Pihi mies..

Voi...eipä tuohon ole enää sanomista. Pulla on jo uunissa, ja ihan itse olet tuota menoa sietänyt noinkin kauan. Ei käy kateeksi.ei.

Itse syyllistyin suhteemme alussa jopa kuittien laskemiseen, mutta vain siksi, etten vahingossakaan halunut elää mieheni kustannuksella. Nyt meillä on rahat yhteiskäytössä sitä enemmän pohtimatta.

Mies oli tuossa välillä työtön, nyt olen vuorostani minä. Palkkaluokkamme on sama. Rakas karvaturrimme on osa perhettä ja hänen hyvinvoinnistaan huolehtii rahallisesti (ja muutenkin) molemmat.

Yksi apu on sekin, että rahankäyttömme on yhtä niukkaa. Saamme suorastaan säväreitä siitä, ettemme tuhlaa turhaan. Mutta tästä huolimatta olemme anteliaita sekä itsellemme että muille.

Mielestäni onnistuneen parisuhteen kulmakivet ovat yhtäläiset arvot (myös rahan suhteen), jakaminen ja yhteinen huumori. Jos raha on ongelma, seuraa muut ongelmat helposti mukana.

Ei muuta kun lopetat kaiken hankkimisen ja laitat miehen hankkimaan ja sanoppa miehellesi että kun lapsi syntyy niin mies silloin elättää perheensä siihen saakka kun nainen menee takaisin töihin että silleen. Rupea itsekkin säästämään koska kun jäät äitiyspäivärähälle niin sinulla pitäsii olla omia säästöjä noin 10t€ niin e itartte kituuttaa jos on noin pihi mies kun kuvauksestasi näyttää.

Kamala mies :(((. Tuli paha mieli tuota lukiessa... kyllä parisuhteessa empatiantajua ja normaalia huomaavaisuutta täytyy olla! Katso miten menee vauvan syntymisen jälkeen. Kyllä on kumma jos meno ei muutu kun mies tajuaa että te olette ''oikea'' perhe vauvan tultua. Pistäisin tuon äijän vahtoon, tuo pihtailu on jo niin törkeää.

Hei ap!

Tarjoa puuroa ja hernesoppaa pari viikkoa miehellesi, itse voit yrittää saada jotain mukavampaa välipalaa "salaa". Kun valitus alkaa toteat kylmästi ettei näillä eväillä parempaa löydy. Jos asiat ei vieläkään ala selvitä ei valitettavasti taida olla muuta mahdollisuutta kuin ilmoittaa miehellesi "Riitti, kiitti".

Miten te naiset suostutte moiseen?..Nyt olisi syytä mihen muuttaa ajatusmaailmaansa ja pois sairaalloisesta itsekkyydestään..Vauvakin tulossa..Vakava kesksuetlu ja jos ei tehoo..ero..

Toisinsanoen ongelmasi on se että olet raskaan kuspäälle. Haittaakse?

Kannattiko alkaa hankkimaan lapsia jos teillä on tuo arjen talouden hallinta noin persiillään?

Me veronmaksajat joudumme pian maksamaan taas yhden sossuperheen lapsen elätuksen...

Miksi ihmeessä elät tuollaisen miehen kanssa?

Nyt et voi tehdä muuta kuin ottaa eron, silloin saat ainakin elastusmaksut ja paremman toimeentulon yhteiskunnan tuilla.

Sinulla menee ennenpitkää hermot tuollaisen saiturin kanssa, ja nyt sinun on ajateltava ensisijaisesti syntyvää pikkuista.

Ei ole mitään hätää. Kituuttele ihan rauhassa hetki vielä. Kun kyllästyt lapsen synnyttyä olemaan kotiorja ja kun huomaat, että hoidat kodin ja lapsen yksin LÄHDET lätkimään.
Mieti rauhallisin mielin, kun rakas pihtarisi maksaa KILTISTI elatusmaksua!
Jos hän tienaa yli 3000 euroa kuussa, hän maksaa sitä todelle runsaasti.
Kun saat sen lisäksi vielä lapsilisän (yksinhuoltaja korotuksella) voit huoletta nauttia elämästä pienokaisen kanssa.

Toki eroaminen on ikävää, mutta huomaat kyllä, että ei kukaan jaksa olla tuollaisen itsekkään materialistin kanssa.

Olet järkevä, fiksu nainen. Arvosta itseäsi ja älä alistu tuollaiseen.

Onnea ja toivottavasti kaikki sujuu hyvin. Nauti äitydestä ja naisena olemisesta.

Ei olisi kannattanut tehdä vauvaa idiootin kanssa joka hyväksi käyttää sua eikä panosta suhteeseen tosissani. Kannattaa erota nyt heti sillä mieti kun se vauva syntyy niin miestäs ei kiinnosta pätkääkään. Joudut ostamaa sille kaikki ruuat ja muut jutut jota se tarvii. Niin ja sit kun se kasvaa ja tarvii jotain kunnon leluja niin joudut ostaa kaikki itse kun miehes mielestä ne on tarpeettomia ja maksaa liikaa. Sun lapsellas tulee olemaan kurja elämä ilman leluja.

Kiitos kaikille mielipiteistänne, sinänsä "ilahduttavaa" huomata etten nyt ehkä valita ihan tyhjästä.. mietin nimittäin pitkään olenko minä tässä vaativa osapuoli.

Joku tuossa puhui arvoista, se oli herättävää. Kenties miehelläni ja minulla on aivan vastakkaiset arvot. Minusta lapsi on tärkein ja häneen ja ensisijassa häneen tulisi kummankin vanhemman panostaa. Sen jälkeen olisi parempi, että vanhemmat olisivat keskenään edes jotensakin "samalla sijalla" mikä ei kyllä tällä hetkellä toteudu.

Muutama ihmetteli miten siedän tätä. Ennen lapsen tuloa olin tosiaan töissä ja pärjäsin ihan ok tällä kahdella tonnilla kuussa, jotain jäi aina sukan varteen ja sain ostettua välillä jotain kivaa itsellenikin. En siis kokenut sitä läheskään niin pahaksi että maksoin välillä yhteisiäkin ruokia ja hieman oletin että mieskin oli varmaan välillä maksanut jotain omistaan. ilmeisesti virheellisesti näin oletin. Tämä ongelma siis nosti päätään nyt kunnolla vasta kun jäin kotiin ja lapselle on pitänyt ostaa kaikkea ja olisin tarvinnut "taloudellista vastaantuloa" ihan tosissani.

Sossujutusta, hyvä pointti, en itsekkään erityisemmin sossumeininkiä arvosta ja tosiaan töissä käyn normaalisti ja suunnitelmissa palata työelämään melko piankin kun vauva on vähän kasvanut. Ei siis pelkoa että yhteiskunnan elätiksi jättäytyisin.

Joku tuossa totesi, että miehen tulisi tajuta, että olemme ihan oikea perhe. Se onkin juuri sitä mitä minä olen kaivannut! Kiitos kun puit tämän sanoiksi. Tosiaan tunne siitä että "me olemme tässä yhdessä, tämä on meidän lapsi ja kun sinä et voi käydä töissä, hoidat kotia ja vauvaa, ja minä käyn töissä ja pidän huolta että tässä pärjätään." Se tunne ikävä kyllä puuttuu.

Muutama ehdotti eroa. Kyllä se varmasti on äärikeinona aivan toimiva. Elatusmaksuilla todennäköisesti saisin enemmän taloudellista apua vauvanhoitoon kun nyt. Kauheaa todeta tämä mutta niin se taitaa olla.

Lapsi on jo melkein hetkenä minä hyvänsä täällä. Ajattelin seurata, tekeekö vauvan syntymä muutosta parempaan päin. Jospa hän siitä tajuaisi että hänellä ihan tosissaan on perhe joka häntä tarvitsee. En meinaan halua tuntea tällä tavalla loppuikääni, enkä halua elää näin. En tunne olevani oikeasti arvostettu. Leluja ja tavaroita ei lapseltani tule puuttumaan ikinä, siitä pidän huolen minä. Haluaisin kuitenkin ERITTÄIN kovasti että lapsella olisi myös isänsä.

Toistaiseksi ehdotukseni kaikuvat kuuroille korville. Mies alkoi taas puhua siitä laskettelusuksisetistä joka maksaa monta sataa että miten hieno se on ja täytyy varmaan se saada. Tämän kuultuani pyysin että ostaisi vauvalle ensin nenänniistimen, mitähän se maksaa, viisi euroa? No, se nenänniistimeen menevä rahakin otetaan nyt sieltä yhteiseltä tililtä sitten. Eli hän ei siis sitä osta ja taas on vähemmän rahaa laitettavaksi ruokiin. Ilmaisin myös ääneen huoleni säästöjeni hupenemisesta ja siitä että kuinka pärjään kelan päivärahoilla. Ei mitään kommenttia. Yritin taas jälleen kerran puhua tuosta ruokatilimme riittämättömyydestä ja sain vain ihmeellistä kiertelyä.

Olisi edes kiva tietää mikä saa ihmisen käyttäytymään tuolla lailla, tämä kaikki tuntuu aivan naurettavalta (ja kamalalta) kun kirjoittelen tätä =D En taatusti ainakaan ikinä enää hanki miestä! Pärjäisin näköjään paremmin ilman, kun en koko ajan jaksa kerjätä ja vihjailla ja pyytää ja turhaantua.

Kuka elossaoleva miehen sukulainen on hänelle läheinen, sellainen jota hän kuuntelee ja "tottelee"? Pirautapa puhelu tulevalle mummille tai papalle ja pura huoliasi, kun rahasta on älyttömän tiukkaa talouskassan ehdyttyä ja kun mies ostaa lasketteluvälineitä sadoilla euroilla.

Etsi niin kauan että löytyy se taho, jopka saa miehesi havahtumaan asioihin.

Nimimerkin 13 3 ehdotus on hyva, itsellani on huolehtiva mies mutta tiedan etta jos yhtaan huonosti kohtelisi, saisi aidiltaan huutia oikein kunnolla. Anoppini on hieno ihminen, kunnioitan hanta ja kohtelen kylla puolisoani hyvin myos.

Mutta asiaan, kuulostaa alkuperainen silta ettei miehesi yksinkertaisesti tajua etta lapsen tulon myota han ei vain voi enaa elaa pelkkaa sinkkuelamaa. Siitahan tuosta on kyse, han menee, rilluttelee ja harrastaa samalla kun kumppani ja lapsi ovat kotona miettimassa mista raha riittaisi. Perhe-elama ja sinkkuelama sulkevat toisensa pois ja valitettavasti kuulostaa silta ettei miehesi ole kypsa huolehtimaan perheesta. Paino sanalla HUOLEHTIA.

Valitettavasti minakin naen asian niin, etta ellei muutosta tule, sina tulet vasymaan ja lopulta eroamaan etta saisit edes rahan riittamaan. Hetkauttaisiko se miestasi millaan lailla? Toisaalta voi kayda niinkin, etta miehesi pienokaisen nahtyaan hullaantuu niin hyvin, etta isa-moodi tulee paalle kertaheitolla. Naitakin on nahty. Toivon jalkimmaista vaihtoehtoa.

Hoh hoijaa.. aika nuijalta vaikuttaa äijäsi! Miehesi pihiys kertoo suoraan hänen luonteestaan: hän on itsekäs omaan napaa tuijottaja, jolta puuttuu empatiakyky ja huomaavaisuus naista kohtaan.

Minäpä kerron millainen on minun mieheni.

Asumme omakotitalossa. Mieheni maksaa kaikki käytännön kulut: muun muassa sähkö-, vesi-, jätekaivontyhjennys- ja roskalaskun. Lisäksi hän maksaa kaikki kesäpaikkaan liittyvät laskut.

Mieheni maksaa myös ruoan.. Hän antaa minulle yleensä 150 euroa rahaa, jotta voin ostaa ruokaa. Voin myös tarvittaessa ostaa itselleni terveyssiteitä, jonkun lehden tai jotain muuta. Minun ostamani ruoka on yleensä se, että tilaan netin luomulaatikosta luomutuotteita 25-35 eurolla.

Vapaa ajanvieton mieheni maksaa myös lähes täysin. Yhteisiä menoja on asuntoautolla liikkuminen, elokuva illat syötävät, ulkonasyöminen, viikon lomareissut pohjoiseen hiihtämään ja laskettelemaan. Tehtiin eka ulkomaanreissu thaimaahan ja minä maksoin tämän matkan. Mieheni toki maksoi ruuat ja muut ajanvietteet.

Jos tarvitsemme uuden hellan, puutarhakalusteet tai jääkaapin, niin mieheni maksaa nekin. Toki olen minäkin hieman osallistunut. Ostin aika hintavan imurin. Ei hän tätäkään minulta vaatinut, mutta tunsin, että näin olisi oikein.

Miksi meillä on tilanne näin?! Mieheni on aika varakas. Hän osoitti suhteen alusta alkaen, että hän vastaa perheen taloudesta. No eipä minulla ole mitään tätä järjestelyä vastaan:D Omat rahani riittävät hyvin, koska pakollisia laskuja on oikeastaan vain oma puhelinlasku.

Minusta mieheni käytös osoittaa suurta rakkautta ja huomaavaisuutta minua kohtaan. Hän saa sen takaisin rakkauteni muodossa, joka ilmenee tietysti fyysisenä mutta myös käytännön tasolla. Minä teen kaikki kotityöt.. toki hänkin joskus tyhjentää tiskikoneen tai jotain muuta pientä. Pidän myös huolta, että perheelläni on hyvä ja monipuolinen ruoka. Terveyteen ja hyvinvointiin liittyvät asiat ovat myös kaikin puolin osaamistani.

Sun mies taitaa olla vähän lapsellinen rahankäyttäjä. Mitä jos se ei vaan hallitse rahankäyttöään ja on oikeasti ihan auki? Jos nuo säästöpuheet on vaan puhetta, kun sitä hävettää?
Sun pitää keskustella tästä asiasta vakavasti ja selittelemättä ja LOPETTAA omilla rahoilla yhteisten asioiden ostaminen. Jos sun mies saa rahaa säästöön tänän aikana kun elät tuilla, myös sun pitää saada itsellesi säästöä, se olisi reilua molemmille. Koska jos teille tule ero, tunnet itsesi idiootiksi kun persaukisena lapsen kanssa yrität pärjäillä tuhlattuasi rahat mieheen. Jolla kivasti on rahaa tilillä...
Sun pitää myös vaatia sun mieheltä miehen käytöstä: sen tehtävä on elättää sua ja vauvaa, piste. Sun tulee myös vaatia vastuullista rahankäyttöä. Sun miehellä voi olla shoppailuongelma, ei ole mun mielestä normaalia tuhlata kuukausittain useampia satasia itseensä.
Kuitenkin, on parempi käydä tiukka ja kova keskustelu nyt kuin erota tällaisen takia. Kukaan ei ole täydellinen. Siksi toiselta pitää välillä vaatia. Sä VOIT vaatia myös hemmottelua! Musta kuulostaa siltä, että sä todellisuudessa pelkäät, että mies jättää sut, teet niin paljon työtä sen eteen. Vastavuoroisuus suhteessa on ihan perusasia, ei mikään prinsessavaatimus. Se mies jättää sut, palvelit sitä tai et. Jos pelkäät, niin suurin osa miehistä ihan tykkää kun saa välillä "kurinpalautuksen"! Sillä sä kasvatat myös omaa kunnioitettavuutta miehesi silmissä. Kunnioitus on hemmetin tärkeää suhteessa... Kohta teiltä molemmilta menee se toisiinne. Nyt. Ole kovana ja VAADI, älä neuvottele.

En pystynyt / halunnut lukea loppuun asti. Miksi helwetissä sinä olet mennyt tuollaisen kanssa lisääntymään? Elämäsi ei tule olemaan ruusuilla tanssimista vaan täydellistä maanpäällistä helwettiä. Joten ryhdistäydy aikanaan ja pistä pönttöpää ruotuun.

Tuommoinen rahapolitiikka on ihan hullusti, kun ollaan kuitenkin samassa taloudessa ja tarkoitus viettää yhteiselämää, VAIKKA nyt ei oltaisikaan naimisissa. Jo lapsen hankkiminenkin tarkoittaa, että olette yhdessä ja perhe.

Ei ole mitään mieltä siinä, että teillä on ikään kuin eri elintasot. Ei noin toimita normaalisti. Kumpikin osallistuu yhteisen kodin ja talouden kustannuksiin suhteessa yhtä paljon, eli miehen kuuluu maksaa enemmän, kun tulonsakin ovat isommat. Tuollaiset pilkuntarkat laskelmat on ahdistavia. Entä jos sairastut ja joudut hankkimaan kalliita lääkkeitä ja hoitoja, etkä pystyisi niitä tuloistasi kustantamaan, eikö miehesi maksaisi?

Arveluttaa jo etukäteen tulevan lapsen menot, kenen ne teillä kuuluu maksaa? Laitatteko lastakin varten oman tilin, johon kummankin on sijoitettava joku summa, ja sitten kun se ei joskus riitäkään, niin sinä maksat sitten?

Miehesi on lapsellinen, kuten joku tuolla jo sanoi. Kyllä hänenkin kuuluu ottaa vastuu yhteisistä menoistanne eikä sijoitella rahojaan vain omiin itsekkäisiin tarpeisiinsa. Nyt hän käyttäytyy kuin asuisi vanhempiensa luona ja maksaisi vain heille jonkun tietyn summan kuukaudessa ja kaikki loput olisi sitten vain hänen omaan käyttöönsä. Näinhän nämä lapsuudenkotonaan asuvat aikuiset tekevät, vanhemmat kustantavat periaatteessa kaiken ja aikuinen lapsi maksaa vain määräsumman, ja sillä on hänen elättämisensä katettava.

Minä en muuten keksi oikein mitään lahjaa - kenellekään - mikä maksaisi vain 20 euroa. No ihan pikkulapselle voi viedä jonkun pikkulelun tai vaatteen, mutta aikuiselle ihmiselle en saa kahtakymppiä riittämään mihinkään lahjaan. No pienen kukkakimpun sillä ehkä saa. Eli aika pihiä on taloutenne. No onhan se säästäminen hyve.

Eikö mies osta sinulle ikinä mitään? Eikö koskaan tarjoa sinulle ruokailua jossain, vaikka edes ABC:llä jos olette jossain reissussa? Onko hän todella noin laskelmoiva? Käyttää rahaa surutta oman terveyden ja ulkonäön vaalimiseen? Mutta yhteisen elämänne suhteen on noin käsittämättömän pihi?

Ehkä ollaan vanhanaikaisia, mutta meillä mies on alun alkaen huolehtinut pääsääntöisesti perheen kuluista. Minä pienestä palkastani olen tietenkin myös osallistunut, mutta totta puhuen, jos asuisin yksin, ei minulla olisi varaa tähän elintasoon. Voi olla, etten pystyisi edes autoa ylläpitämään tai ehkä nipinnapin. Ikinä ei olla tiliä tehty, kumpi nyt on maksanut ja mitä.

Teillä on tosiaan arvokeskustelun paikka.

On hyvä olla tarkka rahasta. Meillä menee siten että naisystävä maksaa suuremman osan vuokrasta koska minä olen työtön, ruokaostokset pääasiassa yhteisiä, sähkölaskut puoliksi. Sitten jää omaakin käyttö rahaa. Päätettiin luopua yhteisestä tilistä. Ja tässä on menty jopa puoli vuotta vähän kuin kämppiksinä. Kumpikin vastaa menoistaan itse.

fiksusti ja hyvin kommentoit "silppu"

Vaikuttaa mieheltä, joka ei eron jälkeen pysty mitenkään ymmärtämään, miksi hänen pitää maksaa elatusmaksua.

Voi sua...ketjuhan on jo vanha mutta voi olla ajankohtainen jollekkin muulle.Miten sinulla nyt menee?Vauva on synytnyt ja kasvaa....onko isäkin kasvanut jo aikuiseksi.

Kaikista paras vastaus oli kokata seuraavan vuoden jokaikisenä päivänä hernekeittoa (liotetuista kuivista herneistä ja ilman lihaa. vain suolaa ja pippuria mausteeksi) JA veteen keitettyä kaurapuuroa joka ikinen aamu. Sinun itsesi täytyy syodä kasviksia ja hedelmiä, varsinkin jos aiot imettää vauvaanne.

Eikohän yksinkertainen miehesi tajua että hänen on maksettava enemmän talouskassaanne.

Puhuminen on yhtä tyhjän kanssa enää tässä vaiheessä, sinä olet jo "yrittänyt" viestittää asian tuolle yksinkertaiselle juntille , eikä se ole mennyt jakeluun. joten tuki suusi ja ala toimimaan tuloksia tuottavammalla tavalla.

PS leluista ja roinasta lapsesi ei niinkään välitä. PALJON tärkeämpää on että vanhemmat osallistuvat täysipainoisesti hänen opettamiseen. Siihen on ilmaista tietoa ja materiaalia saatavana.

Hups, aloitushan olikin vuosien takaa.
Tosin olisi hyvä luke miten ketjun aloittaja on järjestänyt elämänsä kohta jo esikouluikäisen lapsensa kanssa.

Hankalassa paikassa vaikutat olevan. Ilmeisesti rakastat häntä, no miten asiat lienevät oikeasti:
Ei sinulla ole muuta mahdollisuutta, kuin elää hänen kanssaan tuota elämää.
En henkilökohtaisesti jaksaisi itse tuollaista, enkä usko että tuo noin toimii pidemmän päälle.
Pihejä tosi outoja miehiä on tämä tiedetään, mutta tälläisestä ei juuri keskustella..

Mun mielestä niin kaikki mitä ostetaan kotiin on kaikkien ja mä asun kotona vielä ja autan maksamaan laskuja esim. MUTTA mulla on töitä 2-4 päivää/kk eli 65€/päivä/käteen ja kelasta 7€/päivä 280 ja oliko se kelalta mmmm....? 150€/40 PÄIVÄSTÄ=430€ kuussa ja jos olisi joka päivä töitä niin saisin 1300 käteen kuussa ilman kelan tukea jos en sais kelalta niin 280 jos ees sitäkään joskus on vaan 2 päivää 135 se ois koittaa sillä pärjätä kuukaudessa kun on auot ja verot ja kaiken mailman maksut

Muista että olet avoliitossa et naimisissa. Teillä ei ole toistenne elättämisvelvollisuutta. Hän ei ole sinun miehesi vaan tulevan lapsen isä ja sinun asuinkumppanisi. Hänhän on ihan reilu kun maksaa menoista puolet, muu ei sitten kuulukkaan. Eikä hällä ole mitään velvoitetta maksaa sinun omia menojasi. Niistä joko luovut tai sitten yrität säästää niihin rahaa. Ja hänen säästöön jäävät rahat taas ei kuulu sinulle millään lailla.
Avoliitossa omaisuus on sen kenen nimissä se on. Ja rahat sen kuka ne tienaa. Olet ymmärtänyt väärin taloudellisen vastuun avoliitossa. Hänellä on täysi oikeus kieltäytyä ostamasta sellaista mikä ei ole hänen menojaan. Niin on sinullakin. Ja hyvinhän hän suhtautuu lapseen, hänhän on luvannut että lapselta ei puutu mitään mitä se tarvitsee. Ei tuo mies ole pihi vaan järkevä taloudellisessa suhteessa. Olisi tosi ajattelematonta tuhlata rahaa avoliitossa asuinkumppaniinsa. Avoliitto on siitä hyvä suhde että ei ole velvollinen elättämään toista eikä kustantamaan hänen menojaan. Eli sinun on opeteltava elämään omien varojesi mukaan ei asuinkumppanisi tulojen mukaan.

On sulla surkea mies täytyy sanoa. Suhteessa on aina yhteiset ruuat mielesstäni ja sitten voi omalla rahallaostaa jotain lisää jos haluu jotain erikoista ruokaa. En minä katsois mitä nainen syö saa syödä mun ruokaa jos nälkä on Enkä laske eurojakaan niin että maksaako toinen saman verran. Oon maksanut enemmän ja joskus vähemmän. Tuollaine nipottamien ja pihtailu pilaa suhteen.