Ei sitä, että tunki ajoin liian lähelle, kontrolloi Liisan tekemisiä ja sanomisia, kontrolloi kaikkea ja halusi että asiat tapahtuvat hänen sanomallaan tavalla. Liisa tunsi salavihaa, mutta ei halunnut näyttää vihaansa. Nakkeli niskojaan, murjotti, oli puhumaton, jätti yhä enemmän huomioitta. Liisa kasvatti itselleen naamion, jossa oli kiltin tytön kuva mutta olkansa yli hän heitti ilkeitä vihjailuja toisen käytöksestä. Lopulta kyllästyi mahdottamaan Puolisoonsa ja selitti itselleen ja muille miten kamala tämä oli ja josta itse selviytyäkseen oli päästävä eroon. Asia mitä Liisa ei kertonut läheisilleen oli oivallus siitä, että hän tulisi tekemään Puolison yhä onnettomammaksi käytöksellään, ellei saa haluamaansa.

      Vapauduttuaan Liisa sitten alkoi tuhlata huomaavaisuuttaan kaivattuunsa Repoon. Hän hoiti ja hoivasi tätä, kantoi ruokaa ja lahjoja, auttoi missä kykeni ja kiltin koiranpennun tavoin odotti sokeripalaa tuolta Revolta. Repo oli alkuun vilpitön ja iloinen saamastaan, mutta pian Liisa alkoi hämmentää tuo loputon tarve, mikä Repoa vaivasi. Ei kai hänen tarvitse hoivata koko ajan toista, olisiko jo hänen vuoronsa? Jospa yrittäisi hoivata vähän enemmän, kyllä se Repo ymmärtää pian hyvän eli hänen päälle. Liisa hoivaretkiensä jälkeen oli vain tavattoman väsynyt, voimat oli imetty kuiviin ja ihmetteli mikä hänellä on. Hän ei ymmärtänyt että voimat söi juuri tuo hänen loputon antaminen ja yrittäminen, hyvänä oleminen. Mitä enemmän Liisa antoi, sitä enemmän Repo tunsi että hänellä loppuu tila itsensä ympäriltä. Repo ei osannut sanoa Liisalle, että tämän läheisyys oli ajoin kuin iilimadon takertumista kurkkuun, yhtä tukahduttavaa se oli. Sitä kiivammin Repo yritti karistaa Liisaa kannoiltaan ja keksi keinoja irtautuakseen tekemättä niin, ja sitä onnettomaksi Liisa kävi yrittäessään vielä enemmän. Lopulta Liisa tuli siihen tulokseen, että hän jakaa helmiä sioille yrittäessään hoivata Repoa ja odottaessaan että tämä haluaa antaa samaa hänelle. Tämä ei ole hänen hoivansa tarpeessa vaan tarvitsee jotain muuta. Ja jos jäisi katselemaan sitä muuta, hänestä tulee vielä onnettomampi."

      Mikä tämän typerän tarinan ajatus oli? Se että niin läheisriipppuvasta voi tulla tarvittaessa narsistinen kuin narsistisesta läheisriippuvainen. Kaikki riippuu olosuhteista. Jokaisella on varmaan edellytys noihin molempiin ääripäihin, mutta yhtä vahingollisia häiriöpiirteitä molemmat. Vähintään itselleen, mutta myös muille. Tämä tarina ei selitä tietenkään "kaikkia" ja "kaikkea". Se on vain tarina eräästä Liisasta.

      • 8+20=28

        No kerrankin suht "asiallinen" ketju, jossa ei syytelty kumpaakaan osapuolta. Vain yhden kommentoijan teksteistä paistoi läpi omahyväisyys...että siksi narsistit/häiriöiset kiinnostuvat meistä...kun ME olemme niin empaattisia, sosiaalisia, kaikin tavoin "hyviä" ihmisiä, koska olemme kotoisin hyvistä perheistä toisin kuin ne häiriöiset..."

        - Häiriöiset joiden lapsuus on mennyt pieleen viihtyvät tällaisen seurassa, koska kokevat empatiaa ja turvallisutta."

        Sikäli kun minä olen ymmärtänyt, narsisti ei ymmärrä tunnetta empatia ja tuskin välittää turvallisuudestakaan, enempi he ovat niitä jotka alati hakevat jännitystä elämäänsä, tavallisuus, rauhallisuus, turvallisuus ei kiinnosta.

      • 6+12=18
        8+20=28 kirjoitti:

        No kerrankin suht "asiallinen" ketju, jossa ei syytelty kumpaakaan osapuolta. Vain yhden kommentoijan teksteistä paistoi läpi omahyväisyys...että siksi narsistit/häiriöiset kiinnostuvat meistä...kun ME olemme niin empaattisia, sosiaalisia, kaikin tavoin "hyviä" ihmisiä, koska olemme kotoisin hyvistä perheistä toisin kuin ne häiriöiset..."

        - Häiriöiset joiden lapsuus on mennyt pieleen viihtyvät tällaisen seurassa, koska kokevat empatiaa ja turvallisutta."

        Sikäli kun minä olen ymmärtänyt, narsisti ei ymmärrä tunnetta empatia ja tuskin välittää turvallisuudestakaan, enempi he ovat niitä jotka alati hakevat jännitystä elämäänsä, tavallisuus, rauhallisuus, turvallisuus ei kiinnosta.

        Lisään vielä, että enemmänkin juuri narsistit/häiriöiset hakeutuvat heikkojen ihmisten seuraan joiden elämässä on jo sattunut jotain sellaista, joka tekee heistä haavoittuvia...voidaakseen kuvitella itse olevansa ylempiarvoisia...

      • xcch
        8+20=28 kirjoitti:

        No kerrankin suht "asiallinen" ketju, jossa ei syytelty kumpaakaan osapuolta. Vain yhden kommentoijan teksteistä paistoi läpi omahyväisyys...että siksi narsistit/häiriöiset kiinnostuvat meistä...kun ME olemme niin empaattisia, sosiaalisia, kaikin tavoin "hyviä" ihmisiä, koska olemme kotoisin hyvistä perheistä toisin kuin ne häiriöiset..."

        - Häiriöiset joiden lapsuus on mennyt pieleen viihtyvät tällaisen seurassa, koska kokevat empatiaa ja turvallisutta."

        Sikäli kun minä olen ymmärtänyt, narsisti ei ymmärrä tunnetta empatia ja tuskin välittää turvallisuudestakaan, enempi he ovat niitä jotka alati hakevat jännitystä elämäänsä, tavallisuus, rauhallisuus, turvallisuus ei kiinnosta.

        "- Häiriöiset joiden lapsuus on mennyt pieleen viihtyvät tällaisen seurassa, koska kokevat empatiaa ja turvallisutta."

        Puhuin häiriöisistä yleensä, en narsisteista, jotka näkevät tässä pelkän hyväksikäyttö mahdollisuuden.


        Minun kommentti: "Kasvoin normaaliperheessä jossa ei ollut alkoholismi, narsisti tai muita häiriöitä."
        Joten kysymys. Mistä sinä tuon löysit ?

        ".kun ME olemme niin empaattisia, sosiaalisia, kaikin tavoin "hyviä" ihmisiä, koska olemme kotoisin hyvistä perheistä toisin kuin ne häiriöiset..."

      • xcch
        6+12=18 kirjoitti:

        Lisään vielä, että enemmänkin juuri narsistit/häiriöiset hakeutuvat heikkojen ihmisten seuraan joiden elämässä on jo sattunut jotain sellaista, joka tekee heistä haavoittuvia...voidaakseen kuvitella itse olevansa ylempiarvoisia...

        "Lisään vielä, että enemmänkin juuri narsistit/häiriöiset hakeutuvat heikkojen ihmisten seuraan joiden elämässä on jo sattunut jotain sellaista, joka tekee heistä haavoittuvia.."

        Olen asunut narsistin kanssa yli kymmenen vuotta ja tiedän minkälaisten ihmisten kanssa hän tulee toimeen. Poikkeuksia voi olla, mutta narsisti ei pidä heikoista ihmisistä, eikä toisista narsisteista, vaan sellaista tasaisista empaattisista ihmisistä jotka eivät aiheuta yllätyksiä.

        Tulee hyvin toimeen vahvojen kanssa jos ovat toisia huomioonottavia, mutta ei sellaisten kanssa joilla on vahvoja mielipiteitä asioista, riipppumatta siitä onko he vahvoja tai heikkoa. Narsisti suojelee aina heikkoa minäänsä ja loukkaantuu helposti jostakin joka jollakin tavalla on hänelle herkkä alue vaikka siinä ei olisi mitään henkilökohtaista.

        Kuten täälläkin jokut tekevät kun kertoo oman lapsuuden ja perheen olleeen normaali, niin siitäkin pitää herneet vetää nenään.
        Kyllä minä arvasin sen jo kirjottaessa että ainakin MB pari tuntematonta siihen puttuu..

        Narsisti ei ymmärrä empatian päälle, mutta kyllä ymmärtää sen hyödyn eli sen että sellainen ihminen ei aihteuta hänelle vaaraa niin helposti.


        ".voidaakseen kuvitella itse olevansa ylempiarvoisia..."

        Narsisti pitää itseään aina ylempiarvoisena rippumatta siitä minkälainen toinen on.

      • elisakettu
        8+20=28 kirjoitti:

        No kerrankin suht "asiallinen" ketju, jossa ei syytelty kumpaakaan osapuolta. Vain yhden kommentoijan teksteistä paistoi läpi omahyväisyys...että siksi narsistit/häiriöiset kiinnostuvat meistä...kun ME olemme niin empaattisia, sosiaalisia, kaikin tavoin "hyviä" ihmisiä, koska olemme kotoisin hyvistä perheistä toisin kuin ne häiriöiset..."

        - Häiriöiset joiden lapsuus on mennyt pieleen viihtyvät tällaisen seurassa, koska kokevat empatiaa ja turvallisutta."

        Sikäli kun minä olen ymmärtänyt, narsisti ei ymmärrä tunnetta empatia ja tuskin välittää turvallisuudestakaan, enempi he ovat niitä jotka alati hakevat jännitystä elämäänsä, tavallisuus, rauhallisuus, turvallisuus ei kiinnosta.

        Narsistia ei yleensäkään kiinnosta tavallisuus, rauhallisuus eikä turvallisuus. Mutta monelle tulee myös hetkiä, jolloin he tarvitsevat empatiaa ja turvallisuutta. Saattavat myös kokea olonsa turvalliseksi. Mutta ongelmat alkavat yleensä siinä vaiheessa, kun toinen tunkee empaattisuuttaan yli äyräiden, se on kertakaikkiaan narsistille kestämätöntä; tunteiden ylivuotavuus, joksi hän sen kokee, menee yli hänen ymmärryksen (johtuu hänen emootiomaailmastaan, joka on rationaalinen kuin empaatikolla se on humaani, näin oletan). Ja siksi tuo toinen alkaa tuntua illimadolta ja sietämättömältä. Toinen havaittuaan karsastusta, yrittää epätoivoissaan enemmän, ymmärtämättä että ripustautuu sellaiseen joka ei sitä halua, tai joka ei halua tuota takertumista. Ja koska N ei ole suhteissaan emotionaalisella tasolla pitkäjännitteinen, alkaa juuri tuo tavallisesta elämästä poikkeava etsiminen (tämä voi yksinkin olla syynä). Jännitystä, uusia ihmissuhteita, mahdollisesti vaaraa, rajojen kokeilua yhä enemmän.

        Sama ongelma voi olla niinsanotuissa normisuhteissakin jossa kumpikin hakevat turvallisuutta ja läheisyyttä. Kaikki voi olla ensin melko normaalia. Jokin asia, mikä aiheuttaa kumppanille turvattomuuden tunnetta (tai on jo ollut aiemmin, mutta aktivoituu pintaan elämän tapahtumien aikana) tekee hänestä puolisoonsa ripustautuvan kiusankappaleen. Pahimmillaan siis. Toinen ei sitä kestä, eikä ymmärrä miksi puoliso käyttäytyy niin. Käyttäytymisessä voi olla takertumista, mustasukkaisuutta, pelkoja, kontrollointia, jne. Toinen ahdistuttuaan alkaa paeta ja etääntyä. Hänessä aktivoituvat esiin narsistisia piirteitä siksi, koska hän ei kykene taas kontrolloimaan omia tunteitaaan tai ottamaan todellista syytä pöydälle esim syyllistyttyään puolisonsa valituksista, nalkutuksesta tai jopa syytöksistä. Ja tämä voi käydä samassa suhteessa puolin ja toisinkin, riippuen juuri noista elämään kuuluvista traumoista ja muutoksista, sekä oman kehittymisen tai kypsymättömyyden asteista.

      • M.B.
        xcch kirjoitti:

        "Lisään vielä, että enemmänkin juuri narsistit/häiriöiset hakeutuvat heikkojen ihmisten seuraan joiden elämässä on jo sattunut jotain sellaista, joka tekee heistä haavoittuvia.."

        Olen asunut narsistin kanssa yli kymmenen vuotta ja tiedän minkälaisten ihmisten kanssa hän tulee toimeen. Poikkeuksia voi olla, mutta narsisti ei pidä heikoista ihmisistä, eikä toisista narsisteista, vaan sellaista tasaisista empaattisista ihmisistä jotka eivät aiheuta yllätyksiä.

        Tulee hyvin toimeen vahvojen kanssa jos ovat toisia huomioonottavia, mutta ei sellaisten kanssa joilla on vahvoja mielipiteitä asioista, riipppumatta siitä onko he vahvoja tai heikkoa. Narsisti suojelee aina heikkoa minäänsä ja loukkaantuu helposti jostakin joka jollakin tavalla on hänelle herkkä alue vaikka siinä ei olisi mitään henkilökohtaista.

        Kuten täälläkin jokut tekevät kun kertoo oman lapsuuden ja perheen olleeen normaali, niin siitäkin pitää herneet vetää nenään.
        Kyllä minä arvasin sen jo kirjottaessa että ainakin MB pari tuntematonta siihen puttuu..

        Narsisti ei ymmärrä empatian päälle, mutta kyllä ymmärtää sen hyödyn eli sen että sellainen ihminen ei aihteuta hänelle vaaraa niin helposti.


        ".voidaakseen kuvitella itse olevansa ylempiarvoisia..."

        Narsisti pitää itseään aina ylempiarvoisena rippumatta siitä minkälainen toinen on.

        Hienoa, että arvasit. Aiotko joskus lopettaa tuon erinomaisuudessasi paistattelun vai lasketaanko tuo loukkantuneen ihmisen ylpeänkirjavaksi puolustustuhahdukseksi??

        Sulla tuo oikeassaolemisen tarve alkaa saada mittaamattoman laajat puitteet....
        Ei pitäisi olla kovin paha asia, jos korjaa ylenpalttiset yleistykset.. öö.. ylenpalttisiksi yleistyksiksi. Niihin kun tuppaa mahtumaan monia totuuksia, kaiki keskenään erilaisia, aina. Ei vain sitä yhtä, joka ainoaksi oikeaksi totuudeksi onnistutaan värittämään.

        Kuten sinä usein onnistut.

      • en lukenut kaikkea

        Höpö höpö kettu. Liisa oli alkuaankin narsisti, mutta vain ohutnahkaisella tavalla, joka tarkoittaa sitä, että hän ei tehnyt mitään pyyteettömästi vaan haki tekemisillään huomiota ja ellei saanut niin.....Läheisriippuvasta ei tule narsistia, hän alkujaankin ON NARSISTI.

      • xcch
        M.B. kirjoitti:

        Hienoa, että arvasit. Aiotko joskus lopettaa tuon erinomaisuudessasi paistattelun vai lasketaanko tuo loukkantuneen ihmisen ylpeänkirjavaksi puolustustuhahdukseksi??

        Sulla tuo oikeassaolemisen tarve alkaa saada mittaamattoman laajat puitteet....
        Ei pitäisi olla kovin paha asia, jos korjaa ylenpalttiset yleistykset.. öö.. ylenpalttisiksi yleistyksiksi. Niihin kun tuppaa mahtumaan monia totuuksia, kaiki keskenään erilaisia, aina. Ei vain sitä yhtä, joka ainoaksi oikeaksi totuudeksi onnistutaan värittämään.

        Kuten sinä usein onnistut.

        "Hienoa, että arvasit. Aiotko joskus lopettaa tuon erinomaisuudessasi paistattelun vai lasketaanko tuo loukkantuneen ihmisen ylpeänkirjavaksi puolustustuhahdukseksi?? "

        En pidä tuollaisia ominaisuuksia erinomaisia vaan normaaleina joita ylivoimaisesti suurin osa ihmisistä on. Narsisteja on 1-4 %, alkoholisteja n 10%, ja muita häiriöitä yhteensä ehkä 10%. Eli noin 3/4 osaa ihmistä on normaaleja.Täällä häiriöisitä on tehty normaaleja ja normaaleista "eriomaisuudella paistettelevia häirikköjä."

        "Sulla tuo oikeassaolemisen tarve alkaa saada mittaamattoman laajat puitteet....
        Ei pitäisi olla kovin paha asia, jos korjaa ylenpalttiset yleistykset.. öö.. ylenpalttisiksi yleistyksiksi. Niihin kun tuppaa mahtumaan monia totuuksia, kaiki keskenään erilaisia, aina. Ei vain sitä yhtä, joka ainoaksi oikeaksi totuudeksi onnistutaan värittämään."

        En ole huomannut sinun sen paremmin kuin kekenkään mukaan täällä potevan väärässä olemisen tarvetta, joten siinä mielessä ollaan samalla puolella.
        EIkä ne ole yleistyksiä vaan osa suurempaa kokonaisuutta, nämä samat asiat voit löytää netistä asiantuntijoiden kirjoittamina..


        Tuosta voit aloittaa
        http://www.oppijailo.fi/index/artikkelit/vahva_itsetunto_luodaan_lapsuudessa

        Lisää ohjeita
        "Hyvään itsetuntoon kuuluu toisten arvostus
        Kykenetkö arvostamaan muita ihmisiä? Hyvään itsetuntoon kuuluu kyky arvostaa muita ihmisiä ja kykyä nähdä toisen ihmisen osaaminen, antaa hänelle tunnustusta ja arvoa hänen mielipiteilleen."

        " Henkilö, jolla on vahva itsetunto, kykenee näkemään oman arvonsa ja osaamisensa, mutta hän ei ajattele olevansa ainoa joka osaa, tai ainoa jota tulee arvostaa."

        http://www.suhdesoppa.fi/itsetuntemus/5-askelta-parempaan-itsetuntoon/



        "Kuten sinä usein onnistut."

        :)

      • M.B.
        xcch kirjoitti:

        "Hienoa, että arvasit. Aiotko joskus lopettaa tuon erinomaisuudessasi paistattelun vai lasketaanko tuo loukkantuneen ihmisen ylpeänkirjavaksi puolustustuhahdukseksi?? "

        En pidä tuollaisia ominaisuuksia erinomaisia vaan normaaleina joita ylivoimaisesti suurin osa ihmisistä on. Narsisteja on 1-4 %, alkoholisteja n 10%, ja muita häiriöitä yhteensä ehkä 10%. Eli noin 3/4 osaa ihmistä on normaaleja.Täällä häiriöisitä on tehty normaaleja ja normaaleista "eriomaisuudella paistettelevia häirikköjä."

        "Sulla tuo oikeassaolemisen tarve alkaa saada mittaamattoman laajat puitteet....
        Ei pitäisi olla kovin paha asia, jos korjaa ylenpalttiset yleistykset.. öö.. ylenpalttisiksi yleistyksiksi. Niihin kun tuppaa mahtumaan monia totuuksia, kaiki keskenään erilaisia, aina. Ei vain sitä yhtä, joka ainoaksi oikeaksi totuudeksi onnistutaan värittämään."

        En ole huomannut sinun sen paremmin kuin kekenkään mukaan täällä potevan väärässä olemisen tarvetta, joten siinä mielessä ollaan samalla puolella.
        EIkä ne ole yleistyksiä vaan osa suurempaa kokonaisuutta, nämä samat asiat voit löytää netistä asiantuntijoiden kirjoittamina..


        Tuosta voit aloittaa
        http://www.oppijailo.fi/index/artikkelit/vahva_itsetunto_luodaan_lapsuudessa

        Lisää ohjeita
        "Hyvään itsetuntoon kuuluu toisten arvostus
        Kykenetkö arvostamaan muita ihmisiä? Hyvään itsetuntoon kuuluu kyky arvostaa muita ihmisiä ja kykyä nähdä toisen ihmisen osaaminen, antaa hänelle tunnustusta ja arvoa hänen mielipiteilleen."

        " Henkilö, jolla on vahva itsetunto, kykenee näkemään oman arvonsa ja osaamisensa, mutta hän ei ajattele olevansa ainoa joka osaa, tai ainoa jota tulee arvostaa."

        http://www.suhdesoppa.fi/itsetuntemus/5-askelta-parempaan-itsetuntoon/



        "Kuten sinä usein onnistut."

        :)

        Jos sun mielestä väänteleminen ja vääristely on 'ällöä' niin ihmettelen miksi itse sitä harrastat?

        Eikö tuo ole jo aika kaksinaismoralistista TAI erityisoikeuksia omalle kohdalle - vaatimus?

        *ällöä*

      • elisakettu
        en lukenut kaikkea kirjoitti:

        Höpö höpö kettu. Liisa oli alkuaankin narsisti, mutta vain ohutnahkaisella tavalla, joka tarkoittaa sitä, että hän ei tehnyt mitään pyyteettömästi vaan haki tekemisillään huomiota ja ellei saanut niin.....Läheisriippuvasta ei tule narsistia, hän alkujaankin ON NARSISTI.

        Hyvä kun toit näkemyksesi esille ja kiitän palautteesta. Ohutnahkaisen olin nimittäin päässyt unohtamaan. Jotkut muuten puhuvat että ne ovat samoja asioita (LR ja ON), mitenkähän ne merkittävästi poikkeavat toisistaan?

        Tiesin että tarina oli hatara, kun sen buukkasin; mutta lähtökohtana oli oletus että Liisa on läheisriippuva, jolle muodostui narsistisia piirteitä tai sanoisinko paremminkin, ne piirteet aktivoituivat tietyissä olosuhteissa esille. Puhtaasti omia oletuksiani ja arvioitani. Mikä tarinasta jäi puuttumaan, mikä taka-ajatukseni oli mutta unohdin lisätä, oli oletus myös että läheisriippuva kohdattuaan toisen samanlaisen, voiko toisesta riippuvasta tulla narsisesti käyttäytyvä kun ei kestä itseensä kohdistunutta riippuvuutta?

        Mitä Liisaan tulee, tarina ei ole mielikuvituksellinen. Hän käy vain läpi ahdistustaan tekemisistään ja tekemättä jättämisistään ja koettaa löytää vastauksia. Totutuilla kaavoilla on nimittäin tapa toistua, jonka mahdollisuuden ja hienoisten viitteiden olemassaolon Liisa tiedostaa ahdistavana. Tähän pitäisi löytää jarruja. Tarvitaan muutoksia.

        Täysi myötätuntoni aloittajaa kohtaan. Hän pohtii muutoksen tarpeellisuutta ja etsii vastauksia. Se kertoo pyrkimyksestä. Minusta se kertoo myös sisukkuudesta ja antaa toivoa muillekin asian kanssa painivalle, kuten Liisalle, vaikka tarina onkin toinen. Eikä sitä tarvitse enää pohtia tässä ketjussa.

      • A
        elisakettu kirjoitti:

        Hyvä kun toit näkemyksesi esille ja kiitän palautteesta. Ohutnahkaisen olin nimittäin päässyt unohtamaan. Jotkut muuten puhuvat että ne ovat samoja asioita (LR ja ON), mitenkähän ne merkittävästi poikkeavat toisistaan?

        Tiesin että tarina oli hatara, kun sen buukkasin; mutta lähtökohtana oli oletus että Liisa on läheisriippuva, jolle muodostui narsistisia piirteitä tai sanoisinko paremminkin, ne piirteet aktivoituivat tietyissä olosuhteissa esille. Puhtaasti omia oletuksiani ja arvioitani. Mikä tarinasta jäi puuttumaan, mikä taka-ajatukseni oli mutta unohdin lisätä, oli oletus myös että läheisriippuva kohdattuaan toisen samanlaisen, voiko toisesta riippuvasta tulla narsisesti käyttäytyvä kun ei kestä itseensä kohdistunutta riippuvuutta?

        Mitä Liisaan tulee, tarina ei ole mielikuvituksellinen. Hän käy vain läpi ahdistustaan tekemisistään ja tekemättä jättämisistään ja koettaa löytää vastauksia. Totutuilla kaavoilla on nimittäin tapa toistua, jonka mahdollisuuden ja hienoisten viitteiden olemassaolon Liisa tiedostaa ahdistavana. Tähän pitäisi löytää jarruja. Tarvitaan muutoksia.

        Täysi myötätuntoni aloittajaa kohtaan. Hän pohtii muutoksen tarpeellisuutta ja etsii vastauksia. Se kertoo pyrkimyksestä. Minusta se kertoo myös sisukkuudesta ja antaa toivoa muillekin asian kanssa painivalle, kuten Liisalle, vaikka tarina onkin toinen. Eikä sitä tarvitse enää pohtia tässä ketjussa.

        > Mikä tarinasta jäi puuttumaan, mikä taka-ajatukseni oli mutta unohdin lisätä, oli oletus myös että läheisriippuva kohdattuaan toisen samanlaisen, voiko toisesta riippuvasta tulla narsisesti käyttäytyvä kun ei kestä itseensä kohdistunutta riippuvuutta?

        - Eikä molempien edes tarvitse olla lähesiriippuvaisia? Riittää aivan hyvin, että uhriutuvasti/alistuvasti/ohutnahkaisesti käyttäytyvä kohtaa jonkun, joka kohtelee häntä kahdenvälisessä suhteessa tasa-arvoisesti. Tällöinkin narsistinen epätasapaino pyrkii u/a/n:ssa pintaan, mutta kenties nyt juurikin "päinvastaisena" uhriuttavana/alistavana/paksunahkaisena käytöksenä. Päinvastaiisuudella sinänsä ei ole merkitystä, sillä u/a/n on vailla suuntaa ja harjoittaa huomaamattaan esimerkiksi suunnatonta väkivaltaa.

        Uhriutuva ja alistuva käytös on merkki siis samalla potentiaalisesta hyväksikäyttäjästä, koska henkilön tasapaino häilyilee, levottomasti lepattaa.

      • A
        elisakettu kirjoitti:

        Narsistia ei yleensäkään kiinnosta tavallisuus, rauhallisuus eikä turvallisuus. Mutta monelle tulee myös hetkiä, jolloin he tarvitsevat empatiaa ja turvallisuutta. Saattavat myös kokea olonsa turvalliseksi. Mutta ongelmat alkavat yleensä siinä vaiheessa, kun toinen tunkee empaattisuuttaan yli äyräiden, se on kertakaikkiaan narsistille kestämätöntä; tunteiden ylivuotavuus, joksi hän sen kokee, menee yli hänen ymmärryksen (johtuu hänen emootiomaailmastaan, joka on rationaalinen kuin empaatikolla se on humaani, näin oletan). Ja siksi tuo toinen alkaa tuntua illimadolta ja sietämättömältä. Toinen havaittuaan karsastusta, yrittää epätoivoissaan enemmän, ymmärtämättä että ripustautuu sellaiseen joka ei sitä halua, tai joka ei halua tuota takertumista. Ja koska N ei ole suhteissaan emotionaalisella tasolla pitkäjännitteinen, alkaa juuri tuo tavallisesta elämästä poikkeava etsiminen (tämä voi yksinkin olla syynä). Jännitystä, uusia ihmissuhteita, mahdollisesti vaaraa, rajojen kokeilua yhä enemmän.

        Sama ongelma voi olla niinsanotuissa normisuhteissakin jossa kumpikin hakevat turvallisuutta ja läheisyyttä. Kaikki voi olla ensin melko normaalia. Jokin asia, mikä aiheuttaa kumppanille turvattomuuden tunnetta (tai on jo ollut aiemmin, mutta aktivoituu pintaan elämän tapahtumien aikana) tekee hänestä puolisoonsa ripustautuvan kiusankappaleen. Pahimmillaan siis. Toinen ei sitä kestä, eikä ymmärrä miksi puoliso käyttäytyy niin. Käyttäytymisessä voi olla takertumista, mustasukkaisuutta, pelkoja, kontrollointia, jne. Toinen ahdistuttuaan alkaa paeta ja etääntyä. Hänessä aktivoituvat esiin narsistisia piirteitä siksi, koska hän ei kykene taas kontrolloimaan omia tunteitaaan tai ottamaan todellista syytä pöydälle esim syyllistyttyään puolisonsa valituksista, nalkutuksesta tai jopa syytöksistä. Ja tämä voi käydä samassa suhteessa puolin ja toisinkin, riippuen juuri noista elämään kuuluvista traumoista ja muutoksista, sekä oman kehittymisen tai kypsymättömyyden asteista.

        > Toinen ahdistuttuaan alkaa paeta ja etääntyä. Hänessä aktivoituvat esiin narsistisia piirteitä siksi, koska hän ei kykene taas kontrolloimaan omia tunteitaaan tai ottamaan todellista syytä

        Kuulostaa sitoutumiskammolta.

      • pienilumihiutale

        Erittäin mielenkiintoista keskustelua koko ketju, joka saa miettimään, että onko minussakin jokin houkutin vain tietynlaisille ihmisille ja miksi käyttäydyn niin kuin käyttäydyn. Itse, kun uskon, että kaikissa suhteissa on sitä omaa vaikutusta se puolet ainakin ja joskus näyttää siltä, että toisen vaikutusta on enemmänkin, kun se saa toisen hyppimään, loikkimaan ja temppuja tekemään ja jostain syystä tuo niitä huonoja asioita kovasti vastinkappaleelle pintaan. Rohkeaa keskustelua täällä, vaikka on jo vuosien takaa.

    • HL

      Olen itse luonteeltani ja sydämeltäni kovin samanlainen kuin sinä ja koen sen myös ennemmin kiroukseksi kuin "lahjaksi".
      Olen kokenut mahalaskuja niin parisuhteissa kuin ystävyyssuhteissa ja henkinen kapasiteettini alkaa olla lopussa. Tähän asti olen jaksanut löytää toivoa siitä että ihmiset ovat erilaisia ja että mulla on ollut huonoa tuuria vaan, mutta kun nyt kelaan taaksepäin niin ei voi muuta kuin kauhistella. Jos jonkin näköistä hiihtäjää on tullut vastaan ja viimeisin parisuhteeni kaatui juuri kun en vain enää voinut jatkaa...(alkoholia, rikollisuutta jne..)
      Olen pohtinut kysymystä, miksi?
      Voi kai olla vain että olen liian sinisilmäinen ja luonteeltani auttavainen tai sitten omat ongelmani näkyvät myös toisissa ihmisissä jotka päästän lähelleni?
      En osaa sanoa. Mutta voisikohan näinkin olla...

    • YAK-42

      Edellisissä kirjoituksissa on tullut esille muutamis asioita, jotka saavat minutkin pohtimaan suhdettani narsisteihin. Olen ollut lapsuudesta saakka sellaista tyyppiä, jota narsistit eivät juurikaan siedä. Jotkut kiertävät kaukaa, jotkut alkavat heti kukkoilla, jonkun narsistinen raivo tulee nopeasti esiin ja joku pakenee paikalta. Lisäksi moni on sanonut, että minä en ole ollenkaan sellainen kuin ko. henkilö kuvitteli.

      Arvelisin, että tärkeimmät pointit ovat siinä, että vaikutan päälle päin aika heiveröiseltä, näytän tunteeni avoimesti ja olen puheissani suora ja rehellinen. Ja kun tähän vielä lisätään avoin uskoni Jumalaan, niin taidan totisesti olla narsistien kauhu.

      • xcch

        "Edellisissä kirjoituksissa on tullut esille muutamis asioita, jotka saavat minutkin pohtimaan suhdettani narsisteihin. Olen ollut lapsuudesta saakka sellaista tyyppiä, jota narsistit eivät juurikaan siedä."

        Työpaikalla narsistit ei siedä minua, eikä kyllä oikein kotonakaan. Narsistit haluavat ihmisen joka on empaattinen ja suora ja johon voisivat luottaa. Mutta kaupanpäälliseksi saavat ihmisen joka sanoo asiat suoraan ja oikaisee valheet jota taas narsisti ei siedä vähääkään. Josta syystä tuollaiset suhteet ei toimi mitenkään ja varsinkaan jos ihmisellä on hyvä itsetunto joka kestää nassen hyökkäykset.

      • YAK-42

        Ai niin joo, lisätään vielä voimakkaat mielipiteet ja itsepäisyys, niin luonnekuva tulee varmasti selväksi. Suurin ongelmani narsistien suhteen ovat aina olleet yhteentörmäykset, joista osa on ollut rajujakin.

      • YAK-42
        xcch kirjoitti:

        "Edellisissä kirjoituksissa on tullut esille muutamis asioita, jotka saavat minutkin pohtimaan suhdettani narsisteihin. Olen ollut lapsuudesta saakka sellaista tyyppiä, jota narsistit eivät juurikaan siedä."

        Työpaikalla narsistit ei siedä minua, eikä kyllä oikein kotonakaan. Narsistit haluavat ihmisen joka on empaattinen ja suora ja johon voisivat luottaa. Mutta kaupanpäälliseksi saavat ihmisen joka sanoo asiat suoraan ja oikaisee valheet jota taas narsisti ei siedä vähääkään. Josta syystä tuollaiset suhteet ei toimi mitenkään ja varsinkaan jos ihmisellä on hyvä itsetunto joka kestää nassen hyökkäykset.

        Taidetaan olla samaa maata ...

      • temppuilija
        YAK-42 kirjoitti:

        Ai niin joo, lisätään vielä voimakkaat mielipiteet ja itsepäisyys, niin luonnekuva tulee varmasti selväksi. Suurin ongelmani narsistien suhteen ovat aina olleet yhteentörmäykset, joista osa on ollut rajujakin.

        Peräänantamattomuus on itsepäisyyden positiivinen puoli. Esimerkiksi itsensä tutkiskelussa peräänantamattomuus on oikeastaan perusedellytys. Se ei kuitenkaan ole esteenä toisten näkemysten erillisyyden hyväksymiselle.

      • Oravanpyörässä
        YAK-42 kirjoitti:

        Ai niin joo, lisätään vielä voimakkaat mielipiteet ja itsepäisyys, niin luonnekuva tulee varmasti selväksi. Suurin ongelmani narsistien suhteen ovat aina olleet yhteentörmäykset, joista osa on ollut rajujakin.

        Sitäkin olen miettinyt,onko minulla jokin alitajuinen tarve alistua?Itsetunto-ongelmia löytyy,joten ehkä se on myös osa ongelmaa.Tai syitä ongelmaan.Mietin vain miten sitä itse saisi "kiinni" näistä syistä ja seurauksista.Itsessäni.

      • nisse ja nasse
        temppuilija kirjoitti:

        Peräänantamattomuus on itsepäisyyden positiivinen puoli. Esimerkiksi itsensä tutkiskelussa peräänantamattomuus on oikeastaan perusedellytys. Se ei kuitenkaan ole esteenä toisten näkemysten erillisyyden hyväksymiselle.

        Juu ja noiden lisäksi vielä lahjomattomuus niin hyvin pärjää.

      • YAK-42
        nisse ja nasse kirjoitti:

        Juu ja noiden lisäksi vielä lahjomattomuus niin hyvin pärjää.

        Itsepäisyyteni näkyy ennen muuta sinnikkyytenä. En ole kovinkaan määrätietoinen ihminen, mutta sitten kun johonkin suuntaan lähden tai aloitan jonkun "projektin", vien sen varmasti loppuun saakka. Ja jos jotain päätän, se päätös pitää enkä anna periksi. En, vaikka joku yrittäisi lahjoakin.

      • YAK-42
        Oravanpyörässä kirjoitti:

        Sitäkin olen miettinyt,onko minulla jokin alitajuinen tarve alistua?Itsetunto-ongelmia löytyy,joten ehkä se on myös osa ongelmaa.Tai syitä ongelmaan.Mietin vain miten sitä itse saisi "kiinni" näistä syistä ja seurauksista.Itsessäni.

        Tuon alitajuisen tarpeen voit ymmärtää vain sinä itse. Uskoisin kuitenkin, että ongelmasi on ensisijaisesti "henkilökemiallinen".

      • nisse ja nasse
        YAK-42 kirjoitti:

        Itsepäisyyteni näkyy ennen muuta sinnikkyytenä. En ole kovinkaan määrätietoinen ihminen, mutta sitten kun johonkin suuntaan lähden tai aloitan jonkun "projektin", vien sen varmasti loppuun saakka. Ja jos jotain päätän, se päätös pitää enkä anna periksi. En, vaikka joku yrittäisi lahjoakin.

        Hieno juttu mutta vaikeuksia tuosta varmaan koituu, koska narsisti suuttuu helposti jos ei ota hänen lahjuksiaan vastaan. Toivottavasti ei kuitenkaan liikaa niinkuin mulle kävi, enää en minkäänlaisille barrikadeille lähde. Nasse saa mun puolesta porskuttaa niin kauan kuin jaksaa.

      • A
        Oravanpyörässä kirjoitti:

        Sitäkin olen miettinyt,onko minulla jokin alitajuinen tarve alistua?Itsetunto-ongelmia löytyy,joten ehkä se on myös osa ongelmaa.Tai syitä ongelmaan.Mietin vain miten sitä itse saisi "kiinni" näistä syistä ja seurauksista.Itsessäni.

        > Sitäkin olen miettinyt,onko minulla jokin alitajuinen tarve alistua?

        Ei ole. Alistumisen tarvetta ei ole kenelläkään. Joillakin ihmisillä voi olla halu alistua, mutta tuskinpa mikään viittaisi suuremmin sinulla tuohon haluunkaan.

        Olet reipas.

      • YAK-42
        nisse ja nasse kirjoitti:

        Hieno juttu mutta vaikeuksia tuosta varmaan koituu, koska narsisti suuttuu helposti jos ei ota hänen lahjuksiaan vastaan. Toivottavasti ei kuitenkaan liikaa niinkuin mulle kävi, enää en minkäänlaisille barrikadeille lähde. Nasse saa mun puolesta porskuttaa niin kauan kuin jaksaa.

        Et ikinä arvaa, kuinka paljon olen menettänyt ihan rahallisestikin lahjomattomuuteni vuoksi! Lahjus on kuitenkin ansa, jonka vastaan ottamalla tulee sidotuksi talutusnuoraan. Olen valinnut mieluummin vapauden.

      • A
        YAK-42 kirjoitti:

        Et ikinä arvaa, kuinka paljon olen menettänyt ihan rahallisestikin lahjomattomuuteni vuoksi! Lahjus on kuitenkin ansa, jonka vastaan ottamalla tulee sidotuksi talutusnuoraan. Olen valinnut mieluummin vapauden.

        Rakkauskin on lahja. Vastaanottokykyään kannattaa harjoittaa.

      • nisse & co
        A kirjoitti:

        Rakkauskin on lahja. Vastaanottokykyään kannattaa harjoittaa.

        Lahja onkin eri asia kuin lahjus ja joskus nämä on vaikea erottaa toisistaan. Jos jää kiitollisuudenvelkaan ei ollut kyse lahjasta.

      • A
        nisse & co kirjoitti:

        Lahja onkin eri asia kuin lahjus ja joskus nämä on vaikea erottaa toisistaan. Jos jää kiitollisuudenvelkaan ei ollut kyse lahjasta.

        Olette aivan oikeassa. Kuinka reipasta :)

      • YAK-42
        A kirjoitti:

        Olette aivan oikeassa. Kuinka reipasta :)

        Sukuni on pullollaan narsisteja, joten kaikenlaisista "lahjoista" on kertynyt kokemusta roppakaupalla. Narsistin antama lahja on aina lahjus. Narsistit ostavat läheisilleen ylenpalttisia lahjoja ja muistavat ikuisesti, mitä ovat kenellekin ostaneet. Asiallahan voi tiukan paikan tullen kiristää lahjan saajaa tyyliin "Olehan mieliksi tai minä otan sen pois sinulta?" Narsisti ei anna koskaan mitään antamisen ilosta tai halusta ilahduttaa toista.

    • 9

      Sen ainakin voi sanoa, että sekopäät etsivät ympärilleen ihmisiä, jotka mahdollisimman vähällä vaivalla ovat hyödynnettävissä palvelijoina, avustajina, maksajina, tiedonlähteinä, jne. Kaikki eivät koskaan huomaa tai miellä olevansa tällä tavoin "palveluksessa".

      Olet kuitenkin sikäli hyvässä tilanteessa, että huomaat ongelman. Mielestäni on parempi olla yksin, kuin pitää väkisin yllä hakalilta tuntuvia ihmissuhteita. Lienee luonnekysymys, arvostaako ihminen seuraa sinällään vaiko mukavaa seuraa.

      • 10+4=14

        juuri...mahdollisimman vähällä vaivalla hyödynnetettävissä, tarkoittaa sitä, että narsisti "etsii" ympärilleen jollain tavoin haavoittuneita ihmisiä, jotka hän alkuun ikäänkuin nostaa jaloilleen...

        "Ehkä meidän polkumme kohtasivat yksityisemmin. Ehkä minä olen se joka nostin sinut ylös kun olit maassa, annoin sinulle työtä kun olit työtön, näytin sinulle tien kun olit eksyksissä, valoin sinuun luottamusta kun epäilit, sain sinut nauramaan kun olit surullinen, herätin kipinäsi kun olit ikävystynyt, kuuntelin ja ymmärsin sinua, tunnistin sinut siksi joka todella olet, tunsin sinun tuskasi ja löysin vastauksia, ja annoin sinulle halun elää. Tietysti sinä tunnistat minut. Minä olen sinun inspiraatiosi, sinun ihanteesi, sinun pelastajasi, sinun johtajasi, sinun paras ystäväsi, se jota sinä haluat seurata, ja se jonka suosio saa sinut hehkumaan."

        Tuo on se tavallinen tarina, suhteitten alusta. kopioitu Vakninin teksteistä.

        Ja lopulta naristin suhteissa käy näin...

        "Mutta voin olla myös sinun pahin painajaisesi. Ensin minä rakennan sinua koska sinä tarvitset sitä. Taivaasi muuttuu kirkkaansiniseksi. Sitten, kuin salama kirkkaalta taivaalta, alan repimään sinua. Sinä annat minun tehdä sen, koska sinä olet tottunut siihen etkä saa sanaakaan suustasi. Olin väärässä sääliessäni sinua. Sinä olet täysin kykenemätön, epäkunnioitettava, epäluotettava, epämoraalinen, piittaamaton, avuton, itsekäs, rajoittunut, inhottava. Olet kiusallinen seuralainen, epäkiitollinen kumppani, kykenemätön vanhempi, pettymys, seksuaalinen floppi, taloudellinen rasite. Kerron sen päin naamaa. Minun täytyy. Se on minun oikeuteni, sillä se on sitä. "

        Minun on hyvin vaikea uskoa, että narsisti arvostaa suhteen turvallisuutta ja kumppanin empaattisuutta. Ja onhan sen kumppanin päässäkin vikaa jos sitä empaattisuutta riittää tuollaisissa oloissa vuodesta toiseen, kun ollaan niin hyviä ihmisiä, että kestetään mitä vaan.

      • A
        10+4=14 kirjoitti:

        juuri...mahdollisimman vähällä vaivalla hyödynnetettävissä, tarkoittaa sitä, että narsisti "etsii" ympärilleen jollain tavoin haavoittuneita ihmisiä, jotka hän alkuun ikäänkuin nostaa jaloilleen...

        "Ehkä meidän polkumme kohtasivat yksityisemmin. Ehkä minä olen se joka nostin sinut ylös kun olit maassa, annoin sinulle työtä kun olit työtön, näytin sinulle tien kun olit eksyksissä, valoin sinuun luottamusta kun epäilit, sain sinut nauramaan kun olit surullinen, herätin kipinäsi kun olit ikävystynyt, kuuntelin ja ymmärsin sinua, tunnistin sinut siksi joka todella olet, tunsin sinun tuskasi ja löysin vastauksia, ja annoin sinulle halun elää. Tietysti sinä tunnistat minut. Minä olen sinun inspiraatiosi, sinun ihanteesi, sinun pelastajasi, sinun johtajasi, sinun paras ystäväsi, se jota sinä haluat seurata, ja se jonka suosio saa sinut hehkumaan."

        Tuo on se tavallinen tarina, suhteitten alusta. kopioitu Vakninin teksteistä.

        Ja lopulta naristin suhteissa käy näin...

        "Mutta voin olla myös sinun pahin painajaisesi. Ensin minä rakennan sinua koska sinä tarvitset sitä. Taivaasi muuttuu kirkkaansiniseksi. Sitten, kuin salama kirkkaalta taivaalta, alan repimään sinua. Sinä annat minun tehdä sen, koska sinä olet tottunut siihen etkä saa sanaakaan suustasi. Olin väärässä sääliessäni sinua. Sinä olet täysin kykenemätön, epäkunnioitettava, epäluotettava, epämoraalinen, piittaamaton, avuton, itsekäs, rajoittunut, inhottava. Olet kiusallinen seuralainen, epäkiitollinen kumppani, kykenemätön vanhempi, pettymys, seksuaalinen floppi, taloudellinen rasite. Kerron sen päin naamaa. Minun täytyy. Se on minun oikeuteni, sillä se on sitä. "

        Minun on hyvin vaikea uskoa, että narsisti arvostaa suhteen turvallisuutta ja kumppanin empaattisuutta. Ja onhan sen kumppanin päässäkin vikaa jos sitä empaattisuutta riittää tuollaisissa oloissa vuodesta toiseen, kun ollaan niin hyviä ihmisiä, että kestetään mitä vaan.

        Vakninin jutut ovat kauhuromanttisia fantasioita. Ne voivat satujen tavoin olla hedelmällisiä herättäessään käsittelemään omia vuorovaikutustaitojaan ja sosiaalisia roolejaan. Niiden lukeminen ja niiden varaan oman itsenalyysinsa tai parisuhdeterapiansa laskeminen on ... viihderomaani.

      • xcch
        10+4=14 kirjoitti:

        juuri...mahdollisimman vähällä vaivalla hyödynnetettävissä, tarkoittaa sitä, että narsisti "etsii" ympärilleen jollain tavoin haavoittuneita ihmisiä, jotka hän alkuun ikäänkuin nostaa jaloilleen...

        "Ehkä meidän polkumme kohtasivat yksityisemmin. Ehkä minä olen se joka nostin sinut ylös kun olit maassa, annoin sinulle työtä kun olit työtön, näytin sinulle tien kun olit eksyksissä, valoin sinuun luottamusta kun epäilit, sain sinut nauramaan kun olit surullinen, herätin kipinäsi kun olit ikävystynyt, kuuntelin ja ymmärsin sinua, tunnistin sinut siksi joka todella olet, tunsin sinun tuskasi ja löysin vastauksia, ja annoin sinulle halun elää. Tietysti sinä tunnistat minut. Minä olen sinun inspiraatiosi, sinun ihanteesi, sinun pelastajasi, sinun johtajasi, sinun paras ystäväsi, se jota sinä haluat seurata, ja se jonka suosio saa sinut hehkumaan."

        Tuo on se tavallinen tarina, suhteitten alusta. kopioitu Vakninin teksteistä.

        Ja lopulta naristin suhteissa käy näin...

        "Mutta voin olla myös sinun pahin painajaisesi. Ensin minä rakennan sinua koska sinä tarvitset sitä. Taivaasi muuttuu kirkkaansiniseksi. Sitten, kuin salama kirkkaalta taivaalta, alan repimään sinua. Sinä annat minun tehdä sen, koska sinä olet tottunut siihen etkä saa sanaakaan suustasi. Olin väärässä sääliessäni sinua. Sinä olet täysin kykenemätön, epäkunnioitettava, epäluotettava, epämoraalinen, piittaamaton, avuton, itsekäs, rajoittunut, inhottava. Olet kiusallinen seuralainen, epäkiitollinen kumppani, kykenemätön vanhempi, pettymys, seksuaalinen floppi, taloudellinen rasite. Kerron sen päin naamaa. Minun täytyy. Se on minun oikeuteni, sillä se on sitä. "

        Minun on hyvin vaikea uskoa, että narsisti arvostaa suhteen turvallisuutta ja kumppanin empaattisuutta. Ja onhan sen kumppanin päässäkin vikaa jos sitä empaattisuutta riittää tuollaisissa oloissa vuodesta toiseen, kun ollaan niin hyviä ihmisiä, että kestetään mitä vaan.

        "Minun on hyvin vaikea uskoa, että narsisti arvostaa suhteen turvallisuutta ja kumppanin empaattisuutta."

        Kyllä se arvostaa, mutta ei ymmärrä sen päälle mitään vaan pitää empaattisuutta heikkoutena ja hänelle avautuu hyväksikäytön mahdollisuus.


        " Ja onhan sen kumppanin päässäkin vikaa jos sitä empaattisuutta riittää tuollaisissa oloissa vuodesta toiseen, kun ollaan niin hyviä ihmisiä, että kestetään mitä vaan."

        Ei sitä riitä, on pakko ottaa etäisyyttä, nasse on henkisesti kuin raateleva susi jos on lähellä niin saa jatkuvasti haavoja. Ja on se aika tylsää itse osoittaa empatiaa ilman vastakaikua. Kun tulee kotiin niin menee puolesta tunnista tuntiin ennenkuin kuin sanoo sanaakaan, ei sano vaikka kysyisi jotain.
        Ei silti ole vihainen, se on narsistin tyypillistä ylimielisyyttä jolla hän osoittaa ylemyyttään polisoon nähden.

      • M.B.
        xcch kirjoitti:

        "Minun on hyvin vaikea uskoa, että narsisti arvostaa suhteen turvallisuutta ja kumppanin empaattisuutta."

        Kyllä se arvostaa, mutta ei ymmärrä sen päälle mitään vaan pitää empaattisuutta heikkoutena ja hänelle avautuu hyväksikäytön mahdollisuus.


        " Ja onhan sen kumppanin päässäkin vikaa jos sitä empaattisuutta riittää tuollaisissa oloissa vuodesta toiseen, kun ollaan niin hyviä ihmisiä, että kestetään mitä vaan."

        Ei sitä riitä, on pakko ottaa etäisyyttä, nasse on henkisesti kuin raateleva susi jos on lähellä niin saa jatkuvasti haavoja. Ja on se aika tylsää itse osoittaa empatiaa ilman vastakaikua. Kun tulee kotiin niin menee puolesta tunnista tuntiin ennenkuin kuin sanoo sanaakaan, ei sano vaikka kysyisi jotain.
        Ei silti ole vihainen, se on narsistin tyypillistä ylimielisyyttä jolla hän osoittaa ylemyyttään polisoon nähden.

        Itse käyttäydyn noin kun kaikesta sanomastani suututaan ja vastaukseni haukutaan paskaksi.

        Ylimieliseksi olen haukkunut elämässäni kahta ihmistä siitä syystä, että kävelivät vain ohi ja jättivät vastaamatta. Myöhemmin selvisi, että KUUROmman puoleinen olisi ollut osuvampi ilmaus.. Aina kun ei tajua ensimmäisenä huutaa ja huonompikuuloinenhan ei sitten kanssa ja kuule...

      • 2+19=21
        M.B. kirjoitti:

        Itse käyttäydyn noin kun kaikesta sanomastani suututaan ja vastaukseni haukutaan paskaksi.

        Ylimieliseksi olen haukkunut elämässäni kahta ihmistä siitä syystä, että kävelivät vain ohi ja jättivät vastaamatta. Myöhemmin selvisi, että KUUROmman puoleinen olisi ollut osuvampi ilmaus.. Aina kun ei tajua ensimmäisenä huutaa ja huonompikuuloinenhan ei sitten kanssa ja kuule...

        Noh Vakninin tarinat puolustavat paikkaansa sillä että ne tarjoavat hyvän vertailukohdan siitä miten suhde monesti narsistin kanssa menee.

        Hyvin samankaltaisia ovat "kaikkien" narsistien kanssa suhteessa olleiden tarinat. Suhteen alun ihanuus muuttuu jossain vaiheessa jatkuvaksi mitätöinniksi joissain suhteissa kuvaan tulee mukaan myös väkivalta.

        Ihan itseanalyysiin niistä ei sinällään ole apua, eikä varsinkaan parisuhdeterpaiaan. Kunhan ovat esimerkkinä siitä, miksi kävi niinkuin kävi.

        Tavallisen ihmisen on sitä hyvin vaikea ymmärtää kun muutos tulee jonain päivänä täysin puskista hetkellä jolloin itse kuvittelee "kaiken" olevan hyvin esim. suhde on vakiintunut, menty naimisiin.

        Hyvin moni kumppani hakee syytä itsestään, mitä tein väärin ja ns. yrittää kaikkensa suhteen korjaamiseksi ja tavallaan lisää narsistin ilkeyttä ja halveksuntaa.

        Kun kyllä se narsitikin tietää kohtelevansa toista huonosti, eikä voi enää arvostaa puolisoa joka matelee hänen edessään varoen jokaista sanaansa ettei ärsytä narstisia tai olemalla mielistevä kun narsisti on ns. hyvällä päällä syystä että haluaa jotain esim. seksiä.

        Toki narsisti voi olla hyvällä päällä kun on saanut "lääkkeensä" muualta ja heittää armollisesti jonkun ystävällisyydeksi tulkittavan murusen sille surkealle matelijallekkin jonka käyttäytymistä/oloja hän hallitsee vuoroin hyvällä, vuoroin pahalla.

        Minkä ny missäkin tilanteessa katsoo paremmin sopivan hänen omiin tarkoitusperiinsä.

      • Miamore
        2+19=21 kirjoitti:

        Noh Vakninin tarinat puolustavat paikkaansa sillä että ne tarjoavat hyvän vertailukohdan siitä miten suhde monesti narsistin kanssa menee.

        Hyvin samankaltaisia ovat "kaikkien" narsistien kanssa suhteessa olleiden tarinat. Suhteen alun ihanuus muuttuu jossain vaiheessa jatkuvaksi mitätöinniksi joissain suhteissa kuvaan tulee mukaan myös väkivalta.

        Ihan itseanalyysiin niistä ei sinällään ole apua, eikä varsinkaan parisuhdeterpaiaan. Kunhan ovat esimerkkinä siitä, miksi kävi niinkuin kävi.

        Tavallisen ihmisen on sitä hyvin vaikea ymmärtää kun muutos tulee jonain päivänä täysin puskista hetkellä jolloin itse kuvittelee "kaiken" olevan hyvin esim. suhde on vakiintunut, menty naimisiin.

        Hyvin moni kumppani hakee syytä itsestään, mitä tein väärin ja ns. yrittää kaikkensa suhteen korjaamiseksi ja tavallaan lisää narsistin ilkeyttä ja halveksuntaa.

        Kun kyllä se narsitikin tietää kohtelevansa toista huonosti, eikä voi enää arvostaa puolisoa joka matelee hänen edessään varoen jokaista sanaansa ettei ärsytä narstisia tai olemalla mielistevä kun narsisti on ns. hyvällä päällä syystä että haluaa jotain esim. seksiä.

        Toki narsisti voi olla hyvällä päällä kun on saanut "lääkkeensä" muualta ja heittää armollisesti jonkun ystävällisyydeksi tulkittavan murusen sille surkealle matelijallekkin jonka käyttäytymistä/oloja hän hallitsee vuoroin hyvällä, vuoroin pahalla.

        Minkä ny missäkin tilanteessa katsoo paremmin sopivan hänen omiin tarkoitusperiinsä.

        Näinhän se menee.

      • LK
        2+19=21 kirjoitti:

        Noh Vakninin tarinat puolustavat paikkaansa sillä että ne tarjoavat hyvän vertailukohdan siitä miten suhde monesti narsistin kanssa menee.

        Hyvin samankaltaisia ovat "kaikkien" narsistien kanssa suhteessa olleiden tarinat. Suhteen alun ihanuus muuttuu jossain vaiheessa jatkuvaksi mitätöinniksi joissain suhteissa kuvaan tulee mukaan myös väkivalta.

        Ihan itseanalyysiin niistä ei sinällään ole apua, eikä varsinkaan parisuhdeterpaiaan. Kunhan ovat esimerkkinä siitä, miksi kävi niinkuin kävi.

        Tavallisen ihmisen on sitä hyvin vaikea ymmärtää kun muutos tulee jonain päivänä täysin puskista hetkellä jolloin itse kuvittelee "kaiken" olevan hyvin esim. suhde on vakiintunut, menty naimisiin.

        Hyvin moni kumppani hakee syytä itsestään, mitä tein väärin ja ns. yrittää kaikkensa suhteen korjaamiseksi ja tavallaan lisää narsistin ilkeyttä ja halveksuntaa.

        Kun kyllä se narsitikin tietää kohtelevansa toista huonosti, eikä voi enää arvostaa puolisoa joka matelee hänen edessään varoen jokaista sanaansa ettei ärsytä narstisia tai olemalla mielistevä kun narsisti on ns. hyvällä päällä syystä että haluaa jotain esim. seksiä.

        Toki narsisti voi olla hyvällä päällä kun on saanut "lääkkeensä" muualta ja heittää armollisesti jonkun ystävällisyydeksi tulkittavan murusen sille surkealle matelijallekkin jonka käyttäytymistä/oloja hän hallitsee vuoroin hyvällä, vuoroin pahalla.

        Minkä ny missäkin tilanteessa katsoo paremmin sopivan hänen omiin tarkoitusperiinsä.

        "Hyvin samankaltaisia ovat "kaikkien" narsistien kanssa suhteessa olleiden tarinat. Suhteen alun ihanuus muuttuu jossain vaiheessa jatkuvaksi mitätöinniksi joissain suhteissa kuvaan tulee mukaan myös väkivalta."

        Tässä kannatta huomioda myös valikoiva raportointi. Samanlaisia tarinoita on ja sitten ne tulkitaan kaikki niin että se toinen oli narsisti. Ja ne missä toinen on narsisti mutta tarina eri, niin niitä ei hyväksytä narsistitarinoiksi.

      • LK
        10+4=14 kirjoitti:

        juuri...mahdollisimman vähällä vaivalla hyödynnetettävissä, tarkoittaa sitä, että narsisti "etsii" ympärilleen jollain tavoin haavoittuneita ihmisiä, jotka hän alkuun ikäänkuin nostaa jaloilleen...

        "Ehkä meidän polkumme kohtasivat yksityisemmin. Ehkä minä olen se joka nostin sinut ylös kun olit maassa, annoin sinulle työtä kun olit työtön, näytin sinulle tien kun olit eksyksissä, valoin sinuun luottamusta kun epäilit, sain sinut nauramaan kun olit surullinen, herätin kipinäsi kun olit ikävystynyt, kuuntelin ja ymmärsin sinua, tunnistin sinut siksi joka todella olet, tunsin sinun tuskasi ja löysin vastauksia, ja annoin sinulle halun elää. Tietysti sinä tunnistat minut. Minä olen sinun inspiraatiosi, sinun ihanteesi, sinun pelastajasi, sinun johtajasi, sinun paras ystäväsi, se jota sinä haluat seurata, ja se jonka suosio saa sinut hehkumaan."

        Tuo on se tavallinen tarina, suhteitten alusta. kopioitu Vakninin teksteistä.

        Ja lopulta naristin suhteissa käy näin...

        "Mutta voin olla myös sinun pahin painajaisesi. Ensin minä rakennan sinua koska sinä tarvitset sitä. Taivaasi muuttuu kirkkaansiniseksi. Sitten, kuin salama kirkkaalta taivaalta, alan repimään sinua. Sinä annat minun tehdä sen, koska sinä olet tottunut siihen etkä saa sanaakaan suustasi. Olin väärässä sääliessäni sinua. Sinä olet täysin kykenemätön, epäkunnioitettava, epäluotettava, epämoraalinen, piittaamaton, avuton, itsekäs, rajoittunut, inhottava. Olet kiusallinen seuralainen, epäkiitollinen kumppani, kykenemätön vanhempi, pettymys, seksuaalinen floppi, taloudellinen rasite. Kerron sen päin naamaa. Minun täytyy. Se on minun oikeuteni, sillä se on sitä. "

        Minun on hyvin vaikea uskoa, että narsisti arvostaa suhteen turvallisuutta ja kumppanin empaattisuutta. Ja onhan sen kumppanin päässäkin vikaa jos sitä empaattisuutta riittää tuollaisissa oloissa vuodesta toiseen, kun ollaan niin hyviä ihmisiä, että kestetään mitä vaan.

        "Minun on hyvin vaikea uskoa, että narsisti arvostaa suhteen turvallisuutta ja kumppanin empaattisuutta."

        Empaattisuudesta en tiedä, mutta turvallisuushakuisuus on varmasti siinä määrin ihmisen perimmäisiä tarpeita että en usko narsistinkaan olevan siitä vapaa. Se pohjaa ihan itsesuojeluvaistoon ja lajin selviämiseen yms. Oikeastaan itse miellän että se on syvempi ominaisuus kun persoonallisuus.

    • gdfgdfg

      aloittajalle.. Sun ikäsi on?

    • LK

      Ilmeisesti myös sinä kiinnostut näitä hyväksikäyttäjistä, mikä on se osuus mihin voit itse koittaa vaikuttaa.

      Mikä ei kyllä ole kovin helppoa. Esim. itse tuppaan kiinnostumaan vain tietyntyyppisistä naisista, lähinnä masentuneista ja ehkä C-luokan persoonallisuushäiriöisistä. En kuitenkaan oikein sitten jaksa suhdetta tämmöisen ihmisen kanssa, niin.... vähän hankala tilanne. En kuitenkaan oikein voi psyykata itseäni kiinnostumaan jostain ketä kohtaan en tunne vetoa.

      Joten vaihtoehdot: olla yksin tai seurustella jonkun kanssa keneen ei tunne vetoa. Tai seurustelukumppani joka on tosi tosi raskas.

      • dizel

        "Joten vaihtoehdot: olla yksin tai seurustella jonkun kanssa keneen ei tunne vetoa. Tai seurustelukumppani joka on tosi tosi raskas. "


        Olen tullut samaan tulokseen...eli periaatteessa siihen, että joko olen yksin, tai seurustelen aina pätkissä, kunnes taas lopulta tulee ero. ( Niin kuin siinä aina väistämättä käy. Minun aloitteesta yleensä kylläkin, mutta se on vaan, kun ei jaksa, tai onnistu. Ei sitten millään. ) Eli toisinsanoen se on kuin eläisi elämäänsä tietäen, että kaikki mitä saat rakennettua romahtaa seuraavana päivänä maantasalle, romut syrjään ja ei kun uusi kierros...
        Pidemmän päälle aika turhauttavaa...aina kertoa uudelle ihmiselle ne samat jutut, käydä läpi samat vaiheet yms.

      • lk
        dizel kirjoitti:

        "Joten vaihtoehdot: olla yksin tai seurustella jonkun kanssa keneen ei tunne vetoa. Tai seurustelukumppani joka on tosi tosi raskas. "


        Olen tullut samaan tulokseen...eli periaatteessa siihen, että joko olen yksin, tai seurustelen aina pätkissä, kunnes taas lopulta tulee ero. ( Niin kuin siinä aina väistämättä käy. Minun aloitteesta yleensä kylläkin, mutta se on vaan, kun ei jaksa, tai onnistu. Ei sitten millään. ) Eli toisinsanoen se on kuin eläisi elämäänsä tietäen, että kaikki mitä saat rakennettua romahtaa seuraavana päivänä maantasalle, romut syrjään ja ei kun uusi kierros...
        Pidemmän päälle aika turhauttavaa...aina kertoa uudelle ihmiselle ne samat jutut, käydä läpi samat vaiheet yms.

        joo, ite oon ratkassu tän sillei etten seurustele vaan tapailen. seksiä ja kivaa yhdessäoloa muttei sitoumuksia.

        loppujenlopuksi siinä ei niinkun menetä mitään.

      • dizel
        lk kirjoitti:

        joo, ite oon ratkassu tän sillei etten seurustele vaan tapailen. seksiä ja kivaa yhdessäoloa muttei sitoumuksia.

        loppujenlopuksi siinä ei niinkun menetä mitään.

        Tuotahan se aina omalta osaltani on ollutkin kai lähinnä...tai siihen olen pyrkinyt., mutta aika harvassapa ne on joille tällainen järjestely sopii.
        Yleensä se on joko seksiä, ilman yhdessäoloa, tai seksiä ja yhdessäoloa ja omistushalua sen toisen puolelta.
        Mutta ei koskaan pelkästään noita kahta. :)

      • lk
        dizel kirjoitti:

        Tuotahan se aina omalta osaltani on ollutkin kai lähinnä...tai siihen olen pyrkinyt., mutta aika harvassapa ne on joille tällainen järjestely sopii.
        Yleensä se on joko seksiä, ilman yhdessäoloa, tai seksiä ja yhdessäoloa ja omistushalua sen toisen puolelta.
        Mutta ei koskaan pelkästään noita kahta. :)

        joo, kyllähän noita ongelmia on aina välillä ollu... :) lähinnä sen 'miksei muka voida seurustella!?' jutun kanssa.

      • lynett
        lk kirjoitti:

        joo, kyllähän noita ongelmia on aina välillä ollu... :) lähinnä sen 'miksei muka voida seurustella!?' jutun kanssa.

        Se on muuten jännä, että molemmista sukupuolista löytyy vain niiden kahden asian etsijää mutta tuntuu siltä että he harvoin kohtaavat. Aina alkaa toinen "sekoilemaan" tai haluaa lisää.
        Mulla on käynyt siis tuuri ;)

      • LK
        lynett kirjoitti:

        Se on muuten jännä, että molemmista sukupuolista löytyy vain niiden kahden asian etsijää mutta tuntuu siltä että he harvoin kohtaavat. Aina alkaa toinen "sekoilemaan" tai haluaa lisää.
        Mulla on käynyt siis tuuri ;)

        Yksi semmoine tähän vaikuttava asia (mikä ei siis yksinään kyllä hommaa selitä) on varmasti se että miehille on jankattu sitä 'miehet haluavat vain pillua' pahana asiana jo niin pitkään ja voimalla että harvempi mies uskaltaa avoimesti hakea muuta kuin elämää suurempaa rakkaustarinaa koska uskoo että muu ei naisia kiinnosta.

        Toki tuohon siis sisältyy sekin että miehet (monet) lähestyvät parinmuodostusta sillä lähtökohdalla että mitä naiset haluaa (koska ajattelevat että kyse on vain kriteerien täyttämisestä) ja koittavat olla semmoisia. Vaikka se on ehkä typerimpiä mahdollisia lähtökohtia. Sitten valitetaan netissä että naisten vaatimuksia on ihan mahdoton täyttää ja luetellaan lista stereotyyppisiä väitteitä naisten vaatimuksista.

        Miehet...

      • dizel
        LK kirjoitti:

        Yksi semmoine tähän vaikuttava asia (mikä ei siis yksinään kyllä hommaa selitä) on varmasti se että miehille on jankattu sitä 'miehet haluavat vain pillua' pahana asiana jo niin pitkään ja voimalla että harvempi mies uskaltaa avoimesti hakea muuta kuin elämää suurempaa rakkaustarinaa koska uskoo että muu ei naisia kiinnosta.

        Toki tuohon siis sisältyy sekin että miehet (monet) lähestyvät parinmuodostusta sillä lähtökohdalla että mitä naiset haluaa (koska ajattelevat että kyse on vain kriteerien täyttämisestä) ja koittavat olla semmoisia. Vaikka se on ehkä typerimpiä mahdollisia lähtökohtia. Sitten valitetaan netissä että naisten vaatimuksia on ihan mahdoton täyttää ja luetellaan lista stereotyyppisiä väitteitä naisten vaatimuksista.

        Miehet...

        Itse henk.kohtaisesti vihaan stereotypioita joka suhteessa...varsinkin mitä tulee naisten ja miesten eroihin, tai yleistyksiin. Varmasti kaikenlaisia löytyy ihan kummastakin sukupuolesta. Sitäkin olen miettinyt, että miksi ne miehet ottaa sellaisen stereotyyppisen naisen, jos eivät osaa sitten sellaisen kanssa elää...
        Ja sama pätee myös toisinpäin. Kai se on niin kivaa valittaa jossain parisuhdepalstalla sitten, kun ei suksi enää luista.

        Ihmiset...
        on kyllä käsittämättömiä pölvästejä toisinaan. Ainakin osa. :)

      • LK
        dizel kirjoitti:

        Itse henk.kohtaisesti vihaan stereotypioita joka suhteessa...varsinkin mitä tulee naisten ja miesten eroihin, tai yleistyksiin. Varmasti kaikenlaisia löytyy ihan kummastakin sukupuolesta. Sitäkin olen miettinyt, että miksi ne miehet ottaa sellaisen stereotyyppisen naisen, jos eivät osaa sitten sellaisen kanssa elää...
        Ja sama pätee myös toisinpäin. Kai se on niin kivaa valittaa jossain parisuhdepalstalla sitten, kun ei suksi enää luista.

        Ihmiset...
        on kyllä käsittämättömiä pölvästejä toisinaan. Ainakin osa. :)

        "Sitäkin olen miettinyt, että miksi ne miehet ottaa sellaisen stereotyyppisen naisen, jos eivät osaa sitten sellaisen kanssa elää..."

        Ehkä siksi että ne ajattelevat että muunlaisia naisia ei ole eikä niille ole niin hirveästi väliä kuka se nainen on. Sitä aletaan miettiä vasta siinä kohtaa kun on suhde jo meneillään että kestääkö tätä tyyppiä edes.

        "Ja sama pätee myös toisinpäin."

        Joo, siis naisten vioista en edes viisti aloittaa :)

        "Ihmiset...
        on kyllä käsittämättömiä pölvästejä toisinaan. Ainakin osa. :)"

        No joo, mut ei kukaan oo täydellinen niinkun minä. ;)

      • lynett
        LK kirjoitti:

        Yksi semmoine tähän vaikuttava asia (mikä ei siis yksinään kyllä hommaa selitä) on varmasti se että miehille on jankattu sitä 'miehet haluavat vain pillua' pahana asiana jo niin pitkään ja voimalla että harvempi mies uskaltaa avoimesti hakea muuta kuin elämää suurempaa rakkaustarinaa koska uskoo että muu ei naisia kiinnosta.

        Toki tuohon siis sisältyy sekin että miehet (monet) lähestyvät parinmuodostusta sillä lähtökohdalla että mitä naiset haluaa (koska ajattelevat että kyse on vain kriteerien täyttämisestä) ja koittavat olla semmoisia. Vaikka se on ehkä typerimpiä mahdollisia lähtökohtia. Sitten valitetaan netissä että naisten vaatimuksia on ihan mahdoton täyttää ja luetellaan lista stereotyyppisiä väitteitä naisten vaatimuksista.

        Miehet...

        Totta...
        Ja naisille on jankattu että kaikki miehet haluaa vain sitä ja ne on sellaisia sikoja, oos varuillaan, sellainen ei oo mies eikä mikään eikä sellainen elo ole naiselle hyväksyttävää. Että luterilainen hyh hyh kaikille teille vain ;)

        Musta tuntuu välillä kans siltä koska toi "pesä" nyt tuntuu tätä maailmaa pyörittävän (epäsuorasti tai suorasti), että miehet koettaa epätoivon vimmalla olla jotain mitä nyt naistenlehdetkin on pullollaan. Varakas, komea, huippukunnossa, kestävä, aina avulias ihana isäehdokki joka siivoaa ja tekee vaikka mitä kivaa ruusupuska kädessä mutta samalla hän on kuin karjuva maskuliininen leijona joka on miehekkäämpi kuin mikään elokuvien sankari =) Koeta siinä sitten olla...

        Ja sitten lupaillaan kuinka mennään kihloihin ja kuinka sitä tai tota ja luullaan että esim mua kiinnostas tollanen puhe (tai tarttisin sitä johonkin) jonkun vaikka lyhyenkin tapailun (tai muutenkaan) jälkeen koska se lähinnä herättää vain epäilyksiä. Musta EI ole normaalia tai en osaa alkaa unelmoimaan pitsihäistä tollasen liirumin alla vaan mietin että mikäs tota vaivaa...erästäkin olin tapaillut jonkun ehkä kuukauden kun se alkoi ja mitä ajattelin ekana ; ettei tollakaan oo kaikki inkkarit veneessä ja se oli mun osalta tässä. En voi kunnioittaa mitenkään äijää joka alkaa tollasesta puhumaan tollasessa ajassa. Haihattelija ja varmaan luuli jotenkin tekevänsä vaikutuksen. Moido.

        Stereotyypit... pyh ja pah.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Baaritappelu

      Hurjaksi käynyt meno Laffassa. Jotain jätkää kuristettu ja joutunu teholle...
      Kokkola
      60
      5887

    2. Tappo Kokkolassa

      Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap
      Kokkola
      26
      3727

    3. Miksi tytöt feikkavat saaneensa orgasmin, vaikka eivät ole saaneet?

      Eräs ideologia itsepintaisesti väittää, että miehet haluavat työntää kikkelinsä vaikka oksanreikään, mutta tämä väite ei
      Sinkut
      229
      2008

    4. Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti

      Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti ei kerro taposta taaskaan mitään. Mitä hyötyä on koko paikallislehdestä kun ei
      Kokkola
      27
      1809

    5. Mitä ihmettä

      Kaipaat hänessä
      Ikävä
      95
      1246

    6. MAKEN REMPAT

      Tietääkö kukaan missä tämmöisen firman pyörittäjä majailee? Jäi pojalla hommat pahasti kesken ja rahat muisti ottaa enna
      Suomussalmi
      31
      1229

    7. Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille

      Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille. Nämä linkit voivat auttaa pääsemään niin sanotusti alkuun. https://keskustel
      Hindulaisuus
      289
      1037

    8. Kuntoutus osasto Ähtärin tk vuode osasto suljetaan

      5 viikkoa ja mihin työntekijät, mihin potilaat. Mikon sairaalan lopetukset saivat nyt jatkoa. Alavudelle Liisalle tulee
      Ähtäri
      54
      980

    9. Välillä käy mielessä

      olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.
      Ikävä
      76
      909

    10. Mulla on kyllä

      Järkyttävä ikävä sua. Enkä yhtään tykkää tästä olotilastani. Levoton olo. Ja vähän pelottaa..
      Ikävä
      35
      858
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt