Heipähei kaikille!
Avaudun nyt hieman tänne yleisesti nenäleikkauksiin hakeutuville ja niille jotka pitävät tätä aivan turhanpäiväisenä hömpötyksenä.
Kerrompa nyt jämerästi oman tarinani.
Muistelen ensimmäisenkerran olleeni epävarma nenästäni 13vuoden iässä, ja siitälähtien en ole ollut sujut nenänikanssa. Ajan mittaan epävarmuuteni on vain pahentunut ja itseintoni kasvanut kasvojeni suhteen ja aloin piakoin pelkäämään ihmistenilmoilla oloa. Vihasin katsoa ihmisiä silmiin puhuessa, tapitin ihmistä suoraan silmiin ja jos henkilö erehtyi harhautumaan katsomaan minua muualle kasvoille niin voivoivoii sitä oloa, tuntui kuin minut olisi tuomittu rumaksi samantien. Ja kylläkyllä tämä varmasti olikin aivan omanpääni sisällä kehittynyt ongelma, muut eivät sitä varmasti pahemmin edes huomanneet. Porukoille sanoin asiasta useaan otteeseen, mutta sain vain itseäni peliintuijottavan ihmisen maineen ja jokakerta mukaan tuli ''sinulle pitäisi oikeasti sattua jotain että ymmärrät mitä sinulla jo on'' ELI en saanut laikaan tukea, ainoastaan pahan olon, olenko minä itsekeskeinen ihminen jos toivon tuntevani itseni jonainpäivänä kauniiksi? Nomutta tässä nyt todellakin ollaankin täyttämässä jo sen 20vuotta ja toivon piakoin pääseväni leikkaukseen. Olen aika varma olleeni jo 16vuodeniässä valmis leikkaukseen, ja toivoin NIINpaljon saavani tukea vanhemmiltani ahdinkooni.
Tahdon nyt siis sanoa ihmisille, varsinkin vanhemmille pientä miettimistä! Tottakai vanhemmat ovat tyytyväisiä lapsiensa ulkonäköön, eivätkä he tarvitse mitään leikkauksia.. mielestäni asia ei vain aina ole niin. Jos lapsesi tulee keskustelemaan kanssasi asiasta, pyydän älä tyrmää asiaa, eläkä VARSINKAAN hauku turhanpäiväiseksi, lapsellesi se tuskin on sitä. Miettikää mikä on saanut hänet huomioimaan nenäänsä liikaa, onko hän tarpeeksi kypsä, onko taustalla jotain muita ongelmia? Minua ei olisi haitannut vaikka olisin käynyt psykologinluona juttelemassa asiasta ja katsonut johtuuko huonoitsetunto ja nenänikyttääminen jostain muusta, kunhan olisin vain saanut vanhempani ymmärtämään asian tärkeyden.
Ja hyppään taas 20ikääni. aloitan uuden opsikelun, hankin vkl töitä ja alan urakalla säästää rahaa toteuttaakseni unelmani. Olen ajatellut Laatukirurgiaa, siellä käyneet kertokaa minulle hieman paikasta. Suomalaiset hinnat ovat aikan järkyttäviä, vaikka se muutos pysyisikin kasvoissani loppuikäni niin silti tuntuu aika kovalle summalle.
En toivo pikkunenää, ainoastaan normaalin harmonian kasvoissani. Minulla on suurehkot kasvot. Suuret silmät, suurinenä ja isot huulet, Ainoa asia jota pelkään on nenäni tuleva muoto..tarkoitan siis että jos leikkaus menee lianpitkälle, huuleni tulevat lianpaljon esille ja eteen pasahtaa ''apinanaama'' Toivon ainoastaan nenänselän tasoittamista(pahka) Ja nenänpään pientä kaventamista:) kertokaa mielipiteitänne laatukirurgiasta, hinnoista, ja siitä miten olette kasvaneet ''ongelmanne'' kanssa.
Kiitos paljon ajastanne.
Avaudun nyt hieman tänne yleisesti nenäleikkauksiin hakeutuville ja niille jotka pitävät tätä aivan turhanpäiväisenä hömpötyksenä.
Kerrompa nyt jämerästi oman tarinani.
Muistelen ensimmäisenkerran olleeni epävarma nenästäni 13vuoden iässä, ja siitälähtien en ole ollut sujut nenänikanssa. Ajan mittaan epävarmuuteni on vain pahentunut ja itseintoni kasvanut kasvojeni suhteen ja aloin piakoin pelkäämään ihmistenilmoilla oloa. Vihasin katsoa ihmisiä silmiin puhuessa, tapitin ihmistä suoraan silmiin ja jos henkilö erehtyi harhautumaan katsomaan minua muualle kasvoille niin voivoivoii sitä oloa, tuntui kuin minut olisi tuomittu rumaksi samantien. Ja kylläkyllä tämä varmasti olikin aivan omanpääni sisällä kehittynyt ongelma, muut eivät sitä varmasti pahemmin edes huomanneet. Porukoille sanoin asiasta useaan otteeseen, mutta sain vain itseäni peliintuijottavan ihmisen maineen ja jokakerta mukaan tuli ''sinulle pitäisi oikeasti sattua jotain että ymmärrät mitä sinulla jo on'' ELI en saanut laikaan tukea, ainoastaan pahan olon, olenko minä itsekeskeinen ihminen jos toivon tuntevani itseni jonainpäivänä kauniiksi? Nomutta tässä nyt todellakin ollaankin täyttämässä jo sen 20vuotta ja toivon piakoin pääseväni leikkaukseen. Olen aika varma olleeni jo 16vuodeniässä valmis leikkaukseen, ja toivoin NIINpaljon saavani tukea vanhemmiltani ahdinkooni.
Tahdon nyt siis sanoa ihmisille, varsinkin vanhemmille pientä miettimistä! Tottakai vanhemmat ovat tyytyväisiä lapsiensa ulkonäköön, eivätkä he tarvitse mitään leikkauksia.. mielestäni asia ei vain aina ole niin. Jos lapsesi tulee keskustelemaan kanssasi asiasta, pyydän älä tyrmää asiaa, eläkä VARSINKAAN hauku turhanpäiväiseksi, lapsellesi se tuskin on sitä. Miettikää mikä on saanut hänet huomioimaan nenäänsä liikaa, onko hän tarpeeksi kypsä, onko taustalla jotain muita ongelmia? Minua ei olisi haitannut vaikka olisin käynyt psykologinluona juttelemassa asiasta ja katsonut johtuuko huonoitsetunto ja nenänikyttääminen jostain muusta, kunhan olisin vain saanut vanhempani ymmärtämään asian tärkeyden.
Ja hyppään taas 20ikääni. aloitan uuden opsikelun, hankin vkl töitä ja alan urakalla säästää rahaa toteuttaakseni unelmani. Olen ajatellut Laatukirurgiaa, siellä käyneet kertokaa minulle hieman paikasta. Suomalaiset hinnat ovat aikan järkyttäviä, vaikka se muutos pysyisikin kasvoissani loppuikäni niin silti tuntuu aika kovalle summalle.
En toivo pikkunenää, ainoastaan normaalin harmonian kasvoissani. Minulla on suurehkot kasvot. Suuret silmät, suurinenä ja isot huulet, Ainoa asia jota pelkään on nenäni tuleva muoto..tarkoitan siis että jos leikkaus menee lianpitkälle, huuleni tulevat lianpaljon esille ja eteen pasahtaa ''apinanaama'' Toivon ainoastaan nenänselän tasoittamista(pahka) Ja nenänpään pientä kaventamista:) kertokaa mielipiteitänne laatukirurgiasta, hinnoista, ja siitä miten olette kasvaneet ''ongelmanne'' kanssa.
Kiitos paljon ajastanne.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Laatukirurgiasta sanon lyhyesti että ongelmien ilmaantuessa olet yksin ongelmiesi kanssa.Mutta heidän kirurginsa on käsittääkseni ihan hyvä.