Maailman terveysjärjestö WHO arvioi, että maailmassa yhteensä jopa yli 120 miljoonaa ihmistä kärsii masennuksesta. Miksi toiset masentuvat ja toiset eivät? Tutkijat ovat pääsemässä vähitellen salaisuudesta perille.
Tutkijat kaikkialla etsivät apua masennukseen. Manchesterin yliopiston tutkijat Britanniassa uskovat löytäneensä ihmistyypin, joka ei masennu juuri koskaan. Tutkijat uskovat, että vaikka vielä ei olla pitkällä, alku vaikuttaa lupaavalta.
Viimepäivien toiveikkuus "masentumattomista" ihmisistä sai alkunsa, kun psykologian tohtori Rebecca Elliott raportoi tutkimuksistaan, joista kerrottiin mm. Researchgate.com -sivustolla.
Tutkimuksien tuloksia kommentoitiin mm. Daily Me:n ja BBC:n nettisivuilla. Tohtori Rebecca Elliott työskentelee Manchesterin yliopiston kognitiivisen neurotieteen laitoksella.
Mitä tutkimus kertoo niistä, jotka eivät masennu?
Rebecca Elliott arvioi, että ihmiset voidaan sijoittaa ikään kuin asteikolle sen mukaan, miten he suhteutuvat vastoinkäymisiin, kuten avioeroon ja työpaikan menetykseen. Toisessa päässä asteikkoa ovat helposti haavoittuvat ja toisessa ääripäässä sinnikkäät.
Tuoreen tutkimuksen uusin löytö on juuri siinä, että nämä sinnikkäät todella kestävät monenlaisia muutoksia omassa elämässään. Sinnikäs on siis samalla lannistumaton ja joustava. Sinnikkäällä on sietokykyä, jota helpommin masentuvalla ei ole.
Elliott uskoo, että tästä seuraa joukko uusia kysymyksiä. Periytyykö sinnikkyys? Näkyykö se aivojen kemiallisessa toiminnassa? Jos meillä ei ole tätä ominaisuutta, voimmeko saavuttaa sen? Kaikki nämä kysymykset ovat vasta selvityksen kohteina. Jatkoselvitystä tehdään nyt arvovaltaisen Britannian Medical Research Councilin johdolla. Kyseessä on poliittisesti riippumaton lääketieteellinen laitos, joka saa julkisia tutkimusvaroja.
Suomessa yleislääkärillä käyvistä potilaista 10-15 %:n kärsii Tohtori.fi -sivuston mukaan masennustilasta ja jopa kolmanneksella on selviä masennusoireita.
Lähteet: Medical Reserch Council, Rebecca Elliott Manchesterin yliopiston sivuilla, Researchgate.com, BBC, Daily Me, Tohtori.fi
Tutkijat kaikkialla etsivät apua masennukseen. Manchesterin yliopiston tutkijat Britanniassa uskovat löytäneensä ihmistyypin, joka ei masennu juuri koskaan. Tutkijat uskovat, että vaikka vielä ei olla pitkällä, alku vaikuttaa lupaavalta.
Viimepäivien toiveikkuus "masentumattomista" ihmisistä sai alkunsa, kun psykologian tohtori Rebecca Elliott raportoi tutkimuksistaan, joista kerrottiin mm. Researchgate.com -sivustolla.
Tutkimuksien tuloksia kommentoitiin mm. Daily Me:n ja BBC:n nettisivuilla. Tohtori Rebecca Elliott työskentelee Manchesterin yliopiston kognitiivisen neurotieteen laitoksella.
Mitä tutkimus kertoo niistä, jotka eivät masennu?
Rebecca Elliott arvioi, että ihmiset voidaan sijoittaa ikään kuin asteikolle sen mukaan, miten he suhteutuvat vastoinkäymisiin, kuten avioeroon ja työpaikan menetykseen. Toisessa päässä asteikkoa ovat helposti haavoittuvat ja toisessa ääripäässä sinnikkäät.
Tuoreen tutkimuksen uusin löytö on juuri siinä, että nämä sinnikkäät todella kestävät monenlaisia muutoksia omassa elämässään. Sinnikäs on siis samalla lannistumaton ja joustava. Sinnikkäällä on sietokykyä, jota helpommin masentuvalla ei ole.
Elliott uskoo, että tästä seuraa joukko uusia kysymyksiä. Periytyykö sinnikkyys? Näkyykö se aivojen kemiallisessa toiminnassa? Jos meillä ei ole tätä ominaisuutta, voimmeko saavuttaa sen? Kaikki nämä kysymykset ovat vasta selvityksen kohteina. Jatkoselvitystä tehdään nyt arvovaltaisen Britannian Medical Research Councilin johdolla. Kyseessä on poliittisesti riippumaton lääketieteellinen laitos, joka saa julkisia tutkimusvaroja.
Suomessa yleislääkärillä käyvistä potilaista 10-15 %:n kärsii Tohtori.fi -sivuston mukaan masennustilasta ja jopa kolmanneksella on selviä masennusoireita.
Lähteet: Medical Reserch Council, Rebecca Elliott Manchesterin yliopiston sivuilla, Researchgate.com, BBC, Daily Me, Tohtori.fi
Vastaukset 40
Vanhimmat
En minä tiedä. D:
Jotkut asiat kyllä tekevät tiukkaa.
Joskus on alavireisempää, mutta varsinaista masennusta olen tainnut potea kerran eläissäni. Niin, että on mennyt toimettomaksi ja vaipunut jonnekin henkiseen koomaan. Yleensä niin syvää kuoppaa ei ole ollut, ettenkö ylös ole päässyt kapuamaan.
Masennus on hyvästä! Jokainen terve ihminen saattaa masentua luonnollisissa tilanteissa, kuten avioerossa, tai läheisen kuolemassa. Tällaisia masennuksia ei pidä hoitaa, koska silloin masennus saattaa jäädä krooniseksi, hoidon takia.
Siinä,kun masennuksen aiheuttamat tunteet normaalisti käsiteltäisiin ajan kuluessa, lääkitys estäisi ihmistä tuntemasta näistä tunteita ja siten myös käsittelemästäniitä,jolloin luonnollisesta tunnekokemuksesta kehittyisi ihmiselle aivokemiallinen sairaus. Tämä myös osoittaa sen, miten pielessä nykyaikainen, voiko edes sanoa lääketiede, vai pitäisikö sanoa lääkekapitalismi on.
Masentumaton ihmistyyppi on psykopaatti, joten joskus tutkijatkin voivat erehtyä. Psykopaatti on ääripäässä siellä puolella, jotka eivät kestä muutoksia elämässään, lannistuvat helpsti, eivätkä jousta. Psykopaatilla ei vain ole tunnelämää, joka voisi aiheuttaa masennuksen. Psykopaatti on kuin synnynnäisesti masnnuslääkitty.
Tuollaisten tutkimusten takia kaikki tutkijat ja psykiatrit pitäisi välittömästi likvitoida, koska me ollaan muuten heidän takiaan tiellä sellaiseen tulevaisuuteen, jossa tutkijat geneettisesti manipuloivat ihmisistä psykopaatteja kapitalismin ihanteita vastaamaan.
Telkussa yksi väkivaltainen akka kertoi, ettei hän kahden vuoden hoidon jälkeenkään tajunnut, ettei miestä saa lyödä. Sen hän tajusi, ettei eläimiä eikä lapsia saa lyödä, mutta miehen lyömistä hän piti edelleen asiaankuuluvana.
Miksi olet hereillä tähän aikaan? Oletko masentunut?
Ai, mun mielestä taas ihmiset luokittelee liian helposti mälsää fiilikset ja aina ei naurata olon masennukseksi. Normaalistihan ihmisen elämässä on erilaisia tunnetilojen vaihteluita. Liekö sitten vasta masentunut, kun mikään ei tunnu enää miltään? Mikään ei jaksa kiinnostaa, eikä aiheuta hyvää mieltä?
Siis niinkun masennuksesta on tullut yhtä arkipäiväinen sana ja termi, kuin leivästä. Toinen on tämä narsisti jota viljellään heti, jos joku tyyppi osoittaa tykkäävänsä itsestänsä tai pistävänsä oman napansa muiden edelle missään kohtaa. Minusta ihmiset lukee lääkärikirjaakin liian paljon ja lopulta heillä on kaikki vaivat. :-)
Ts. on sanoja jotka kuulostaa sopivilta, mutta kaikki tunnetilat ja tapahtumat ei ole aina kuitenkaan sitä miksi äkisti kuvitellaan. Tai aina joku juttu on heti sairaus, kun se ei tunnu "tutkijan" mielestä normaalille.
Väitän, että alavireisiä ja tylsistyneitä ihmisiä on paljon, mutta todella masentuneita kuitenkin todellisuudessa vähemmän mitä ajatellaan olevan.
Olen hereillä, koska heräsin sammuttamaan valot. :D Nukahdin aamuyöstä ja jäi valot päälle.
Olen tismalleen samaa mieltä. Kaikki negatiiviset tunteet halutaan nykyisin diaknosoida tai kieltää. Ei saisi olla vihainen, surullinen tai välinpitämätön, vaan heti pitäisi köyhempien hakea nappiresepti ja varakkaampien mennä kallonkutistajalle.
No mun mielestä köyhempien ja rikkaampien pitäis mennä omaanitseensä ja miettiä asioita miksi näin? Miksi mä olen köyhä, miksi olen rikas. Mikä on hyvä juttu ja mikä huono juttu.
Annanko osan omastani muille ja miten annan, jos annan. Tai jos en anna miksi en anna. Jos annan miksi pitäisi antaa? Jne.
Senkin yökkö!
No minä nyt en ajatellut tässä kohtaa omaisuuden jakamista vaan lähinnä sitä, että aina vaahdotaan liikalääkinnästä ja terapian puutteesta julkisessa terveydenhuollossa.
Pääasia, ettei kenestäkään tunnu koskaan miltään. Ei ainakaan pahalta.
diagnosoida, diagnoosi !1!!1! ei k:lla
*ojentaa*
Pitäisi vissiin alkaa oikolukemaan hengentuotteensa. ;-)
teit sen jo viime viikolla kertaalleen (diaknoosin). Jumalauta, vain liskot kirjoittavat typerästi ja väärin !111!11
V niin kuin Vorssa
K niin kuin Kalluppi
V niin kuin Vilmi
GRRRRR!!!
No, masennus on brändätty lääketehtaiden lääkemarkkinoinnin toimesta, eikä se ole mikään uusi juttu, vaan tätä on tapahtunut jo 80-luvulla. Masennuksesta on tehty sellainen arkinen ja tavallinen juttu, mistä vähän kaikki kärsivät ja mihin on hoito helposti saatavilla. Vähän samanlainen juttu, kuin kynsisienestä ihan aiheesta on markkinoitu, mutta tällä masennusmarkkinoinnilla myydään vain keisarinvaatteita.
Narsismista mä olen sanonut joskus 2000-luvun alussa, että on hieno juttu, että tiettoutta näistä asioista lisätään, mutta muutamassa vuodessa narsistit alkavat käyttämään narsismia uhriensa diagnosoimiseen.
Joskus niihin aikoihin, kun tälle palstalle tulin kirjoittelemaan, kirjoitin että narsistien uhrien tuki-sivustolla suurin osa sinne kirjoittavista naristien uhreista on itse narsisteja, jotka ovat diagnosoineet uhrinsa narsistiksi.
Valitettavan paljon narsistit pystyvät vaikuttamaan edelleen ihan terapiaankin ja mielenterveyestyöhön, kun terapeutit ovat monesti sokeita omille sisäisille yllykkeilleen, joita narsistit ohjaaavat(esim. psykiatri on itse narsisti).
Kirjoitin tämän viestin nyt siltä pohjalta, miten muistaakseni kirjoitin ensimmäisellä yrityksellä ennen, kuin kiinteä hiiri alkoi ilmeisesti vähän raskaamman hengityksen seurauksena selailla itsestään sivuja ja kadotti kirjoittamani viestin juuri, kun olin sitä lähettämässä.
pojat ovat rassaamassa Valamettiaan. He näpistivät sen naapuritilalta. Kun Valametti on ajokunnossa, he kaatavat siihen pensaa ja lähtevät ajelemmaan maalimalle.
Olette molemmat selvästi akressiivisia.
Mun kokemuksen mukaan ongelmat ovat enemmän yksityisen, kuin julkisen puolen.
MIksi diagnosoidaan fiksaatio narsismiin? Pakkonarsismi, narsismifetissi?
Ok, mä ymmärsin sitten sut väärin. Pahoitteluni. :-)
joo, mulla heittelee hormoonit ja systoolinen verenpaine ja siitä tulee aina kauhee akressio pintaan !1!11
Fittu sentään, se on Falmetti!
Joo, minulla on frustraatioita ja jollen pura niitä palstalle, saan suolitukoksen ja muutun niskapaskantajaksi.
Ensin voitaisiin kysyä, että miten. Eli millä perusteilla sellainen diagnosoitaisiin.
kärsin
Mulla ei ole aikaa masentua. oieastaan haluaisn olla koko ajan masentunut, sillä masentunut ihminen on luovempi kuin stepperillä pomppiva pelle.
Mitenköhän masentunut geeni on jäänyt henkiin? "Siis mä en millään pysty lähtemään kaurisjahtiin, kun noi viime reissun kauheudet ahdistaa mua". Eli miten se voi olla muuta kuin yhteiskunnan aikaansaama ilmiö - ainakin pettymysten taso joka suistaa toimimattomuuteen. Vai onko savannillakin osa heimosta selvitellyt päätään poppamiehen luona? Ehkä ratkaisuna oli huumeet - ei millään jaksais, mut onneksi tää lehtien pureskelu poistaa huolet. Johtopäätös - olemme erkaantuneet liikaa kohtuullisesta huumeiden käytöstä. Malja sille.
masennus on kulttuurinen narratiivi, joka on tarjolla. Voi se olla muutakin, mutta ainakin se on tuota ja vähän liiankin hyvin tarjolla samoin kuin kaikki mielenterveyspupellus.
Auttaisiko hyvä feng shui?
auttaisi
Sä siis heti menit hylkäämään mun huumeteorian.
Orjat olivat sairaita, koska halusivat pakoon. Joku ei halua yhteisön leikkeihin mukaan - masennus - helppoa ja kätevää - puolin ja toisin. Ja sairaus vaatii lääkkeen - siis yksilöä hoitavan lääkkeen. Mielenterveyspupellus on useimmiten samaa vanhaa yksilöpupellusta - vaikeampaa on hoitaa yhteiskuntaa.
siis en niiqu menny.
Huumeiden puute voisi olla ihan yhtä hyvä narratiivi.
Totta - mä otin itteeni ennen kuin edes tuomittiin. En tainnut vakuuttaa itseäni riittävästi. Otan vastaisuudessa teoriani vakavammin ja haen sille apurahaa. Silti musta tuntuu et sosiaalitieteiden kentällä mun pääoma on liian pieni - pitäs saada joku iso nimi taakse - kelpaakohan Matti Nykänen?
http://www.iltasanomat.fi/terveys/tallaiset-ihmiset-eivat-masennu-koskaan/art-1288445813513.html
En oikeastaan. - Olen aika tottunut.
Mut jos se saa yliotteen, niin silloin tarttee tehrä jotain. Kaamosmasennuskin helpottuu kirkasvalolampulla :)
Kun mä synnyin niin masennuin heti kättelyssä. Näin et mihin pas..kaan maailmaan mut oli tehty ja tiesin et tulen viettämään sen yksinään koko elämäni.
eihän siinä voi muuta kuin masentua.
Joko mulla on ollut masennus jo jostain leikki-ikäisestä tai sitten ei ole ollut koskaan. Vaikea sanoa, kun ei ole mihin verrata. Siinä se menee kunnei valita, aaltoilevaa toki. Välillä ollut aika isojakin maininkeja.
väittäisin että masennus kärsii miusta
Mase on aika normi reaktio tälle menolle. Mutta kun sitäkään ei suvaita. Siihen sairastumiseen, eikä paranteluun ole aikaa. Se pitää saada pikaseen pois lääkkeillä. Ja tämä kiireinen elämäntapa teettää sitä lisää. En usko että Jänkhän Ukko kodassaan kärsii stressistä ja masennuksesta.