Ei tarvi.
Jos sun kumppani pettää sua (niin väitätkö että se silloin rakastaa sua? miten joku voi ollakin niin naivi... ei voi kuin ihmetellä...). Siis se miehes/naises pettäää sua (koska haluu jotain muuta kuin sua) ja sä annat anteeksi (koska rakastat sitä?)? Sekö on rakkautta? Että toinen loukkaa sua pahimmalla mahdollisella tavalla tietäen tekevänsä niin ja saa vielä anteeksi??? Sitten se sun miehes/naises pettää sua uudelleen ja annat anteeksi? ja sama tapahtuu vielä ja annat anteeksi? jne.. Vai annatko anteeksi vain yhden kerran? Ei, ei, ei rakkaus on jotain muuta kuin pettämisen anteeksi antamista! Se on NIIN SUURTA KUNNIOITUSTA TOISEN IHMISEN TUNTEITA KOHTAAN että pettämistä EI edes tapahdu!!! Suhteesta kuolee "se jokin" jos toinen menee pettämään, ei silloin kannata enää jatkaa, miksi kitua huonossa suhteessa???
Jos sun kumppani pettää sua (niin väitätkö että se silloin rakastaa sua? miten joku voi ollakin niin naivi... ei voi kuin ihmetellä...). Siis se miehes/naises pettäää sua (koska haluu jotain muuta kuin sua) ja sä annat anteeksi (koska rakastat sitä?)? Sekö on rakkautta? Että toinen loukkaa sua pahimmalla mahdollisella tavalla tietäen tekevänsä niin ja saa vielä anteeksi??? Sitten se sun miehes/naises pettää sua uudelleen ja annat anteeksi? ja sama tapahtuu vielä ja annat anteeksi? jne.. Vai annatko anteeksi vain yhden kerran? Ei, ei, ei rakkaus on jotain muuta kuin pettämisen anteeksi antamista! Se on NIIN SUURTA KUNNIOITUSTA TOISEN IHMISEN TUNTEITA KOHTAAN että pettämistä EI edes tapahdu!!! Suhteesta kuolee "se jokin" jos toinen menee pettämään, ei silloin kannata enää jatkaa, miksi kitua huonossa suhteessa???
Vastaukset 13
Vanhimmat
että rakastatko kumppaniasi vai et. Jos rakastat kumppaniasi, niin annat anteeksi. Onhan se tietenkin hyvä tekosyy lopettaa suhde, jos ei rakasta!
Jos osaa, voi ja pystyy, niin miksei..?
Itse en antaisi anteeksi. Periaatteessa olen sitä mieltä (ja kokemuksestakin), että pettävä puolisko pettää kyllä toisen ja kolmannenkin kerran. Ei petä loukatakseen vakikumppaniaan, vaan jotenkin sairaalloisesti pönkittää omaa itsetuntoaan. Pettäjähän on myös aina se suhteen mustasukkaisempi osapuoli, ja kuvittelee toisen elävän samoin kuin itse.
Se, joka ei vieraissa juokse, ei sitä turhaan epäile toisestakaan, jos syytä ei moiseen ole.
Siis enpä antaisi anteeksi, luottamus on silloin mennyt.
Mies on mies eikä voi geenien antamille vieteilleen mitään. Jos mies rakastaa sua ja perhettään niin anna anteeksi pettäminen. Jos teillä vielä on niin hyvä onni, että teillä menee sängyssä hyvin niin onko se sinulta pois jos mies käyttää luonnon mukaista viettiään tyydyttääkseen viettinsä vaatiman halun? Mieshän teilläkin tekee sen mitä miehiltä aina vaaditaan.
Mitähän se mies tekee, mitä meillä (?) vaaditaan?
Asun omassa velattomassa asunnossani, elelen seurustelusuhteessa, mies asuu omassa kodissaan. Kumpikin hoidamme itse omat taloudelliset asiamme. Jos ja kun jäisi kiinni vieraissa käynnistä, saisi sille reissulleen jäädäkin. Ja luulenpa, ettei hänkään voisi moista käytöstä hyväksyä minulta. "miehen vietti" on kyllä tänäpäivänä jo täysi vitsi, luuletko todella, ettei nainen petä? Lueppa palstan aikaisempiakin kirjoituksia.
Oma suhteeni perustuu kahden aikuisen ihmisen hyvään ystävyyteen sisältäen myöskin sen hyvän seksin (46v ja 52v)Nyt on toiminut hienosti jo kolmisen vuotta, mailmanloppu ei ole, jos suhde loppuisi moisiin "viettiongelmiin". Tosin emme kumpikaan, (edes mies huom.) kuvittele olevamme korvaamattomia. Olet kyllä hakoteillä, jos luulet naisen roikkuvan miehessä tänäpäivänä vielä taloudellisista syistä.
Haluan kommentoida muutamaa asiaa:
En usko teoriaan "kerran pettää, aina pettää" yhtään enempää kuin muihinkaan "tuomioihin". Toki tusinapettäjät tai tusinavalehtelijat jatkavat käytöstään, mikäli sen syitä ja taustoja ei ole selvitetty, mutta luulenpa että tällaisia pettäjiä on kuitenkin se vähemmistö... Enemmistö kumppaniaan pettäneistä on "ajautunut" tilanteeseen huonojen sattumien, käsittelemättömien riitojen, humalan, henkilökohtaisen hölmöyden tai päähänpiston vuoksi. Eli ei välttämättä kannata laittaa kerrasta poikki, mikäli tapaus on kertaluonteinen ja suhde on saldoltaan reilusti plussan puolella. Jokaisella on tietysti oma kynnyksensä, mutta maailmassa on niin paljon vaikeampiakin asioita kohdattavana, että uskoisin selviäväni tuon luonteisesta uskottomuudesta.
JA toiseksi täytyy sanoa, että suhteen mustasukkaisempi osapuoli ei ole aina se uskoton. Itse olen ollut hyvin mustasukkainen ja omistushaluinen, mutta syyt olivat ihan muut kuin oma vieraissa ramppaaminen. En ole ikinä kumppaneitani pettänyt, eikä tietääkseni minuakaan ole petetty. Mutta joka kerta baarissa varatut miehet pörräävät ympärillä ja fiksuna tyttönä vedin hölmöjä johtopäätöksiä...
Eli ei yleistetä.
hanki patentti tohon vietti hommaan tai jotain..voisit jopa saada,on meinaan niin huvittava juttu!Sä varmaan osaisit selittää silmät pyöreinä ,viattomalla naamalla,et miehellä kun on sellai vietti ni sillä on..ei voi mitää...jummilaine..
Pettäminen tulee pyrkiä jollain aikavälillä antamaan anteeksi oman mielenterveyden vuoksi. Suhdetta ei kannata jatkaa, koska luottamus ei tule ikinä palaamaan.
Ei pettämistä pitäisi antaa anteeksi;
Oma kokemukseni; meillä 15 v. sit meni huonosti, olimme 2 asunnon loukussa, velkaa reppu täynnä, lapset vielä pieniä. Vaimo lähti vaeltaan paremman onnen perään silloin lama-aikana. Jätti minut ja lapset omiin oloihimme pariksi kuukaudeksi.
Otin silloin exäni takaisin , yritin antaa anteeksi ja ymmärtää... Mutta väkinäistä se oli, puolin ja toisin , lasten takia yritettiin. Kunnes saimme talouden kuntoon muutama vuos sitten ja vähän säästönkin.
Nyt sit pari vuotta sit exä lähti taas lopullisesti, kunhan oli tehnyt ensin kohtuu tilin erossa. Välit meni totaalisesti poikki nyt , myös sen huoran jälkeläisten kans.
Että pettäjä on aina pettäjä, ....
Tollaset asiat sitä pitää opetella ite oman kantapääsä kautta. Mites vaimon pettäminen voi vaikuttaa sinun ja lasten väleihin?
Niin kun tossa jo yllä sanottiin, niin sun pitää tehdä toi ihan itsesi takia. Tai ainahan sä voit tietysti liittyä noihin, jotka postittelevat tänne katkeroituneita viestejä vuosien ajan, mutta luuletko sä että se parantaa jotenkin sun elämääsi? Ei varmasti millään tavalla, noi vaan vahvistaa toinen toistensa uskoa siihen, että he ovat tehneet oikean ratkaisun kun vellovat itse säälissä vuosikausia.
Rakkaus on kaunis asia, syvällisiä hellyyden, välittämisen ja kiintymyksen tunteita kahden ihmisen välillä. Rakkaudella on kuitenkin myös toinen puolensa eli se voi olla myös raadollinen ja viiltävä ajoittain. Yleensä riidat sovitaan pian ja taas jaktetaan yhteistä elämää eteenpäin.
Jos näkee rakkauden yksipuolisen kauniina, puhtaana ja hohtavana asiana, jonain elämää paljon suurempana, on mielestäni mennyt hakoteille, ja kovia iskuja on luvassa. Ihminen ei ole olentona enkeli eikä edes järkiolento, vaan hyvinkin primitiivsten tunteiden ja eläinten lailla vaistojen ohjaama olento.
Mutta ei täysin. Meissä vaikuttaa myös kulttuurisen konstruktion tuotteina se paljon puhuttu sivistys: meillä on tietoa, järkeä, moraali ja uskonto tai jokin muu maailmankatsomus.
Ihmisen elämä on merkillinen vyyhti jossa yhteen ovat kietoutuneet eläimelliset tarpeet, kyky ajatella ja pohtia omaa tekemistään, mahdollisuus valita, tuntea erilaisia tunteita jne.
Rakkaus ei koskaan toteudu ihmistä ylemmällä tasolla vaan ihmistasolla, jossa ihmisen biolgoinen pohja, eläin, on koko ajan. Ja juuri sukupuolisuuteen liittyvissä asioissa se on hyvin voimakas. Joskus sen voima voi olla liikaa, jolloin kulttuurin/moraalin kannalta teemme virheitä/väärin.
Se annatko anteeksi on oma asiasi. Anna, jos voit. Tietenkin petos jättää jälkensä, mutta itse olen sitä mieltä, että yksittäinen tai ainoa erehdys ei saa kaataa maailmaa eikä sen tarvitse kaataa suhdettakaan. Se ei ole ihan niin iso asia tässä maailmassa. Jos suhteenne (huom! uskon että suhteen ei tarvitse olla huono, jos toinen pettää) on muuten suht kunnossa, niin turhaa työtä on heittää kaikki menemään. Mistä edes voit olla varma, ettei sama tapahdu uudestaan?
Pettämisiä kannattaa välttää, tärkeintä on ottaa niistä opikseen.
syö katkeraa osapuolta enemmän kuin pettäjää pitkässä juoksussa. Mitä hän välittäisi tunteistasi, eihän välittänyt silloinkaan kun meni pettämään. Ainoa tapa vapautua katkeruudesta on luopua siitä. Ei myöskään ole mitään järkeä antaa toisten tekemisten sitoa itseään enää enempää kuin pettäminen jo sinänsä satuttaa niin paljon. Pitäisi pystyä ajattelemaan, etteivät toisten teot arvota minua ja voin valita vapauden antaa anteeksi ja lähteä taas eteenpäin, joko saman kumppanin kanssa tai ilman häntä, mikä päätös sitten syntyykin.
Olemme nyt mieheni kanssa olleet n. 7v. yhdessä ja sinä aikana hän on pettänyt minua 2 kertaa ja molemmat kerrat annoin anteeksi. Toinen oli yhden yön juttu ja toinen oli n.3kk kestänyt suhde. Jälkimmäinen oli pahempi ja vannoin itselleni että toista kertaa en anna sille enää anteeksi, mut rakkaus voitti siinäkin. Ehkä tosiaan elän pelkissä haavekuvissa, mutta uskon aina saavani sen sillä kertaa toimimaan. Joskus kyllä mietin, että mitä jos en olisikaan antanut anteeksi, niin missä olisin tai mitä tekisin tällä hetkellä. Uskon kyllä siihen, että suhteen saa toimimaan jos vain viitsii yrittää. En ala muita neuvomaan, mutta oman kokemukseni kerroin.
P.S. Vielä ollaan yhdessä