Olen hoitanut viimeiseen asti kuusi hamsteria ja nyt on seitsemäs menossa hyvin pitkän tauon jälkeen. Toki muitakin jyrsijöitä (gerbiilit, marsut) on nähty mutta hamsteri on se suurin rakkauteni.
-
Kolme noista hamstereista olivat naaraita joten en puhu niistä koska niiden elämä on erilaista.
Toiseksi viimeinen kultahamsterini ei ikinä kesyyntynyt kunnolla ja surullista kyllä minulla ei ole hänestä kovin paljon muistoja. Hän taisi elää normaalinmittaisen muttei yhtään sen pidemmän elämän keskikokoisessa häkissä.
-
Keskimmäinen kultahamsteri oli pehmeä, suuri ja komea mutta hiljainen ja rauhallinen mietiskelijä jota oli myös helppo käsitellä. En muista milloin tai miten hän kuoli mutta hänkään ei elänyt erityisen vanhaksi.
-
Mutta ensimmäinen hamsterini oli todella riehakas ja uskomattoman sitkeä ja voimakastahtoinen. Hän joutui lukuisiin onnettomuuksiin (putoamisia korkeuksista) ja muihin vaaratilanteisiin kuten patterin väliin juuttuminen puhumattakaan lukemattomista kerroista jolloin hän olisi voinut jäädä jalan alle. Hän väänsi häkin pinnat kieroon leuoillaan ja tassuilla työskentelemällä niin että pääsi karkaamaan häkistä ja oli joskus puoli päivää esim.vaatekomerossa piilossa.
-
Jossain vaiheessa hänen elämäänsä tuli naishamsteri joka asui yleensä toisella puolen taloa omassa häkissään ja iltaisin kun päästin hänet pois häkistä, hän meni aina tämän häkin luo ja he katselivat toisiaan pinnojen läpi. Yhdistin heidät teinimiehen uteliaisuudesta pari kertaa ja ensimmäinen kohtaaminen päätyi tappeluun jolloin erotin heidät hanskat kädessä. Toinen kerta keittiön pöydällä taas johti nopeaan yhdyntään jonka sitten unohdin pian sen jälkeen. Olisi ehkä ollut noloa kertoa mitä tapahtui ja asia unohtui kunnes sitten kerran häkkiä siivotessa löytyi naaraan häkistä kasa poikasia. Poikaset kasvoivat hyvin ja juoksivat yhdessä pyörässä mikä oli hauskaa katsottavaa. Osa heistä näytti ihan poikahamsterilta ja osa tyttöhamsterilta. Koska en voinut pitää poikasia, lahjoitin ne luotettuun eläinkauppaan. Hamsteriuros eli reilusti yli kolme vuotta ja kuoli luonnollisesti häkkiinsä.
-
Nykyään kun uusi uroshamsterini järsii pinnoja ja vaatii päästä ulos niin tunnen enemmän sympatiaa kun tiedän minkälaista yksinäisyys on. Järkkäilenkin hänelle kaikenlaisia uusia virityksiä häkkiin ja päästän juoksentelemaan säännöllisesti vaikka tiedän ettei hänelle naista lattialta eikä kaappien nurkista löydykkään ja vaikka taso on oikein rekisteritiedoissa todettu.
-
Kaverinaiseni on kyllä ehdottanut että hommaisin hänelle partnerin ja ajatus on ihan kiinnostava mutta en ole ajatellut rupeavani kasvattajaksi.
-
Kolme noista hamstereista olivat naaraita joten en puhu niistä koska niiden elämä on erilaista.
Toiseksi viimeinen kultahamsterini ei ikinä kesyyntynyt kunnolla ja surullista kyllä minulla ei ole hänestä kovin paljon muistoja. Hän taisi elää normaalinmittaisen muttei yhtään sen pidemmän elämän keskikokoisessa häkissä.
-
Keskimmäinen kultahamsteri oli pehmeä, suuri ja komea mutta hiljainen ja rauhallinen mietiskelijä jota oli myös helppo käsitellä. En muista milloin tai miten hän kuoli mutta hänkään ei elänyt erityisen vanhaksi.
-
Mutta ensimmäinen hamsterini oli todella riehakas ja uskomattoman sitkeä ja voimakastahtoinen. Hän joutui lukuisiin onnettomuuksiin (putoamisia korkeuksista) ja muihin vaaratilanteisiin kuten patterin väliin juuttuminen puhumattakaan lukemattomista kerroista jolloin hän olisi voinut jäädä jalan alle. Hän väänsi häkin pinnat kieroon leuoillaan ja tassuilla työskentelemällä niin että pääsi karkaamaan häkistä ja oli joskus puoli päivää esim.vaatekomerossa piilossa.
-
Jossain vaiheessa hänen elämäänsä tuli naishamsteri joka asui yleensä toisella puolen taloa omassa häkissään ja iltaisin kun päästin hänet pois häkistä, hän meni aina tämän häkin luo ja he katselivat toisiaan pinnojen läpi. Yhdistin heidät teinimiehen uteliaisuudesta pari kertaa ja ensimmäinen kohtaaminen päätyi tappeluun jolloin erotin heidät hanskat kädessä. Toinen kerta keittiön pöydällä taas johti nopeaan yhdyntään jonka sitten unohdin pian sen jälkeen. Olisi ehkä ollut noloa kertoa mitä tapahtui ja asia unohtui kunnes sitten kerran häkkiä siivotessa löytyi naaraan häkistä kasa poikasia. Poikaset kasvoivat hyvin ja juoksivat yhdessä pyörässä mikä oli hauskaa katsottavaa. Osa heistä näytti ihan poikahamsterilta ja osa tyttöhamsterilta. Koska en voinut pitää poikasia, lahjoitin ne luotettuun eläinkauppaan. Hamsteriuros eli reilusti yli kolme vuotta ja kuoli luonnollisesti häkkiinsä.
-
Nykyään kun uusi uroshamsterini järsii pinnoja ja vaatii päästä ulos niin tunnen enemmän sympatiaa kun tiedän minkälaista yksinäisyys on. Järkkäilenkin hänelle kaikenlaisia uusia virityksiä häkkiin ja päästän juoksentelemaan säännöllisesti vaikka tiedän ettei hänelle naista lattialta eikä kaappien nurkista löydykkään ja vaikka taso on oikein rekisteritiedoissa todettu.
-
Kaverinaiseni on kyllä ehdottanut että hommaisin hänelle partnerin ja ajatus on ihan kiinnostava mutta en ole ajatellut rupeavani kasvattajaksi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
jooooh... Siis harvoin tulee yhtä aikaa huvittunut että vähän surullinen olo mutta,nyt se tuli.Tunsin myös sääliä ja myötä häpeää lukiessani.Mitä jos laittaisit kengät jalkaan ja menisit ulos tapaamaan ihmisiä.Se vois tehdä ihan hyvää sulle.