Tuntuu, että kaikki äidit ei välttämättä aina ymmärrä täysin, kun joku valittelee väsymystään ja kun ei mitään ehdi vauvanhoidon lisäksi. Puhumattakaan siitä, miten miehet ei ymmärrä. Sitä ei vaan voi ymmärtää, jos ei ole itse kokenut.
Itse olin synnytyksen jälkeen (joka päätyi lopulta hätäsektioon) ja vielä monta, monta kuukautta sen jälkeenkin niin uupunut, että sitä on vaikeaa kuvailla. Ajatukset olivat täysin vauvassa ja mitään muuta ei päähän mahtunutkaan.
Poika oli kokoajan tississä kiinni, kun ei tuttia huolinut kuin vasta 5 kk:n iässä. Kävin niin ylikierroksilla, etten osannut rauhoittua mihinkään, vaan otin pojan aina itselleni kun se vähänkin itki. En vaan kestänyt kuunnella sen itkua yhtään. Rauhoittui aina tissille, kun en muutakaan jaksanut puuhata. Nukahdin aina kun pääsin makuulle imettämään, mutten osannut nukkua jos vauva ei ollut kanssani samassa huoneessa. Minun piti aina olla vahtimassa vieressä, ettei vauvalle tapahdu mitään, jos joku muu kuin vauvan isä piteli vauvaa. Älytöntä, tiedän, mutta olin ihan hermoraunio.
Öisin vauva nukkui pinnasängyssä ja hätkähdin öisin hereille tarkistamaan että vauva hengittää. Näin myös toistuvasti unta siitä, että vauva on sängyssämme ja tukehtuu, jos en nosta sitä pois. Nukuin todella huonosti. Elin kuin sumussa ja ihmettelin vaan miten maailma jatkaa menoaan, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Tuntui, että kukaan ei ymmärtänyt kuinka uupunut olin eikä kukaan osannut auttaa, koska en antanut. Koin huonoa omaatuntoa aina, kun vauvalle joutui antamaan korviketta vaikkapa lääkärikäyntini aikana. Pelkäsin myös, että maitoa ei heru tarpeeksi, jos en ole aina imettämässä. Olin hyvin vainoharhainen ja itkuinen.
Vauvaa oli pidettävä paljon sylissä, koska ei muualla viihtynyt ja voimani olivat kuin taikaiskusta hävinneet jonnekin. Joka paikkaa särki, kun olin leikkauksen jäljiltä niin jumissa. En osannut ollenkaan pitää huolta itsestäni, kun ajattelin vain vauvaa. Muistan, kun ajoimme autolla vanhemmilleni ekaa kertaa vauvan kanssa. Mietin vain, kuinka tapan itseni, jos vauvalle tapahtuu jotain. Koin autokyydin niin vaarallisena ja elämäni oli täysin kytköksissä vauvan henkiinjäämisen kanssa. Ei kuulosta ihan normaalilta, tiedän.
Muistan myös, kun menin ekan kerran saunaan, YKSIN. Vauva oli varmaan jo kuukauden. Itkin, kun tuntui niin hyvältä olla hetki lämpimässä löylyssä ilman vauvaa. Ja koin samalla huonoa omaatuntoa, kun nautin siitä, että vauva ei ollut kanssani.
Joten ärsyttää, kun joku valittaa tällä palstalla, että ei ehdi käydä suihkussa ja joku vastaa siihen, että heräät vaan ennen kuin vauva herää ja meet suihkuun, järjestelykysymys!
Näinhän se varmasti onkin, monen kohdalla. Voin sanoa, että minä en kertakaikkiaan olisi jaksanut raahautua suihkuun ennen vauvan heräämistä. Mietin herättyäni vaan, että kuinkahan ihmeessä tulen selviämään tästäkin päivästä hengissä. Voikohan väsymykseen kuolla??
Sairastan myös kilpirauhasen vajaatoimintaa, ja lääkitys ei ollut heti kohdallaan synnytyksen jälkeen (vajaatoiminnan puolella), joten sekin on aiheuttanut väsymystä ja masennusta.
Sympatiani ovat kyllä täysin väsähtäneen pienen vauvan äidin puolella, kun valitetaan väsymystä ja että mitään ei ehdi tekemään. Ja siihen on ulkopuolisen vaikea mennä auttamaan, jos vauvan äiti ei anna, kun pelkää kokoajan vauvan hengen puolesta. Minua myös peloteltiin samassa sängyssä nukkumisen vaaroista, sekä miten helposti vauvan niska retkahtaa. Ja ne jutut vaan lisäsivät hormoninhuuruisia pelkojani tai muistaakseni jopa aiheuttivat pelkoni.
Toivon vaan, että mahdollisen uuden vauvan kohdalla en sekoa samalla tavalla ja osaisin ottaa jo hieman rennommin. :)
Totaalisesta uupumisesta
8
478
Vastaukset
- tfghfb
Sympatiat sinulle, itsellänikin oli vähän samankaltainen kokemus ensimmäisen lapsen kohdalla: kauhea synnytys, josta varmaan sain jonkun postraumaattisen stressireaktion; en osannut nukkua juuri lainkaan kun synnytyskokemus pyöri mielessä, huono sairaalakokemus, imetys takkuili, vauvalla koliikki ja itse olin käsittömättömän ahdistunut, stressaantunut, uneton ja väsynyt ekat pari kuukautta. En ole ikinä eläissäni moista uupumusta/väsymystä kokenut. En jaksanut mitään. Kaikista kaameinta oli kuitenkin unettomuus: vaikka mies auttoi, niin silti en osannut nukkua kun hän hoiti vauvaa. Samaan aikaan läheinen (pappa) menehtyi ja peräjälkeen oli vauvan ristiäiset ja papan hautajaiset...näytin aivan kuolleelta esikoisen ristiäiskuvissa :-(. Kaikesta selvisin kuitenkin muutamassa kuukaudessa ja toinen lapsi syntyi esikoisen ollessa vain 1,5-vuotias. Olin etukäteen varautunut taas hirveään väsymykseen ja kaaokseen, mutta kuinka ollakaan: toka synnytys oli tosi helppo, samoiten vauva oli tosi "helppo" eli vaan söi ja nukkui, imetys sujui hyvin ja ennen kaikkea olin itse todella onnellinen vauvasta! Vaikka minulla oli kaksi pientä hoidettavana, niin silti olin vähemmän väsynyt tokalla kertaa: pystyin aina nukkumaan kun lapsetkin nukkuvat ja kuin siunauksena lapsilla oli jo laitokselta sama rytmi ja sain itsekin nukuttua paljon, paljon paremmin. Toisen lapsen ekat 6kk oli jopa "leppoisaa" kun olin varautunut paljon pahempaan :-). Tosin sen jälkeen on ollut vähän rankempaa sairastelujen vuoksi ja kuopuskin on ruvennut valvottamaan taas välillä. Usein tokalla kerralla kaikki on paljon helpompaa!
- 234567
Uh, tuohan oli kuin minun kirjoittama... Toisen lapsen kohdalla vauva-aika ei ollut lainkaan yhtä painostava, eikä tuosta infernaalisesta väsymyksestäkään ollut kuin muisto vaan (vaikka toinen vauva nukkui huomattavasti huonommin kuin esikoinen). Luulen, että ensimmäisen vauvan mukanaantuoma totaalinen elämänmuutos ja se yllätys, että vauva vaatii niin paljon läsnäoloa, aiheuttavat tuon väsymyksen.
Näin jälkeenpäin tuntuu jopa nololta muistella kuinka väsynyt olin esikoisen vauva-aikana, koska hän tosiaan oli ns. helppo vauva, nukkui ja söi suurimman osan ajasta. Tämä toinen vauva taas ei nuku, mutta olen jo tottunut tähän lapsentahtiseen elämään, joten se ei tunnut haittaavan yhtään. Vaikka nyt on oikeasti univelkaa, en ole lainkaan niin väsynyt kuin ensimmäisellä kerralla :) - Poika 8kk
Rankalta kuulostaa, läheisen kuolemakin vielä kaiken muun lisäksi. Tosi lohduttavaa kuulla, että toisen kanssa on sitten luultavasti helpompaa. Niin olen halunnut itselleni uskotellakin. Onhan siitä vanhemmasta sisaruksesta sitten hieman viihdykettäkin nuoremmalle.
Sama juttu mullakin, kun kyseessä on ns. helppo vauva. Ja kun kaikki ihastelee, niin ei siinä pysty kertomaan, kuinka hajalla sitä oikeasti on. Koska ei ole koliikkia eikä mitään muitakaan vaivoja, niin tuntuu ettei ole oikeutta valittaa, koska muilla on varmasti rankempaa, jos lapsi esim. sairastaa.
Kiitos rohkaisevista sanoista! - JK
VAI N IIN
- en ymmärrä
Älkää väheksykö toisten uupumista. Kaikki kokee asiat eritavalla. Kannustetaan eikä ina paineta toisia alaspäin. Asennevammasi vuoksi en aio tekstiisi muuta kommentoida. Jollain ihmisilläasiat on vielä huonommin, mutta he eivät välttämättä avaudu juuri tuon asenteen vuoksi.
- jaksuja masistelijoi
kuulostaa tutulta... Itse en antanut kenenkään muun hoitaa vauvaa (isän toki, ohjeiden mukaan, lyhyitä pätkiä), olin puoli vuotta vain tissinä ja sylinä.. Ja vaikka vauva nukkui hyvin, minä en.. Nyt näkyy valoa tunnelin pääsä kun neiti on 1v5kk.
- Ihana, kamala äitiys
Minä romahdin tänään ja mieheni lähdettyä töihin aloin pelkäämään itseäni, että vahingoittaisin vauvaamme. Koetin illalla ja aamulla kertoa olotilastani miehelleni, mutta hän vain suuttui minulle. Päässäni naksahti. Kirjoittelin mustalla tussilla kotimme seiniin APUA. Soitin miehelleni töihin, kerroin hätäni ja rukoilin mielessäni, että hän ottaisi minut tosissaan ja tulisi kotiin. Hän tuli. Selviän siis tästä päivästä.
Ajatus alkuperäiselle kirjoittajalle:
Pelkäsin niin, että vauvani tukehtuu, mutta en tajunnut itse tukehtuvani.
Voimia meille kaikille! - jk
niinkö
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
KUPSinpelaaja vangittu törkeästä rikoksesta
Tänään tuli uutinen että Kupsin sopimuspelaajs vangittu törkeästä rikoksesta epäiltynä. Kuka pelaaja kysressä ja mikä ri161429- 281285
Minun oma kaivattuni
Ei ole mikään ilkeä kiusaajatyyppi, vaan sivistynyt ja fiksu sekä ystävällinen ihminen, ja arvostan häntä suuresti. Raka631192Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha111072Tervehdys!
Sä voit poistaa nää kaikki, mut mä kysyn silti A:lta sen kokemuksia sun käytöksestä eron jälkeen. Btw, miks haluut sabot651026Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.271015Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?91003Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan30989Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se6981Kaupungin valtuuston yleisötilaisuus
YouTubessa katsojia 76 Buahahaha buahahaha buahahaha buahahaha buahahaha buahahaha1980