Miksei mieheni halua naimisiin?
Olemme 11 vuotta yhdessä ollut pari. Olimme nuoria, kun suhteemme alkoi ja alkuaikoihin mahtui monenlaista. Minä petin useasti, miehelläni oli siihen aikaan huumeongelma ja myöhemmin hän kävi läpi alkoholiongelman. Kaikesta olemme selvinneet yhdessä ja nämä vaikeat ajat eivät ole jääneet kalvamaan suhteeseemme, olemme päässeet yli ja menneet elämässä eteenpäin. Viimeiset 7 vuotta on ollut onnellisia, meillä on kaksi yhteistä lasta, yhteinen koti, firma yms. Arvostamme toisiamme, seksiä meillä on useamman kerran viikossa, pystymme puhumaan ihan kaikesta ja emme juuri koskaan tappele, keskustelemme joskus asioista kovaäänisemmin, mutta saamme sovittua asioista puhumalla. Rahasta emme ole koskaan tapelleet ja kaikki on yhteistä. Nautimme edelleen toistemme seurasta.
Minä olen jo useamman vuoden ollut sitä mieltä, että meidän pitäisi mennä naimisiin. Mieheltäni saan vastaukseksi outoja selityksiä siitä, kun olemme olleet näinkin pitkään yhdessä, jos nyt menisimme naimisiin eroisimme heti. Lisäksi hän ei arvosta avioliittoa tippaakaan. Minusta taas olisi ihanaa olla virallisesti hänen vaimo ja saada sama sukunimi, kun perheelläni on, lapsilla on isänsä sukunimi. Olen asiasta puhunut kyllästymiseen saakka, alkaa jo tuntumaan että jankutan ja silti asia ei etene.
Onko asia nyt tosiaan niin, että minun kohtaloni on olla ihanalle miehelleni ikuisesti vaimoke?
Olemme 11 vuotta yhdessä ollut pari. Olimme nuoria, kun suhteemme alkoi ja alkuaikoihin mahtui monenlaista. Minä petin useasti, miehelläni oli siihen aikaan huumeongelma ja myöhemmin hän kävi läpi alkoholiongelman. Kaikesta olemme selvinneet yhdessä ja nämä vaikeat ajat eivät ole jääneet kalvamaan suhteeseemme, olemme päässeet yli ja menneet elämässä eteenpäin. Viimeiset 7 vuotta on ollut onnellisia, meillä on kaksi yhteistä lasta, yhteinen koti, firma yms. Arvostamme toisiamme, seksiä meillä on useamman kerran viikossa, pystymme puhumaan ihan kaikesta ja emme juuri koskaan tappele, keskustelemme joskus asioista kovaäänisemmin, mutta saamme sovittua asioista puhumalla. Rahasta emme ole koskaan tapelleet ja kaikki on yhteistä. Nautimme edelleen toistemme seurasta.
Minä olen jo useamman vuoden ollut sitä mieltä, että meidän pitäisi mennä naimisiin. Mieheltäni saan vastaukseksi outoja selityksiä siitä, kun olemme olleet näinkin pitkään yhdessä, jos nyt menisimme naimisiin eroisimme heti. Lisäksi hän ei arvosta avioliittoa tippaakaan. Minusta taas olisi ihanaa olla virallisesti hänen vaimo ja saada sama sukunimi, kun perheelläni on, lapsilla on isänsä sukunimi. Olen asiasta puhunut kyllästymiseen saakka, alkaa jo tuntumaan että jankutan ja silti asia ei etene.
Onko asia nyt tosiaan niin, että minun kohtaloni on olla ihanalle miehelleni ikuisesti vaimoke?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Itse olet miehesi valinnut ja miksi edes tehdä lapsia ennen kuin naimisissa, jos kerran avioliitto on tärkein???
Teillä on jo perhe ja ehkä mies on jo ohittanut tämän vaiheen.Näkee, että näin on hyvä ja sillä siisti.Miehellä onneton lapsuus kun on ollut ongelmia...moni erolapsi ei halua naimisiin tms. ongelmat lähtee jo sieltä.
Tosiaan itse olet miehen valinnut.En ottaisi mitään huumehörhöä koskaan.
...ja itse olet käynyt vielä h uoraamassa suhteenne aikana.Hyvin menee ja naimisiin pitäisi mennä...hehee hehe heh heh.Päivän naurut!
Älähän ihan vielä luovuta! Voit ihan hyvin jatkaa asiasta puhumista kunhan et väitä että naimisiin meneminen on ainoa autuaaksitekevä asia elämässänne etkä missään nimessä esitä asiasta uhkavaatimusta.
Riittää kun muistutat että naimisiin meno merkitsee sinulle paljon ja olisit onnellinen jos (avo)miehesi haluaa toteuttaa haaveesi.
Kaikkea hyvää!
Miksi miehen pitäisi tehdä niinkuin sinä haluat? En koskaan voi ymmärtää tuollaista painostusta toista kohtaan. On ihan oikeutettua olla haluamatta mennä naimisiin, ei siihen tarvitse edes selitystä antaa kenellekään. Sinä olet hänen kanssaan yhteen suostunut menemään ilman avioliittoa, turha sitä nyt on alkaa muutosta kaipaamaan.
Ensin seurustellaan, sitten mennään naimisiin, sitten tehdään lapset.
Miksi nykyään kiivetään puuhun latvasta eikä tyvestä? Mitä merkitystä häillä on enää, kun kaikki muuta asiat on jo tehty. Neitsyen hunnunko meinasit vielä vetää päähän?
Voisitko ohimenne ilmoittaa että olet tehnyt ajantilauksen ensi keskiviikoksi maistraattiin 15minuutiksi jolloin kipaisemme laillistamaan tänä yhdessäasumisemme.
Ei muuta. Sitten vain lounastauolla raahaat hänet autoon ja ajatte sinne ja hoidatte homman.
Tuon yksinkertaisemmin ei voi asiaa hoitaa.
Sinä et voi puhua enempää, et yksinkertaisesti voi sanoa enää mitään mitä hän ei ole jo kuullut tai mitä olette jo tehneet.
Jos mies kaikesta huolimatta rimpuilee vastaan niin sitten sinun on tyydyttävä nykyiseen olotilaanne. Olettehan te sen yhteisesti, huolellisesti harkiten ja ajatuksella, järjestäneet noin.
Muuten, mikä sai sinut heräämään noin myohään?
Voi raukkaa niin säälittävä olet.
Höh! Aikansa kun jankuttaa ja jankuttaa miehelle ja hän menee puoli väkisin kanssasi naimisiin ja ilmeisesti sinun mieliksesi niin mitä ideaa siinä on? Kyllä todella sellainen asia lähtee ja täytyy lähteä omasta tahdosta, omasta tunteesta.
Mulla ei ole mitään tarvetta pakottaa häntä kanssani naimisiin, kyllä mä siihenkin keinot keksisin. Mutta olen sitä mieltä, etä naimisiin meno perustuu yhteiseen päätökseen. Olen ajatellut, että kun aikani jaksan asiasta vihjailla ja puhua, niin hänkin ymmärtää miten tärkeä tämä asia on minulle. Mutta loppujenlopuksi se ei muuttaisi, kun minun sukunimen ja olisin hänen vaimo. Olishan se ihanaa, mutta...
Aiemmin en ole tätä asiaa niin tärkeänä pitänyt, mutta nyt se on herännyt ajatuksiini jo ihan sen kautta, kun yhteinen varallisuutemme on viimeaikoina alkanut kasvaa yhteisen menestyvän perheyrityksen kautta. Ja oma vakava sairastuminen avasi silmät sen suhteen, että ehkä täällä ei olla ikuisesti. Monet lakia lukeneet, joiden kanssa olemme asioineet erinäisitä syistä, ovat suositelleet avioliittoa jo tämän takia. Turvaisihan se parhaalla mahdollisella tavalla toisen selustan, jos toiselle tapahtuisi jotain.Tällä hetkellä meillä on testamentit ja henkivakuutukset toistemme hyväksi.
Ja vielä haluan tarkentaa, että mieheni on erittäin hyvästä ehjästä perheestä, toisin kun minä monesti eronneiden alkoholisti vanhempien lapsi. Narkkareita ja alkoholisteja on moneen junaan, mutta kyllä työssäkäyvä ja päällisin puolin kuosissa oleva viihdekäyttäjä on narkkari ihan siinä missä se joka vetää piikillä suoneen. Tai, jos työpäivän jälkeen pitää joka ilta juoda, on alkoholisti. Mitäpä niitä tosi asioita hyssyttelemään.Mutta ihminen voi silti olla parasta ikinä toiselle, vaikka ei olekkaan täydellinen. Kukapa meistä olisi?
Monesti olen miettinyt, että mitähän tapahtuisi, jos minä kosisin häntä? Tänä vuonna on karkauspäiväkin. Olen sitten ajatellut, että mitä jos tulee "rukkaset". En kuitenkaan haluaisi pilata erittäin onnellista ja toimivaa suhdettamme jollain typerällä muodollisuudella ja sen pakonomaisella vaalismisella.
Avioliitto on aivan turha! Olla voi muutenkin jos lapsetkin on tehty.
Avioliitto ei ole turha jos muitamme mitä varten se on alunperin säädetty!