Onko oikein vetäytyä?

Jos et tiennyt, lapset VAATIVAT kaiken huomion. Joten kyllä, se on aika pitkälti kyse sinusta ja itsekkäästä olemuksestasi.

Niin monesti saa kuulla että isä jättää lapset löydettyään uuden kumppanin ja unohtaa heidät. Katso kumppaniasi uudelleen, miten paljon hän uhrautuu antaakseen aikaa lapsille.

Eikö se ole merkki hyvästä ihmisestä, joka on sitoutunut hoitamaan lapsensa?

Huono vastaus, alottajan suhde ei vaan muuten toimi ja lapset vielä lisää toimimattomuutta.

Mies tekee 100% oikein antaessaan jakamattoman huomionsa lapsilleen! Lapset menevt AINA kaiken muun edelle omilla vanhemmillaan. Ikävä kyllä aivan liian monet vanhemmat eivät sitä tajua ja kuka kärsii? KAikki.

Sinä aikuisena ymmärrät tämän joten ole iloinen että olet loytänyt ystäväksesi miehen joka arvostaa ja tuntee velvollisuutensa.

Saattaa hyvinkin olla että vuosien mittaan lapset tottuvat sinuun ja lahjoittavat sanasen pari sinullekin. Siihen saakka keksi omia harrastuksia ja suo isälle ja lapsilleen tuo yhteinen, vähä aika jonka he saavat yhdessä viettää.

Äh, on turhaa murjottaa tuollaisesta. Hyvä, jos lapset ottavat sitä huomiota, etteivät vaille jää. Sinä olet saanut sen huomiosi jo lapsena äidiltäsi ja isältäsi. Nyt olet aikuinen, etkä tarvitse sitä huomiota enää, koska olet sen jo sisäistänyt itseesi äiti-suhteessasi. Eikö vain?
Meillä avopuolisko välillä ottaa itse huomion, ei sitä muuten hänelle riitä: ottaa minut syliin vaikkapa. No siitä tietty nousee mustis-kohtaus lapsen taholta, mutta sekin ratkeaa sillain, että itse sitten otan lapsen omaan syliini. Istutaan sitten sylikkäin kaikki kolme. (Sama pätee lapsiin heidän keskinäisissä suhteissaan. Jos isompi haluaa syliin niin mustis-kohtaus siitäkin syntyy ja sekin ratkeaa sillä, että nostetaan pienin sitten isomman syliin.) Näin kaikki ovat tyytyväisiä ja saavat huomiota.

Lapsien ajatusmaailma ei ole niin monimutkainen kuin meidän aikuisten. Heillekin uuden ihmisen tuleminen perheeseen on haasteellista - kuten aikuisillekin uuteen tilanteeseen totutteleminen.

Mikäli teillä olisi yhteisiä lapsia, myös itse huomaisit että lapset vievät huomiosta paljon. Ihan luonnollisestikin, koska opettelevat vasta elämään.

Vetäytyminen ei ole kuitenkaan ratkaisu. Lapset luulevat ettet välitä heistä, ja se saa heidät entistä enempi tukeutumaan isäänsä. Voivat kokea vetäytymisesi jopa vihamielisenä. Myös isälle jää tällöin kokonaisvastuu lapsien kanssa olemiseen, ja hänkin voi kokea tilanteen vaikeana. Tehkää mielummin yhdessä asioita. Käykää pulkkamäessä, katsokaa leffoja yhdessä, pelatkaa, tehkää ruokaa jne. Ja asioista kannattaa jutella lasten isän kanssa ihan avoimesti. Tilanne on molemmille/kaikille yhtä uusi.

Oma miesystäväni ei vuodenkaan jälkeen huomioinut lapsiani yhtään. Löhösi sohvalla, surffasi netissa ja katto telkkua. Jos ehdotin, että lähtisimme pulkkamäkeen niin aina tuli joku elämää suurempi realitysarja joka piti katsoa. Jos ehdotan keilausta, hän ei lähtenyt, koska meistä kenestäkään ei ollut hänelle vastusta. Usein hän lupasi meille jotain, eikä pitänyt sitä. Hänen selityksensä oli "kun en vielä tiedä tuleeko tästä mitään, niin en halua panostaa lapsiisi. Heille olisi sitten vaikeampaa jos meillä menisi poikki." Ja hän sai varmasti huomiota, lapset ovat jo 9 ja 11veet. Lapset ottivat hänet alusta saakka hyvin vastaan. Vaikka yritin asiasta keskustella, hän kyseli onko lapset oikeasti niin haastavia. Mielestäni hän oli. Itsekeskeinen myös. Joka toki näkyi vahvasti muutenkin. Hän on kuitenkin vajaa 40, eikä siis juniori enää itsekään. Itselle oli haastavaa ja kurjaa yrittää tasapainoilla näiden rakkaiden ihmisten välillä. Ja kyllä, lapset menivät aina edelle. Hänellä baareilu. (Ja huomaa mennyt aikamuoto)

On hienoa, että isä antaa aikaansa lapsilleen. Hyvä, jos hän osaa antaa sitä myös sulle. Onhan teillä kuitenkin omat hetkenne, kahdenkeskeiset :)

Hei, ei huono pohdinta! Oletko tosiaan miettinyt koko suhteen tilaa? Se jos seksi toimii, ei takuulla kerro onko sinulla arvosijaa miehesi maailmassa vai oletkö jatke vain kaiken muun käytännöllisyydelle??? Ehkä sisäinen äänesi yrittää herätellä sinua!!!
Tunnen läheisesti yhden naisen, jonka mies naruutti pysymään matkassa niinkauan, kun tarvitsi ilmasta piikaa lapsiensa hoitoon, ruokkimiseen ja kuljettamiseen vuosikausiksi. Kun elarien maksu loppui mies totesi vain tämä on tässä sitten. Sori et lapset oli niin pieniä silloin et veivät kaiken yhteisen ajan meiltä. Et mieti - sullekkin kuuluu perhe mihin kuulut ja olet 100% jäsen.

Mustasukkainen/ulkopuolinen jos puhuu lastensa kanssa puhelimessa...?

Ja mä en ymmärtänyt aikahypyn vastausta. Mihin se liittyi? Eihän aloittaja puhunut seksistä mitään, eikä siitä että toimisi lapsenpiikana.

syy kirjoitti hienosti.

siis ajatteletteko ihmiset tosiaankin niin, että lapsi, oli se sitten ydin- tai uusioperheessä, mustasukkaisuutta ilmaistessaan saa tulla kahden aikuisen väliin? siis suojellaanko tässä lasta pettymykseltä ja mustasukkaisuuden tunteelta?

lapselle on elintärkeää oppia kohtaamaan ja käsittelemään aikuisen avulla luonnollisia negatiivisia tunteita. ei niitä pidä peittää tai estää. pahimman palveluksen lapselle aikuinen voi tehdä, että anntaa lapsen sanella mitä aikuisten suhteessa tapahtuu. lapsi on lapsi, tärkeä toki, mutta aikuisten suhde on se lapsenkin turvallisuuden kivijalka. eikä turvallisuus tarkoita etteikö negatiivisia tunteita joutuisi kohtaamaan.

No voihan närhen munat. " Aikuinen ihminen on mustasukkainen lapselle, joka halua olla oman isänsä kanssa ne muutamat hetket, jotka yllensä saa olla.

Sinun on todella ika pistää pillit pussiin ja häipyä sinne mistä tulitkin, anna lasten olla isänsä kanssa.

Olet suoranainen hirvitys,

Olipas antoisaa luettavaa :) En kyllä ole minnekään lähdössä suhteestamme, vaan aion oppia itsestäni ja käyttää enemään aikaa yhteiseen elämäämme. Lähinnä halusin kuulla, että olisiko minulla kohtalotovereita, sillä kellään ystävälläni ei ole uusioperhekokemuksia... Mutta kiitos kommenteista silti.

Uusioperheessä pitäisi ehkä selvästi laittaa asioita tärkeysjärjestykseen. Kummankin omat lapset ja heidän hyvinvointinsa on top1 ja se olisi parasta sisäistää kummankin. Helpompaa on jos lapset teini-iässä tai jo aikuisia, jos kummankin lapset kovin pieniä, asiat ovat monimutkaisemmat.