Väkivaltaisen liiton jälkeen uuteen suhteeseen

Olen sinua vanhempi, lähes 50-kymppinen ja olin väkivaltaisessa liitossa 25 vuotta kunnes vihdoin sain erottua viime vuonna. Luulin etten koskaan enää uskaltaudu suhteeseen, mutta toisin kävi. Olen rakastuneempi kuin koskaan elämässäni. Tapasin ihanan miehen joka antoi minulle aikaa, purin tuntojani ja kerroin kauhukokemukseni. Mies ymmärsi ja ymmärtää. Hellii minua ja lohduttaa kun vanhat kauhut piinaavat unissa tai vielä joskus valveillakin. Anna itsellesi aikaa, yritä luottaa kun tapaat kivan miehen. Tottakai kykenet suhteeseen uudelleen. Ole luottavaisin mielin,vielä tapaat sen ihanan hellän miehen joka kohtelee sinua kuin kukkaa kämmenellä. Kaikkea hyvää sinulle :)

Hei! MinäkinN olen kokenut saman kohtalon muutama vuosi sitten pitkäaikaisessa suhteessa ja lähdin pois suhteesta selviytyen omaan elämään. Elin n. vuoden täysin yksin surressani menneitä ja vasta sen jälkeen aloin katsella ympärilleni uusin silmin. Pitkä, välillä tuskainenkin tie kaikkine muistoineen oli elettävä läpi ja alkuaikojen painajaisetkin seurasivat toisiaan kunnes tulin vakuuttuneeksi elämäni muuttumisesta vähenivät painajaisetkin melkein olemattomiin ja uuden miehen avulla opin taas luottamaan toiseen ihmiseen vähitellen.

Nyt olen uudessa avioliitossa kivan miehen kanssa ja elämäni on muuttunut täydellisesti kaikesta entisestä. Kertaakaan en ole katunut lähtöäni ja nyt olen saanut kaikkea kaunista elämääni roppakaupalla: perheen, ystävät, kodin! Ennen kaikkea olen saanut rakentaa koko elämän uudelle pohjalle ja olen äärettömän kiitollinen siitä. Joten tsemppiä paljon sinulle toivon ja uskallusta uuden ihanan elämän kohtaamiseen. Nauti täysin sydämin vapaudestasi nyt!

Ei se ole niin paha kuin ruman miehen yksinäinen elämä. Olet sentään ollut suhteessa, mut minuun kukaan nainen ei halua tutustua koska olen ruma mut kiltti. Niinhän seon et ruma ja kiltti mies on tylsä ja naiset rakastuu väkivaltaisiin miehiin.
Sinä saat miehen joskus vielä mut minä en saa naista ikinä koska olen ruma.

Olen tässä myös miettinyt, että suhde narsismimiehenkanssa teki minuun ikuiset haavat. Olen 53 v nainen, avioliitosta erosin muutama vuosi sitten ja uutena "suhteena" oli tuo narsistinen mies, joka henkisellä ja fyysiselläkin tasolla latisti itsei täysin. Haluaisin kovin tutustua uuteen ihmiseen, olen netin kautta hankkinut deittien kautta tuttavuuksia, kaikki menee hyvin siihen asti kunnes on edessä tapaaminen. Sen jälkeen ei enää miehestä kuulu mitään. Minulla on kuulemma kaunis puhelinääni, lienee syynä, että mielikuva minusta rakentuu puhelinäänen perusteella, vai mistä johtuu, en mielestäni ole kovin rumakaan nainen, aivan tavallinen tummahiuksinen ja normaalivartaloinen nainen.

Mahdollista on, olen itse miettinyt, että "tosi kohtaamisessa" olen aivan kipsissä, koska pelkään, että vanhat jo eletyt kauheudet toistuvat???
Surullista on olla aina yksin, kaipaan hellyyttä, turvaa ja luotettavaa suhdetta, näillä eväin se ei onnistu enää koskaan!!

Paras tapa on olla itsenäinen ja asua yksin. Seurustella toki voi,,mutta ei ole pakko muuttaa yhteen,,,,ainakaan kunnes on oppinut tuntemaan toisen,,,ja siihen menee useita vuosia. Parsta on todella kun pääsee omaan kotiin eikä toinen pysty hallitsemaan sua!

Olen kuusikymppinen nainen ja eronnut n.30 vuotta sitten erittäin väkivaltaisesta avioliitosta.
Mies pahoinpiteli myös lapsia.
Sen jälkeen meni vuosia ennenkuin edes katsoin miehiin päin.
En ole kumminkaan päässyt peloistani juurikaan ja olen yrittänyt tutustua muutamaan mieheenkin ,mutta sitten se vanha pelko uusiutuu ja lopetan suhteen.
Olen tullut siihen tulokseen ,että olen yksin ,vailla pelkoa ja en anna sen häiritä elämääni, -siis yksin olon.
Minusta olisi väärin antaa edes toiselle jotain ns."toivoa" suhteesta jos tiedän itse ,että en siihen pysy.
Tämä on vain minun kohdallani näin,jokainen saa tehdä omat päätöksesnsä ,sillä en pysty edes antamaan mitään neuvoa.Olisi väärin pelotella sinua !
Jokainenhan kumminkin tekee ne omat päätöksensä joka asiassa.
Mikä sopii yhdelle ,ei välttämättä sovi toiselle.
Eikä voi mitenkään yleistää sitä ,että kaikki miehet olisivat väkivaltaisia.Onhan niitä väkivaltaisia naisiakin : (((

mä en enää mene läheisiin suhteisiin kenenkään ukon kanssa,en luota kehenkään.enin osa kapakoista löytyneet ovat jotain ongelmapersoonia.ja helkatin mustasukkaisia.enintään piipahdan jonkun hemmon luona ,aikaa viettäen,rakastelun merkeissä ja sit kotiin omaan rauhaan.tämä nykyinen on joskus hyvä ja joskus paha,elikä elän omaa elämääni ja hän luuli ensin omivansa mut,en anna sitä valtaa kellekään.omat ystävät,oma tahto,ja oamt harrastukset.en vaan ole onnistunut koskaan löytämää hyvää kumppania ankä enää haluakaan sitoa itseäni.olen saanut kammon sitoutumisiin ja rakastan omaa vapautta.yksikään karvanaama ei huitaise mua ilmaiseksi-se on heti ilmoitus ja lasku perään jos jälkiä tulee.

Väkivaltaisen avioliiton jälkeen en kyllä ihan heti solmisi uutta liittoa sillä ainakin minun olisi saatava ensin luottamus miehiin. On vaikeaa elää turvallisesti yhdessä pitkän riitaisen ja väkivaltaisen suhteen jälkeen. ystäviä kyllä voi, ja täytyykin olla, mutta vapauttakin voi oppia rakastamaan, eikä oma päätösvalta ole lainkaan pahaksi. Kun vain pystyisi syrjäyttämään mielestään sen entisen liiton ja siitä mielen syövereihin painautuneet niin hyvät kuin pahatkin hetket. se ei varmasti ole väkivaltaisenkaan liiton helpoin tehtävä ja miten se kiusaisi seuraavaa suhdetta sitä tuskin ainakaan heti osaisin arvioida.

AIKAMOISIA

Minä en enää saman katon alle suostu... Niin traumat jäi. Seksisuhteita on ...

Oma koti on paras olla, jos on kokenut väkivaltaa aiemmin. Ei sitä heti ihmistä tunne, ja aina voi tulla uudessakin suhteessa väkivaltaa. Parasta luottaa itseensä.