Totaalisesta uupumisesta

Poika 8kk

Tuntuu, että kaikki äidit ei välttämättä aina ymmärrä täysin, kun joku valittelee väsymystään ja kun ei mitään ehdi vauvanhoidon lisäksi. Puhumattakaan siitä, miten miehet ei ymmärrä. Sitä ei vaan voi ymmärtää, jos ei ole itse kokenut.

Itse olin synnytyksen jälkeen (joka päätyi lopulta hätäsektioon) ja vielä monta, monta kuukautta sen jälkeenkin niin uupunut, että sitä on vaikeaa kuvailla. Ajatukset olivat täysin vauvassa ja mitään muuta ei päähän mahtunutkaan.

Poika oli kokoajan tississä kiinni, kun ei tuttia huolinut kuin vasta 5 kk:n iässä. Kävin niin ylikierroksilla, etten osannut rauhoittua mihinkään, vaan otin pojan aina itselleni kun se vähänkin itki. En vaan kestänyt kuunnella sen itkua yhtään. Rauhoittui aina tissille, kun en muutakaan jaksanut puuhata. Nukahdin aina kun pääsin makuulle imettämään, mutten osannut nukkua jos vauva ei ollut kanssani samassa huoneessa. Minun piti aina olla vahtimassa vieressä, ettei vauvalle tapahdu mitään, jos joku muu kuin vauvan isä piteli vauvaa. Älytöntä, tiedän, mutta olin ihan hermoraunio.

Öisin vauva nukkui pinnasängyssä ja hätkähdin öisin hereille tarkistamaan että vauva hengittää. Näin myös toistuvasti unta siitä, että vauva on sängyssämme ja tukehtuu, jos en nosta sitä pois. Nukuin todella huonosti. Elin kuin sumussa ja ihmettelin vaan miten maailma jatkaa menoaan, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Tuntui, että kukaan ei ymmärtänyt kuinka uupunut olin eikä kukaan osannut auttaa, koska en antanut. Koin huonoa omaatuntoa aina, kun vauvalle joutui antamaan korviketta vaikkapa lääkärikäyntini aikana. Pelkäsin myös, että maitoa ei heru tarpeeksi, jos en ole aina imettämässä. Olin hyvin vainoharhainen ja itkuinen.

Vauvaa oli pidettävä paljon sylissä, koska ei muualla viihtynyt ja voimani olivat kuin taikaiskusta hävinneet jonnekin. Joka paikkaa särki, kun olin leikkauksen jäljiltä niin jumissa. En osannut ollenkaan pitää huolta itsestäni, kun ajattelin vain vauvaa. Muistan, kun ajoimme autolla vanhemmilleni ekaa kertaa vauvan kanssa. Mietin vain, kuinka tapan itseni, jos vauvalle tapahtuu jotain. Koin autokyydin niin vaarallisena ja elämäni oli täysin kytköksissä vauvan henkiinjäämisen kanssa. Ei kuulosta ihan normaalilta, tiedän.

Muistan myös, kun menin ekan kerran saunaan, YKSIN. Vauva oli varmaan jo kuukauden. Itkin, kun tuntui niin hyvältä olla hetki lämpimässä löylyssä ilman vauvaa. Ja koin samalla huonoa omaatuntoa, kun nautin siitä, että vauva ei ollut kanssani.

Joten ärsyttää, kun joku valittaa tällä palstalla, että ei ehdi käydä suihkussa ja joku vastaa siihen, että heräät vaan ennen kuin vauva herää ja meet suihkuun, järjestelykysymys!

Näinhän se varmasti onkin, monen kohdalla. Voin sanoa, että minä en kertakaikkiaan olisi jaksanut raahautua suihkuun ennen vauvan heräämistä. Mietin herättyäni vaan, että kuinkahan ihmeessä tulen selviämään tästäkin päivästä hengissä. Voikohan väsymykseen kuolla??

Sairastan myös kilpirauhasen vajaatoimintaa, ja lääkitys ei ollut heti kohdallaan synnytyksen jälkeen (vajaatoiminnan puolella), joten sekin on aiheuttanut väsymystä ja masennusta.

Sympatiani ovat kyllä täysin väsähtäneen pienen vauvan äidin puolella, kun valitetaan väsymystä ja että mitään ei ehdi tekemään. Ja siihen on ulkopuolisen vaikea mennä auttamaan, jos vauvan äiti ei anna, kun pelkää kokoajan vauvan hengen puolesta. Minua myös peloteltiin samassa sängyssä nukkumisen vaaroista, sekä miten helposti vauvan niska retkahtaa. Ja ne jutut vaan lisäsivät hormoninhuuruisia pelkojani tai muistaakseni jopa aiheuttivat pelkoni.

Toivon vaan, että mahdollisen uuden vauvan kohdalla en sekoa samalla tavalla ja osaisin ottaa jo hieman rennommin. :)

8

536

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • tfghfb

      Sympatiat sinulle, itsellänikin oli vähän samankaltainen kokemus ensimmäisen lapsen kohdalla: kauhea synnytys, josta varmaan sain jonkun postraumaattisen stressireaktion; en osannut nukkua juuri lainkaan kun synnytyskokemus pyöri mielessä, huono sairaalakokemus, imetys takkuili, vauvalla koliikki ja itse olin käsittömättömän ahdistunut, stressaantunut, uneton ja väsynyt ekat pari kuukautta. En ole ikinä eläissäni moista uupumusta/väsymystä kokenut. En jaksanut mitään. Kaikista kaameinta oli kuitenkin unettomuus: vaikka mies auttoi, niin silti en osannut nukkua kun hän hoiti vauvaa. Samaan aikaan läheinen (pappa) menehtyi ja peräjälkeen oli vauvan ristiäiset ja papan hautajaiset...näytin aivan kuolleelta esikoisen ristiäiskuvissa :-(. Kaikesta selvisin kuitenkin muutamassa kuukaudessa ja toinen lapsi syntyi esikoisen ollessa vain 1,5-vuotias. Olin etukäteen varautunut taas hirveään väsymykseen ja kaaokseen, mutta kuinka ollakaan: toka synnytys oli tosi helppo, samoiten vauva oli tosi "helppo" eli vaan söi ja nukkui, imetys sujui hyvin ja ennen kaikkea olin itse todella onnellinen vauvasta! Vaikka minulla oli kaksi pientä hoidettavana, niin silti olin vähemmän väsynyt tokalla kertaa: pystyin aina nukkumaan kun lapsetkin nukkuvat ja kuin siunauksena lapsilla oli jo laitokselta sama rytmi ja sain itsekin nukuttua paljon, paljon paremmin. Toisen lapsen ekat 6kk oli jopa "leppoisaa" kun olin varautunut paljon pahempaan :-). Tosin sen jälkeen on ollut vähän rankempaa sairastelujen vuoksi ja kuopuskin on ruvennut valvottamaan taas välillä. Usein tokalla kerralla kaikki on paljon helpompaa!

    • 234567

      Uh, tuohan oli kuin minun kirjoittama... Toisen lapsen kohdalla vauva-aika ei ollut lainkaan yhtä painostava, eikä tuosta infernaalisesta väsymyksestäkään ollut kuin muisto vaan (vaikka toinen vauva nukkui huomattavasti huonommin kuin esikoinen). Luulen, että ensimmäisen vauvan mukanaantuoma totaalinen elämänmuutos ja se yllätys, että vauva vaatii niin paljon läsnäoloa, aiheuttavat tuon väsymyksen.

      Näin jälkeenpäin tuntuu jopa nololta muistella kuinka väsynyt olin esikoisen vauva-aikana, koska hän tosiaan oli ns. helppo vauva, nukkui ja söi suurimman osan ajasta. Tämä toinen vauva taas ei nuku, mutta olen jo tottunut tähän lapsentahtiseen elämään, joten se ei tunnut haittaavan yhtään. Vaikka nyt on oikeasti univelkaa, en ole lainkaan niin väsynyt kuin ensimmäisellä kerralla :)

    • Poika 8kk

      Rankalta kuulostaa, läheisen kuolemakin vielä kaiken muun lisäksi. Tosi lohduttavaa kuulla, että toisen kanssa on sitten luultavasti helpompaa. Niin olen halunnut itselleni uskotellakin. Onhan siitä vanhemmasta sisaruksesta sitten hieman viihdykettäkin nuoremmalle.

      Sama juttu mullakin, kun kyseessä on ns. helppo vauva. Ja kun kaikki ihastelee, niin ei siinä pysty kertomaan, kuinka hajalla sitä oikeasti on. Koska ei ole koliikkia eikä mitään muitakaan vaivoja, niin tuntuu ettei ole oikeutta valittaa, koska muilla on varmasti rankempaa, jos lapsi esim. sairastaa.

      Kiitos rohkaisevista sanoista!

    • JK

      VAI N IIN

    • en ymmärrä

      Älkää väheksykö toisten uupumista. Kaikki kokee asiat eritavalla. Kannustetaan eikä ina paineta toisia alaspäin. Asennevammasi vuoksi en aio tekstiisi muuta kommentoida. Jollain ihmisilläasiat on vielä huonommin, mutta he eivät välttämättä avaudu juuri tuon asenteen vuoksi.

    • jaksuja masistelijoi

      kuulostaa tutulta... Itse en antanut kenenkään muun hoitaa vauvaa (isän toki, ohjeiden mukaan, lyhyitä pätkiä), olin puoli vuotta vain tissinä ja sylinä.. Ja vaikka vauva nukkui hyvin, minä en.. Nyt näkyy valoa tunnelin pääsä kun neiti on 1v5kk.

    • Ihana, kamala äitiys

      Minä romahdin tänään ja mieheni lähdettyä töihin aloin pelkäämään itseäni, että vahingoittaisin vauvaamme. Koetin illalla ja aamulla kertoa olotilastani miehelleni, mutta hän vain suuttui minulle. Päässäni naksahti. Kirjoittelin mustalla tussilla kotimme seiniin APUA. Soitin miehelleni töihin, kerroin hätäni ja rukoilin mielessäni, että hän ottaisi minut tosissaan ja tulisi kotiin. Hän tuli. Selviän siis tästä päivästä.

      Ajatus alkuperäiselle kirjoittajalle:
      Pelkäsin niin, että vauvani tukehtuu, mutta en tajunnut itse tukehtuvani.

      Voimia meille kaikille!

    • jk

      niinkö

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Miehille kysymys

      Onko näin, että jos miestä kiinnostaa tarpeeksi niin hän kyllä ottaa vaikka riskin pakeista ja osoittaa sen kiinnostukse
      Tunteet
      142
      4505
    2. Miksi kaivattusi on

      erityinen? ❤️‍🔥
      Ikävä
      93
      2149
    3. Olen tosi outo....

      Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap
      Ikävä
      15
      2071
    4. Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta

      https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi
      Kotka
      77
      1918
    5. Ylen uutiset Haapaveden yt:stä.

      Olipas kamalaa luettavaa kaupungin irtisanomisista. Työttömiä lisää 10 tai enempikin( Mieluskylän opettajat). Muuttavat
      Haapavesi
      142
      1542
    6. Haluaisin jo

      Myöntää nämä tunteet sinulle face to face. En uskalla vain nolata itseäni enää. Enkä pysty elämäänkin näiden kanssa jos
      Ikävä
      54
      1532
    7. VENÄJÄ muuttanut tänään ydinasetroktiinia

      Venäjän presidentti Vladimir Putin hyväksyi tiistaina päivitetyn ydinasedoktriinin, kertoo uutistoimisto Reuters. Sen mu
      Maailman menoa
      104
      1395
    8. Nainen olet valoni pimeässä

      valaiset tietäni tietämättäsi ❤️
      Ikävä
      75
      1326
    9. Oletko sä luovuttanut

      Mun suhteeni
      Ikävä
      101
      1307
    10. Hommaatko kinkkua jouluksi?

      Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k
      Sinkut
      120
      1109
    Aihe